Milloin sinä olet aloittanut meikkaamisen, vai oletko ollut aina luonnonlapsi? Minkä ikäisenä sinusta on sopivaa alkaa ehostaa/meikata itseään?

Kouluaamuna eteisemme peilistä katsoo uutta lukuvuottaan aloittelevat koululaiset. Peilin edessä seisova esiteini heittää pitkiä hiuksiaan olkansa taa ja sipaisee huulilleen huulikiiltoa. Eteisessä seisovalle äidille hän tokaisee vain ”Mitä? Laitoin vaan vähän meikkiä, haittaakse?” Niin, haittaako se? Minkä ikäisenä sitä ”saa meikata”?

Lähes jokainen teinityttö meikkaa, ainakin jossain vaiheessa. Minä itse aloitin meikkaamisen joskus yläasteelle siirtyessäni. Siihen aikaan ei nyt niin mahdottomasti meikkailtu, joten otin oppini pääsääntöisesti kotoa. Äitini meikkasi siihen aikaan itselleen kulmakarvat pehmeällä lyijykynällä ja sipaisi poskiinsa sitä samaa huulipunaa kun huuliinsakin. Voitte siis uskoa, ettei meikkaustaitoni olleet mitenkään päätä huimaavat.

Meikkaaminen oli minulle muutakin, kun vain pelkkiä askeleita aikuisuutta kohti.

Kun pääsin viimein niille ns. ihan oikeille meikkiostoksille, ostin itselleni (tietenkin) mustan kajalkynän, ripsivärin sekä korallinpunaisen poskipunan. Kotiin päästessäni minun oli tietenkin pakko kaunistautua juuri ostamillani kosmetiikalla. Niinpä vetäisin äidiltäni tutut lyijykynäkulmat otsaani, maalasin kajalkynällä ja piirsin mustat pandarinkulat silmiini. Pandaefektin kruunasin vielä laitamalla vähintään kaksikymmentä kerrosta ripsiväriä ripsiini. Lopuksi sipaisin poskiini pienet pallot korallinpunaista ripsiväriä. Ta-daa! Olin mielestäni u-pe-a.

Meikki sai minut tuntemaan itseni itsevarmaksi.

Sama meikkausrutiini toistui aina kouluunlähdön aamuina. Aamuisin pelistä katsoi kosteasilmäinen (koska kajalkynällä meikkaaminen sai silmät vuotamaan tuhottomasti vettä) hämähäkkiripsinen, pelleposkinen mutta omasta mielestään -Ah, niin kaunis nuori neiti. Meikkaaminen oli minulle muutakin, kun vain pelkkiä askeleita aikuisuutta kohti. Kaikki nuo poskipunat, puuterit, rasvat ja maskarat saivat minut tuntemaan itseni kauniiksi tai ainakin kauniimmaksi. Silloin kun tunsin itseni kauniiksi, olematon itsetuntoni nousi korkealle, lähes pilviin saakka. Toisaalta, kaiken sen meikin alle oli myös helppoa piiloutua. Vaikeina aamuina meikki oli minulle kuin naamio. Naamio, jonka sai aamulla laittaa kasvoille, ja illalla pestä pois. Meikki sai minut tuntemaan itseni itsevarmaksi. Joskus jopa niin itsevarmaksi että Discoon lähtiessäni saatoin lisätä poskipäähäni vieläpä sellaisia kimaltavia tarrakorviksia -saadakseni vain sitä tiettyä Disco fiilistä (voi luoja sentään.)

Meikkaamista ei opi kuin meikkaamalla, se on aika lailla fakta.

Meikkaamista ei opi kuin meikkaamalla, se on aika lailla fakta. Että voi onnistua, täytyy myös epäonnistua. Minulla on lukuisia valokuvia itsestäni, jotka saavat huokaamaan vaikkapa ”Ei juma, miks mun naama on ihan valkoinen?” No, ehkä oli tullut ostettua liki kymmenen sävyä liian vaalea meikkivoide. (Todellakin, silloin meikki on ollut naamarini...) Nuoruusvuosieni ja nykyhetken väliin mahtuu paljon mokia, ja niitä vähemmänkin loistokkaita hetkiä. Olen kokeillut meikata kuten gootit, olen myös ylipuuteroinut naamaani niin, että kuka tahansa voisi luulla minun olevan töissä, jossa jauho pölisee. Olen meikannut kulmakarvani pahimmillaan mustiksi peukalon paksuisiksi mittarimadoiksi, mutta ne ovat olleet myös ne kuuluisat seitinohuet mustat viivat. Huulillani on ollut mustaa, sinistä ja kirkkaan punaista. Olen rajannut huulet ruskealla huulikynällä ja kokeillut laittaa niihin jopa luomiväriä. Olen onnistunut säikyttämään meikkaustaidoillani pieniä lapsia ja vanhempia rouvia. Mutta ennenkaikkea olen kokeillut ja harjoitellut.

Olen onnistunut säikyttämään meikkaustaidoillani pieniä lapsia ja vanhempia rouvia.

Niinpä kun tuo oma esiteinini nyt on löytänyt (minun) meikkipussini olen vähän kahden vaiheilla. Minun silmissänihän tuo esiteini on edelleen sellainen kukkahameinen pellavapää, mutta nyt eteisen peilistä minua katsookin murkkuiän kynnyksellä oleva esiteini. Toisaalta haluaisin, että Tyttö pitäisi meikkipussin visusti kiinni, mutta toisaalta tiedän, että mitä kovemmalla kädellä minä meikkaamiseen puutun, sitä todennäköisemmin se houkuttelee.

Mikä sitten on minkäkin ikäiselle liikaa, ja mikä on sopivasti?

Mikä sitten on minkäkin ikäiselle liikaa, ja mikä on sopivasti? Kun nyt olen ajatellut asiaa ja sulatellut sitäkin, että taas yksi tyttäristä on astumassa aikuisuuteen vievälle polulle, olen päättänyt seuraavaa.

Ripsiväri on ok. Käymme yhdessä ostamassa jonkun kivan ripsivärin. (jos äiti saa päättää se olisi todennäköisesti jokin luomu, vegaani, eläinkoevapaa ja mahdollisimman luonnonmukainen tuote. Onkohan sellaisia edes?) Huulikiilto tai värillinen huulirasva on ok myös. Pussiin voisi lisätä jonkin kivan kimallepuuterin tai jonkun luonnollisen värisen poskipunan. Samalla ostosreissulla täytynee myös hommata kasvojen puhdistusaineet. Koska jos joku on varmaa niin isosiskon kasvojen puhdistusaineisiin tuskin saa esiteini koskea.

Ripsaria, huulikiiltoa ja halutessaan jotain punaa poskiin on mielestäni ihan riittävästi ehostusta esiteinille. Mitä sinä luulet? Milloin sinä olet aloittanut meikkaamisen, vai oletko ollut aina luonnonlapsi? Minkä ikäisenä sinusta on sopivaa alkaa ehostaa/meikata itseään?

Niin ja kotiin keräilen sellaisen keräilyeräpussin kaikkia vähän ”topakampia meikkejä”. Luomivärejä, värikkäitä huulipunia, kynsilakkoja ja kaikkea sellaista, jolla nyt voi koti oloissa harjoitella ja kokeilla miltä tuntuu meikata oikein huolella.

Teinit (ja esiteinit), niistä on vaan ihan pakko tykätä <3

 

Jos teinien ulkonäköjutut kiinnostaa, käy lukemassa myös mun postaukset "Kielletty alle 16-vuotiaalta" eli nuorten hiustenvärjäys ja se pelätty hiuksenhieno allergiareaktio, sekä "Läskit reidet ja lihava naama" eli ote ulkonäköpaineisen teinin päiväkirjasta

Ihana Teehetkien koti -bloggaaja on tarttunut myös aiheeseen ja kysyykin "Missä menee raja lapsen oman tyylitajun ja itsemääräämisoikeuden ja vanhempien vastuullisuuden välillä?" Lue postaus Seksistinen pimulookki etuhampaidenvaihtoikäisellä? — Saako lapsi valita, mitä pukee päälleen? ja kerro mitä mieltä sinä olet.

Ps. Käy kurkkaamassa mun sivut Facebookista ja Instagramista. Tykkää, niin pääset seuraamaan teinien hormoonihuuruista elämää ihan aitiopaikalta.

Kuva: Oma albumi

Kommentit (2)

Nicky
1/2 | 

Mitä mieltä olet sitten siitä, jos esimerkiksi kymmenvuotias käyttää kynsilakkaa? Itselläni ei ole lapsia, mutta useissa paikoissa olen törmännyt siihen, että ensimmäiseksi saa kokeilla nimenomaan kynsien lakkaamista.

MormuskaMutsi
Liittynyt28.4.2016

Meillä on saanut laittaa kynsilakkaa niin sormien kun varpaidenkin kynsiin. Kynsilakassa tuntuu kyllä olevan sama juttu kun tuossa meikkaamisessakin, mitä enemmän sitä kieltää, sitä mielenkiintoisempaa siitä tuntuu tulevan. Tämän tekstin kirjoittamisen jälkeen ei esiteinikään ole meikannut kouluun enää kertaakaan. Ei kuulemma enää halua eikä enää edes jaksa ;)  Huoh. Ja se huokaus on ihan vaan helpotuksesta.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

 

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017
2016