Kirjoitukset avainsanalla juhlat


Otetaan seuraavanlainen skenaario: olet mennyt hövelisti lupaamaan että grillibileet voidaan järjestää luonasi ja seurauksia ajattelematta vielä kehunut laittavasi A-luokan pöperöt pöytään vaikka aikaisempi ruuanlaittokokemuksesi rajoittuu lähinnä mikropizzan lämmittämiseen (joo, paloi mutta vaan kerran). Toinen vaihtoehto on, että olet häveliäästi ilmoittanut laittavasi "jotain pientä" mutta oikeasti haluat epätoivoisesti tehdä vaikutuksen a) uuden rakkaan ystäviin, b) anoppiin tai c) siihen tyyppiin jonka toivot jäävän ehkä vielä jälkiruuankin jälkeen "auttamaan siivoiluissa". Ja nyt hikoilet pyhäpaitaasi pilalle selaillessasi Googlea hakusanoilla "gourmet ruoka kotiin kuljetus". Sitten saat ensimmäisen järkevän ajatuksen ja hakusanaksi muuttuu "best ribs ever". Ja niin löysit tämän blogin. Ja pelastuit. Joo joo. Oma kehu haisee ja muuta suomalaista, mutta näillä ribseillä on löydetty tie monen ystävän sydämeen. Luulen jopa, että näiden takia sosiaalinen elämämme on aina kesäisin vilkasta kun ystävät sopivat kanssamme treffejä tai kutsuvat mökille ja sitten vaivihkaa lauseenvastikkeen välissä tokaisevat muka ihan muina lihansyöjinä, että mites mites, olisko ribsit mitään? Ja olishan ne! Tässä teille oman elämän Teija Sopasille (jos kommentoit tuohon et kelle? niin vaihdetaan tähän vaikka Akseli Herlevi. Jos vieläkin oot pihalla niin KVG) THE ribsien ohje. Ainesosien määrät viitteellisiä. Niinkuin kirjoittajakin.

Ostoslista:

  1. Ribsejä (dah) 1 per maha ja ehkä kerta kiellon päälle
  2. Rosmariinipuska eli tuoretta. Joo, maksaa vähän enemmän, mutta kyse olikin parhaista, ei halvimmista...
  3. Ruokosokeria. Ei ole sama kuin valkoinen tai fariini. Fariini kuuluu Irish Coffeen kanssa. Siitä erottaa.
  4. Balsamicoviinietikkaa. Alkoholiprosentilla ei tässä ole merkitystä. Se on sit eri asia se ruuanlaittoviini.
  5. Suolaa. Tässä kohtaa ei välttämättä tarvii hifistellä minkään Himalajan vuorisuolan kanssa. Ne terveysvaikutukset taitaa nollautua viimeistään kun tuo lihamäärä jymähtää vatsan pohjaan.
  6. Pippuria. Musta, punainen, valkoinen. Värillä ei ole väliä kunhan sitä on. Rasismi on niin last season.
  7. Chiliä. Jos olet HC-tyyppi niin voit käyttää aitoa Thai-chiliä, mutta siinä tapauksessa kannattaa treffiseuraa varoittaa. Jos siis haluaa vielä toisetkin treffit.
  8. Valkosipulia. Itsehän aina käytän omalla vehreällä kotipihalla kasvatettua luomuvalkosipulia. (Todellisuudessa tuo on anopin pihalta. En ehkä ole kovinkaan tunnettu viherpeukaloudestani. Enkä näköjään oikeista sanoista)
  9. Hyvää BBQ-soosia. Mä oon ihan addiktoitunut Sweet Baby Ray's Hickory & Brown Sugar-kastikkeeseen. Ei yllätä ketään. Sokeria. Mmmmmm.
  10. THE secret incredient: kärsivällisyys ja hyvä grillaaja. Meinasin kirjoittaa että rakkaus, mutta joku saattais pitää sitä liian siirappisena. Mut ehkä mä saan sen anteeks ku oon niinku newly wed. Ai en vai? No en sit kirjota niin. Pidä tunkkis. (Se siitä kärsivällisyydestä. Tän vuoksi meillä grillaa mies.)


Sitten varoituksen sana: tää ei oo mitään pikaruokaa. Todellakaan. Valmistelut pitää aloittaa jo edellisenä päivänä marinoinnin merkeissä. (Toim.huom. Ei itsensä vaan lihan) Ihan ekaks kannattaa irrotella lihoista kalvot. Työkaluiksi käy haarukka jonka väärä pää työnnetään kalvon alle ja käännetään. Itsehän en ole tuota koskaan tehnyt. Meillä on nääs työnjako. Miesten juttuja moiset. 

Mun juttu on tehdä marinadi koska mä oon mestari silppuamaan. (On käynyt joskus mielessä että onkohan mua kehuttu vaan sen takia, että joku nimeltä mainitsematon miehen turjake voi sysätä sen mun kontolle? Hmmmmm.) No, ei se nyt niin paha rasti ole: Silppua ainekset 2-8 pieneksi (joo, balsamicoa ei tarvii silputa senkin näsäviisas pjönttö) ja tee aineksista tahna. Sitä sitten hierotaan fysioterapeutin ottein lihaan kummallekin puolelle. Sitten lihat pakataan takaisin paperiin ja mieluusti vielä muovipussiin ja takaisin jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää. 

Ennakointia harjoitetaan myös seuraavana päivänä, kun lihapötkäleet kärrätään uuniin. 150 astetta ja 5 tuntia. Kyllä, teksti on oikoluettu eikä tuossa ole kirjoitusvirhettä. Voi olla että vähempikin riittäis, mutta eihän jostain kolmen tunnin uunittelusta sais lainkaan niin herkullisia keskusteluja aikaan.  Lappaa lihat syvälle uunipellille, kaada päälle vettä noin puoliväliin asti, peitä pelti tiiviisti muutamalla kerroksella foliota ja nosta varovasti uuniin, älä kippaile nestettä pitkin pöytiä kuten tää kokkikolmonen täällä. Varsinkaan sitten kun nostat ne uunista. Poppaa. 

Viiden tunnin ja muutaman ruuanlaittojuoman jälkeen, nosta ribsit uunista, kaada neste pois ja anna jäähtyä vähän. Siitä liemestä sais varmasti mahtavan kastikkeen jos osais tehdä. Mä en osaa.  Sitten onkin grillauksen vuoro: pintaan vähän BBQ-kastiketta ja hyvä rapea pinta grillissä ja kiireen vilkkaa lihat pöytään jossa nälkäiset vieraat jo odottavat kuola suupielistä valuen. Paitsi kasvissyöjät. Joo, se kannattaa muuten tarkistaa etukäteen. Voi olla että pikkasen pilaa tunnelmaa siinä vaiheessa alkaa lähikaupasta metsästää jotain soijanakkeja.  

No. Nyt se on paljastettu. Meidän salainen ribs-resepti. Mutta onko kyse vain reseptistä (joka rehellisyyden nimissä on itsekin netistä löydetty ja vähän modattu) eli pystyykö kuka vaan  tekeen samalla reseptillä yhtä hyviä ribsejä? Kokeile ja kerro! Tai vielä parempi: kutsu mut syömään. Lupaan tuoda viinipullon.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tämä on tarina siitä, kun asiat eivät menekään niinkuin on kuvitellut. Tämä on siis arkipäivää varmaankin aika monelle pikkulapsen vanhemmalle. Vaikka vertaistuska hieman helpottaakin kolhiintunutta äidin itsetuntoa, ei se poista sitä ahdistusta, jonka exceleihin ja suunnitelmiin tottunut äiti kokee, kun se oma mussukka päättääkin laittaa asiat uuteen järjestykseen. 

 

 Ihan niin naiivi mä en ollut, että olisin kuvitellut voivani viettää samanlaisen Vapun kuin aiemmin. Royal mojitot, shampanjat, suuret vappubileet kotona ja vappupäivän holtittomat krebailut Kaivarissa, ne mä siirsin jo kiltisti joko historian "näistä ei sitten puhuta lapsille"-osastoon tai toiveikkaana tulevaisuuden "kerran vielä pojat"-osastoon. Ajattelin että mennään sivistyneesti ystävien luokse brunssille ja siitä ehkä nopeasti käväseen Kaivarissa moikkaamassa ystäviä. Valveutuneena äitinä kävin ostamassa Peltorit, pinkit tietysti. 

Valmistelut sujuivat (näin jälkeenpäin ajatellen) pahaenteisen helposti. Vauvan nukkuessa pitkiä päiväunia leivoin valkosuklaa-limejuustokakun ja suolaisen vuohenjuustopiirakan oikein hehkuen pullantuoksuista äitimyyttiä. Vappupäivän aamuun jäi jopa hyvin aikaa ja lapsi vaikutti tyytyväiseltä juhlatamineissaan. Näytti nukahtavan auton turvakaukaloon. 

 

 Mulla oli ihan selkeä kuva siitä miten tää homma etenee: bebe nukkuu tyypilliseen tapaansa 3-5 tunnin päikkärit, heräilee hymyillen ja jokellellen, syö vähän ja seurustelee ihmisten kanssa ja sitten kun lähdetään Kaivariin niin se taas vähän nukkuu ja sitten hurmaa kaikki omalla aurinkoisella olemuksellaan ja äiti saa ylpeänä kertoa kuinka se on aika helppo vauva ja kuinka ihana sen kanssa on viettää aikaa, katsella sitä syvään silmiin ja olla vaan ihan pupillit sydämenmuotoisina. 

Vauva päätti sitten toisin. Se heräs heti kun tultiin perille ja puhkesi hysteeriseen itkuun, joka ei meinannut talttua edes maitobaarin avaamiseen. Yleensä maitoaddikti on tyytyväinen edes hetken aikaa saadessaan annoksensa, mutta nyt oli kaikki toisin. Siinä sitten hyssyteltiin, kannettiin, heijattiin, hypittiin, laulettiin ja käännettiin eri asentoihin. Ja tämä äiti vakuutteli, ettei tää ikinä oo tällainen. Pakkasin tytön jopa vaunuihin ja lähdin yksin kävelylle, koska vaunulenkki on yleensä tae pitkistä unista. Siellä törmäsin kohtalontoveriin, nuoreen äitiin joka ylioppilaslakki päässään lykki Bugaboita tuskainen ilme kasvoillaan. Hänellä oli kuulemma ruoka odottamassa pöydässä, mutta rakkauden hedelmä oli eri mieltä. Myötätunto oli ainoa mitä mulla oli tarjota, sillä oma pötkylä killitti silmät auki vaunuissa vaikka sopimus päiväunista oli allekirjoitettu. Kun tunnin rimpuilin jälkeen saldona oli itkevä lapsi ja hikinen äiti, niin luovutin ja palasin sisälle. 

Se tunne, kun et saa omaa lastas rauhoitettua, se on kamala tunne. Siinä alkaa pelimerkit oleen pitkin lattioita ja usko loppuun siihen että kyllä mä tänäkin taistelun vielä voitan. Kotimatka tuntui kymmeneltä tunnilta kun joutui kuuntelemaan takapenkillä melkein omaan huutoonsa tukehtuvaa lasta. Siinä sitä yritti nähdä jotain silmiin pyrkivien kyynelten takaa samalla kun kirosi ääneen niitä saatanan sunnuntaiajelijoita, jotka ei osaa lähteä liikennevaloista reippaasti (ettekö te tajua että nyt on kiire! Alta pois!) ja lauloi epävireisesti äänellä Piippolan vaaria, toivoen että se rauhoittaisi, jos ei lasta niin edes kuskia. 

Mutta se tunne, kun lapsen isä tulee ovelle vastaan, nappaa turvakaukalossa kyynelehtivän tyttönsä ja nostaa syliinsä. Se tunne kun katsoo isän vaihtavan tytölle vaippaa ja juttelevan tälle rauhallisesti. Se tunne kun tyttö onkin yhtäkkiä oma, iloinen itsensä ja kujertelee isälle, kertoo päivän juttuja. Se tunne kun tyttö nukahtaa omaan sänkyynsä ja koko pieni olemus huokaisee "kotona". Se tunne on aika ihana ❤️ Onneksi on isi. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsuuden juhlien nostalgisiin muistoihin kuuluu aina voileipäkakku. Sitä ei koskaan muulloin syöty, mutta auta armias kun oli juhlapäivä niin siellähän se pötkylä oli kahvipöydässä. Halusin itse ristiäisiin ehdottomasti tuon herkun ja koska olen hieman hölmö ja olen nähtävästi poistanut sanakirjastani käsitteen ajankäytönhallinta, niin päätin tehdä sen itse. Tässäpä siis ohje teille muille, jotka haluatte hieman jännitystä elämäänne kun ennen H-hetkeä juoksette ympäri kämppää papiljotit päästä putoillen, toisen käden kynnet lakattuina ja etsien korkokenkää samalla kun puolisonne huutaa, että vieraat ovat jo pihatiellä. On se sen arvoista!

HELPPO VOILEIPÄKAKKU 

HANKINTALISTALLE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 32 palaa paahtoleipää (8 palaa/kerros)

KOSTUTUKSEEN

2 dl rasvatonta maitoa

1 rkl lihalientä


TÄYTE

600 g tuorejuustoa (aurinkokuivattu tomaatti toimi hyvin) 

4 rkl punaista pestoa

hienonnettua persiljaa 

200 g keittokinkkua

100 g meetvurstia 


KUORRUTUS

400g tuorejuustoa (maustamaton ja/tai pippurinen sopi hyvin)

Kirsikkatomaatteja

Kurkkua

Persiljaa

Leikkeleitä 

150 g Juustoraastetta (oikea määrä juustohiirelle = paljon)


1. Pilko leikkeleet silpuksi ja sekoita tuorejuuston, peston ja persiljan kanssa.

2. Leikkaa paahtoleivistä kuoret pois kaikilta muilta sivuilta paitsi niiltä, jotka jäävät kakun ulkoreunoille. Asettele ensimmäisen kerroksen 8 viipaletta leivinpaperin päälle. (Oletko vielä kärryillä?)

3. Kostuta leivät maito-lihaliemiseoksella

4. Levitä leiville 1/3 tuorejuustotahnasta ja aseta seuraava kerros leipiä, kostuta ja levitä taas tahnaa. Toista vielä kerran (pojat) ja laita vielä viimeinen leipäkerros kanneksi. Leipäkerroksia on siis 4, tahnaa kolmessa välissä.

5. Kääräise koko komeus leivinpaperiin ja hautaa jääkaappiin vetäytymään seuraavaan päivään. 

6. Huokaise helpotuksesta ja käytä loppupäivä johonkin vähemmän pullan tuoksuisen äidin stereotypiaa vaalivaan ajanvietteeseen. Ellei muuta, ota lasi viiniä. Kuuluu joka kokin perusvarustukseen. 

7. Seuraavana päivänä, mielellään ennen vieraiden saapumista, kuorruta kakku tuorejuustolla tai sulatejuustolla.  Peitä epätasainen jälki juustoraasteella ja päästä sisälläsi lymyilevä surrealistinen Dali irti koristelemalla kättesi tuotos leikkeleitä, kurkkua,  persiljaa ja kirsikkatomaatteja hyödyntäen. 

8. Asettele kakku pöytään sen arvoiselle paikalle ja valmistaudu ottamaan vastaan kiistattomia kehuja. Muista tarvittaessa hyödyntää ikivihreitä lauseita, kuten " siis ihan pikaseen vaan pyöräytin jotain pientä" tai "toi nyt vaan on tollanen, varmaan maistuu ihan hirveälle". Vaatimattomuus kaunistaa, kato. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ristiäisten kahvipöydässä pitää ehdottomasti olla myös suklaata muodossa tai toisessa. Helpoin vaihtoehto olisi ollut läväyttää Fazerin sininen pöytään, tyylikkäämpi vaihtoehto oli ah niin trendikkäät kuppikakut. Ja koska yksi kummeista asuu Jenkeissä, niin mikäs sen parempi valinta kuin Red Velvet. Tämä huhujen mukaan 50-luvun Waldorf Astoria-hotellissa New Yorkissa kehitelty herkku on oma lempparini joten ihan puhtaan itsekkäistä syistä päädyin tähän makuvaihtoehtoon. Mitä sitä peittelemään, herkkupehva mikä herkkupehva.

 

 Suuntaa antava ohjeistus ;) n. 16-20 kuppikakulle

AINEKSET

2 kananmunaa

2dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

3/4  dl perunajauhoja

1 1/2 rkl tummaa kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl leivinjauhetta

1/2 tl soodaa

Ripaus suolaa

2dl piimää

3/4 dl öljyä

1 1/2 rkl nestemäistä punaista elintarvikeviejän

1/2 rkl valko- tai omenaviinietikkaa


TÄYTE

100 g voita

400g vaniljatuorejuustoa

1 dl tomusokeria

1 rkl sitruunamehua


  1. Vaahdota munat ja sokeri. Yhdistä kuivat ainekset ja sekoita vaahtoon. Lisää nestemäiset ainekset. Sekoita juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty.
  2. Kaada taikinaa  kuppikakkuvuokiin max 3/4, ellet sitten ole halukas siivoamaan koko uunia ylivaluneesta taikinasta.
  3. Paista 175 asteessa 10-15min.  Varmista kypsyys tikulla. Laita hetkeksi jäähylle.
  4. Vatkaa huoneenlämpöinen voi kuohkeaksi. Lisää tuorejuusto, tomusokeri ja sitruunamehu.
  5. Laita kuorrutus pussiin, leikkaa kulmaan pieni reikä ja ala tursottelemaan kauniissa ympyrässä kuppikakkujen päälle. Asiaa helpottaa jos sinulla sattuu olemaan kunnon pursotin. Jos taas ei, niin epätasaisen jäljen voi peittää koristeilla kuten allekirjoittanut sydän-strösseleillä. Ei se ole niin vakavaa. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram