Kirjoitukset avainsanalla naimisiinmeno

"Vastoin isäni odotuksia ja pahimpia painajaisia, olen löytänyt miehen joka haluaa sanoa papin edessä tahdon ja sitä myöden lupaa talsia vieressä myös ne vastamäet. Tosin tuon miehen tuntien se löytää jostain auton (jossa on varmaan ratti väärällä puolella) jolla ne ylämäet taitetaan. Vauhdilla. No, samapa tuo, kunhan mennään yhtä matkaa. Ja kunhan se hyväksyy sen, että jatkossa löytyy mitä ihmeellisempiä asioita, jotka on kirjoitettu ”sillä pienellä präntillä sinne avioliitto-papereihin, jotka silloin elokuussa 2015 pahaa aavistamatta menit allekirjoittamaan”. 

Muutama vuosi (lue seitsemän) sitten lääkäri pyysi minut vastaanotollensa kutsumalla minua rouvaksi ja minä mielestäni lohkaisin hyvänkin vitsin (tapahtuu yllättävän usein) sanoessani että ihan neiti-ihmisiä vielä ollaan, kun en ole vielä saanut ketään huijattua kanssani naimisiin. Lääkäri ei ilmeellään osoittanut pitävänsä vitsiäni mitenkään hauskana (tapahtuu vielä useammin). Voin rehellisesti sanoa, että tuolloin en olisi uskonut, että koskaan edes menen naimisiin. Mutta niin sitä vaan mieli muuttuu. Onneksi on nainen, niin se on ihan sallittua. Toisaalta, samahan se nyt on naimisiinkin mennä. Kun on yhteinen lapsi, niin ei tuo mies minusta eroonkaan pääse. Mitä sitä siis enää jarruttamaan, kun ojassa ollaan joka tapauksessa. Kaasu pohjaan vaan ja crash, boom, bang! (Ja sitten toivotaan etten joudu nukkumaan autossani) (Nyt menee levottomaksi, tajuukohan tota enää kukaan?)"

Näin kirjoitin blogiini ennen häitä. Puhu Muru-blogin Marja aloitti tämän #kosintablogihaasteen ja Joukolattaren Heidi sitten meni vielä haastamaan mut. Pakkohan se sit oli tätä alkaa muisteleen. Eipä ollut lainkaan huonot muistelot. Pitäis useamminkin muistella tuollaisia ihania juttuja.

Mun ei koskaan pitänyt mennä naimisiin eikä ainakaan hankkia lapsia. Kävin melkein vuosittain ehkäisy-leirillä ystäväni aavistuksen äänekkäämmän suomalais-amerikan-italialaisen perheen luona ja pitkään se olikin erittäin tehokasta. Kolmen viikon korkeanpaikan leirin (ja parin tärykalvon puhkeamisen) jälkeen päätös lapsettomuudesta oli äärimmäisen helppo. Jossain vaiheessa kuitenkin ehdottomaan ajatusmaailmaani pääsi hivuttautumaan se kuuluisa biologinen kello, vauvakuume ja mitä jos sittenkin?!

En olis koskaan uskonut olevani ihan niin vanhanaikainen, mutta jotenkin ajatus lapsesta olikin myös pikatie ajatukseen avioliitosta. Olimme juuri päättämässä maailman mahtavinta sukellusreissua Bonairelle ja Curacaolle ja juhlimme vuosipäiväämme. Olin meikannut ehkä ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon, niin nättinä siinä istuskelin. Lokaatiokin oli täydellinen: kaunis ja rauhallinen ravintola rannalla, pöydät ihan siinä tyrskyävän meren äärellä, lämmin trooppinen tuuli hiuksia hulmuttaen.

Mua ei koskaan varsinaisesti kosittu. Ei onneksi ollut mitään julkista härdelliä tai edes sitä polvilleen menemistä. Ei se olis ollut kummankaan tyylistä. Me enemmänkin juteltiin aiheesta lapsi ja että pitäiskö nyt sit kuitenkin antaa sille mahdollisuus. Ja että olisko sitten ideaalia, että oltais myös naimisissa. Jotenkin ajatus siitä, että meillä kaikilla olis sama sukunimi oli mulle yhtäkkiä kovin tärkeä. En ole koskaan pitänyt aviliittoa mitenkään itsestäänselvänä instituutiona tai oikean perheen määritelmänä, mutta jotenkin se vaan tuntui luonnolliselta. Mies sanoi mulle ehkä romanttisimman asian mitä on koskaan mulle sanottu: "Eihän meidän oo mikään pakko mennä naimisiin, koska mä tiedän että me ollaan yhdessä koko loppuelämä joka tapauksessa." Päätimme siinä yhdessä, että mennään naimisiin ja ollaan yhdessä loppuelämä. Otetaan molemmat. Koko rahalla.

Niinpä me mentiin sitten kihloihin, seurustelumme 4 vuotispäivänä Karibian Curacaolla. Samalla päätimme, että lapsi saa tulla heti kun universumista löytyy sellainen hahmo, joka haluaa täydentää meidän perheen. Reilun kuukauden päästä koiramme alkoi reagoimaan minuun omituisesti ja kun tämä karvainen raskaustesti ei heti minua vakuuttanut niin tein sellaisen apteekkiversion: Sieltähän se Sipu sitten ilmoitti että "Oli jo aikakin!"

P.S. Vastaavanlaisissa tilanteissa kannattaa olla varovainen sen kihlasormuksen hankinnan kanssa. Mä menin "ihan vaan vähän vilkaisemaan" sormuksia paluumatkalla Amsterdamin kentällä. Jotenkin kummasti siellä yksi sormus suorastaan karjui mun nimeäni (flaamiksi, joten on vielä kummallisempaa kuinka tajusin) ja kippas kappas, välilaskun aikana olikin kihlat hankittu. Tehokasta.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram