Kirjoitukset avainsanalla arkirealismi

Tajusin tuossa hiekkalaatikolla istuessani, että on pikkasen muuttunut tuo arki-iltojen aikataulutus ja sisältö. Siinä missä ennen pyyhälsin suoraan töistä salille ja kotiin vasta ehkä siinä kasin maissa, niin nyt saan käyttää kaiken malttini, jotta en tööttäilisi iltapäiväruuhkassa päästäkseni mahdollisimman nopeasti kotiin. (Jumankauta, miten vaikeeta se on ymmärtää, että jos siinä saa ajaa 60 km/h niin vois sit kans ajaa sitä pirun kuuttakymppiä!) Punttien nostelun sijaan nostelen sitten sitä ihmiskahvakuulaa, kutittelen ja pussailen. Sitä harvemmin tein punttiksella. Mies kun käy eri salilla.

Meillä oli myös paha tapa (tai mikä paha tapa se nyt oli, ihan vaan tapa) syödä sohvalla telkkaria katsoen. Mietin monesti, että mihin ihmeeseen me tuota ruokapöytää ees tarvitaan. Kerää vaan kaiken maailman rojua. Ja pölyä! Argh! Nyt kumma kyllä, istutaan joka päivä ruokapöydän ääressä ja syödään ihan sillain toisiamme katsoen ja joskus jopa puhutaan jotain! No, ollakseni ihan rehellinen niin ei niiden keskustelujen taso vieläkään kovin korkeakulttuurisella tasolla ole, lähinnä aihepiirit sivuavat lapsen erinäisten aineenvaihdunnallisten aikataulujen tarkistamista tai seuraavan päivän kauppareissu-nakkien jakamista KPS-menetelmää hyväksikäyttäen.

Ennen vanhaan myös usein nukahdin siihen sohvalle just ennen kympin sarjan loppuhuipennusta. Tai siis yritin kyllä väittää etten nukkunut, mutta jäin aina kiinni kun en tiennyt kuka oli murhaaja. Nyt pääsen istumaan pehvallenikin vasta siinä ysin maissa. Eikä sitä kuuluisaa elämän eliksiiriä jota myös omaksi ajaksi kutsutaan, voi millään hukata johonkin nukkumiseen. Ei. Se hukataan päämäärättömästi somessa haahuiluun, tyhjänpäiväisten valmiiksi naurettujen jenkkisarjojen tollottamiseen, iltapalan syömiseen vaikka ei ole nälkä (mutta kun saa syödä ihan rauhassa ilman että joku on kerjäämässä siitä leivästä palasta) ja tuskailuun siitä, että taas pitäis siivoo/tiskaa/pestä pyykkiä/maksaa laskuja/olla aikuinen, mutta kun ei vaan jaksa. Huomenna sitten.

Joskus silloin olin ihan ihmeissäni, että mitä kummaa ihmiset tekevät iltaisin, jos tulevat aina vaan suoraan töistä kotiin. Niinä harvoina iltoina kun en mennyt johonkin töiden jälkeen vaan tulinkin suoraan kotiin, tuntuivat illat kauhean pitkiltä. Melkein jopa tylsiltä. Ja siis mä oon koti-ihminen mutta rajansa kaikella. No, nyt ei ole enää sitä ongelmaa. Lukujärjestys on kyllä ihan täynnä tapahtumaa eikä tylsää hetkeä ole. Tai kyllähän se välillä puuduttaa kun pitää miettiä mennäänkö tänään puistoon vai puistoon vai voiskohan tänään vaan olla omalla pihalla. Mutta onneks vaan välillä. Pääsääntösesti on kyllä aika siistiä tämä koreografian muutos.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram