Kirjoitukset avainsanalla vauva

 

Ette usko, mutta musta tuntuu että S lukee salaa mun blogia! Ja ei, mun hämmästyksen aihe ei lainkaan ole se että se osais jo lukea (koska onhan se nyt vaan niin taitava) vaan se että se tais oppia käveleen! Jonkun (kateellisen) mielestä se vois olla vaan äidin käsiin kaatumista, mutta koska siinä seisomisen ja tasapainon totaalisen katoamisen välissä jalat muutaman eri kerran koski lattiaan, niin mä nyt lasken tän kävelyks. Ja mistäs muusta se olis tän taidon tajunnut kuin jos lukee näitä postauksia. Ihan selkee syy-seuraussuhde minusta. Ihan yhtä vahva kuin siinä että koska kesällä syödään paljon jäätelöä ja silloin hukkuu eniten ihmisiä niin jäätelön syönti aiheuttaa hukkumisia. 

 

Olen siis viime päivät viettänyt enemmän tai vähemmän lattiatasossa kädet auki houkutellen pikku tepastelijaa ottamaan niitä isoja pieniä askelia. (Nyt ymmärrän sanonnan baby steps. Voi muuten ihan hyvin ottaa vaikka miten monta askelta mutta silti koordinaatit vaan pysyy samana. Toisaalta, matkustamiseenhan näillä on palvelijat. Et miks vaivautua.) Typy kikattaa ihan hervottomasti jo päästäessään tuesta irti ja syöksyessään syliin. Mutta osaa se myös olla ovela. Kun palkintona on äidin syli, suukot ja kehut niin välillä skipataan se kävely-vaihe kokonaan ja tullaan lunastamaan palkkio. Kontaten. Ja ihan muina vauvoina ollaan muka täysin tietämättömiä siitä missä meni vikaan. 

 

Nyt tais meidän perheessä alkaa uusi "uhka vai mahdollisuus"-aikakausi. Toisaalta on ihanaa kun kohta ei tarvii jatkuvasti toimia kantojuhtana. Toisaalta pitää alkaa venyttään aikatauluja kunnon Hubba Bubba moodiin sillä voin myös kuvitella että tulee hetkiä kun joudun kaivamaan aikuisten zen-värityskirjaa esille odotellessani jälkikasvuni siirtymistä paikasta A paikkaan B eikä välttämättä sitä suorinta vektoria pitkin. Ja tietenkin minä itte-metodilla. 

 

Toinen hitti ja huti momentti tullaan varmasti kokemaan kenkien kanssa. Taustatietona voin avata tätä problematiikkaa myöntämällä olevani itse ihan hieman kenkäaddikti. Ihan hieman vaan. Ja tällä hetkellä Melkein jo kuivilla. En oo viimeisen kuukauden aikana ostanut ku kahdet kengät. Muistaakseni. No joka tapauksessa, nyt kun miehelle voi alkaa näennäisen järkevästi perustelemaan kenkävalikoiman kasvattamista (tytön. Omien kenkien ostoperusteluihin otetaan vinkkejä vastaan) niin toisaalta saatamme olla jännän äärellä sen kanssa suostuuko tyttö pitämään kenkiä ollenkaan. Tai mikä vielä järkyttävämpää, suostuuko pitämään oikeanvärisiä kenkiä oikeiden vaatteiden kanssa! Ja kuinka monet kengät lapsella pitää olla jotta varmasti löytyy joka tilanteeseen ne oikeat? Mun pitää varmaan pyytää Juhista tekeen tyttärelleen jonkun kenkäkaapin.

 

Tämän ihanan ja odotetun virstanpylvään lisäksi eräs toinenkin asia on viime viikon laittanut mun päätä vähän kierroksille. Onneks on olemassa ystävät ja äitien vapaaillat. Mutta siitä sitten lisää ensi viikolla! 😉

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Vauvan kanssa eläminen on yhtä uuden opettelua. Koko ajan. Jatkuvasti. Niin, että se joka sanoo ettei perhevapailla olosta ole mitään hyötyä esim. työelämää ajatellen, ei vaan tajua. Mistään mitään. Samanlaista lastentarhatouhua ja omien virheiden kanssa elämistä sekin on. Joku asia, mikä eilen toimi, ei toimi enää. Eli vähän niinku ne hienot uudet kopio-skannaus-printterikoneet. Ei toimi tänään. Ainakaan samalla tavalla ku eilen.

Ennen kuin tuo tyttö saapui maailmaan sekottamaan pakkaa, luulin että voisi olla joku ohjekirja, joka kertoisi miten tää tyyppi kannattaa ohjelmoida. Että jos teet näin, niin tapahtuu tätä. Joo, olisinkohan voinut enempää väärässä olla. Kyllä tää on enemmän Deweyn Learning by doing-pedagogian mukaista toimintaa. Ainoa ero on se, että kun olet yhden toimivan tavan oppinut, niin se on jo vanhaa tietoa. Koska vaiheet.

 

Otetaanpa hassun hauskaksi esimerkiksi tuo nukkuminen. Tai nukkumattomuus. Alkuvaiheessahan S oli aivan erinomainen nukkuja. Päiväunet maistuivat vaunuissa ja jouduin jopa kärsimään tyhjän sylin syndroomasta kun toinen posotti menemään kolme tuntia putkeen. Piti käydä vähän tönimässä että hengittääkö se edes. Oli myös vaihe, kun tytön pystyi laittamaan iltaunilleen ihan hereillä. Siis laskemaan omaan sänkyyn, toivottamaan hyvää yötä ja lähtemään heti itse pois, nauttimaan siitä vapaa-ajasta. (Eli katsomaan telkkaria ja syömään. Jälkikäteen ajateltuna, olis sen ajan voinut järkevämminkin käyttää.) 

Sitten tuli vaihe: "hei mähän osaan seistä". (Kyllä, tämä on ihan tutkijoidenkin käyttämä virallinen termi.) Ei nukuta enää, ei. Ainakaan silloin kun pitäis. Yöllä tuo kääpiö punkee pystyyn vaikka on ihan unissaan eikä jalat kanna. Mutta kun voi! Vähintäänkin konttausasentoon pitää punkee ennen kuin silmät on ees auki. Koska se on niin kivaa ja makaaminen on niin last season. Muistoissa, vaikkakin haaleissa, on ne ajat kun ensimmäinen unijakso kesti vähintään puoli yhdeksästä kolmeen. Nykyään herätään (tai muuten vaan mekkaloidaan) muutaman tunnin välein. Koko yö. Vieläkin haaleammissa, lähes haihtuneissa muistoissa on se aika kun aamu-unet kestivät sinne kymmeneen ja ylikin. Nykyään kun saa taistella, jotta ei tarvitsisi herätä ennen kuutta. 

 

Ja mihin jäi se vaihe, jossa nää tyypit haluaa, että aina on sama rytmi? Se vaihe ei kai koskaan oikein meille asti rantautunut. Just kun luulin, että nyt meillä nukutaan kolmet päikkärit, niin toinen valvoo lounaaseen asti ja nukkuu sitten 3,5 tuntia. Mummin vieressä! Pikkasen laittaa mietityttään miks mun vieressä nukkuu vaan sen puoli tuntia. Ja sitten kun yritän pitää sitä hereillä, jotta saatais jostain järkevästä rytmistä kiinni, niin nukahtaa ihan mihin vaan valosta ja metelistä huolimatta. Yritä siinä sitten järkevästi suunnitella päivää. Ei ihan oo mennyt kaikki suunnitelmat putkeen, kun olet laskenut menot sen mukaan, että lapsi nukkuu sen puoli tuntia minkä aina ennenkin, niin just sillon se päättääkin nukkua kaks tuntia. Ainakin. 

Ja mikä tää juttu on, että oma sänky on ihan saatanasta? Aiemmin riittänyt yöllä kun on vähän tuttia nostanut suuhun tai ehkä hieman hipsuttanut mahaa. Sinne omaan kopperoonsa on jäänyt tyytyväisenä tuhisemaan. Nyt ei pysy aloillaan vaan se nuppi nousee jatkuvasti reunan yli tapittamaan äitiä. Sen katseen tuntis nahoissaan vaikka pilkkopimeässä mutta silti sitä pitää tehostaa pikku kitinällä. Eikä auta sylissä heijaaminenkaan. Tuolla oliolla kun tuntuu olevan joku kuudes aisti joka kertoo kun äiti edes ajattelee omaan sänkyyn siirtämistä ja pop! silmät on auki. Ainoa paikka missä kelpaa nukkua on äidin puoli sängystä. Mieluummin vähän äidin päällä. Siinä sitten jännität lihaksiasi koko yön ettet tömähtäisi lattialle. Ja vielä aamulla ihmettelet miks paikat on jumissa. 

