Kirjoitukset avainsanalla lentomatka

Miten helpotat lentomatkustamisen taaperon kanssa tasolta "revin kaikki hiukset päästäni ja lupaan, että seuraava lentoreissu tehdään kun olet aikuinen" (ja siihen päälle ne pahimmat kirosanat joita näiden papukaijavaiheessa olevien kääpiöiden edessä uskaltaa ilmoille päästää) tasolle "eihän tää nyt mitään luksusta ole, mutta aika kultaa muistot. Kultaahan?". Tässä vinkki vitonen taaperon kanssa matkustamiseen:

  1. Oma paikka. Tietysti näin alle 2-vuotiaan kanssa houkuttelee se suuri säästö, kun on vielä mahdollisuus raahata kakara mukaan ilman omaa lippua, mutta jos vaan kukkaron nyörit mitenkään antaa periks niin pitkillä lennoilla taaperon omaa istumapaikkaa voisi verrata ykkösluokan matkustusmukavuuteen. Helposti. 
  2. Oma tyyny. Kun nyt sit kuitenkin tuli oltua pihi ja istuttua sylikkäin tuo pikku pikku 12 tunnin pyrähdys, niin oma tyyny, joka on kummasti sitä lentokoneen nenäliinan kokoista ja saippuan liukasta, alati lattialle valahtavaa tyynyä noin satakertaa parempi, oli mahtava ratkaisu. Aiemmin olemme raahanneet mukana imetystyynyä, joten tämähän oli ihan snadi siihen verrattuna. Toimi muuten myös hotellissa, jonka käsitys taaperon tyynystä oli luokkaa vuori. 
  3. Omat eväät. Piirakkaa, leipää, smoothiepusseja, rusinoita, keksejä. Mitä vaan mitä nakero suostuu popsimaan. Tämä siksi että, jos ei ole omaa lippua, ei tule omaa herkullista lentokoneruoka-annostakaan. Alle 2-vuotiaalle saa ottaa turvatarkastuksen läpi omia nestemäisiäkin ruokia, mutta hieman syynäsivät tarkemmin yli 100ml smoothiepussit. Ystävällisesti myös tarkistivat ettemme olleet syöttämässä lapsellemme räjähteitä. Kauheen huomaavaista. Meillä oli myös mukana 0,4l juomapullo, mutta ensi kerralla Sipun ollessa 2-vuotias, pitää sekin laittaa ruumaan. 
  4. Ajanvietettä. Älkää hyvät ihmiset luottaako, että koneessa jaetaan kauhea kasa askartelukirjoja tai että koneen high-tech viihdejärjestelmä suoltaa lastenleffaa taukoamatta. Ne vimpaimet kun ei aina toimi ja kynätkin katkeilee. Meillä oli mukana iPadille ladattuja pelejä ja lasten ohjelmia. Lasten palapeli oli huikea menestys ja mulla on sellainen fiilis että tämän loman jälkeen Sipu joutuu vieroitukseen ja ruutuajan tarkkailuun. Sen verran addiktoiva tuo peli oli. Lisäksi kassista löytyi kirjoja ja piirustusvälineitä. Mutta ihan oikeasti. Älkää oliko niitä urbaanilegendoja jotka roudaa lennolle mukaan oikeita palapelejä tai legoja ja sitten itkee kun puolet puuttuu. Näitäkin kun kuulemma välillä näkee. 
  5. Tarvikekassi. Sellainen joka ei ole liian täynnä ja josta löytääkin jotain. Itsellänihän ei tällaista ollut. Siellä oli aivan liikaa kaikkea. Tärkeitä tarvikkeita edellä mainittujen lisäksi oli wipesit, nenäliinat ja roskapussit. Auttaa siihen, että kehtaa nousta paikaltaan kun se ei näytä sotatantereelta. 
    Kuva: iTunes
    Kuva: iTunes

+ Bonus: Seuraavalle matkalle aion hankkia Jet Kidsin Bedboxin. Se on lapsen oma perässä vedettävä matkalaukku, jonka selkään voi hypätä myös kyytiin. Siis lapsi. Et sinä. Matkustamossa sen avaaminen on helppoa, koska se avautuu päältä eli ei tarvitse perustaa mitään projektia siihen koneen käytävälle, kun Sirpa-Leena haluaakin sen nallen vaikka äsken ei halunnutkaan. Lisäksi siitä saa jotenkin asennettua lapsen penkkiin jatkopala ja laidat ja Tadaa! istuin muuttuukin kuin taikaiskusta ykkösluokan penkiksi ja näsäviisas lapsesi voi kommentoida ettei yhtään tajua miksi äiti valittaa väsymystään lennon jälkeen. Hän kun on nukkunut oikein hyvin jalat suorana kuin sängyssä. Onko jollain kokemusta tästä? Törkykallishan tuo on (159€), mutta jos löytää jostain käytetyn niin se olisi pelkkää bonusta. Vai voisikohan ton ostaa Sipulle JA miehelle jaetuksi synttärilahjaksi? Olisihan se niinku miehellekin lahja kun sen rakas kultamussukka vois paremmin lennolla eikä isin tarvis menettää hermojaan etsiessään sylissään luikertelevalle kastemadolle parempaa asentoa noin minuutin välein. 

Kuva: JetKids
Kuva: JetKids

 

Kommentit (2)

Kati / Lähinnä Kauempana

Hyvä vinkkilistaus! Meillä on tähän asti (kop-kop-kop) ollut aina hyvä tuuri ja ollaan saatu reittilennoilla blokattu istumapaikka alle 2-vuotiaalle. Siihenhän toki ei voi luottaa, vaan pitää toivoa sormet ja varpaat ristissä, että just sillä lennolla on siihan mahdollisuus ja virkailija on myötämielinen. Niin ja muutaman kerran ollaan saatu myös ylimääräinen ateria perheen pienimmälle, kun uskallettiin kysyä. Niitä jää lennoilla melkein aina yli! Paitsi silloin, jos sen varaan laskee.

Me ollaan lähdössä kahden kuukauden päästä taaperon JA neljävuotiaan kanssa Miamiin, joten... AAARGH. Valmistaudun jo etukäteen siihen, että se on katastrofi. Kaikki, mikä ei mene peffalleen, on voitto. 

Mutta taidanpa verestellä muistoja ja käydä muutamaankin otteeseen ennen reissua lueskelemassa teidän tuoreita kokemuksia ja vinkkejä reissusta. Ollaan edellisen kerran lennetty, kun pienin ei osannut vielä edes kävellä, joten paljon on sen jälkeen muuttunut... :D 

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Oi! Miami! Sinne onkin jo ikävä kummityttöä morjenstaan. Mies tosin sanoi että pitkälle lennolle lähdetään vasta joskus miljoonan vuoden päästä. Mä en tajuu! Aika on kullannut jos muistot että eihän se nyt ihan niin kauheeta ollut :) Oikeesti, mä otin sen asenteen, että ei liikaa stressiä ja kaikki hiljennyskeinot on sallittuja. Siispä lahjoin lastani sekä ruualla että tutilla, mitä ei siis normaalisti tehdä. Mutta kyllä koneeseen ääntä mahtuu eli jos juniori nyt hieman kitisee niin ei se siitä äidin stressaamisesta ainakaan hiljene. Lähipenkkien matkustajat saa pidettyä tyytyväisenä kun a) ei anna potkia penkkiä ja b) tarpeeksi kovaan ääneen yrittää edes saada kakaransa kuriin. Ja jos joku mulkoilee tai valittaa niin ojenna lastasi häntä kohti ja sano: "ai ku ihanaa. Sä oot siis varmaan joku lapsikuiskaaja. Ilman muuta saat ottaa tämän huutavan/potkivan/oksentavan/itkevän/kiukuttelevan lapsen syliisi loppumatkaksi ja korjata sen. Kiitos!"

Eli kyllä se siitä :)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime viikot ollut kuin tulisilla hiilillä, kuulostelen maanisesti jokaista aivastusta ja sydän pamppaillen lukenut päiväkodin alati kasvavaa infektiolistaa: kihomatoja, parvorokkoa, enterorokkoa... Ajattelin, että sit menee kyllä hessu, jos toi muksu taas sairastuu just ennen lähtöä. Mietin jo, että pidän sen jouluun asti jossain kuplassa, ettei mikään maailman tauti koske siihen. Aivan se ja sama vaikka itsellä on viimeisen kuukauden ollut nenä tukossa, kurkku kipeä ja muutenkin sellainen olo kuin olis jäänyt katujyrän ja villihevoslauman alle  kunhan toi muksu pysyy terveenä. (Ja kunhan rakas aviomies säästyy miesflunssalta. Sitä  mä en kans ehkä kestäis.)

En ees meinannut uskaltaa alkaa pakkaamaan, etten kiroais lähtöä. Viimeksi niiden käyttämättömien kesävaatteiden purkaminen laukusta lähenteli jotain eroprosessin kieltämisvaihetta. Vielä kentälläkin mietin, etten huokaisee helpotuksesta ennen kuin koneen pyörät koskee lomakohteen maaperää. Työkaveri meinaan kertoi, että kerran (one time at a band camp..) olivat jo juhlineet että huh, koneessa ollaan. Sitten tuli kuulutus: "sairastapauksen johdosta palaamme Helsinkiin." Se tästä nyt vielä puuttuisi.

Kyseenalaistin kyllä itseni muutamaankin otteeseen tämän matkan kanssa. 12 tunnin lento  Aktiivinen lapsi. Lapsella ei omaa paikkaa. Mitä ihmettä Mä olin mennyt tekemään?!?!

Näin jälkeenpäin ajatellen lento meni ihan hyvin. Siis jos ei ota huomioon että a) tavarat mystisesti räjähtivät jalkatilaan ja ihan itsekseen kulkeutuivat naapurinkin puolelle, b) yölennosta huolimatta kauneusunet jäivät lähinnä tasolle "jos olet miss maailma niin sitten riittää." c) kun vihdoin saat rauhattoman lapsen nukahtamaan syliisi niin ettei hujopin jalat potki edessä istuvan penkkiä tai vierustoverin kylkiluita, et halua liikahtaakaan ettei nukkuva peto heräisi. Tämä aiheuttaa lihasjumeja ja nukahtavia raajoja (hyvä että edes joku osa nukkui). Ei siis mikään rentouttava matkustuksen muoto.

Tästä kaikesta huolimatta olin onnellinen ettei matkaseuralaiseni ollut se 3-vuotias Frozen-prinsessa, joka vielä kello kolme aamuyöstä huusi niin, että kone raikasi: "Mä en haluu-uu-uu-uuuuu nukkua!"  Kaikki sympatiat vanhemmille ja urhoollisuusmerkki kun eivät menettäneet hermojansa. 

P.s. Kyllä se kello sitten vääjäämättä kulki eteenpäin ja ne renkaat koskettivat vihdoin maata. Mutta missä? Sitä en kerrokaan ihan vielä. Sen voin kertoa, että kyllä tarkenee! 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei näin voi käydä kahdesti. Ei vaan voi. Meidän piti typykän kanssa lähteä ansaitulle tyttöjen reissulle Brightoniin Englantiin mun ystävien luokse, mutta arvaatteko mitä? No korvatulehdushan se! (Tähän kaikki maailmankaikkeuden pahimmat kirosanat ja muutama katkera kyynel) Peruuntuneen häämatkan jälkeen olin odottanut tätä matkaa ihan sairaan paljon. Ironista. Olis ehkä kannattanut odottaa terveen paljon. 

Lääkäri ei kieltänyt lentämistä, mutta ei kuulemma itse lähtis. Että pikkurouvan pitää nyt vaan itse päättää mitä tekee. Miksei kukaan koskaan voi vaan sanoa että nyt pitää tehdä näin? Miks aina pitää ite tehä ne vaikeeta ratkaisut? Onks tää nyt sitä aikuisena olemista? Äh.

Mies sanoi, että sähän nyt ainakin lähdet. Haluu siis vissiin musta vapaan viikonlopun. Eiku oikeasti se on ihan mahtava. Haluaa että mä pääsen reissuun ennen ku alan työt. Se tietää että matkustus on mun polttoainetta.

Paskamutsifiilis tässä nyt joka tapauksessa tulee, teen niin tai näin. Jos jätän tytön kotiin, niin oonko itsekäs letukka joka haluaa vaan pitää hauskaa? Jos otan sen mukaan niin oonko kauhea äiti joka altistaa lapsensa parin tunnin mahdolliselle kivulle ja ottaa riskin ettei matkavakuutuskaan korvaa tarvittavaa hoitoa kun on kipeenä kerran lähdetty?

Juhis on onneks alusta asti ollut aktiivisesti mukana lapsen hoidossa. Ainoa asia joka sille pitää muistaa kertoo on se, mistä kaikki vaatteet löytyy. Mä kun oon turhan tarkkana ollut meidän tytön stailisti. (Haha. Automaattinen tekstinkorjaus ehdotti stalinistia. Ei kauhean kauaksi mennyt sekään) Isi on siis tytölle yhtä tärkeä hoitaja kuin äitikin. En hetkeäkään epäile etteikö se muka pärjäisi tytön kanssa tai etteikö tytöllä olis vähintäänkin yhtä hyvät oltavat isin kainalossa. Mutta miten MÄ pärjään?! En mä nyt kai voi koko viikonloppua roikkua Facetimessa ja vaan itkeä?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram