Kirjoitukset avainsanalla liikkuminen

  

 

Voi jospa oma uuden oppimisen tahti olis edes puolet siitä mitä tuolla pötkylällä niin ehkä jonain päivänä tajuaisinkin miesten perustoiminnan periaatteet (No, ei ehkä sittenkään. Mutta olishan se käytännöllistä oppia edes lukemaan ajatuksia. Vai mitä? Kohtalotovereita?). Ja jos joku olisi niistä mun uusista taidoista yhtä riemuissaan kuin itse olen niin maailmahan täyttyisi hattaroista ja sateenkaarilla laukkaavista yksisarvisista. Silloin kun S oppi 8 kuukauden iässä konttaamaan, aukesi meille molemmille ihan uusi maailma. S pääsi itse liikkumaan sinne mihin äiti ei olisi hänen halunnut liikkuvan ja äidin ei tarvinnut enää kantaa lasta joka paikkaan vaan joka paikasta pois. Tuntui että uuden vaihteen (aka "täysillä") lisäksi löytyi myös uusia nyansseja neidin luonteesta. Luonnekuvaukseen voi huoletta lisätä "hyväntuulisen" ja "hymyileväisen" perään "utelias" ja "ehtiväinen". (Tätä kirjoittaessani bussissa "uteliaisuus" ilmenee myös vieraiden ihmisten intensiivisenä tuijotuksena. On huvittavaa seurata miten eri ihmiset siihen reagoivat. Tämän hetkinen kohde, nuori mies, tuijottaa aavistuksen kiusaantuneena ulos ikkunasta. Ei varmaan yhtään auta se että mua naurattaa.)

 

Melkein heti konttauksen perään valikoimaan hankittiin "seison tukea vasten"-palikka. Tämä taito aiheutti hieman harmaita hiuksia kaikille sivusta seuraajille, sillä "hallittu alaslaskeutuminen"-lisäosa antoi odottaa itseään noin kuukauden päivät. Balettitanssijan jalkatyöskentely yhdistettynä liian pitkää ja kosteaa lounasta nauttineen pikkupomon huojuntaan ei ehkä ollut ihan sitä vakainta lajia. Sitten kuitenkin ihan yllättäen (mutta ei pyytämättä) hän tajusi että onkin paljon kivempi laskeutua alas ihan silleen kevyesti. Vähentää huomattavasti kodinturvajoukkojen työkutsuja kun ei joka välissä kolise pää lattiaan. Haittapuoli näissä uusissa taidoissa on se, että niitä harjoitellaan jatkuvasti. Päänäytös on yleensä yöllä. Mutta niistä jutuista mä oon teille jo vinkunut ihan riittämiin. 

Nyt tuo typykkä sitten alkaa seisomaan ilman tukea. Tämänhetkinen ennätys on noin 20 sekuntia (saattaa sisältää ylpeän vanhemman lisää) ja malttamattomana odotellaan niitä kuuluisia ensiaskelia. Mulle on sanottu että sitten avautuu taas ihan uusi maailma. Koska tämä on sanottu tietynlainen virne suupielessä, oletan että yksi mahdollinen avautuva maailma voi olla hullujen huone. Niin monimerkityksellistä. 

 

Motoristen taitojen kehittymisen huipentuma koettiin kun rengastornin renkaat päätyivät takaisin tikun nokaan ja ruoka omaan suuhun. Eikä koiran. Tämä antaa uskoa siihen, että tulee vielä päivä, jolloin tyttö saa siivottua omat lelunsa takaisin laatikkoon ja ruoka kulkeutuu oikeaan osoitteeseen ilman äidin apua ja silloin äitikin saa nauttia omasta ateriastaan lämpimänä ja samaan aikaan muiden kanssa. Tämä päivä ei ehkä tule ihan vielä, mutta se on mahdollista. Ihan mahdollista. Onhan?

Ensimmäiset sanat, tai ainakin jotain sellaista jotka jatkuvaa jokellusta monta kuukautta kuunnelleet väsyneet aivot tulkitsevat sanoiksi, on myös kuultu. (Tiedättekö kuinka voi kuulla ja "kuulla"?) Sanat, joiden sisällön ymmärtääkseen perheen ulkopuolinen tarvitsee vielä tulkkia. Sanat joiden merkitys saattaa hieman vielä vaihdella tilanteesta toiseen. Mutta ihan varmasti ne oli ne ekat sanat. Äitinsä tyttönä yksi liittyy ruokaan ja toinen on epäuskoinen, toistamista vaativa TÄ? S aivan varmasti odottaa myös kevään Maurituksen matkaa sillä hän hokee jatkuvasti haluavansa nähdä Dodon. Siis sen esihistoriallisen linnun. Oletettavasti latinankielinen nimi Raphus Cucullatus antaa vielä hetken odottaa itseään. On se vaan niin fiksu. Taitava.

Puhuu paljon, kuuntelee vähän. Valikoiva kuulo on kyllä isänsä puolen peruja. Tyttö tietää vallan hyvin mihin ei saisi mennä, mitä tiettyä lyhtyä ei saisi paukuttaa ja mihin tiettyyn koiran vesikippoon ei pitäisi mennä järjestämään allasbileitä. Kuulee kiellot. Mutta ei välitä. Ei sitten yhtään. Katsoo vaan nauraen tehdessään sitä mitä kielletään. Meidän uskottavuus siis karisee samaa vauhtia tytön taitojen kehittymisen kanssa. (Missä pulassa me ollaankaan teini-iässä!?) Tästäkin huolimatta meillä kuuluu usein lause: on se TAI-TA-VA! Joskus jopa ihan ilman sarkasmia. 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

 

Voi niitä aikoja, kun ennen lapseutumista (taas uus sana! Kielitoimisto: odotan provikoita tililleni asap.) kovaan ääneen kohkasin miten vauvan tulo ei meidän perheessä muuta mitään oleellista sillä vauvahan tulee meidän perheeseen eikä toisin päin. Joko meidän perheellä ei ollut mitään oleellisia tai tärkeitä perinteitä tai sit mä olin vaan vähän pihalla. Tai aika paljon. Saatte ihan ite päätellä kumpi osuu lähemmäksi kotipesää. 

Sillä onhan tää nyt muuttanut aika paljonkin. Ihan hirveitä uhrauksia on joutunut tekeen niin ettei aina edes tunnista omaa elämäänsä. Lauantai-iltana viinilasia sivistyneesti siemaillessa sitä pohtii, että onhan tää nyt rankkaa. 

 

Ai niinku mikä on rankkaa? No ihan ensiks noi päikkärit. Onhan se nyt ihan järkyttävän ahdistavaa kun taatakseen pikku prinsessalle parhaat mahdolliset unet, joutuu itsekin laittautumaan sinne sänkyyn. Ihan pötkölleen. Päivällä! Ihan siis hirveetä! Siinä kun tunnista kolmeen joutuu tappaan aikaa lukemalla tai nukkumalla niin kyllähän se ihan työstä käy. Varsinkin jos joutuu napostelemaan sängyssä jotain herkkuja ja sit tulee niitä ikäviä murusia. Kun ne joutuu ihan ite siivoon. Kyllä siitä pitäis palkkaa maksaa. Ai mut niinhän siitä maksetaankin... No mut silti!

Toinen on se ettei millään, siis millään, ehdi pitämään kotia siistinä. Vaikka siis niinku kauheasti yrittää. Koko ajan siirtelee tavaroita päättömästi paikasta toiseen, mutta silti ne on seuraavassa hetkessä taas lattialla. Joka puolella lattiaa. Määritelmä "tavaroiden oma paikka" ei ole tuon pikku tättähäärän sanavaraston kärkisijalla. No, sitten on pitänyt, ihan kasvatusmielessä, alkaa itsekin jättelemään tavaroitaan ympäri kämppää. Kyllä se varmasti kohta ymmärtää vinkistä kuinka ärsyttävää on kun ei siivoa jälkiään. Ihan kohta. 

 

Ja mites tää jatkuva liikkuminen?! Ahdistavaa kun tällaisena aurinko-ähkyisenä syksynäkin joutuu kerta toisensa jälkeen lähtemään raikkaaseen ulkoilmaan vaunulenkille sillä välin kun töissä olevat ystävät saavat istua hyvin ilmastoiduissa avokonttoreissaan ja joutuvat käyttämään aurinkolaseja lähinnä vain migreenin iskiessä. Kyllä mä jo niin odotan töihin paluuta jotta pääsen istumaan takapuolellani 8 tuntia putkeen. Kyllä siinä pebalihakset saa kyytiä!

Onhan se myös aika säälittävää et lapsen myötä joutuu tekeen kaikkee hassua ja lapsellista. Niinku laulaan lastenlauluja julkisilla paikoilla. Tai käymään jossain väsyneessä eläintarhassa tai Horse Show'n lasten matineassa. (Se että innostuin poliisihevosten esiintymisestä ja hihkuin muka "ottakaa se rosvo kiinni" on suuresti liioiteltua. Et pysty todistaan. Millään) Matka Disney Worldiinkin oli niin traumatisoiva silloin muutama vuosi sitten että seuraavaa ei varata ennen kuin tyttö on ainakin 3-vuotias. Ja sillon ei todellakaan olla siellä yli viittä päivää. Hei jotain rajaa! 

Niin, tällaista jatkuvaa tuskaista tarpomista tää vauva-arki on. Mutta mitäpä sitä ei olis valmis tekemään oman lapsensa eteen. Lasken sen varaan, että nää uhraukset maksavat itsensä takaisin viimeistään siinä vaiheessa kun tuosta jälkikasvusta tulee maailman luokan näyttelijä-laulaja-toimitusjohtaja joka sitten voi maksaa kiitollisuudenvelkansa takaisin kustantamalla rakkaan äitinsä loisteliaan elämän jossain lämpimässä maassa. Ja otetaan me toi isäkin mukaan. 

 

Ja nyt jos ärsyynnyit, niin palaa alkuun ja lue sama sarkasmilasit päässä. Vähän niinku 3D-leffa laseilla. Kuva onkin toivottavasti vähän moniulotteisempi. Vaikka eihän ne lasit silloinkaan sitä leffan tarinaa paranna. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram