Meidän Teinin huoneen vaatekaappi on päällystetty teflonilla. Ei siinä vaatteet kestä. Ei vaikka kauniisti viikkaisi, asettaisi tasaisiin pinoihin ja lajittelisi housut kauniisti paitojen viereen.

Ei auta ei.

Ne liukuvat kappien hyllyiltä, raottavat vaatekaapin ovea ja hakeutuvat yhdeksi suureksi kasaksi lattialle, siihen sängyn ja koulupöydän väliin. Pesiytyvät mokomat siihen, ja viihtyvät vieretysten. Paidat, housut ja neuleet. Rentona röykkiönä, limitysten.

Teflonia.

Niin sen on pakko olla, koska Teini ei niihin kuulemma itse koske. Teini sanoo laittavansa vaatteet kaappiin. Sillä lailla siististi vieretysten ja kauniisiin pinoihin. Joten,

teflonia niiden hyllyjen on sitten oltava.

Eräänä päivänä kuitenkin sen keksin. Nostin tuon lattialla olleen röykkiön kaksin käsin suoraan kaappiin. Survoin ja painelin. Taputin yhdeksi kakuksi siihen toiseksi ylimmälle hyllylle. Painoin oven kiinni, ja jäin jännittyneenä odottamaan.

Eivätkä ne vaatteet sieltä kaapista mihinkään liukuneet. Tiukasti pysyivät kiinni vaatekaapin pariovet. Aivan kuin kaappi olisi halannut kaikilla voimillaan tuota yhtä suurta vaatekakkua, joka oli tumpattu väkivalloin sen hauraille hyllyille.

Ja arvatkaa mitä?

Illalla ei teinin huoneen lattialla ollut ainuttakaan vaatetta. Ei kaapin oven välistä pilkistävää paidan hihaa, eikä lahkeistaan makkaralla olevia housuja.

Epäuskoisena tökkäsin kuitenkin vaatekaapin ovea etusormellani. Ovi antoi hieman periksi, jousti sillälailla pehmeästi, mutta painui kuitenkin hitaasti takaisin paikoilleen.

Raotin varovaisesti vaatekaapin ovea.

Siinä silmäräpäyksessä koko vaatekaapin sisältö levähti jalkoihini. Vaatekasasta oli tullut päivän mitaan valtava. Koko kaapin sisältö oli kaikessa hiljaisuudessa keräytynyt yhdeksi suureksi vaatepalloksi.

Vyöt, kylpytakki ja parittomat sukat tipahtivat kaapista ensimmäisenä. Housut, paidat, neuleet ja yksi pyyhe olivat taas joukolla päättäneet, että heitä ei sullota pimeään kaappiin ihan noin vain. Ehei, ei ilman vastarintaa.

Siinä minä sitten seisoin.

Polvia myöten puuvillassa. keinokuidussa ja denimissä.

-ja huokaisin syvään.

Teflonia.

Sitä tuon Teinin vaatekaappi on, lattiasta kattoon saakka.

Ei siinä vaatteet kestä. Ei vaikka miten yrittäisi.

Teinit, niistä on vaan pakko tykätä <3

Käy myös lukemassa Pää edellä! bloggaajan teksti "Hei teinin vanhempi! Mokaat varmasti jos..." Kuulostaako tutulta?

Ps. Käy kurkkaamassa mun sivut Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Tykkää ja seuraa niin pääset seuraamaan teinien hormoonihuuruista elämää ihan aitiopaikalta.

Kuva:VisualHunt

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan

mippe_77@hotmail.com

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016

Kategoriat

Instagram