 

 Ystäväni lupasi että tää on vaan vaihe ja menee ohi. Mua on kuitenkin vähän alkanut jännittään et mikä se seuraava vaihe on?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband

Myönnän. Ennen kuin tuo mini-me syntyi en oikeesti tajunnut lapsista mitään. Siis oikeesti. Mitään. (Sehän ei tietenkään estänyt mua luulemasta, että mulla on ihan vaan maalaisjärkeen ja koirankasvatukseen perustuvien absoluuttisesti oikeiden näkemysten ja mielipiteiden ehtymätön ja erehtymätön tieto siitä miten asioiden nyt vaan kuuluu olla lastenkasvatuksesta. Ai että mä oon ollut superärsyttävä!) Mulla oli toooooodella epärealistiset ajatukset siitä miten kuuden kuukauden ikäinen lapsi toimii. Ja vielä epärealistisemmat ajatukset siitä miten itse toimii. Mähän siis ihan pokkana väitin miehelle, että joo sillon se on kato jo niin vanha ettei on niinku ihan mussa kiinni enää. Kehtaanko ees myöntää et luulin etten ees imettäis enää. En ehkä kehtaa. Ehkä mä vaan unohdan ne kaikki harhaluulot esim. siitä miten ihan hyvin voin jättää lapsen muutamaksi yöksi äidilleni ja itse vaan juhlia häitä niinku olis 1995 taas. (Mitä mä edes tein -95?) Melkein jopa hävettää oma naiivius. Mitä mä oikein mietin?

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband, wedding photo, family
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband, wedding photo, family

Kyllähän se inhorealismi alkoi nakerteleen nilkkoja niinku huonosti kasvatettu koira (kyllä isä, tarkoitan tällä vertauksella juurikin Bobia). Tajusin, että ei se nyt vaan menekään ihan omalla painollaan vaan munhan pitää ihan suunnitella se juttu. Sekin juttu. Apua. Taas yksi exceli lisää? Kylmän hiki alko nousta pintaan. Mitä jos vauva vaan huutaa koko ajan? Niinku vappuna. Ei ehkä oo vaihtoehtona että mä vaan lähden kotiin sen kanssa. Vai voiks huikata Tahdon! Skypellä. Joo, se olisikin hyvä alku avioliitolle. Marttyyrinä seurata kun muut pitää hauskaa ja itse yrittää hiljentää palosireeniä. Miesparka sais kuulla siitä ikänsä. 

No mitäs mä sit tein? Luin kaikenmaailman artikkeleita siitä, kuinka lapsi voi olla erossa äidistään vaan niin monta tuntia kuin on ikäkuukausia tai sitten sen valtaa annihilaatiokauhu. Siis mikä? Googlasin. Ei olis pitänyt. Pelottelivat, että lapsen käsitys omasta olemassaolostaan katoaa ja se koko tyyppi hajoaa. (Ei kai sillain fyysisesti.) Sitten itku kurkussa kyselin neuvoa muilta ja taas sain rohkaisevia pääntaputteluja, että ei se nyt aina ihan niinkään mene. Että onhan ne lapset selvinneet siitäkin, kun äiti onkin mennyt töihin. Tai joutunut sairaalaan. Sitten löysin tähänkin vasta-argumentteja joihin löysin vasta-argumentteja joihin löysin... Loputon suo, jossa voittajan löytyminen tuntui yhtä todennäköiseltä kuin lottovoitto. Varsinkin jos säännöllisesti unohtaa lotota. 

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband

Mutta onneksi on äidit. Siis isoäidit. Ne sellaiset, jotka tulee koko hääviikoksi kotiin, jotta lapsenlapsi varmasti tottuu uuteen käsipariin, tapaan vaihtaa vaippoja ja tyyliin lapata ruokaa suuhun silloin kun se pahaa aavistamatta aukeaa jokeltamaan jotain muille merkityksetöntä (mutta joka ehkä sittenkin tarkoittaa: "tiedän että olet valmistanut tän soseen rakkaudella, mutta se on silti pahaa"). 

Äitini tosiaan tuli meille jo maanantaina ja pikku hiljaa hivutti itsensä mukaan neidin rutiineihin. Eipä mennyt kauaa kun minut oli jo syrjäytetty ja nuo kaksi hengailivat yhdessä kuin mitkäkin salaliittolaiset. Minkäköhän Pandoran boksin mä menikään avaamaan? Perjantainakin, kun me muut laitettiin hääpaikka valmiiksi, nämä kaksi pyörivät ympäri Soukan rantoja hurmaten papparaisia (oo vaan isä varuillasi) ja nauttien kauniista kelistä. Äitini jopa sanoi, että oli kuin lomalla olis ollut. Mikäs siinä kuulemma rannalla istuessa ja sudokuja täyttäessä kun lapsi vaan tyytyväisenä olla möllöttää ja katselee ihmisiä. Välillä vähän tankkausta äidin sylissä ja taas ne menivät. 

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband

Kyllä mua silti hieman se hääpäivän kunto jännitti. (Ei siis oma. Ei me niin paljoa sitä viiniä edellisenän iltana juotu.) Se, ettei se viime vappu toistuis. No, helppohan se on näin jälkeenpäin sanoa, että relaa äläkä stressaa turhasta, mutta niin mä nyt kuitenkin sanoisin, jos joku kysyis. Mutta ei varmaan kysy. Sanon silti. 

Kyllähän tyttö välillä vähän itkikin, mutta hei se oli 6 kuukauden ikäinen ja 99 prosenttia elämästään ollut mun tai Juhiksen kanssa. Olis aika ihme, jos ei vähän olis hermostunut, kun ei omia ihmisiä näy ihan joka hetki. Tai jos rehellisiä ollaan, mä olisin ehkä hieman hermostunut jos se ei olis lainkaan meitä (siis mua) kaivannut. Mutta siihen se nyyhkyttävä, alahuuli rullalla oleva typy tuotiin mun syliin hetkeksi rauhoittumaan ja maailmassa oli taas kaikki hyvin. Mitäs sen sit väliä, jos vieraat joutuu hetken pidempään odottaan että pääsee onnitteleen. Ne on kuitenkin aikuisia. Kyllä ne tajuu. Ja siks siellä oli boolia. 

Pieni läheisyystankkaus äidin sylissä olikin sitten tehokkaampaa tavaraa kuin olis luullut. Ei meinaan hetken päästä ollut äitiä yhtään ikävä kun päästiinkin huomion keskipisteeksi. Tyttö oli napattu kummitädin käsistä ja se kiersi vieraiden sylissä innosta kihertäen ja leveä hymy kasvoilla loistaen. Kyllä tuosta tytöstä vielä seurapiirikelpoinen kasvaa. Sellainen bileiden keskipiste. Niinku äitinsä, mutta vähemmän ärsyttävä. Parempia vitsejä. Toivottavasti. 

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband, wedding photo, family
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband, wedding photo, family

Ja yllätys yllätys. Se jolle se kauhea ikävä iski, ei ollutkaan pieni prinsessani vaan tuore rouva. Miehen piti ensimmäisen hääyön jälkeen hakea tyttö meidän luokse hotelliin toiseksi yöksi kunhan oli ensin saanut muiden kanssa siivottua hääpaikan. Mulle oli annettu ensimmäinen huomenlahja eli mahdollisuus nukkua yksin hotellihuoneessa. Kuinka monen äidin mielestä tuo olis ollut ihan paras lahja ever, käsi ylös? Joo, no. Rouva nyt sit kuitenkin soitti isälleen, että voitteko mitenkään nyt heti vaan lopettaa kaiken mitä teette ja tuoda sen muksun tänne. Ai keitit juuri kahvia. Jätät siihen ja vaikka mikrotat myöhemmin, nyt tyttö autoon ja sassiin! 

Ja voi sitä jälleennäkemisen riemua. En olis halunnut laskea sitä nyyttiä sylistäni ollenkaan, mutta jossain vaiheessa oli pakko. Alkoi edellisen illan kinkereiden jälkimaitohapot kiristään hauista ja nestehukka huippaan päässä. Mutta mikäs sen ihanampaa kuin ottaa typy kainaloon ja painua päikkäräille hotellihuoneen untuvatäkin alle. (Samaan aikaan kun herra roudaili hikipäässä kamoja juhlapaikalla. Tää tais olla ensimmäinen kohta siinä avioliittosopimuksen pienen präntin osiossa. Siinä on syynsä miksi vain miehet allekirjoittaa sen.)

Mirvan Menomatkat,  wedding, baby, 6 months,  bride with baby, flower girl, dress, headband
Mirvan Menomatkat, wedding, baby, 6 months, bride with baby, flower girl, dress, headband

Sen voin teille tästä kokemuksesta ja omien fiiliksien tutkailusta oppineena kertoa, että häämatkalle lähdetään kyllä koko perhe. Ei pysty edes kuvittelemaan, että jättäis tytön kotiin. (Varsinkin kun se ei seiso vielä niin miten se ylettäis ees mikroon?!) Tiedän että äiti hoitaisi sitä enemmän ku hyvin, mutta mä en kestäis. Tulis ihan liian kova ikävä. Eihän siitä tyhjän sylin syndroomasta selviäis hengissä. Vaikka tuleekin aika erilainen häämatka ku olisin joskus ehkä ajatellut, niin en kyllä vaihtais yhteistä matkaa edes sataan tuntiin sukellusta (mitä teidän likaisissa mielissä sit oikein liikkui?). Siitä tulee paras häämatka ikinä. Tai parempi ainakin olis. Juhis toivoi rauhallista ja rentoa olemista. Sitä se nyt saa. Äiti oli huolissaan et käykö mun aika pitkäks. Lupasin keksiä jotain aktiviteetteja itselleni. Juhis saa vaikka nukkua päikkäreitä tyttärensä kanssa. Hotellihuoneen untuvatäkin alla. On se sen ansainnut. 

mölsä88-053
mölsä88-053

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vauvat on bisnes, jonka ympärillä pyörii tuhottomasti rahaa. Myyntimiehet vetoavat kuin seireenit hormonihöyryissään hilluviin tuleviin vanhempiin, osaavat luoda tarpeen epävarmuuden aallokossa tulevasta vanhemman vastuusta pahoinvoiville ja myydä jos jonkinlaista hilavitkutinta pahaa-aavistamattomille ihan kuin tavaran määrä määrittelisi oman halun olla hyvä äiti tai isä. Minut piti järjissäni ystävä, joka osasi varoitella kaiken maailman turhakkeista. Ja koska nyt voin kiittää häntä siitä, etten ole naimisissa Vesku Visan kanssa tuhlattuani äitiyspäivärahat jo ennakkoon tai että näen vielä (ainakin osittain) kotimme lattian eikä miehenkään tarvitse pelätä tavaratsunamia avatessaan kaapin oven. Oonkin ottanut asenteekseni #budgetbaby ja saanut ehkä suurimmat kicksit siitä, kuinka paljon olen säästänyt kun olen löytänyt vaikka edullisen syöttötuolin tori.fi-sivulta 9kk ennen sen tarvetta. (Ja tuhlannut sen säästetyn rahan johonkin muuhun "tuikitarpeelliseen". )

Vauvahan ei sitä tiedä onko sitteri oikeen värinen tai onko leikkimatossa oikeet Disney-hahmot (Tikru check!) mutta meille äideille ne saattaa olla välillä elämän ja kuoleman asioita. "Eihän se äidin oma kultamussukka voi millään kehittyä oikein, jos se ei saa uuden karheeta Stokkea, Bugaboota, Baby Björniä tai Recaroa!" Ja nää siis juurikin ne merkit, jotka meiltä löytyy. Hups! Mutta käytettynä ja lainattuna tosin. Paitsi se melko kallis kaukalopussi, jonka ostin kun se oli niin kaunis. Onhan sitä käytetty ahkeraan, mutta vauva tuskin olisi traumatisoitunut vaikka hänen pussinsa olisikin ollut sellainen tavallinen ja halvempi ja se olisi jäänyt vaille kaikkia niitä kehuja, joita tämä ihana neulottu tähti-pussi on saanut. Kyllä se retail therapy taisi tässäkin tilanteessa olla äidille suunnattua.  

Mitkä sit on mun mielestä olleet hyviä hankintoja? Yks ensimmäisistä joka tuli mieleen on Nenä Frida ja suolaliuos. Ne oli käytössä jo heti ensimmäisinä viikkoina, kun vauva osoitti olevansa äitinsä tyttö ja nokka oli tukossa ku kehä ykkönen. Suolaliuosta löytyy kuulemma myös Physiomerin baby mist-suihkeena ja Fridan tehokkaampi isosisko Baby Vac nenäimuri toimii super-räkänokille. 

Toinen ihan ehdoton on ollut adapterit, joilla saa auton turvaistuimen kiinni vaunujen runkoon. Meillä naitetaan Recaron istuin ja Bugaboon Cameleonit. Todella näppärää napata nukkuva bebe autosta kärryihin. Saa shoppailla ihan rauhassa, kun toinen nukkuu tyytyväisenä joskus jopa tunti tolkulla. Onni on kyllä hyvä uninen tyttö. Tää on ollut mukana niin monessa paikassa josta sillä ei oo hajuakaan kun on vaan kuorsannut menemään. Ravintoloissa, kahviloissa, kirpputorilla, kaupassa, messuilla ja katuruokafestareilla. 

Vaunujen osalta voin sanoa vaan, että niiden merkki on kyllä ihan makuasia. Itse pidän Bugaboon Cameleoneista koska ne on suht kevyet ja helpot ohjailla. Etupyörät on kyllä auttamattomasti liian pienet kun painelee hieman off-roadia eli maastopyörät hankintalistalle. Onneks siitä saa käännettyä aisan ympäri niin että voi lykkäillä myös isot etupyörät edellä, niin ei jää jumiin metsäpolulle. Ja jos oikein positiivisesti haluaa ajatella niin onhan se aika hyvä treeni, kun puskee vaunuja takatalven tarjoamassa lumimyräkässä eikä ne pikkupyörät pyöri enää ollenkaan. Testattu on. Toimii...

Osa kokee, että vaipparoskis on ihan turhake, mutta meillä se on ollut hyvässä käytössä. Kuka sano ettei vauvan kakka haise? Kannattais ehkä käydä lääkärissä tutkituttamassa klyyvari. Ja koska oon laiska, niin en todellakaan jaksa roskista tyhjennellä jatkuvasti, jolloin on ollut näppärää (ja paremman tuoksuista) tunkea ne Pampersit sinne ilmatiiviiseen pussiin. Vinkkinä muuten: niitä superkalliita pussikasetteja kannattaa ehdottomasti tilata Amazonista. Normi vauvantarvikekaupasta ostettaessa ne maksaa jopa 12€/kpl kun taas Amazonista oon tilannut suurempia määriä kotiin kuljetettuna jopa 5,5€/kpl. 

 

Muutenkin suosittelen tekeen hieman taustaduunia noiden hankintojen kanssa. Amazon, Ebay ja tori.fi on tullut koluttua moneen kertaan läpi. Ebaysta tilasin vaippakassiin kankaisen organisoijan, jolla muutin tavallisen tilavan rantakassin vaippakassiksi, josta löytääkin sinne laittamansa tavarat. Jos ne on siis muistanut sinne laittaa. Taikoja se ei tee, huomattu on... Hintaa oli huimat alle 2€. Tämän lisäksi siis säästin siinä etten ostanut varsinaista vaippakassia. Niistä osataan meinaan riistää huimia summia.  

Viimeisin ostos Ebayn ihmeellisestä maailmasta oli aurinkolasit. Valittiin vähän riskillä nämä Baby Banz retrot, joissa on hyvä UV-suoja ja neopreenilenkkikiinnitys. Väitän silmät kirkkaina ettei sillä ollut mitään tekemistä tilauspäätöksen kanssa, että ne myös näyttää hauskalta. Ja valehtelen.  

Kovassa käytössä meillä on ollut myös leikkimatto, jolla pötkötellessä jutellaan päivän kuulumiset yläpuolella killuville hahmoille (äiti saa syödä aamupuuroon rauhassa) sekä Baby Björnin rintareppu, jossa voi vaikka nukkua sillä välin kun  äiti jumppailee (vauva on hyvä Personal Trainer kun se alkaa reklamoimaan jos liike loppuu). Myös imetystyyny on ollut menossa mukana jo raskausajasta lähtien ja on nyt muuttanut makuuhuoneesta sohvan nurkkaan parantamaan ergonomiaa. Siihen on myös hyvä tukea iPadi, ruokalautanen tai kirja itselle viihdykkeeksi maitobaarivuoron iskiessä ja varsinkin asiakkaan sammuessa syliin nautittuaan tarpeeksi vaikuttavaa ainetta.  Vinkkinä muuten, että vauva kannattaa oman ruokailun ajaksi suojata esim harsolla, ellei sitten halua aloittaa kiinteiden maistelua jo hyvissä ajoin. Nim. Siennan kainalosta löytyi maissinjyvä.  

Yövuorojen mukavuuskerrointa voi ehkä helpottaa muutamalla pikku jutulla. Sain hyvän vinkin työkaverilta ja säädettiin pinnasänky oman sängyn viereen sivuvaunuksi. Varsinkin alkuillan tyttö nukkuu tyytyväisenä omassa sängyssään, josta hänet on helppo siirtää viereensä kun nälkä yllättää. Mitä tahansa, jotta ei tarvitse nousta ja herätä kunnolla. Välillä (lue: aika usein) tyttö jää siihen viereen nukkumaan loppuyöksi, mutta hyvän sään salliessa siirrän hänet huikopalan nauttimisen jälkeen omalle postinumeroalueelleen. Tässä auttaa myös se, että hän nukkuu makuupussissa, jota on helppo liikuttaa eikä kylmä patjakaan pääse herättämään. Lisäksi meillä on käytössä korvatulpat, jotta yliherkkä äiti ei ihan joka inahduksesta olisi avaamassa maitobaaria sekä CamelBakin  vesipullo, josta pystyy imemällä juomaan myös makuultaan. Ja sitä vettähän kuluu. Paljon. Olen jossain vaiheessa jopa harkinnut tuon pullon vaihtamista juomareppuun, jossa olis 3 litran säiliö. Sen kanssa nukkuminen saattais tosin olla haastavaa. Tai no, ehkä se olis vähän niinku vesisänky! Eiks retrojutut oo muodissa?

Meillä on siinä mielessä käynyt hyvin, ettei oikeestaan mikään hankinta oo jäänyt käyttämättä. Me jätettiin suosiolla kosteuspyyhkeiden lämmittimet ja mikrosteriloijat kauppaan, kun ajateltiin ettei niitä tarvii. Joillekin ne saattaa olla tosi tärkeitä, mutta meille ne tuntu turhilta. Ilmankin ollaan pärjätty. No, jos kuitenkin tulee tehtyä hutiostoksia niin muistakaa esim. Tori.fi. Hyvän tavaran saa helposti laitettua kiertoon siellä, koska aina löytyy joka toinen tuore äiti tai isä, joka luulee tarvitsevansa just sen härpäkkeen omia kaappeja täyttämään. ;)

P.S. Löysin oman hankintalistani. Ehkä tästä on jollekin toiselle listafriikille jotain apua. Unohdinko sinusta jotain ehdotonta?

Vauvalle:

Harsoja 3x8kpl (Name It)
Tuttipullot (Avent vastasyntyneen nro 1)
Vaipat (Pampers new baby, korkeammat selästä)
Vaippakassi
Kosteuspyyhkeet (Liberolla hyvä sulkumekanismi, Natusanit ok)
Hoitoalusta
Vaipparoskis ja kapselit (Sangenic Tommee Tippee)
Kosteusvoide (äitiyspakkauksessa)
Talkki
Käsidesi
Amme (Ikeassa edullinen)
Pyyhkeitä 
Vauvan shampoo / pesuaine
D-vitamiini (Rela drops +D3)
Suppoja
Kuumemittari
Sinkkivoide
Pulloharja (NUK tuttiosan pesuharja erikseen)
Imetystyyny 
Rintapumppu (Avent käsikäyttöinen ok)
Pinnasänky 
Kova patja
Kevyt peitto
Sitteri 
Kantoliina?
Rattaat 
Turvakaukalo
adapterit
Vaatteet (mummi ostanut ihan hirveästi)
Itkuhälytin (Ikea)
Syöttötuoli (Stokke Trip Trap)
untuvapussi vaunuihin
dookie-vaunuverho
Laukkukoukut rattaisiin
Rattaiden Istuinpehmuste 
tuttinauha 
pussilakanat (DYI)
Kaukalopussi










Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram