Kirjoitukset avainsanalla matkailu

Luulin ennen, että Broadway-musikaaleihin pitäisi ostaa liput kuukausia ennakkoon ja että niistä saisi pulittaa itsensä köyhäksi ja kipeäksi. Myönnän: olin väärässä! Hieman (ja tämä sillain vähättelevään sävyyn sanottuna) tämä kuitenkin vaatii ennakkovalmistautumista ja vaivan näköä. Näillä kysymyksillä pääset jo pitkälle:

 

Mikä musikaali?

Broadwaylle ja off-Broadwaylle myydään joka päivä tuhansia lippuja, joista jokainen varmasti löytää omansa. Kunhan vain jaksaa uppoutua eri musikaalien ja lipunmyyjien viidakkoon. Broadway tarjoaa klassikoita kuten Chicago, Disney-spketaakkeleita kuten Lion King, tanssia, komediaa, draamaa sekä kokeellisempaa teatteria teille, joille perusteatteri on niin last season ja paljon siistimpää on postaa Instaan jostain UG-hommelista, josta kukaan muu ei ole koskaan kuullut mitään, mutta josta VOI tulla vielä maailman luokan hitti. (Ens kerralla mä meen sellaseen. Ihan varmasti. Eiku mun pitikin viedä kummityttö katsoon jotain tanssijuttua ja oma tyttö Spongebob Squarepantsiin. Ehkä sit sitä seuraavalla kerralla.)

Tällä kertaa päädyimme kuitenkin klassikkoon eli Broadwayn pisimpään esitettyyn musikaaliin Chicago. Pääosaa esitti itse Cuba Gooding Jr (mm. Jerry McGuire) klassisessa Ambassador Theaterissa. Tämän lisäksi vaihtoehtoina vilahtelivat Lion king, Wicked, Phantom of the Opera, Aladdin, Pretty Woman, School of Rock, Mean Girls, Kinky Boots, The Office (off-Broadway) ja totaalisesti finaalin kalkkiviivoille päässyt The Imbible: a spirited history of cocktails and spirits.

Lippujen metsästys ei periaatteessa ollut vaikeaa: broadway.com kertoi oikein hyvin, mitä mikäkin musikaali piti sisällään. Ainoa vaan, että lippuja ei kannattanut sitä kautta ostaa. Meidän lippupalveluiden euron palvelumaksut ovat maapähkinöitä verrattuna jenkkikaimojen lisämaksuihin. Lipun päälle saattoi ilmaantua helposti monen kymmenen dollarin palvelumaksut. Missään vaiheessa en ihan ymmärtänyt mistä moiset maksut koostuivat, sillä liput ostin itse nettikaupasta ja tulostin ikiomalla printterillä.

Mitkä paikat?

Vaikeinta oli miettiä mihin katsomoon ja mille paikalle liput kannattaisi ostaa. Monet lippukaupat antoivat ainoastaan vaihtoehdon "parhaat vapaat paikat valitsemassasi katsomossa", mutta mistään kartasta ei nähnyt mitä paikkoja kone tarjosi. Viimein löysin Telecharge.comin, jossa pääsi kuulkaas ihan itse valitsemaan vapaista paikoista. Valitsin alakatsomon eli Orchestran oikean laidan, neljännen rivin. Ei lainkaan huonot paikat, mutta jos menisin uudestaan samaan teatteriin, valitsisin ehkä vieläkin paremmat paikat yläparven ensimmäisestä rivistä Front Mezzaninelta. Hieman kalliimpaa tosin, joten siinä mielessä nuo meidän paikat olivat hinta-laatusuhteeltaan priimaa.

 

Mitä maksoi?

Liput maksoivat noin 100 dollaria kappaleelta sisältäen toimitusmaksun. Ei siis minusta mitenkään aivan suunnattomasti eikä lainkaan niin paljon kuin ennakkoon luulin. Halvemmallakin olisi päässyt, jos olisi jaksanut jonottaa.

Times Squaren ikonisten punaisten portaiden juurelta löytyy nimittäin TKTS-lippupiste, joka myy saman päivän lippuja 20 - 50% alennuksella. Kaikki showt eivät ole myynnissä eikä lippuja voi varata. Niitä pitää jonottaa, kuin ämpäreitä kauppakeskuksessa. Jos siis olet tarkan markan misukka tai mister ja kaupungissa sen verran pitkään, ettei pieni seisoskelu jonossa haittaa, kannattaa kokeilla. Seikkailuhan se on tämäkin.

 

Mitä päälle teatteriin?

Viimeinen yllätys Broadwaylla oli pukeutuminen. Etukäteen olimme pohtineet mikä mahtaa olla pukukoodi: kuinka juhlavasti teatteriyleisö kunnioittaa esiintyjiä. Voin kertoa, että eipä juurikaan juhlavasti. Ihan perus neulepaita - farkut yhdistelmää näki eniten ja puku-liivi-yhdistelmässä hilluva miekkonen näytti lähinnä reippaasti ylipukeutuneelta. Eli ei mitään stressiä, laitat juuri ne vaatteet ylle, missä itsellä on hyvä fiilis ja sitten nauttimaan.

Mitä siis enää mietit? Lippuja varaamaan siitä niin ku olis jo! Lupaan ettet pety.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mielikuva New Yorkin matkasta on neonvaloja, ihmisvilinää, jetset elämää ja kaupunkia, joka ei koskaan nuku. Sinänsä ihan mahtavaa, mutta voisitko uskoa, että vain muutaman (noin sadan) mailin päässä on mieletön viinitilojen keskittymä? Long Island on varsinkin näin syksyllä, aivan tajuttoman kaunista värikkäine ruskan värjäämine puineen ja laajoine peltoineen. Ehdottomasti vierailun arvoinen kaikille niille, joita kaupungin syke jaksaa innostaa vain niin kauan ja varsinkin niille, jotka haluavat nähdä, mitä on Manhattanin ulkopuolella.

Vierailimme vuoden 2017 viinitilalla Sparkling Pointessa. Se on kuohuviinejä tuottava viinitila, jossa on kuplivan lisäksi tarjolla mm. juustoja, hunajaa ja amerikassakin supertrendikästä omenaviinietikkaa (auttaa kuulemma vaivaan kuin vaivaan, luomuna tottakai).

 

 

 

Kokeilimme kuohuviinitastingia yhdistettynä suklaan maisteluun. Oikein hauska ohjelmanumero aamupäivälle. Illan shoppailut sujuivat, sanoisinko kevyesti. Kuohuviineinä tarjoiltiin tietenkin talon omia kuplivia kuivasta makeampaan, chardonnaysta white merlotiin, vaaleasta punaiseen. Maukkaita ja selvästi erottuvia makuja. Ei siis tarvinnut olla mikään Jouko Mykkänen erottaakseen ne toisistaan. Suklaaparit viineille olivat sekä hyviä että, hmmm, erikoisia. Pekonisuklaa taisi jäädä kaikilta viimeistelemättä kun taas lähes musta kookoshiiltä sisältävä suklaa jakoi mielipiteitä. Kaikenkaikkiaan tasting oli mainiosti kuratoitu kokonaisuus, josta jäi testaajille hyvä fiilis.

 

 

Long Islandin road tripille mahtui myös muutama muu Must Visit-paikka: Tien 495 varrelta saa kuulemma New Yorkin parasta mustikkapiirakkaa. Briermere Farm Riverheadissa tekee tuhtia Blueberry Cream piirakkaa (25 dollaria), joka kannattaa napata mukaan. Mutta vain, jos piirakkaa syömässä on muutama muukin herkkusuu: piirakka painaa ehkä pari kiloa ja pienikin pala tätä taivaallista herkkua riittää. Jopa kaltaiselleni herkkupehvalle.

Saman 495 tien vierustoilta löytyy Cider Donuts ja Pumpkin patch-kojuja, joista voi ostaa amerikkalaisen syyskauden herkkuja. Jos taas on lapsia mukana, kannattaa vierailla Apple picking tai Pumpkin picking -tapahtumissa. Niissä on lapsiperheille paljon hauskaa puuhaa, mutta viikonloppuisissa tapahtumissa kannattaa varautua ruuhkiin. Sillain amerikkalaiseen tyyliin.

 

 

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sain kuin saikin houkuteltua miehen ajamaan meidät Elchen reunamilla sijaitsevaan Rio Safariin. Meillä on ollut tapana tutustua paikallisiin eläintarhoihin ja ajattelin, että tämä voisi toimia hyvänä kotoa poistumisen välineenä. Alkoi meinaan oman allasalueen palmut jo hieman kaatua päälle.

Torreviejasta Rio Safarille oli helppo ajaa: 332:sta Santa Polan liittymään asti ja siitä vaan suoraan kunnes kyltit ilmoittivat Safarista. Parkkipaikalla meidät otti vastaan iloinen mies, jolle maksoimme euron parkista. Saatuamme lapun käteemme tajusimme, että tämä oli keino työllistää kehitysvammaisia. Tuli hyvä fiilis. Mies sitä paitsi puhui paljon parempaa englantia kuin monet muut, ja hänen hyväntuulisuutensa tarttui.

Yhteiskuntavastuullisuus jatkui puistossa: Rio Safari tekee yhteistyötä alueen kehitysvammaisten kanssa tarjoten lapsille mahdollisuuden uida merileijonien kanssa. Kosketus eläimiin tekee hyvää kenelle tahansa ja kun näki noiden lasten hymyn merileijonan hyppiessä heidän käskystään ja kuuli helisevän naurun kun he saivat antaa niille kalaa palkinnoksi, nousi silmäkulmaan huomaamatta pieni kyynel.

 

 

Eläintarhoja moititaan usein (syystäkin välillä) eläimien huonosta kohtelusta ja pohditaan eläimien tarhauksen tarpeellisuutta. Ottamatta siihen kantaa, miten Rio Safari hoitaa eläimensä (sillä siitä minulla ei ole varmaa tietoa), arvostan kuitenkin Rio Safarin pyrkimystä mahdollistaa myös hyviä asioita ympärillään. Nettisivuillaan Rio Safari kertoo osallistuvansa kansainvälisiin suojeluohjelmiin, mutta kuten monesti ollaan huomattu, tämä ei aina ole koko totuus. Asiaa pitäisi kaivella nettisivuja syvemmin, jotta uskaltaisin väittää mitään varmaksi.

 

Liput kannatti ostaa netistä etukäteen: säästi sekä rahaa että jonotusaikaa!

 

Itse eläintarha oli suhteellisen suuri, mutta kävellen hallittavissa. Ihmisiä oli melko paljon, joten kannatti ostaa liput etukäteen netistä. Näin säästimme sekä 4 euroa lippujen hinnasta (per hlö) sekä jonottamishermojen menetyksen, sillä sähköpostin nettilipuilla pääsi jonon ohi ja sai rannekkeen käteensä in no time at all! (Lippuja ei siis tarvinnut printtailla, sähköpostin QR-koodi riitti.)

Rannekkeella sai kulkea edes takaisin koko päivän. Tämä mahdollisti sen, että kävimme puiston ulkopuolella syömässä (koska ravintolan ruuat näyttivät järkyttävän huonoilta) ja vaihdoimme uimavaatteet autolla, joten uimakamoja ei tarvinnut kantaa koko päivää mukana.

 

 

Sisääntulon yhteydessä meille annettiin kellonaika, jolloin safarijuna olisi käytettävissämme. Tämä lähtö kannattaa hyödyntää, myöhemmin ei junaan taida päästä. (Tämä siis vain mielikuva, ei mitään faktaa.) Tämä jokaiselle määrätty lähtöaika oli sinänsä hyvä juttu, sillä junaan ei tarvinnut lainkaan jonottaa, vaan kaikki joille tämä lähtöaika oli annettu, mahtuivat samaan lähtöön.

Eläinkattaus oli melko perus: kamelit, puhvelit, kirahvit, apinat, seeprat ja kissaeläimet. Eläimillä vaikutti olevan suhteellisen suuret alueet temmellettäviksi, mutta hieman kuumuus ja vehreyden puute mietitytti. Varsinkin viidakon eläimien kohdalla. Joka puolella näki myös syöttämisen kieltäviä kylttejä, mutta moni näytti kuitenkin ostaneen maapähkinäpussin, joiden ainoa tarkoitus oli houkutella eläimiä lähemmäs, syömään kädestä. Ihan ei suomityttö ymmärtänyt tämän yhtälön ratkaisua.

 

 

Perheemme suosittelee pienille vesipedoille, joille muut vesipuistot tarjoavat "liian lyhyt"-korttia

 

Tämän kesän uutuus on Safarin viereen rakennettu pieni vesipuisto. Tämä Splash Park koostuu yhdestä kahluualtaasta, jonka keskellä on noin seitsemän vesiliukumäen kattava rakennelma, lastenallas sekä isompi allas ja siinä isompi vesiliukumäki. Testasimme kaikki ja myös se suurin sai kolmevuotiaan hyväksynnän. Täällä humahti helposti muutama tunti.

Hieman tylsää oli se, että toisen vanhemman piti vahtia koko ajan tavaroita altaan reunalla ja toisen tetsailla mäissä lapsen kanssa. Lukollisia kaappeja oli noin 20 kun tarve olisi ollut ehkä 200. Näin suureen porukkaan mahtuu tietenkin aina myös niitä rämäpäisempiä lapsia, joten ei tullut kuuloonkaan päästää uimataidotonta lasta yksin mäkiin riekkumaan. Varsinkaan tuollaista, joka luulee osaavansa uida eikä pelkää mitään.

 

 

Kaiken kaikkiaan meidän perhe suosittelee Rio Safaria tekemistä ja pientä maisemanvaihdosta kaipaaville perheille. Varsinkin, jos perheeseen kuuluu pieni vesipeto, jolle isot vesipuistot tarjoavat vielä lähinnä ”liian lyhyt”-korttia, mutta jotain vesiaktiviteettia kuitenkin kaipaisi. Pääsylipun hinta tuntuu ensin hieman suolaiselta, mutta siihen kuuluu esityksiä, safarijuna sekä (jos ottaa yhteislipun) Splash Park, jolloin hinta meidän mittapuulla ihan ok. Ajomatka Torreviejan alueelta on siedettävä ja perille löytää jopa huonon kartturin avulla.

Oletko itse käynyt Rio Safarilla? Mitä mieltä olit puistosta?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Mä haluaisin lomalla mennä, nähdä ja kokea. Mun mies taas on täysin tyytyväinen lähes samanlaisina toistuviin päiviin: altaalle tai rannalle, ruokaa. Olla möllöttämistä ja stressivapaata tekemättömyyttä. Päivän ohjelman keksimistä aamun fiiliksen mukaan.

Mä haluaisin koluta pikkukaupunkeja, huvipuistoja, vesipuistoja, eläinpuistoja. Miehen mielestä ne on turhia turistirysiä ja paljon mielenkiintoisempaa on koluta rautakauppoja ja pohtia (joka saatanan kulmasta) sitä, millaisen suihkun tai lampun valitsee, suunnitella terassin valaistusta, haalia mitä ihmeellisimmistä kaupoista tarvikkeita ja porailla seinät täyteen tarpeellisia reikiä.

Mä haluaisin toimintaa ja hän toiminnan puutetta. Miten ihmeessä me selvitään lomasta ilman riitelyjä?

 

Kompromissi on meidän perheen rauhankyyhky.

Avainsana on kompromissi. Huvittavaa kyllä, jopa meidän kolmivuotias osaa sanan kompromissi. Hän ei aina käytä sitä aivan oikein, sillä kolmivuotiaan maailmassa kompromissi on se, kun saa kaiken mitä haluaa, mutta vain pienen mutkan kautta. Kompromissi on kuitenkin aivan selvästi meidän perheen rauhankyyhky.

Tällä lomalla olen yrittänyt antaa periksi enemmän kuin aiemmin, enemmän kuin aikana ennen lasta. Ennenmuinoin olisin excelit paukkuen täyttänyt loman joka minuutin kaikella (omasta mielestäni) kokemisen arvoisella. Tällä kertaa asiat ovat kuitenkin toisin. En ole raahannut perhettä joka toinen päivä johonkin kulttuuriperintökohteeseen vaan olen vain hieman venyttänyt mieheni mukavuusaluetta valitsemalla eri rannan kuin tavallisesti tai myymällä ajatukseni ensin lapselle. Sillä jos lapselle on jo vähän niinku luvattu matka eläintarhaan ja vesipuistoon, niin kukaan itsesuojeluvaistolla varustettu isähän ei jätä tätä suunnitelmaa toteuttamatta. Saatan joutua kestämään ajomatkalla hieman kiukuttelua, kun toimin (huonona) kartturina, mutta sen hinnan olen valmis maksamaan.

Toisaalta myös mies on joustanut mm. antamalla minulle vapaan shoppailupäivän, hetken auringossa jännittävän kirjan kanssa sekä mahdollistamalla joka aamuisen jumppahetkeni. Hän ainakin yrittää pitää naperon pois selästäni lisäpainoa tekemästä ja kannustaa minua silloin, kun itse meinaan jäädä sohvalle makaamaan. Ihan hyvä diili minusta.


Miehen näkökulma
Vaimon näkökulma
 

 

Asiat eivät taidakaan olla mustavalkoisia, jos niitä jaksaa katsella sen toisen näkökulmasta.

Mietin jossain vaiheessa myös sitä, että voisinko lähteä itsekseni tai kaksin lapsen kanssa koluamaan Tabarcan saarta, kun miekkosta se ei lainkaan tunnu kiehtovan. Onko lomalla pakko tehdä kaikki yhdessä? Lukeeko avioliittosopparissa pienellä präntillä, että pitää tehdä kaikkea sellaistakin, josta ei niin pidä? Eihän se niinkään voi mennä!

Olisin voinut aivan hyvin napata Sipun matkaan ja lähteä hänen kanssaan kaksistaan, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluan nauttia koko perheen seurasta, vaikka se välillä hieman kärttyisää olisikin. Kyllähän ketä tahansa kiukuttaa välillä porailla seiniin reikiä ja asennella valoja, kun rouva vaan makaa aurinkotuolilla ja lukee kirjaa.

Asiat eivät taidakaan olla ihan niin mustavalkoisia, jos niitä jaksaa katsella vähän myös sen toisen näkökulmasta. Ennakko-odotukset ja suuret kuvitelmat saavat usein aikaan pettymyksiä. Ja pettymykset saavat aikaan riitoja. Niinpä se yksi asia, jonka tämä loma minulle opetti on: ota happee! Hengitä ja mieti: mikä asia on sinulle todella niin tärkeä, että sen eteen kannattaa taistella? Kannattaako toinen väkisin raahata ihastelemaan vanhoja rakennuksia, jos saat samalla rahalla matkaseuraksi ärtyneenä murahtelevan keski-ikää lähestyvän kärttyisen ukkelin? (Jos se lukee tämän, saan niin huutia!)

Mistä teillä tulee riitaa lomalla?

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit. Päivämatkoja hyvinvointiin, liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon lapseperheen arjessa.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraathan jo Mirvan Menomatkoja jo Facebookissa ja Instagramissa

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota rohkeasti yhteyttä!

 

Blogiarkisto

2018
2017
2016
2015