Kirjoitukset avainsanalla häämatka

On kyllä outoa olla valmismatkalla ja vielä all inclusive hotellissa. Normaalisti (tarkoittaen ennen lasta, ei taida olla paluuta mihinkään normaaliin enää...) me ollaan reissattu ominpäin, halvimmilla mahdollisilla lennoilla ja halvimmissa mahdollisissa yöpaikoissa. En tarkoituksellakaan kirjoittanut että hotelleissa, koska ne bungalowit ei  ollut luksusta nähneetkään. Ei ollut aina edes ikkunoita vaan pelkät hyttysverkot, lämpimästä vedestä tai ilmastoinnista puhumattakaan. Oi niitä aikoja kultaisia!

Mutta kerrankos sitä häämatkalle lähdetään. (Paree olis, kauhee duuni päästä edes tälle yhdelle niin ei parane mitään erohommia ajatellakaan.) Tämä TUI:n valikoiman Ravenala Attitude hotelli oli kyllä ihan nappivalinta: Kolme uima-allasta, ei mitään kolossaalista hotellikomleksia vaan matalia rakennuksia laajalla alueella, 7 eri ravintolaa (joista kaksi ihan ymmärrettävistä syistä vain aikuisille), suuret remontoidut huoneet ja ystävällinen palvelu.

Meidän perhehuone oli jopa minulle, matkan varaajalle melkoinen yllätys. Se oli melkein puolet suurempi ku mun edellinen kaksio, yhteensä 72 m2, jossa oli iso makuuhuone, olohuone/Sipun makkari (siis kelaa, me ei jouduttukkaan nukkuun kaikki samassa huoneessa!), vessa ja pesuhuone, jossa sekä suihku että kylpy. Mikä valinnanvaikeus! Lisäksi oma terassi, jota kautta S olis jostain syystä aina halunnut lähteä ulos. En tajuu...

Tärkeimmät eli uima-altaat oli suorastaan loistavat: 3 suurta uima-allasta, joista yksi kokonaan 50cm syvä ja kahdessa muussakin matalampia osia. Lapsen kanssa pludaaminen on huomattavasti helpompaa kun edes jossain voi päästää kakarasta irti. Edes hetkeksi. Eikä sitten tarvii etsiä sitä kauhean syvältä. (Huonoa huumoria, joo. S vaan on ihan pimee uimari. Kerron siitäkin sitten joskus myöhemmin.)

Hotellilla on myös oma ranta, joka on suhteellisen matala ja siisti. Pohjassa on korallia eli jos siellä olis paljon pulikoinut (mä oon enemmän allas-tyyppiä. Tiettekste, hiekkaa joka paikassa ei oo mun juttu.) niin olis kannattanut käyttää jotain uimatossuja. Varoittelivat muuten etukäteen merisiileistä, mutta ei osunut tällä kertaa jalan alle yhtäkään.

Altaalla ja rannalla oli joka aamu käynnissä jokaiselle turistille tuttu "varaa tuolisi ajoissa ennen aamupalaa"-rumba. Voin muuten kertoa, että tuotti muutamallekin päänvaivaa etsiä se oma tuoli, jonka oli merkinnyt luovasti hotellin omalla rantapyyhkeellä. Niinkuin ne sata muutakin auringon palvojaa.

Paino ei muuten tällä reissulla päässyt putoamaan vaan jatkettiin joulun teemaa "enemmän on enemmän". Testattiin kaikki meille sallitut ravintelit. Moneen otteeseen. Ja syötiin todellakin koko rahalla. Sipukin veteli loman aikana kaikkea sellaista mitä kotona ei nenän eteen päädy kuten jätskiä, ranskalaisia, mehua, pizzaa. Tekee jälkeenpäin oikein pahaa, mutta jollakin piti se kalorivaje täyttää minkä monen tunnin uintisessiot kulutti.

Palvelu oli oikein ystävällistä ja ajoittain jopa ripeää. Muutaman kerran joutui rannallakin ihan sanomaan tarjoilijalle "ei kiitos, ei enempää" (Kerran sanoin). Sellainen selkeä miinus oli se, että kertaakaan ei juustohampurilaiseen eksynyt juustoa, mutta pizzassa sitä oli sitten tuplasti. Tätä sitten välillä ihmeteltiin ihan porukalla, mutta jotenkin se juusto ei vaan sen kokin mielestä siihen juustohampurilaiseen kuulunut. Hämmentävää näin juuston ystävälle, mutta selvittiin siitäkin hengissä. (Sanon vielä kerran juusto. Ihan vaan koska se on lievästi ärsyttävää) Ja vain lievästi traumatisoituneena. Palvelunäkökulmasta selkeä bonus oli kuitenkin huumorintajuinen huonesiivooja, joka keksi aina vaan uuden paikan Sipun unilelu-porolle, jaksoi viikkailla ja asetella yöpaitani kauniiksi sisustuselementiksi sängylle ja järjesteli aurinkorasvaputelit (niitä oli paljon, voin kertoa) kokojärjestykseen hyllylle. Hymyilytti joka kerta.

 

Kommentit (2)

Joukolatar
Liittynyt5.6.2014

Kelpaisi kyllä minullekin tällainen matka. Miten lensitte Mauritiukselle? Jouduitteko vaihtamaan konetta monesti? Olitteko viikon, oliko aivan liian lyhyt aika vai ihan OK?

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Oli kyllä sellainen once in a lifetime -kokemus. Mutta kai se häämatka pitääkin olla :) Lennettiin TUIn lomalennolla ja yksi suuri syy tämän pakettimatkan valitsemiseen oli suora lento. Kesti kyllä sen 12 tuntia, mutta vaihtoehtona olis ollut vaihto Ranskan hässäkkä-kentillä, ei houkutellut. Oltiin 2 viikkoa. Mulla on sellainen sääntö, että jos lento on 10 tuntia tai yli niin viikko on liian lyhyt aika. Vähintään 10 päivää, mieluummin 2 viikkoa. Reissusta palautumiseen ja kohteen haltuun ottamiseen menee aina se muutama päivä. Enhalua heti alkaa ajattelemaan kotiinpaluuta. (TUIn reissut taitaa aina olla sen 2 viikkoa.)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lopulta ne koneen renkaat tosiaan osuivat kiitorataan ja pääsin sanomaan: Vihdoin! Häämatka Mauritiuksen paratiisisaarella voi alkaa! Tännehän meidän piti tulla silloin maaliskuussakin, kun neiti Fortuna päätti toisin. En sitten koskaan päässyt ajatuksesta yli, vaan varattiin melko pian peruutuksen jälkeen uusi matka. Olin niin fiksautunut ajatukseen tästä once in a life time kohteesta, ettei miehen auttanut edes ajatella muita vaihtoehtoja. (Sinänsä hyvä, koska vaihtoehtoina väläyteltiin Thaimaata ja Kap Verdeä, joissa hieman on ollut haasteita noiden luonnonilmiöiden kanssa. Se oliskin ollut kiva ylläri. Kaikki terveinä, mutta matka peruttu hiekkamyrsyn/tulvan takia. Ai että olisin ollut mukavaa seuraa.)

Mauritius valittiin melkeinpä täysin Sipun ehdoilla. Hallituksen rivijäsenen tilaus oli aurinkoa ja ei-välttämättä-mitään-tekemistä. Minä diktaattorin ominaisuudessa rankkasin pois kaikki herkullisimmat sukelluskohteet, sillä en halunnut jäädä rannalle nyyhkimään tankit selässä laahustavien onnekkaiden dyykkarien perään. Tällä reissulla ei sukellettaisi lainkaan. Se vaatis että joku muukin aikuinen olis matkalla mukana ja jotenkin kummasti vaihtoehto "oma äiti/anoppi mukaan häämatkalle" ei ollut mukana vaihtoehtobingossa.

Uiminen on tämän reissun aktiviteetti numero 1. Ja ehkä 2. Ja 3. (Sitten tulee ehkä syöminen). Tuo meidän kohta 2-vee on kyltymätön vesipeto. Senpä vuoksi kriteereihin lisättiin että voi uida joka päivä sekä altaassa että meressä. Preferoimme myös tiettyä lämpötilaa välttääksemme Suomen kesästä tutun siniset huulet-syndrooman uintipyrähdysten välillä.

Lisäksi kuuntelimme kokeneempien taaperomatkaajien kauhuskenaarioita aikaeroon totuttautumisessa ja valitsimme Mauritiuksen, jossa kello on vain 2 tuntia edellä kotipesän aikaa. Järkeilimme että jos ei kerrota Sipulle että kello on kohteessa enemmän, niin voimmekin valvoa pidempään ja (mikä tärkeintä) myös herätä myöhemmin. (Tässä onnistuttiin melkein: valahdettiin jonnekin sinne Suomen ja Mauritiuksen aikavyöhykkeiden väliin ja oltiin sentään tuntia myöhemmin pystyssä ja huutamassa: "ruokaauimaanruokaauimaan, äiti tuleeeeee!!!")

Yltiöoptimistina sanoisin, että ehkä nyt oli Sipun kannalta jopa parempi hetki lähteä: nyt se osaa jo kävellä kunnolla (eli voi sitten vaikka juosta, kaatua ja saada polveensa haavan johon käytetään pakettitolkulla laastareita loman ensimmäisen viikoon aikana. Osa tarpeesta ja osa ihan vaan koska nähtävästi "laastali" oli vaan aika siisti juttu.) ja osaa jo ilmaista tahtonsa selvemmin (eli sanoa kovaan ääneen "Ei leipää!" samaan aikaan leipää suuhun työntäen, repien lippiksen päästään nanosekunnissa vaikka kotona olisi ehdottomasti pitänyt se lippis laittaa päähän pipon sijaan). Että ihan selkeesti helpompaa matkaseuraa. (Kyllä mä välillä kateellisena katsoin sitä 4-kuista pötkylää, joka ei osannut vielä karkailla pitkin poikin pihoja.)

Toisaalta olis voinut venyttää matkaa siihen asti, kunnes Sipulla on jotain järkeä päässä, mutta ei haluttu odottaa kymmentä vuotta. Lisäksi näin tarkan markan perheenä haluttiin hyödyntää kaikki bonukset, mitä alle 2-vuoden ikä mahdollistaa. Maksettiin meinaan Sipun 2 viikon all inclusive lomasta huimat 80€! Välillä on kyllä hieman huono omatunto siitä, että S vetelee safkaa tuolla ravintoloissa ihan kaksin käsin. Meillä ei meinaan mitkään varpusen annokset riitä. Sipun osalta tää reissu on siis ihan selvää säästöä. Näppärää! (Itselle se säästö kyllä kasautuu tuohon vyötärön ja reisien kohdille ja niitä vararavintoja pitää sitten kotona alkaa lunasteleen. Ei taida nää safkat ihan parilla pyöräilytunnilla sulaa...)

Eli tämä häämatka koostuu auringosta, uimisesta, ruuasta, löhöilystä, laiskottelusta ja pötköttelystä. Ja siinä välissä vähän uimisesta. Ja sitten taas syömisestä. Ja uimisesta...

 

Kommentit (6)

Vierailija

Hei te siellä paratiisissa, nauttikaa elämästä 😉 Terveisin yksi lukija harmaasta eteläsuomesta, joka kuivattelee lasten kuravaatteita täällä

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Kyllä nautittiin! Mutta oli kyllä ihana tulla kotiinkin. Ei tosin niiden kuravaatteiden kuivattelu vieläkään innosta, mutta silti ihana olla kotona.

Untuva

Mistä/minkä merkkiset nuo Sipun uv(?) uikkarit on? Tai jos on muuten vinkkiä mistä kauniit, ja edulliset niin arvostan. Jos ei ens niin viimeistään seuraavaksi kesäksi pitänee hommata isommat.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Noi 2-osaiset on Gapin. Niillä on kyllä välillä tosi kivoja sekä omilla gap.eu-sivuilla sekä Zalandolla. Tuo 1-osainen haalari on kirppikseltä ja viimeisen kuvan pomminpurkajapuku eli kelluntapuku on ostettu tuolta reissusta.
Tykkään nykyään enemmän noista 2-osaisista. On noi vessahommat vähän iisimmät hoitaa :) Imse Vimsellä on muuten kivoja kestouimavaippoja. Siihen sitten vaan rash guard eli uimapaita. Itse ostin yhden paidan Stadiumista.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Olen viime viikot ollut kuin tulisilla hiilillä, kuulostelen maanisesti jokaista aivastusta ja sydän pamppaillen lukenut päiväkodin alati kasvavaa infektiolistaa: kihomatoja, parvorokkoa, enterorokkoa... Ajattelin, että sit menee kyllä hessu, jos toi muksu taas sairastuu just ennen lähtöä. Mietin jo, että pidän sen jouluun asti jossain kuplassa, ettei mikään maailman tauti koske siihen. Aivan se ja sama vaikka itsellä on viimeisen kuukauden ollut nenä tukossa, kurkku kipeä ja muutenkin sellainen olo kuin olis jäänyt katujyrän ja villihevoslauman alle  kunhan toi muksu pysyy terveenä. (Ja kunhan rakas aviomies säästyy miesflunssalta. Sitä  mä en kans ehkä kestäis.)

En ees meinannut uskaltaa alkaa pakkaamaan, etten kiroais lähtöä. Viimeksi niiden käyttämättömien kesävaatteiden purkaminen laukusta lähenteli jotain eroprosessin kieltämisvaihetta. Vielä kentälläkin mietin, etten huokaisee helpotuksesta ennen kuin koneen pyörät koskee lomakohteen maaperää. Työkaveri meinaan kertoi, että kerran (one time at a band camp..) olivat jo juhlineet että huh, koneessa ollaan. Sitten tuli kuulutus: "sairastapauksen johdosta palaamme Helsinkiin." Se tästä nyt vielä puuttuisi.

Kyseenalaistin kyllä itseni muutamaankin otteeseen tämän matkan kanssa. 12 tunnin lento  Aktiivinen lapsi. Lapsella ei omaa paikkaa. Mitä ihmettä Mä olin mennyt tekemään?!?!

Näin jälkeenpäin ajatellen lento meni ihan hyvin. Siis jos ei ota huomioon että a) tavarat mystisesti räjähtivät jalkatilaan ja ihan itsekseen kulkeutuivat naapurinkin puolelle, b) yölennosta huolimatta kauneusunet jäivät lähinnä tasolle "jos olet miss maailma niin sitten riittää." c) kun vihdoin saat rauhattoman lapsen nukahtamaan syliisi niin ettei hujopin jalat potki edessä istuvan penkkiä tai vierustoverin kylkiluita, et halua liikahtaakaan ettei nukkuva peto heräisi. Tämä aiheuttaa lihasjumeja ja nukahtavia raajoja (hyvä että edes joku osa nukkui). Ei siis mikään rentouttava matkustuksen muoto.

Tästä kaikesta huolimatta olin onnellinen ettei matkaseuralaiseni ollut se 3-vuotias Frozen-prinsessa, joka vielä kello kolme aamuyöstä huusi niin, että kone raikasi: "Mä en haluu-uu-uu-uuuuu nukkua!"  Kaikki sympatiat vanhemmille ja urhoollisuusmerkki kun eivät menettäneet hermojansa. 

P.s. Kyllä se kello sitten vääjäämättä kulki eteenpäin ja ne renkaat koskettivat vihdoin maata. Mutta missä? Sitä en kerrokaan ihan vielä. Sen voin kertoa, että kyllä tarkenee! 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Jos tähdet olis olleet oikeessa asennossa ja lady Fortuna meille suosiollinen niin tällä hetkellä, ihan just tällä samaisella hetkellä paistateltais päivää altaan reunalla Mauritiuksen paratiisisaarella, kädessä joku naurettava ananakseen koverrettu drinkki ja kasvoilla vielä naurettavampi leveä virne. Mutta ei. Täällähän me ollaan kotisohvalla, lääkäriaseman odotushuoneessa ja apteekin jonossa. (Ja hyi teitä jotka kuvitteli tulevansa lukemaan jotain eroilmoitusta tai vähintäänkin parisuhdedraamaa. Tilatkaa seiska. Ja hyi mua joka kirjoitti otsikon ihan tarkoituksella tollaseks. En silti tilaa seiskaa. Eihän ole pakko. Eihän?)

Joo. Meidän piti lähteä lauantaina häämatkalle. Häämatkalle jota ollaan suunniteltu melkein vuosi. Häämatkalle jota oon odottanut ku sitä kuuluisaa nousevaa kuuta. Kaikki oli valmiina, laukut pakattuna ja aurinkorasvat hankittuna. Oikeen kuule suojakertoimella 50. Ettei muuttuis pakastekalkkunasta suoraan keitetyksi ravuksi. Typykkä kuitenkin nosti pienen matkalämmön jota käytiin lääkärillä näyttämässä. Saatiin lupa lähteä kun oli alle 38 lämpöä ja fiilis lapsella hyvä. Oltiin jo kentällä, laukut ruumassa, matkafiiliksissä. Lennon lähtö vaan venyi ja venyi ja lapsi väsyi. Nukahti mun syliin silmät punaisina ja yskien. Kunnes heräsi kovaan yskän puuskaan ja oksensi sitten kaiken syömänsä pihalle. Siinä typyn vaatteita siivoillessa tajuttiin että ei helvetti, mitä me ollaan tekemässä. Nyt kotio ja äkkiä. 

Oli absurdisti yks vaikeimmista päätöksistä kertoa sille lentoemolle että nyt kuule tämä perhe ei lähdekään lennolle vaan ne meidän laukut pitää kaivaa sieltä pinon alta ja laittaakin hihnalle. Voin vaan kuvitella miten iloisia heppuja siellä matkalaukkupuolella on ollut. 

Matkatoimisto käänsi vielä hieman veistä haavassa lähetellessään "tervetuloa paratiisiin" tekstaria samalla kun yritin itse saada unta tulikuuman lapsen maatessa kaulani päällä. Kyllä. Kaulani. Ihan sama vaikka oma hengittäminen oli hieman haasteellista. Lapsi nukkui ja koska laulussakin sanotaan että "uni paras lääke on" niin mitä siinä äiti liikkumaan. 

Nyt kun pahimmasta pettymyksestä on päässyt yli, niin näkee "onni onnettomuudessa" aspektit hieman kirkkaammin. A) Jos kone olis ollut ajoissa, niin tytön kunto olis huonontunut vasta koneessa ja oltais oltu ihan kusessa. (Pardon my french). Ei olis yhtään kiinnostanut ottaa selvää Mauritiuksen sairaanhoidon tasosta. 

B)  Lääkäri sanoi ettei uima-altaaseen olis asiaa pariin viikkoon. Roudarinteippi jäi pakkaamatta joten mahdollisuudet pitää typy poissa altaasta olis ollut olemattomat. 

C) paras ja tyhjentävin oli äidiltäni tullut tekstari: "Jos olisitte lähteneet ja s:lle olisi tapahtunut jotakin, se olisi pilannut teidän molempien loppuelämän.  Mikään ei olisi ollut enää sen jälkeen kuin nyt. Ette kumpikaan olisi antanut anteeksi itsellenne sitä.  Nyt menetitte vaan ihanan loman, mutta teille on kaikki matkat avoinna tulevaisuudessa ja hyvä mieli, vaikka nyt potuttaakin.  Äiti ja isä joutuvat tekemään valintoja, te teitte ihan oikean valinnan.  Olen ylpeä teistä, vaikka tietysti minuakin harmittaa, että ette päässeet matkalle, mutta se tärkein on S."  Tän jälkeen ei kenelläkään liene enää mitään lisättävää. 

Ahdisti aivan älyttömästi purkaa käyttämättömiä matkalaukkuja ja saatoin muutaman kyyneleenkin (lue: itkupotkuraivarit) vuodattaa mutta luonteelleni uskollisena haluan ajatella että kaikella on tarkoituksensa. Eräs minut tunteva ystäväni sanoikin että nythän pääset suunnittelemaan uutta matkaa. Tiesiköhän kukaan millaisen pirun päästi irti... 

Kommentit (10)

voiharmi

Voi ei! Oikean valinnan teitte, vaikka se ei varmasti helppoa ollut. Vanhemmuus tuntuu välillä olevan yhtä joustamista ja luopumista, mut kyllä se antaa aina myös takaisin, odottakaa vain! :) Saatteko jotain korvausta matkan hinnasta, kun kyseessä on kuitenkin sairastuminen?

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Onneks kuitenkin voittopuoleisesti tämä vanhemmuus on antanut. Välillä antaa halauksia, välillä harmaita hiuksia 😂 Oltiin menossa ekaa kertaa ikinä valmismatkalle joten Finnmatkat maksoi takaisin melkein koko summan. Vain toimistokulut jäi meille. Ihan hyvä fiilis siitä b

2 kullannupun äiti

Tsemppiä teille. Oikean valinnan teitte. <3 Pieni on aina tärkein ja monta ihanaa reissua maailman ääriin vielä edessäpäin. <3 Onnea teille, tuoreelle parille sekä pienelle prinsessalle.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Joo. Jälkimainingeissa ei kyllä jäänyt epäselväksi että oikein tehtiin. Oli tuo pikku tiitiäinen niin kipee. Ja nyt on meidän vuoro. Ja kiitos onnitteluista! ❤️

Vierailija

Tuli ihan kyyneleet silmään kun kuin tuon äitisi viestin. Ihana ja fiksu äiti sinulla ❤️

Päksy

Todella harmillista mutta asia on juuri niin kuin äitisi sanoi.
Mauritius on kyllä kokemisen arvoinen, että sinne vaan uusi yritys. Itse olin mieheni kanssa siellä 25-vuotishäämatkalla, meiltä kun oli häämatka silloin aikoinaan jäänyt kokonaan tekemättä. Ihana paikka ja ihmiset aidosti ystävällisiä. Suosittelen.

Mirvan Menomatkat
Liittynyt4.2.2016

Ihana kuulla hyvistä kokemuksista. Mauritius kyllä kutkuttelee tuolla mielessä yhä. No, etteköhän te siitäkin saa täällä lukea 😁

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram