Kirjoitukset avainsanalla lapsen kuvat

Kauhea hinku aloittaa tää postaus teriniittimäisesti "I know this is gonna raise hell, but..." mutta ehkä en sit kuitenkaan. Jos siis nyt tulit lukemaan tämän siinä toivossa, että voidaan alkaa tappeleen asiasta niin ei ehkä kannata lukee pidemmälle. En aio kertoa mikä tapa on mun suurella viisaudella (koska siinäpä oksymoronia kerrakseen) se ainoa ja oikea, en moralisoida kuvia laittavia tai niitä vältteleviä enkä mitään muutakaan mehukasta. Että sori nyt vaan. Myönnän, olen tylsä. Ah niin tylsä.

Aiheesta on keskusteltu somessa ihan tarpeeksi kuten myös omassa ystäväpiirissäni. Osa ei postaile mitään kuvia lapsistaan, osa vain sellaisia joista muksua ei tunnista kuin ehkä oma mummo suurennuslasin avulla ja osa latailee nettiin kuvia minkä kerkeää, tulittaa kavereiden face seinää ähkyyn asti ja jakaa omasta mielestään omasta pikku kullan nuppusestaan kauheen kauniita kuvia kun "tajuutteko kuinka ihana ja tai-ta-va tää Maikki-Petteri on!". Ei varmaan tarvii erikseen alleviivata mihin kategoriaan me kuulutaan.

On meilläkin jotain periaatteita (on, ihan oikeasti. Älä naura.). Toisten mielestä ne on loogisia, toiset taas miettii että noi pilaa lapsensa tulevaisuuden. Oon ehkä naiivi, mutta mietin että jos postaan typykästä vain sellaisia kuvia, joita itsestänikin voisin netissä katsella niin se on ok myös hänen mielestään. Sitten joskus vanhempana. Jossain tietoisuuden takamailla tajuan, että viimeistään teini-iässä saan tästä hyvästä hirveän ryöpytyksen niskaani, mutta olen ajatellut kestää sen. Tai sitten syytän isäänsä. Sehän se valokuvaaja on. Joo hei, toi toimiikin hyvin! Huh.

No, mutta mistä tällainen aihe nyt tuli mieleeni? No kaikki alkoi siitä kun... (One time at a band camp...) Oltiin tyttöjen kanssa viettämässä aivan fantastista iltaa perjantaina. Käytiin (taas) tapaksilla Soil Wine Roomissa (voin suositella, varsinkin kun Palma pelästyi postaustani ja laittoi luukut kiinni. Renoveeraavat muka. Pah!) ja sitten suhautettiin suuren maailman tyylillä taksilla Hartwallille Cheekin keikalle. (Joo, siitäkään en ala väitteleen että onko Keekki hyvä vai karmea, meillä oli hauskaa ja se riittää mulle.) Siinä taksin kyydissä juteltiin niitä näitä tästä aiheesta, kunnes koko matkan ihan hiljaa ollut vanhempi herra avasi suunsa. Hän kertoi kuinka oli laittanut kuvan Facebook-sivuillensa lapsenlapsestaan hiekkalaatikolla. Ex-vaimo oli vihaisena soittanut ja käskenyt ottaan kuvan heti pois. Miehen mielestä kuva oli kaunis ja kun hän oli niin ylpeä tästä lapsenlapsestaan. Olisi halunnut ulkomailla asuville ystävilleen esitellä tyttöä. Äänestä huokui suru. Ja kun suomalaisen miehen äänestä huokuu suru, niin tiedätte että se ei ole mitään pikku pahaa mieltä. Se on niitä paatoksellisia ja syvältä riipaisevia tunteita, joista on kirjoitettu lauluja. Tuli oikein itsellekin paha mieli.

Enkä nyt tosiaankaan ole sitä mieltä, että miehen olisi siltikin pitänyt saada se kuva someen laittaa. Jokaisen lapsen vanhemmat ovat ne, jotka mielestäni päättävät kuvien laittamisesta eikä muilla ole siihen sanan sijaa. Sitä pitää kunnioittaa. Mutta se, miksi tämä osui muhun ku kalikka koiraan, liittyy tuohon samaan ajatukseen: niin moni läheinen asuu ulkomailla eikä näe tytön kehitystä livenä ja niin monesti olen aivan käsittämättömän ylpeä tuosta pikku hassuttelijastani, että haluan vaan jakaa sen kaikkien kanssa. Ja koska kuitenkin ymmärrän varoittelijoiden ja varovaisempien postailijoiden huolet, niin aika ristiriitaisissa fiiliksissähän tän asian kanssa sit usein on. Onks tää nyt niitä first world probleemeja?

Mutta meidän pappa saa kyllä postailla Facebookiin tytöstä niitä hyviä (alleviivataanpa tuo hyviä) kuvia ihan niin paljon ku haluaa. Musta sen ei tarvii niitä kyllä sit laittaa, kun aina onnistuu ottaan jotenkin huonoja kuvia. Mistäköhän se johtuu?

Kommentit (4)

Vierailija

Itsekin lapsistani kuvia someen postailen - facebookiin jonkin verran, suljettuun instaan enemmän... Yritän pitää mielessä poliisi-äitini kokemuksen pohjalta latelemat varoitukset ja kauhukuvat pedofiileista, jotka kaappaavat koneilleen ihan tavallisia kuvia, ihan tavallisista lapsista. Vaikeaa on nykyaikana olla lastaan ylpeänä esittelevä vanhempi, kun pitää pelätä jos joku kieroutunut sitä ylpeyttä sitten käyttää hyväksi:/

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Se onkin laajemmassakin mittakaavassa mun suurin pelko vanhemmuudessa. Että saa koko ajan pelätä sen omansa puolesta. Että saa koko ajan olla sydän syrjällään ettei mitään vaan tapahtuis. Ja silti yrittää kasvattaa toisesta itsenäistä ja itsevarmaa ihmistä. Ei oo helppoo. Melkein jäi koko lapsi tekemättä tämän takia. Onneks ei sit ihan kuitenkaan ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram