Kirjoitukset avainsanalla lainakoira

Me saatiin lainakoira kahdeksi viikoksi. Tai oikeammin me puoliks kidnapattiin se olemalla juurikaan antamatta omistajille muuta vaihtoehtoa kuin tuoda hurtta meille hoitoon koko heidän lomansa ajaksi. Meistä se oli mainio ajatus ja mahdollisuus testata millaista olisi, jos meilläkin olis taas koira.

Me jouduttiin luopumaan omasta koirasta keväällä ja ikävä sitä tyyppiä on vieläkin valtaisa. Aika kun kultaa muistot niin jäljelle jää vaan kaikki ne ihanat puolet koirasta: kainaloa lämmittävä etäpäiväkaveri (unohdin jo sen, etten tuolloin oikein mahtunut itse siihen sohvalle), ekomallinen rikkaimuri (unohdin jo sen, että välillä lähti ruuanmurut ja ruuat ihan pöydältä asti) ja liikkumaan positiivisesti kannustava lenkkiseura (unohdin jo sen, että myös jäätävällä tihkusateella ja mustan jään invaasion kohdatessa pitää lähteä lenkille).

No, tunnen itseni ja tajusin, että näen vain ne hyvät puolet koirasta. Niinpä lainakoira olisikin oiva väline muistuttamaan niistä ei niin ihanista puolista: karvoista aamupuurossa, yöllisiin tassutteluääniin heräämisistä ja kylmistä pudotuksista todellisuuteen kun illalla ei voikaan raahautua suoraan sohvalta sänkyyn. Kyllä parissa viikossa olis meidän perhe tiputettu takas todellisuuteen ja koirahaaveet vois sysätä johonkin futuurissa puhuttavaan aikamuotoon.

Mutta en tuntenutkaan tätä koiraa. Enkä näköjään omaa tytärtänikään. Koska eihän se nyt ihan niin sit mennytkään. Ei lähellekään.

Mun sydän sulaa joka kerta kun tuo lapsi juosten kiiruhtaa halaamaan koiraa. Kun se menee ja asettuu nenä vasten kirsua ja kikattaa kun toinen vähän pussaa. Kun lapsen oma kiukku laantuu nanosekunnissa kun sanoo, että "mennääns katsoon mitä Hupi touhuaa!". Varsinkin tää viimeinen on kauhean kätevä. Sillä on selvitty noin kymmenestä potentiaalisesti räjähdysherkästä tilanteesta, jonka aiheutti siirtyminen paikasta A paikkaan B väärällä välineellä. (Yleensä tuo alkaa itkeen kun ei haluis mennä äitin autolla. Ei se nyt niin hirvee ole. Ja mä ajan oikeesti ihan hyvin. Oikeesti!)

Itseni yllätti myös se fiilis, joka pamahti päin näköä kun ekan kerran olin koiruuden kanssa kaksin lenkillä. Musta tuntui kuin olisin saanut osan omaa identiteettiäni takaisin. Että olin oma itseni, kun siinä ihan muina naikkosina ulkoilutin koiraa. Moikkailin muita koiranomistajia ja juttelin koiralle päivän polttavista asioista. En (omasta mielestäni) vaikuttanut yhtään niin hullulta, kuin yksin liikkuessani.

Eli ei tää nyt sit yhtään toiminut niinku mä ajattelin. Etten haluis koiraa ihan vielä. Onneks hankintaa hidastaa se, ettei me taideta ihan äkkiä tuon miehen kanssa päästä yhteisymmärrykseen rodusta. Ellei sitten joku rescue löydä meitä. Mutta sittenhän se olis vähän niinku kohtalo eikä silloin voi ajatella järjellä. Eiks niin?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat