Teinit, niistä on vaan ihan pakko tykätä <3

Jokainen vanhempi on varmasti joskus tuskastunut. Tuskastunut siihen, että vaikka olet sanonut (teinille tai nuoremmallekin lapselle) sen sata ja yksi kertaa yhdestä ja samasta asiasta, ei siihen tule muutosta. Ei sitten millään.

Näitä tällaisia asioita ovat mm. ihan nämä arkiset asiat, kuten kuinka likapyykit tulisi toimittaa suoraan siihen likapyykkiKORIIN. Ei siihen likapyykkikasaan joka sijaitsee siinä oman huoneen kaukaisimmassa nurkassa. Se voi yhtä hyvin olla myös vaikkapa keittiön tason pyyhkiminen kaakaojauheesta, ja juustosta vuoltujen reunasiivujen laittaminen suoraan roskikseen. Tavallisesti ne kun jäävät siihen jääkaapin vieressä olevalle keittiötasolle.

Muutaman tunnin siinä lämpimässä ollessaan, tuo juustosiivukasa muodostaa sellaisen keltaisen ja rasvaa tihkuvan kökösen, jota aivan ainakin nämä perheen pienimmät ovat usein luulleet muovailuvahaksi. Tämän pohjustuksen jälkeen ymmärrät varmasti, kun kerron että minun piti tässä muutama päivä sitten tuskastua.

Tuskastua oikein huolella.

Teini istui sohvalla, ja keittiön tasolla oli juurikin nuo mainitsemani keltaiset juustosta vuollut suikaleet, ja tietenkin myös seitinohut kaakojauhehuntu.

”Hei, tuutko siivoamaan nää sun sotkut pois ihan nyt saman tien?”  kysyin puhelintaan näpläävältä Teiniltä.

”Joo, joo ihan just” Teini mumisi takaisin.

Odotan hetken, odotan toisen.

Ei tapahdu mitään. Toistan kysymykseni

”Tulisitko nyt siivoamaan nää jäljet? Ei näissä nyt kauaa mene, jatkat sit niitä juttujas”

”Jooo, joooo. Oota ny!!” Teini vastaa närkästyneenä.

Viidentoista odotetun minuutin jälkeen minun hermoni pettää. Otan tiskirätin ja pyyhin kaakaotomun tasolta, ja nakkaan nuo kevyesti lämmenneet juustosiivut yhdellä napakalla ranneliikkeellä roskikseen. Huomaan kun Teini ilmestyy selkäni taakse, ja ilmoittaa että:

”Mä olin just tulossa siivoomaan niitä, mutta ei sit”

Nyt on minun vuoroni pyöritellä silmiä ja päästää suusta se sellainen syvä huokaus (joka viestii selvästi teinikielelle käännettynä "Daaa"). Hillitsen kuitenkin itseni, ja vastaan Teinille vain että:

”No, ne on nyt siivottu niin voit jatkaa niitä juttujas” Teini katsoo minua kysyvästi ja tokaisee vain että:

”No mikä sulle nyt tuli? Mähän olin tulossa koko ajan”

Oh my god.

Oh my god.Tunnen kuinka pienet aivosoluni lyövät kipinää ja niskakarvani uhkaavat nousta tuskastumisesta pystyyn. Katson kuitenkin viisaammaksi olla vain hiljaa, ja niellä ne suussani olevat kipakat sanat. Hetken kuluttua pyydän, että Teini jatkossa putsaisi jälkensä saman tien, ihan vain siksi, ettei niistä tarvitsisi aina erikseen mainita. Teini lupaa ja vannoo kautta kiven ja kannon. Saas nähdä,

minä vähän epäilen.

Mutta hei, toivossa on hyvä elää -sanoi lapamato.

Teinit, niistä on vaan ihan pakko tykätä <3

Ps. Käy katsomassa mun sivut Facebookista, Instagramista ja Twitteristä. Tykkää ja pääset seuraamaan teinien hormoonihuuruista elämää ihan aitiopaikalta.

Kuva: Pixabay

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

MormuskaMutsi on kultaisella -90 luvulla nuoruutensa elänyt 40 vuotias viiden tyttölapsen äiti, joka yrittää parhaansa mukaan ymmärtää nyky-nuorten hormoonihuuruista sielunelämää. Blogissani pohdin iloinen pilke silmäkulmassa näitä raivostuttavan ihania ja uskomattoman upeita otuksia nimeltä teinit. Tervetuloa mukaan.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä minuun tai Sanoma Lifestylen mediamyyntiin.

 

Teemat

Blogiarkisto

2018
2017
2016