Kirjoitukset avainsanalla Tallinna

Olimme Tallinnassa viettämässä pumpulihääpäivää ja halusimme syödä jotain ihan muuta kuin pumpulia. Menee ihan kylmät väreet kun ajatteleekin pumpulin nitisevän hampaissa. Yyh. Toisten mielestähän se eka hääpäivä on paperihääpäivä. Ei siis paljon parempi ajatuksena. 

Mä en oo sellainen trendikäs Tallinnankävijä, joka osais repäistä takataskusta kymmenen siisteintä ruokalaa Tallinnasta, sellaisia jossa käy vaan ne jotka on vihkiytyneet suuriin salaisuuksiin tai on muuten vaan ubercuul. Mutta mulla on työkaveri, joka tietää siitä kaupungista aika paljon. Mä käytin sitä ihan sumeilematta hyväkseni ja sain suosituksen. Speksit oli, että ei liian fiiniä, hyvää ruokaa, kiva miljöö ja kunnon kokoiset annokset. Ei jaksa mitään piperrysjuttuja, joiden jälkeen joutuu meneen Mäkkäriin. Se on vähän sellanen fiiliksen tappaja jos joutuu juhlamekossa seisoon jossain snägärin jonossa ja miettiin että kaikilla mausteilla vai jättääkö kurkkusalaatin kuitenkin pois kun se aina valuu käsille.

Työkaverini ehdotti Noaa. Se ei olekaan ihan siinä keskustassa vaan pitää hypätä taksiin. Tosin se taksimatkakin oli kiva. Kun aina on vaan hengannut siinä keskustassa niin oli hauska nähdä edes muutaman kilometrin vanhan kaupungin muurien ulkopuolelle. Mielenkiinto laajempaakin Tallinnan tutkimusmatkaa kohtaan heräsi, mutta tällä kerralla mentiin kuitenkin vaan sinne ravintolaan. Oli nälkä.

Noa sijaitsee rannalla ja käyttää kyllä häpeilemättömästi hyväkseen maisemaa. Merinäköalapaikat on maksimoitu jumalattoman suurien ikkunoiden myötä ja kauniista auringonlaskusta pääsee nauttimaan ihan urakalla. Eli siis: romantiikka-pisteet check.

Ruuat oli ihan mielettömiä. Kauniita, maistuvia, hyvän kokoisia (eli riitti, mutta ei tarvinnut olla jenkki, että sai syötyä). Alkupaloiksi valitsimme Black Angus Raw:n (eli sellainen carpacciohenkinen iso klöntti todella mureaa lihaa) ja Tonnikalan. Molemmat laatuun nähden edullisella 12e hinnalla ja koko rahalla sai kyllä makua. Pääruuaksi tilasimme lampaan karetta ja kampasimpukoita thai-henkisesti. Mutta ei sillain muovituolipaikka-henkisesti vaan enemmän ehkä sellaisella Farang-tvistillä. Jälkiruuat (Josper Banana ja Chocolate hot & cold) oli hyviä, mutta ei ihan yltäneet siihen samaan yllätykselliseen tasoon kuin alku- ja pääruuat. Viinit sopivat ruokien kanssa kuin se kuuluisa nenä päähän. (Mikä ei sitten tarkoita että niitä olis tarvinnut juoda niin paljon, ettei se nenä enää sovi siihen päähän. Just saying.). Ja hintalappu oli järkevä (alkudrinkit, alku-, pää- ja jälkiruuat, kahvi+likööri, viinit yhteensä 110e), eli ei tarvii loppukuukautta syödä hernekeittoo.

Jos olet matkalla Tallinnaan ja haluat syödä hyvin, nauttia kauniista maisemista niin voin suositella Noaa. Oikeestaan Tallinnaan vois mennä ihan vaan Noan takia. Ens kerralla me kyllä otetaan sinne Sipu mukaan ja ollaan sitten tällä kertaa se pariskunta, jotka vuorottelevat lapsensa perässä juoksemisessa. Ellei muuten niin myötätunnosta sitä perhettä kohtaan, jonka vuoro oli viimeks. Tarjotaksemme jollekin toiselle lapsensa kotiin jättäneelle pariskunnalle viihdettä ja hyvän fiiliksen siitä, että ovat päässeet nauttimaan illallisestaan ihan situen. #laitahyväkiertämään

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Meillä oli tuossa viikko sitten ensimmäinen hääpäivä. Sellainen pumpulinen siis. Ja koska itse olin ehdottanut sellaista järjestelyä, että lahjojen sijaan vuorovuosina järkkäillään toinen toisillemme jotain hääpäiväjuhlallisuuksia, niin eihän siinä auttanut kuin kaivella hyvien ideoiden pussukkaa ihan pohjia myöden ja laittaa yllätystä kasaan. (Ja siis mitä mä oikein ajattelin? "Ei tarvii mitään lahjoja". Kyllä sitä ihminen on välillä tyhmä.)

Olin suunnitelmissani hieman itsekäs. Siis ihan sillain terveesti vaan. Halusin irtioton arjesta ja vähän sellaista aikuisten kesken juhlimista. Tiettäkste? Sillain ettei tarvii ravintolassa joko juosta lapsen perässä tai sitten istua yksin kun on toisen vuoro leikkiä Usain Boltia. Tai Boltia. Sitä koiraa. Ja sillain ettei tarvii miettiä voinko ottaa vielä toisenkin lasin viiniä. Tai mennä ajoissa nukkumaan. Tai... No, kyllä te tiedätte.

Päätin siis, että perjantaina me lähdetään kohti Länsisatamaa ja koko viikonlopun vietämme Etelä-Helsingissä. (Tää tarkoittaa siis Tallinnaa. suom.huom.) Lillutaan kylpylässä, käydään hieronnassa, syödään hyvin ja juhlitaan.Tän Juhis varmaan arvaskin, vaikka herrasmiehenä yritti esittää, ettei ollut mitään hajua. (Ei Oscaria tästä roolisuorituksesta). Mutta sitä se ei arvannut, että lauantaina kylpylässä ihan iholle asti sukeltanut heppu oliskin hänen bestmaninsa ja että allasbaarin tiskillä maljaa nostaisikin koko meidän hääseurue, bestman ja kaasot puolisoineen. Ullatuus!

Tällaisten kinkereiden harvinaisuus on samaa luokkaa Big Footin näköhavaintojen kanssa: neljästä pariskunnasta kolmella on alle 3-v lapsi. Että ihan ei joka viikonloppu saa tätä jengiä kasaan ilman niitä pikku vipeltäjiä. (Tapahtuman harvinaisuudesta johtuen voitte vain kuvitella, että viikonlopun kuvamateriaali oli samaa tasoa niiden Big Foot-kuvien kanssa...)

Oli siis aivan mahtava viikonloppu. Mutta samalla tuskainen. Mun pään sisällä nimittäin jylläs niin ristiriitaiset fiilikset että mietin jo ilmoittautumista Kauniiden ja Rohkeiden käsikirjoitus-tiimiin. Kesken naurunremakan tuli meinaan se hidastus ja jähmetys ja kauhee ikävä. Mun ja Sipun henkinen napanuora on kesän aikana lyhentynyt taas ihan minimiin ja vaikka se symbioottinen elämänmuoto alkaakin kiristään kaikkien pinnaa, niin silti olikin yllättävän haikeeta kun se ei ollutkaan mukana. Kaikkialla näki vaan suloisia lapsia ja mietti, että voi vitsi ku Sipukin olis tässä, kun se niin tykkäis tästä ja tosta ja...

Ja sitten vielä se huono omatunto. Oonko ihan huono äiti kun ensimmäisen päiväkotiviikon jälkeen tunteettomasti hylkään lapseni vaan jotta pääsen miehen kanssa pois. (Oikeesti en haluu tähän mitään sellaisia vastauksia, että MÄ en kyllä olis lähtenyt koska MÄ oon uhrautuvainen äiti ja MÄ kyllä pystyn odottamaan, että mun lapseni on täysikäinen ennen kuin alan itse elään koska MÄ olen täydellinen äiti. Että pidä vaan ne mielipiteet siellä paremman äidin käsikirjan välissä.) Kovasti yritin itselleni vakuutella ja järkisyin perustella että mummi ja Bobi-koira ovat Sipulle niin läheisiä ja rakkaita että sillä on kaikki hyvin. Että loppuviimein tää tekee kaikille hyvää. Että tää on ihan ok.

Ja niinhän se olikin. Ja jos ei koskaan ole terveesti itsekäs ja vaan suorittaa äitiyttä, koska jonkun mielestä niin pitää tehdä, niin jossain vaiheessa palaa loppuun. Ja unohtuu se, että oletkin ihmisenä jotain enemmän kuin äiti. Olet vaimo. Ystävä. Nainen (vaikka käyttäydytkin kuin pahainen pikkulikka). Kyllä näistä rooleista ja niiden keskinäisistä ristiriidoista saa ihan hyvät skitsofrenia-bileet aikaan. Ei sihen tarvita enää mitään "Täydelliset äitylit"-ryhmän joukkolynkkausta.

Mutta nyt juuri mä tarvitsisin unta. Paljon unta. On se vaan niin pirun raskasta olla terveesti itsekäs.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Mirvan Menomatkat 500mg
Käytetään säännöllisesti matkakuumeen aiheuttamiin oireisiin. Vaikuttava aine: vinkit lapsen kanssa matkustamiseen. Sis. parhaat kohteet, kokemukset ja katasrofit.
Saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä lomasuunnitteluun, vakavaa haaveilua sekä yliaktiivista pakkausintoa.
Oireiden pitkittyessä lue lisää ja varaa matka.

Seuraavaksi helteinen postaussarja Kroatian saarilta. Tulossa myös Torrevieja ja Kööpenhamina. Stay tuned!

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö blogini kanssa? Ota yhteyttä Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!

 

Teemat

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram