Kirjoitukset avainsanalla Torrevieja

Eräänä ei niin kuumana sunnuntaina joskus siinä kesäkuussa, saimme ystäväni kanssa pettämättömän hyvän idean: Lähdetään Espanjaan ihan vaan tyttöjen kesken. Pohjattomassa mielikuvituksen kaivossamme kimmelteli takuuvarma aurinko ja kaksi riemusta kiljuvaa pikkutyttöä. Samaisessa mielikuvassa näyttäydyimme itse kauniisti ruskettuneina ja levänneinä, autuas hymy huulilla. Kylläpä se olisi mainio loma!

Ennen todellisuuden iskeytymistä tajuntaamme oli jo lennot ostettu ja haaveilu ilta-auringossa nautittavasta omasta ajasta niin toden tuntuista, että sen Aperol spritzin pystyi jo melkein maistamaan. Kummasti sitä pystyy kaikki vaaran merkit väistämään, kun jotain haluaa itselleen perustella.

Joku toinenhan olis saattanut ajatella, että "Hullut akat! Mitä ihmettä te oikein luulette että siitä tulee? Menetätte vaan hermonne!". Mutta eipä olisi vuoriakaan valloitettu, jos olisi skeptikoita kuunneltu. Mitä nyt yhdestä 2,5 vuotiaasta uhmaikäisestä ja toisesta "veteen heti kun silmä välttää" -karkaavasta, mutta uimataidottomasta puolitoistavuotiaasta? Kyllä me nyt niiden kullannuppujen kanssa pärjätään.

Olettekin varmaan lukeneet, miten sitten kävikään? Sairastumistahan me ei kyllä otettu mukaan suunnitelmiin, mutta kyllä se kieltämättä hieman himmensi sitä auringon lämmittävää efektiä. Kun ei sinne pimeään makuuhuoneeseen paljon aurinko paistanut. Se humina mikä kuului ei ollut tuuli palmujen lehvillä vaan ilmastointilaite. Täysillä. 

Onneksi kuitenkin pääsimme nauttimaan auringosta myös lomakotimme seinien ulkopuolella kunhan kuume hellitti. Olishan sitä voinut enemmänkin olla sitä aikaa, mutta vilpittömästi voin sanoa, että oli ihanaa että sai edes ne 3-4 päivää nauttia Espanjan lämmöstä, hyvästä ruuasta ja ennenkaikkea maailman parhaasta seurasta (Kiitos Jenni myös tuosta varvaskuvasta). Ja ehkä vähän shoppailusta.

Me meinaan seottiin ihan täysin. Tiedättekö Primarkin? Sellaisen edullisen vaatekaupan. Tungettiin kasseihin lastenvaatteita kuin heikkopäiset käyttäen tehokkaasti hyväksi kaiken sen ajan, jotka lapset jaksoivat edes joten kuten säällisesti istua rattaissaan. Nyt on syksyn ja talven päiväkotivaatteet hankittu. On t-paitaa, neuletta, trikoota, farkkua, yöpaitaa, sukkia. Kallein vaate taisi olla 8 euroa ja keskimääräisen vaatteen hinta oli jotain 4,30 euroa! Aivan tajutonta! (Onneksi tiesin tämän etukäteen ja kasseissa oli tilaa moiselle hulluudelle.)

Lapset taas sekosivat aivan täysin rannasta. Sipulla todettiin vakava "Water infused ADHD". Se vaan juoksi kiljuen suoraan mereen ja pysyi paikallaan koko reissun aikana ehkä kaks sekuntia. Eli se rantatouhu ei ollut äidille mikään kovin rentouttava, mutta aivan se ja sama. Siitä riemusta olis vaikka vähän maksanut. (Ai niin, kyllähän me vähän maksettiinkin) Niin helpottavaa oli nähdä se lapsi taas iloisena ja pirteänä. (Tosin päätin, että seuraavalla lomalla noi rantatouhut on isin juttuja. Kauheesti vaan hiekkaa ihan väärissä paikoissa.)

Myös uima-allas oli takuuvarma pommi eli La bomba niinku lokaalit sanois. (Mä oon kato sellanen kosmopolitti että osaan vaikka mitä kieliä tollain ihan sujuvasti. Osaan mm. tilata oluen, ranskalaiset ja laskun. Että kiitos vaan isi kielikylvyistä.) Tosin siellä oli aika tuikea sheriffi, että ei niitä pommeja saanutkaan sitten hyppiä. Mutta uimisessa oli kyllä melko suuri rooli apuvälineillä. Oon aikaisemminkin hehkuttanut tuota Swimtrainer-rengasta, mutta sanonpa vielä kerran: TOIMII! 

Kaiken kaikkiaan reissu oli melko rankka. Se, että olet 24h yksin vastuussa siitä pienestä ihmisestä ilman hetken hengähdystä, olikin paljon uuvuttavampaa kuin tajusinkaan. Lomalla kaikki kodin helpottavat rytmit ja rutiinit rikkoontuu ja mussukasta saattaakin kuoriutua oikea kersa. (Ei olis ikinä uskonut kun on niin ihanat vanhemmat. Varsinkin sen äiti on niin täydellinen ja hyväkäytöksinen.) Omat unet jäävät vähiin ja kärpäsistä tulee matadorin vaativia härkäsiä, pinna venyy ja paukkuu samaa tahtia kun odotukset lomalta muuntuvat jatkuvasti uusiksi.

Siltikin, kaiken tämän tietäen, lähtisin uudelleen. Pitäisin tosin Sipun, jossain infektiovapaassa kuplassa viikon ennen reissua, mutta silti. Lähtisin. Juuri tuolla samalla porukalla. Tosin seuraavalla kerralla me uhkasimme ystäväni kanssa lähteä kaksistaan muutamaa päivää etukäteen shoppailemaan ja rentoutumaan. Ens kerralla on miesten vuoro matkustaa lasten kanssa. Koska onhan se nyt vaan reilua, että nekin saa kokea sen ihanuuden...

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Sääntö numero yksi lapsen kanssa matkustaessasi: ole valmis muuttamaan suunnitelmiasi niinku nyt. Heti. Lennosta. Meidän piti lähteä reipashenkisesti haikkailemaan ympäri suolajärveä. Oli kuule ulkoiluhousua, lenkkaria ja kaikkee. Mut sit tuo ihmeolento taas kerran laittoi nukkumisajoillaan speksit uusiks. Ei mitään uutta. Vastahan sitä yöllä yritettiin sen kanssa keskustella sivistyneesti (kumpikin ehkä vähän korotti ääntään) että yöllä nukutaan ja päivällä puuhastellaan. Nyt se sit meni nukahtaan autoon. Se sanonta, nukkuvaa leijonaa ei kannata herättää, mä oon oppinut mistä se tulee. Päätettiin siis ajella vähän pidemmälle. Aina Alicanteen asti. 

 

Juhis otti puhelimeensa paikallisen Vodafonen prepaid-liittymän. Pikku hetki Googlen kanssa ja Here-appi sai Santa Barbaran linnoituksen osoitteen kitusiinsa. Nyt saa omena-ihmiset vähän nauraa partaansa, sen verran erikoinen oli reittiopastus läpi vanhan kaupungin. No, ellei muuta niin turistipojot tuli kerättyä siitäkin. Oli kuule sievää puistoo ja kapeita kujia. Mutta perille kukkulan huipulle päästiin kuitenkin. Reippaammat olis kävellyt, me mentiin autolla. Sataman puolelta pääsee myös hissillä. Että ei tekosyitä. 

 

Paitsi jos on korkeenpaikankammo. Oli meinaan sellaiset näkymät että kyllä kalpenee kaikki Malminkartanon jätemäet sun muut. Alicanten vanhan kaupungin talot näytti kolmivuotiaan rakentamilta Duplo-taloilta ja sataman ökyjahdit naapurin Penan Busterilta. Ja turva-aitoja oli nähtävästi tarvittu yhtä paljon ku Dingon seitsemännellä comeback-kiertueella. 

 

Palattuamme takaisin maanpinnalle halusimme vielä hetken nauttia korkean tason elämästä ja kipsuttelimme hetken satamassa. Todellisuudessa niistä jahdeista on Busterit kaukana. Huhut kertoo, että arabisheikeillä on satamassa veneitä, joissa on ympäri vuoden henkilökuntaa vain odottamassa herran vierailua. Helikopteri voi leijua kannelle hetkellä millä hyvänsä ja kaiken pitää olla tip-top. Aikamoista. 

 

Nautittuamme pientä purtavaa rantakadun "edukkaissa" ravitsemusliikkeissä, oli aika palata kotiin. Seuraavalle visiitille jäi vielä kaupungin katujen tarkempi mittaus sekä Alicanten reunalla sijaitsevan palmupuisto El Palmeralin tutkiminen. Ehkä se onkin järkevämpää sitten kun S on hieman vanhempi ja osaa jo kävellä. Mikäs sen kivempi kuin juoksennella tytön perässä siellä palmupuiden juurella ja arvuutella että minkäs puun taakse se on tällä kertaa piiloutunut. Saakohan lapsille sellaisia avaimenperiä jotka piippaa kun viheltää?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Näin marraskuussa on ulkouima-altaan vesi liian kylmää pikkulapselle. (Se sama 18 asteinen vesi on aivan liian kylmää myös äidille. Aina. Myös heinäkuussa.) Jos S osaisi puhua niin se varmaan olis sitä mieltä ettei haittaa ja huulet sinisinä painais altaassa menemään. S kun on vesimies eikä oo hetkeäkään ollut epäilystä siitä mikä sen elementti on. 

 

Lapsuuden reissuista muistin että jossain tässä Torreviejan lähistöllä on Fortunan kylä, jossa on kuumien lähteiden lämmittämiä uima-altaita. Google oli jälleen ystäväni ja ahkeran surffailun tuloksena löysimme sivut joiden kuvista päätellen paikalla olisi pari kuumavesiallasta. Tämä Balneario Leana taitaa luottaa kuvien informatiiviseen voimaan tai sitten kyseiset sivut väsännyt mainostoimisto on päättänyt pärjätä ilman AD:a ja myy asiakkailleen "vähemmän on enemmän"-ideologiaa. 
Osoite sieltä sentään löytyi. Napu napu karttapalveluun ja mummin Skodasta talla pohjaan. Näin omenauskovaisena täytyy hieman häpeillen myöntää, että olemme tällä matkalla hieman hairahtuneet. Uskoamme on koetellut Nokian Here-palvelu. Toimii näppärästi offline-tilassa ja neuvoo eksyneen lampaan takaisin kotiin. Voin suositella sen lataamista, jos ette kerro kenellekään. 

Leana löytyy Fortunan pittoreskin (ihana sana, en oo ihan varma käytänkö oikeassa yhteydessä, mutta aivan se ja sama) pikkukaupungin jälkeen, noin 73 kilometrin päässä Torreviejasta. Oletettavasti alue on eläkeläisten kuntoutusparatiisi, sen verran monta papparaista mammoineen tuli vastaan sauvojen kanssa huitoen tai aidan vieressä venytellen (näiden viereen voisit mennä rehvasteleen omalla notkeudellasi, saattaisi leveä haara-asento näyttää melkein spagaatilta. Tai sitten ne on jotain teräsmummoja ja nolaisit itsesi totaalisesti). Alueella näytti olevan paljon eri hoitoja tarjoavia Spahotelleja, ravintoloita, kahviloita ja camping alue. Että sinne sitten vaan muiden karavaanareitten kanssa lillumaan. Ne on kaikkien kavereita. 

Span kassaluukulla töröttänyt mamma ei ollut kaikkien kaveri. Ainakaan jos et puhunut lainkaan Espanjaa. Tai ei sittenkään. Tarpeeksi sinnikkäästi kun hymyilit niin pääsit kuitenkin sisään. Suloinen vauva kainalossa olisi jonkun rouvashenkilön sydämen saattanut sulattaa, mutta tämä tapaus oli melko jäätävä. Sisäänpääsymaksu oli (ainakin tällä kertaa) 10e/räpyläpari. (Myös ei-uimarin piti maksaa, mutta lohdutukseksi voin kertoa että kahvilassa oli free wifi. Mutta huonot kahvikupit. Sotkivat paidan kuulemma. Juojassa ei ollut vikaa.) Lisäksi piti investoida uimalakkeihin (a´3e) sillä ilman niitä ei altaaseen ole asiaa. Paitsi jos olet kalju.Hieman harmittaa etten tiennyt tätä etukäteen. Olisin varmasti hankkinut jotkut todella hienot suihkumyssyt. Jotkut kirkkaanvihreät sammakkohatut tai sellaiset kukalliset. Olis tullut paljon hauskempia kuvia.

 

Altailla on paljon muitakin sääntöjä, mutta nähtävästi vain tuo uimalakkisääntö on sellainen, jota kukaan noudattaa. Suosittelen tosin noudattamaan sandaalien käyttö-säätöä sillä alueella on jonkin verran lintuja. Ja jos on lintuja niin sitten on myös, tiedätte kyllä mitä. Säännöissä kielletään myös omat juomat ja ruuat, mutta melko avoimesti nuo saksalaishenkiset kylpylävieraat kaatelivat omasta termarista kahvia ja söivät omia voileipiää. Eli olemalla tarpeeksi härski saattaa päästä pälkähästä.

 

Altaita alueella oli kaksi.  Toisessa oli aivan mieletön näköala  vuorelle, mutta miinuksena vain 28 asteinen vesi. Onneksi toisessa veden lämpötila oli juuri sopiva (36C) niin minä, eikun vauva, tarkeni uiskennella. S nautiskeli isosta kylpyammeestaan ihan kympillä. Me koitettiin ensimmäistä kertaa myös uutta lisävarustetta vauvalle eli tuota Swimtraineria ja se oli kyllä ihan hitti. Tyyppi tajus heti alkaa potkimaankin. Enää puuttuu se, että se pääsis eteenpäinkin ihan sinne allasbaariin asti ja osais puhua sen verran että tilais pari mojitoa, yhden virgin-version. 

 

 Matkamme Fortunaan toteutti myös jonkinlaista sosiaalista hyvän kierrättämistä.  Kun tuon pikku lirkuttelijan kanssa lillui siellä altaassa niin ympärillä kävi kauhea kuhina mammaraisten ja papparaisten tullessa jutteleen.  Juuri mitään en ymmärtänyt, mutta hymyistä päätellen ihan hyviä juttuja niillä vauvan kanssa oli. Tutkimusten mukaan ikäihmisille (huom. korrekti ilmaus. Harvinaista) tekee hyvää viettää aikaa lasten kanssa. Päivän hyvä työ tehty. Juhiksen mielestä olisivat itseasiassa saaneet maksaa meille siitä että tultiin.

Kotimatkan kiertotiestä vastasi Murcian Ikea. Koska vuodesohvan kuljettaminen käsimatkatavaroissa olis kuulemma hieman haastavaa niin sitten edes ne lihapullat. Tai hodarit ja pehmis. Ps. Miehet halus tänne. Espanjassa kaikki on toisin. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

644A0081
644A0081

Tämä loma on tuonut esiin tuossa 9 kuisessa kääpiössä yhden erittäin tuhoisan piirteen. Lompakolle nimittäin. Hän on osoittautunut hiekkaranta-addiktiksi. Itse enemmänkin uima-altaiden ystävänä, syytän tästä geneettisestä erheestä täysin lapsen isää. Pakko kuitenkin myöntää että rakkaus lajiin sekä lievä tanoreksia (no, okei ei lainkaan lievä) tulee kyllä minun puoleltani.

IMG_3104
IMG_3104

Olen kuullut että tämän addiktion hoitoon ristiriitaisesti toimii vain ja ainoastaan säännöllinen altistus auringolle ja hiekkarannoille. Tästä juontaa se pohdinta lompakon sisällön tuhoutumisesta. Jos sitä pitää, vaikkakin kuinka vastahakoisesti ja ihan vaan lapsen etua ajatellen alkaa (älä siellä viisastele että miten niin alkaa) muutaman kerran vuodessa reissaamaan ympäri maailman rantalomakohteita, niin ei sille sitten mitään voi. Kyllähän sitä äitinä pitää olla valmis uhrautumaan.

644A0055
644A0055

Lompakosta puheen ollen. Kuka tän kaiken sit kustantaa? Meillähän on kyllä hyvä vakuutus. Menisköhän tällainen hieman erikoisempi sairaus siellä läpi? Tai sit Kela! Joo hei, maksaahan ne psoriasispotilaillekin lomamatkoja (okei okei. Huono, huono vitsi). Jaa-a. Ehkäpä tää taitaa sittenkin vaatia sen halpojen kotiruokien listan päivittämistä ja omaehtoisen porttikiellon antamista muutamaan lastenvaateliikkeeseen. Ja lottoamista.

Tähän mennessä rantaelämää ajatellen paras hankinta on ollut tuo UV-uimapuku (Ebayn ihmeellisestä maailmasta, mistäs muualta) johon kuuluva ehkä hieman muukalaislegioonalaisen hattua muistuttava lätsäviritys ei ole tytön lemppari, mutta silti oikeinkin toimiva härpäke. Aurinkorasvalla ei tarvitse läträtä kuin kasvot ja jalat. Säästää melkolailla kaikkien osapuolien hermoja. Jostain kumman syystä tuon tahmaisen aurinkorasvan levitys ei ole se hauskin osa rantapäivästä.

IMG_5362
IMG_5362

Kaikki tämä on sen arvoista, että näkee tyttärensä ihastuksesta tirskuvana työntävän sormensa hiekkaan (ja hiekkaiset sormet suuhunsa) ja hiekkakakku toisensa jälkeen tuhoavan äidin vaivalla rakentamat hiekkalinnat. Ja sitten illalla nukahtavan melkein jo ennen kuin hänet edes laskee sänkyyn. Mutta tämähän on siis vain sivutuote. Mutta melko mahtava sellainen.

644A0038-3-Edit
644A0038-3-Edit

P.s. Täällä Torreviejassa on kaksi rantaa osoittautunut meille niiksi lemppareiksi. Toinen on Zenian ranta joka saa bonuspisteen rantabaarin ilmaisesta wifistä. Toinen on Campoamorin ranta eli Playa de la Glea, jossa on kiva pikku terassi josta saa vähän hiukopalaa. Ja olutta. Joka paikasta saa olutta. Molemmat on siistejä rantoja, joissa muutamaa hämmentävää yläosatonta keski-ikäistä vapautuksen kokenutta daamia lukuunottamatta on melko rauhallista näin marraskuisina päivinä. Kesällä taitaa olla melko lailla eri meno.

Ensimmäiselle rantaturneelle pakkasimme auton täyteen tuikitarpeellista tavaraa. Raahasimme kamelien tavoin rannalle tuolia ja UV-telttaa vain huomataksemme istuvamme koko ajan joko hiekalla tai ehkä jopa hetken pyyhkeen päällä. UV-teltta toimi ainoastaan tavaroiden säilytyksessä, sillä eihän tuo ikiliikkujamme siellä viihtynyt. Nyt muutaman keikan jälkeen on roudaaminen jätetty minimiin. Mukana kulkee perus vaippakassin lisäksi vain alusta, pyyhkeet ja hiekkalelut. Ja tietenkin pieni kylmälaukku. Ihan vain virvokkeita varten. Jos sieltä rantabaarista ei sitten kuitenkaan saisi juotavaa.

IMG_5360
IMG_5360

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram