Kamerani on Canon EOS 550D ja linssin tehtävää toimittaa boggaajaystävällinen 50mm f/1.8. Jalustakin löytyy, samoin Lightroom -kuvankäsittelyohjelma. Tykkään tappaa aikaa kadehdittavan hienoja ruokakuvia ihastellen ja ainakin yritän tsempata kameravarustukseni kera toisen blogini kuvituksessa. Yksi ruokakuvauskurssikin on käyty ja pidän itseäni keskivertoa visuaalisempana ihmisenä. Suurin osa seuraamistani blogeistakin sisältää enemmän (kauniita) kuvia kuin tekstiä, koska olen kiinnostuneempi kuvista kuin lukemisesta.

Kaikki yllä mainittu on kuitenkin pahasti ristiriidassa tämän blogin kanssa. Miten muka  vauvanruuasta voi saada esteettisesti miellyttävää kuvamatskua? Pursotanko soseen koristeelliseen posliiniastiaan tähtityllan läpi, meikkaan sitä öljytipoilla ja yrteillä (katso kuva!) ja istutan sen rekvisiitaksi rakennetun kauniin kattauksen keskelle? Ei tunnu luontevalta, kun se todellinen ruokailuympäristö on kuitenkin sitä muovilusikkaa ja -kippoa, sotkua ja soseen vuoraamaa lasta. Jälkimmäistä tilannetta ei taas tee mieli tallentaa kameralla, vaikka ruuan peitossa olevat vauvat ovatkin aika suloisia (Viljasta on sellaisia kuvia jo öbaut tuhat).

Tähän asti olen ratkaissut ongelman kuvaamalla vauvanruuat pääsääntöisesti vain kännykkäkameralla. Ilmeisesti oletan, että huono kuvanlaatu säästää silmät rumalta kuvattavalta. Taidan jatkaa samaa rataa ainakin niin kauan kuin Viljan ruuat näyttävät tuollaiselta kuin kuvassa. Se on muuten "vauvan moussaka" - sisältäen uunissa paahdettua munakoisoa, suunnilleen saman verran perunasosetta, omassa rasvassa paistettua jauhelihaa, lehtipersiljaa ja ripauksen mustaipippuria. Ja trust me: maistuu paremmalta kuin näyttää. Se voisikin olla tämän blogin slogan.

Kommentit (3)

Vierailija

Ruoan valokuvaamisesta on kirjoitettu kokonaisia kirjoja, sillä se on oma taiteenlajinsa. Mainoksissa tarvitaan laadukkaita ruokavalokuvia ja jotkut valokuvaajat suorastaan erikoistuvat ruokakuvien ottamiseen.

 

Vaatii oikeanlaisen valaistuksen, oikeanlaiset taustat ja väritasapainot, vesi- ja öljysuihkeita jne. Siitäkin huolimatta on pöperöitä, joista ei saa hyvännäköistä kuvaa. Rusehtavan pilkullisen annoksen kuvaaminen harmaata pilkullista taustaa vasten suoraan ylhäältäpäin ilman kohdevaloa ei siltikään tee annokselle oikeutta.

 

Googleen hakusanaksi ruoan valokuvaaminen. Löytyy sivustoja ja vinkkejä.

Vierailija

Yksi mielestäni helppo tapa on kuvata astia sivulta hieman yläkulmasta tai niin, että astian rajaa osittain ulos kuvasta kivalla alustalla.

 

Tai voisit ottaa peruskuvan ja sitten muutaman lähikuvan (esim tässä persiljasta(?) tai puurosta lusikan päällä). Luonnonvalo pelastaa kyllä monen kuvan, jos sellaista on saatavilla :)

 

Olen itse harrastelija, joka tykkää kikkailla kuvakulmilla ja tunnistan nuo ruoan kuvaamisen haasteet! :)

Vierailija

Ymmärrän ongelmasi, mutta tuntuu että tuolla pohdinnalla olet liikaa sitoutunut varsinaiseen ruokablogiisi. Aloin miettiä, miksi vauvanruoka pitäisi kuvata sellaisena mitä se ei ole, kun se pitäisi kuvata sellaisena kuin se on. Ja mitä se sitten on: terveellistä mössöä jota ruokailun jälkeen on paitsi lapsen vatsassa, myös naamassa ja vaatteissa sekä ympäri keittiötä. Tähän sopii kovin huonosti vaatimus hyvin sommitellusta ja täydellisesti valaistusta taiteellisesta lopputuloksesta. Uskon että blogin lukijatkin arvostavat enemmän ”aitoa” kuvaustilannetta ja ehkä jopa tarkoituksella kuvaan jätettyä pientä sotkuisuutta.

 

Toinen vaihtoehto on (kuten tuossa kuvassa) lähteä kokonaan huumorin puolelle ja koristella tylsä annos parilla yrtinlehdellä, joita lapselle ei kuitenkaan koskaan syötetä. Tee näiden ruokakuvien ”tavaramerkiksi” korianterinlehdet, persiljatupsu (70-luku), kaksi ruohosipulinvartta ristissä (90-luku) :) Niillähän monessa ravintolassakin yritetään vieläkin muuttaa tavallinen ateria finedining-gourmetiksi.

Seuraa 

Blogiarkisto

2013