Vilja täytti kuluneella viikolla 10 kuukautta, pullautti seitsemännen hampaansa maailmaan ja kouraisi esimmäistä kertaa keon raejuustoa suuhun. En ole aikoihin kirjoittanut meidän ruokailukuulumisista, joten voisin sen nyt tehdä näiden pyöreiden kuukausien kunniaksi. Eli näin meillä syödään.

Aamupala:

  • Puuroa, puuroa, puuroa. Pääasiassa kauraa tai mannaa. Toisinaan ehkä riisipuuroakin. Kaurapuuro on jo pitkään keitetty hiutaleista, mutta muissa sorrun edelleen Muksu-puurojauheisiin. Juuri aamuisin arvostan, jos lapsen ruoka on salamana valmis ilman suurempia ponnisteluja. 
  • Puuroon upotan yleensä hedelmä- tai marjasosetta. Joskus muussaan banaania tai soseutan sauvasekoittimella omenan, mutta kotimaisen marjasesongin päätyttyä olen useimmiten sortunut valmispiltteihin. Oi voi kun olisinkin ymmärtänyt pakastaa edes osan viime kesän marjoista ilman lisättyä sokeria! Nyt ne hupenevat vain aikuisten suihin.

Lounas:

  • Vilja syö vaihtelevasti erilaisia syötettäviä karkeita soseita. Jauhelihabolognese ja pasta taitaa olla tämänkin muksun suosikki (ylläri).
  • Yleensä syötän Viljan, minkä jälkeen annan jotakin sormin mutusteltavaa/räplättävää siksi ajaksi, kun syön itse. Raejuusto on vajaassa viikossa noussut neidin listalla ihan hitiksi, vaikka se onkin "limaista ja kosteaa".
  • Lounasrutiineihin kuuluu myös D-vitamiinitipat, joita Vilja osaa jo odottaa suu ammollaan. Olemme mukana HUS:n kaksivuotisessa D-vitamiinitutkimuksessa ja toivuttuani vauvavuoden ensimmäisen puolikkaan lahopäisyydestä olen jopa muistanut antaa kyseisiä tippoja.

Välipala:

  • Vilja ei syö kiinteää välipalaa. Jos söisi, likka jättäisi syömättä päivällisensä, mikä mielestäni on huonompi vaihtoehto. Eikä tuo tunnu nälkäänsä valittavan eikä kasvukaan ole häiriintynyt, joten ainakin toistaiseksi meillä mennään näin. Tosin nyt meillä jää eri hedelmiin tutustuminen ja jugurtti- rahkaherkut vallan kokeilematta.

Päivällinen:

  • Sama homma kuin lounaalla - ilman vitamiinitippoja.

Iltapala:

  • Iltapalaksi meillä on syöty jo viitisen kuukautta kaurapuuroa hedelmäsoseella. Ehkä vähän mielikuvituksetonta, mutta Vilja tykkää. Iltapuuro on niitä harvoja aterioita, josta suurin osa päätyy lapsen vatsaan biojäteroskiksen sijasta. Wuhuu.

MUUTA:

  • Ruokajuomaksi meillä vedellään vettä itse nokkamukista. Se sujuu ihan kivasti, joskin mukin paukuttelu pöytään ja sisällön lotraaminen ympäriinsä on ihan peruskauraa.
  • Kiitos edelliseen postaukseen kommentoineille: oma lusikka on nyt ihan must! Ja ah sitä paukutusta.  Naapurimme saa pian hermoromahduksen luullessaan, että meillä vasaroidaan koko ajan.
  • Korviketta meillä kuluu edelleen runsaanlaisesti - johtuen varmaan välipalattomuudesta. En ole aikoihin laskenut paljonko sitä päivittäin menee, mutta luulen, että lähemmäksi litran kuitenkin.

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013