Kirjoitukset avainsanalla paskamutsi

 

On tämä äitiys sen verran outo duuni, että pitääkseen sekä pomon että henkilöstön tyytyväisenä, on pakko hieman panostaa koulutukseen. Itse olen ehdottomasti oppisopimuskoulutuksen, työharjoittelun ja mestari-kisälli-opintojen kannattaja. Olen ihan itsekkäistä syistä antanut ystävien ympärillä hommata ne kaveripiirin ensimmäiset lapset, joilla sitten on koko porukan yhteistä hyvää ajatellen suoritettu jos jonkinlaisia vauvakokeita. Minä olen sitten vaan poiminut ne kypsät hedelmät puusta ja saanut paljon neuvoja, vinkkejä ja ohjeita. Näistä olen sitten valinnut mieleiseni, jalostanut ja kehittänyt eteenpäin. Tästä olen ikuisesti kiitollisuuden velassa.

 

Vertaistuki on ollut itselleni ihan ehdoton oman jaksamisen kannattaja. Eikä todellakaan vain siinä mielessä mikä tapa toimia olisi se oikea. Ehkä jopa enemmänkin vertaistuki on ollut epäonnistumisten jakamista, pahan mielen ja epävarmuuden purkamista ja "täydellinen mutsi"-myytin rikkomista. Kummasti se auttaa, kun saa vaikka keskellä yötä laittaa viestiä, että "Miksi tää ei nuku!?!?". Varsinkin jos viestiboksiin kilahtaa samantien vastausviesti "Juu, ei kuule täälläkään nukuta". Tieto siitä, ettei muutkaan äidit, edes toisella kierroksella, heti tajua mitä se vauva haluaa tai että niilläkin menee aika ajoin hermot ja niilläkin on siitä huono omatunto, se tieto vaan helpottaa. Ettei ole yksin huono. Tai ettei ole silti huono ollenkaan.

 

Ennen sosiaalisen statuksen muuttumista äidiksi, mä käytin netin vauvapalstoja lähinnä tylsien bussimatkojen absurdina viihdykkeenä. En olis voinut ikinä kuvitellakaan tosissani lukevani jotain hormonihöyryisten vauvakuplassa elävien äitien vaahtoamista ja tappelua siitä mitkä vaipat on niitä oikeita tai tuhlaanko lapsensa elämän jo heti alkumetreillä jos ei imetä. Enkä voi vieläkään. Olen ehkä drama queen, mutta kehitän sen draaman ihan itse kiitos vaan. Mutta koska olen äiti, minulla on oikeus olla järjettömän irrationaalinen. Roikun meinaan joka päivä vau.fi-foorumilla. Joka päivä. Useasti. Kyllä.

 

Vau.fi-foorumilla on jokaiselle lasketun ajan kuukaudelle luotu oma ryhmä, jossa samassa vaiheessa olevat äidit voivat kirjoitella. Sinne rekisteröidytään ja luodaan oma nimimerkki. Haistatko kaikki ainekset suureen riitaan ja herkulliseen trollaukseen? Niin mäkin. Ensiks. Mutta. Jostain ihmeen syystä tuo meidän helmikuisten ryhmä on hitsautunut heti alusta asti niin tiiviisti yhteen, että henki siellä on kohtuuttoman kannustava ja avarakatseinen. Muistan ehkä kaksi aihetta josta meinattiin saada hieman kiivaampi keskustelu aikaiseksi, mutta nekin jotenkin saatiin puhuttua auki. Asenne on se, että kaikilla saa olla oma mielipide eikä kenenkään oma ole muita parempi siinä määrin että se pitäisi pakkosyöttää toiselle. Ja nyt puhutaan ryhmästä, jossa on imettäviä ja korviketta syötäviä, kestovaippailijoita ja kertiksiä käyttäviä, rokotusohjelman mukaan meneviä ja niitä skippaavia, perhepedissä nukkuvia ja omassa huoneessa nukuttavia, esikoistaan tai viidettä lastaan (Haha, automaattinen tekstinkorjaus ehdotti viidettätoista, se olis ehkä aika paljon) hoitavia, alle parikymppisiä ja yli nelikymppisiä, pääkaupunkiseutulaisia ja pikkukaupunkilaisia, opiskelijoita ja uraohjuksia, ja kaikkea siltä väliltä.

 

Tuosta ryhmästä mä oon saanut niin paljon sellaista tietoa, jota en olis edes tajunnut esim. neuvolassa kysyä. Mutta tietoa tärkeämpää on ollut se vertaistuki, jota on saanut niinä epävarmuuden hetkillä. Niinä moninaisina epävarmuuden hetkinä. Kun on ollut epävarma siitä nukkuuko toinen liikaa vai liian vähän, syökö se nyt liian usein vai liian harvoin tai teenkö mä nyt oikein kun koitan jotain tällaista. Aina on ollut joku toinen jolla on ollut ihan samoja mietteitä tai jotka voivat jakaa omia selviytymistarinoitaan. Se on vähän niinku miesten armeijatarinat, joissa hylsyt lentää. Meillä lentää vaan jotkut ihan muut asiat. If you know what I mean...

 

Ja parasta on ollut se asenne. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä jotain, mutta halutaan jakaa se tapa mikä meillä on toiminut.

Ja mielenkiintoista näin ihmistieteilijälle on ollut se, että kun ihmiset on enemmän kirjoitelleet siellä foorumilla alkaa heidän nimimerkkinsä valinnan syyt myös näkyä, ihmisistä tulee kirjoitustensa kautta omia persooniansa, joihin liittää ajatuksissaan luonteenpiirteitä ja temperamentteja. Itse valittu nimimerkki kertoo jopa enemmän kuin koko nimi. Mun on pitänyt osallistua foorumin pk-seutulaisten tapaamisiinkin, mutta olen luistanut niistä varmaan sen takia, että tapaaminen kasvokkain romuttaisi ne mun itse rakentamat mielikuvat näistä ihmisistä. Vai täydentäisköhän se sittenkin vaan niitä? Uskaltautuiskohan seuraavaan miittiin?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram