Miksi itse tehty vauvanruoka on parempaa kuin purkkikama? Te saitte vastata tähän kysymykseen  lukijakilpailun yhteydessä ja pakkohan ne nerokkaat pointit oli koota vielä kertalleen yhteen. Tällaisia syitä te keksitte:

1. Tiedät mitä lapsesi syö

Suurimmalle osalle vastanneista tämä tuntui olevan ykkössyy. Tietoa raaka-aineen alkuperästä pidetään arvossa, samoin lisäaineettomuutta. Myös harmittomammat täyteaineet, kuten hedelmäsoseiden riisitärkkelys, mietityttää. Nakkaisitko sinä sellaista kotitekoiseen omenasoseeseen?  Itse tekemällä varsinkin allergisen lapsen vanhemman on helpompi pysyä kartalla, mikä lapselle sopii ja mikä ei. Eikä ruuasta pitäisi löytyä samanlaisia negatiivisia yllätyksiä, mitä teollisuusprosessin läpikäyneistä purkeista kuulee joskus löytyvän (lue: pala rottaa tai lasinsiru)

 2. Maku

Hyvä maku on tetysti makuasia, mutta ainakin moni vastanneista tuntui pitävän valmisruoan aromeja teollisina, vetisinä ja pahoina. Se ei ole ihme, sillä käytännössä esim. hedelmien määrä hedelmäsoseissa voi olla vain 30% ja loppu on suurustettua vettä. Jostain syystä kaupan soseet myös maistuvat keskenään samoilta. Teeppä vaikka testi ja maistele valmissoseita itse silmät sidottuna. Erotatko bataatin maissista, kesäkurpitsan parsakaalista ja kanan naudasta? Minä en, kun omissa baby showereissani asiaa testattiin.  Paras keino vaikuttaa soseiden makuun on valmistaa ne itse, jolloin vauva myös oppii alusta asti syömään saman makuista ruokaa muun perheen kanssa.

3. Tervellisyys

Oikein valmistettuna kotitekoinen vauvanruoka on ravintorikkaampaa, sillä teollisesti käsitellyt raaka-aineet menettävät rajussa sterilointikäsittelyssä luontaisia ravintoaineita. Sen takia niitä on lisätty useisiin ruokiin keinotekoisesti ("C-vitaminoitu"! Whoaa, pakko olla terveellistä!). Korkealaatuisista kasviksista ja lihasta valmistettu kotiruoka on myös tuoreempaa ja vanhempi voi itse säädellä sen rasvan, sokerin ja mausteiden määrää.

4. Ruuan monipuolisuus

Tämä on pointti, jota itsekin tykkään keskusteluissa viljellä. Niin suuri, kuin isompien markettien lastenruokavalikoima onkin, on se ahkerammalla käytölläkin koluttu läpi nopeasti. Etenkin, jos lapsi on yhtään ruokarajoittuneempi allergian tmv. takia. Ainakin lakto-ovo-vege-vauvalle kauppojen valikoima on surkea siinä vaiheessa, kun ruokavalioon pitäisi sisällyttää kasvisproteiinit.

5. Ruuan rakenne

Silkkisen sileä sose on hyvää, jos kysessä on 4-6 kuinen ensisoseiden maistelija, mutta hieman vanhemmille ja hampaita omaaville vauvoille pelkkä purkkiravinto on pidemmän päälle liian hienojakoista. Ruuan karkeuttaminen hampaiden puhkeamisen myötä on tärkeää suun hienomotoriikan ja pureskelun kehittämiseksi  ja kotona kokkaamalla ruoasta voi tehdä karkeudeltaan juuri kullekin lapselle sopivaa.

6. Ulkonäkö

Harmaa istuu villasukkien ja -neuleiden väriksi, ei ruuan.

7. Hinta

Jos noin 0,4€ pienestä perunasosepurkista tuntuu ostohetkellä halvalta, voi testata ja katsoa paljonko yhdestä kilosta perunaa (n. 0,9€) syntyy sosetta.

8. Lasiton lapsuus

Lasipurkkien rahtaaminen kaupasta kotiin ja hetken päästä takas kierrätyspisteeseen tuskastuttaa monia. Eivätkä kaikki jaksa niitä edes kierrättää. Paha paha paha. Itse tekemällä soseet voi sen sijaan säilöä uudelleen käytettäviin rasioihin, purnukoihin ja jääpalamuotteihin tai kauhoa kattilasta suoraan lautaselle. Pakastimesta poimitut parsakaalisosekuutiot  ovat siis myös eko teko!

9. Soseiden keitto on kivaa!

Lukijoista ihanan moni tuntuu viihtyvän hyvin keittiössä, jossa monen vauvan soseet käyvät läpi luomisprosessin samalla, kun valmistuvat myös muun perheen pöperöt. Yhdeksän pottua kinkkukiusauksen ja yksi pottu peruna-kinkkusoseeseen, avot!

10. Lisäaineena vain rakkaus

Tähän ei lisättävää.

 

Jottei tämä blogi menisi kuitenkaan ihan kotiruokamanifestiksi, pyydän seuraavasi mielipiteitänne valmisruokien puolesta.  Mikä syötät lapsellesi purkkisosetta? Sana on vapaa, vasta-argumentteja kaivataan!

Kommentit (18)

Vierailija

Tuo ruoan monipuolisuus tietysti edellyttää, että perheessä sitten myös kokataan monipuolista safkaa. Mä oon kiinnostuneena jostain lukenut, että esim. työpaikkalounaita syövät tuppaavat syömään monipuolisemmin kuin kotilounaiden tai eväiden varassa olevat - kiitos lisukesalaattipöytien - enkä ole ihan varma, kuinka monipuoliseen ateriatarjontaan olisin itse kyennyt, jos en olisi saanut purkeista tukea.

 

-Liina

Vierailija

Minä olin arka kokkaamaan esikoiselleni, hän oli myös sellainen vauva, että ei jaksanut odotella ruuan lämpeämistä. Kun hän keksi, että hänellä on nälkä, hän muuttui aurinkoisesta vauvasta samantien karjuvaksi hirmuksi yhdessä sekunnissa. Ei mitään pikkukitinää siinä välissä. Muut muksuni olivat kärsivällisempiä ja ehtivät odotella mikron kilahdusta, kun pakkasesta otin sosenappulat. Persikka- ja luumusoseet ostin suosiolla kaupasta, mutta juures- ja lihasoseissa säästyi selvästi rahaakin, kun ne teki itse. 

Vierailija

Meillä syödään 50/50 omatekoista ja valmista. Sormiruokana omat ja soseet kaupasta lisäksi. Jossain vaiheessa varmaan kunhan lapsi kasvaa jää soseiden syöttäminen ja siirtyy kokonaan kotiruokaan. Kaupan soseidenkinnkanssa voi tarjota porkkanaraastetta/parsakaalia yms.

Vierailija

Tien päällä kun tulee nälkä, niin on hyvä että laukussa on mukana kaupan valmisruoka hätävarana. Ei ole tarvinnut kesähelteilläkään pohtia sitä, onko eväät ehtineet mennä pilalle.

Vierailija

Meillä syödään molempia. Aina ei jaksa ruoanlaittoa tehdä sillä tyylillä, että vauvallekkin tulee samalla. Esim. Monet mausteet täytyy lisätä ruokaan jo alkuvaiheessa, että tulee makua. Kaikkia ruokia ei voi tehdä niin että ensin ottaa vauvan annoksen ja sen jälkeen maustaa. Ja uuniruokia tulee harrastettua paljon ja niihin tulee kaikki sörsselit mukaan alusta asti. Pakasteeseen kun jotain viskaan, niin tuntuu itsellä myös sinne jäävän, eli se puoli ei oikein ole ottanut tuulta siipien alle.

Vierailija
Vierailija

Tien päällä kun tulee nälkä, niin on hyvä että laukussa on mukana kaupan valmisruoka hätävarana. Ei ole tarvinnut kesähelteilläkään pohtia sitä, onko eväät ehtineet mennä pilalle.

 

Meillä syödään pääsääntöisesti kotitekoista ruokaa. Koskaan emme osta "aikuisten eineksiä", mutta lapselle on hyvä olla pilttiä hätävarana kaapissa tai reissussa mukana. Onhan ne lapsen ruoat nyt aika tarkkaan tutkittuja eikä voi aivan sontaa olla (joskus maun puolesta kyllä). Meillä ostetaan tasan tiettyjä makuja mitä kelpuuttaisin itsekin syödä.

 

Hedelmäsoseita menee vieläkin puuron sekaan (lapsi 2v) ja joskus välipalana.

Puurossa ajattelin että parempi lastensose kuin esim. hillo.  Tietenkin joskus laitamme margariini/voi nokareen.

 

Ajattelisin että sellaiset mäkkäri-pizza-vanhemmat voivat ihan hyvin syöttää lapsilleen purkkiruokia koska ne on paljon terveellisempää kuin ranskalaiset ja nakit!

Vierailija

Meillä ostetaan hedelmä- ja marjasoseet kaupasta, kasvis- ja lihasoseet teen itse. Sain kaverilta ison kasan tyhjiä lasipurkkeja ja niihin soseiden teko on näppärää. Eivät ole menneet rikki pakkasessa, ainakaan vielä. Mikään kodinhengetär en tosiaankaan ole, ruokaa en tykkää tehdä. Mutta jotenkin noiden soseiden teko istuu kuin nappi otsaan.:D Ja onhan se olo aika tyydyttävä kun tietää itse tehneensä.

 

Kerran ostettiin porkkana-perunasose kaupasta, poika toki söi sen hyvällä halulla mutta maha siitä sekaisin meni.. Vähän sellanen olo, että sen teki ne lisätyt öljyt. Siitä nyt pari kuukautta aikaa, voi olla että nyt jo sopeis. Ja oli kyllä niin sileetä ja löysää tavaraa se valmis sose, että oksat pois. Ite tehdyt on aika paljon tuhdimpaa tavaraa, eikä tosiaan niin sileetä.

 

Se tietty mietityttää, jos tulee joku reissu missä pitäis olla sosetta mukana. Hoitolaikussa on aina hedelmä- tai marjasose varuilta. Mutta jos reissu osuu lounas- tai päivällisaikaan. Vielä ei tarvetta ole ollut, voi olla että ei tulekkaan. 

Vierailija

Olen syöttänyt lapsilleni purkkisoseita sen takia, että he järjestään sylkivät minun valmistamani ruoan suustaan. Ihan ensimmäiset maistelut vielä menivät, kun vain soseutin perunaa ja lisäsin rintamaitoa. Sitten kesällä puolivuotiaalle lapselleni (tästä on jo aikaa!) ostin torilta kaikkia ihania vihanneksia ja tein ohjeiden mukaan pakkaseen erilaisia annoksia. Hauduttelin niitä ja soseutin, en kaikkea ihan mössöksi, mutta osan aivan sileäksi ja osan karkeammaksi. Tein erilaisia yhdistelmiä. Puolen vuoden jälkeen heitin ne pakkasesta pois tilaa viemästä. Lapsi oli aivan järjestään sylkenyt kaiken suustaan, eikä viimein enää suostunut maistamaankaan, vaan alkoi omatekoisen soseen nähdessään tehdä oksennusliikettä. 

 

Sen sijaan Piltin soseisiin hän rakastui ensi maistamisella. Vieläkin jos häneltä kysyy, että haluatko äidin tekemää ruokaa vai purkkiruokaa, hän huutaa, että purkkiruokaa! Hän on 3,5v. Mielestäni en tee mitenkään erityisen pahaa ruokaa ja olen mm. saanut keittiöalan koulutuksen. Lapsella ei myöskään ole mitään erityisiä motorisia ongelmia, joiden takia hän ei saisi karkeaa ruokaa syötyä. Itse asiassa päiväkodissa hän usein kuulemma syö kaiken ja pyytää lisää. 

 

Meillä on myös nuorempi lapsi. Hänen kanssaan soseiden syönti meni vähän samaa rataa, paitsi että minulla ei ollut enää halua, aikaa eikä tarmoa tehdä mitään pakkaseen. Yritin sitten "ottaa muiden ruoasta erikseen ja soseuttaa", mutta ei siitä oikein mitään tullut. Hän alkoi syödä vauvan soseita (niitä sileimpiä!) vasta 8kk iässä, sitä ennen hän oksensi sekä sileän että karkean. Senkin jälkeen hän tarmokkaasti lähinnä imeskeli karkeita palasia - joita sai eteensä jatkuvasti - mutta ei oikeastaan syönyt niitä. Myös hän rakastui purkkiruokaan, joka on hänellekin "se herkku". Hän pitää edelleenkin lähinnä pehmeästä ruoasta ja vieroksuu kovin karkeita paloja. 

 

Käytännössä lapset saavat meillä aika vähän sitä purkkiruokaa  - enää, ovat kuitenkin 3,5v ja 2v. Aina kun saavat, melkein hyppivät kattoon riemusta kuin eivät olisi ruokaa nähneetkään.

Vierailija

Ihmettelen suuresti tuttava perhettä,jossa jokainen tuntuu syövän eri ruokia. 1 vuotiaalle omat kunnon itse tehdyt soseet ja 3 vuotias saa valmista piltti ruokaa.Äiti varmaan karppaa ja syö salaattia ja ehkä isälle sitten vain valmistetaan ruoka.Oma 3 vuotias ei suostu edes maistamaan pilttejä,nakitkin pilkottu vauvan kynnen kokoisiksi.Melkein naurattaa moinen vaiva,kun hyvin voisi tehdä päivän ruuan ja ottaa talteen lapsille ennen maustamista.Miksi taaperolle itsetehtyä ja isommalle purkkiruokaa?

Vierailija

Esikoinen yökkäili järjestään vauvana kaikki omatekoiset ruuat, Piltit maistui. Poika (5v) vieläkin todella kranttu syömisiensä suhteen...

 

Toinen söi hyvällä halulla äidin tekemät pöperöt.Alkukesän lapsi joten kaikkia ihania kotimaisia kasviksia ja juureksia tarjolla 

Vierailija

Meillä on kummatkin syöneet purkkiruokia siitä 4 kk- vajaa 1 v. Tietysti olen myös itse kokeillut niitä tehtailla mutta kun ei menneet kurkusta alas niin ei kaikki sylettiin ulos tai alettiin kakomaan, noh se siitä sitte. Olen aina alkanut antaa lasten kasvaessa lautaselle myös meidän aikuisten ruokia maistiaiseksi ja kasviksia, raejuustoa yms. siihen purkkiruan viereen. Meillä on molemmat siirtyneet perheen yhteisiin ruokiin n. 1v. iässä ja hyvin on sitten kotipöperöt maistuneet. Lapset nyt 3,5 v. ja 1,5 v.

Vierailija

Omatekoiset olisi kyllä maistuneet mutta voi että sitä vattanpurujen määrää itkujen kera. Jos vauva on aurinkoinen purkkiruuan jälkeen mutta omatekoisen jälkeen alkaa kitistä vatsaa seuraavan päivän, ei ole vaikea arvata kumpaanko päädyttiin. Vuoden verran purkkiruokaa meni, sen jälkeen vatsa alkoi kestää "tavallista" ruokaa. Ja hyvin maistuu!

Vierailija

Minä kokkasin molempien lasten ruoat alusta loppuun. Parin vkon välein keittelin eri makuja. Soseutin ja pakastin jääpalamuotteihin. Siinä oli sitte helppo yhdistää eri makuja lautaselle, jotta variaatiota oli. Lapset tykkäs. hedelmät yms on myös aina aitoa kamaa ollut. Purkkiruoasta meinasi tällä mammalla lentää laatta, se haiseeki jo niin vastenmieliseltä! Ymmärrän tosin ettei kaikki jaksa itse kokkailla mutta halvempaa se ainakin on ! :)

Vierailija

Ihmettelin kovasti, kun postista kolahti 30-sivuinen esite Muksu-lastenruuista. Tietoa tuli joka lähtöön, mutta raaka-aineiden alkuperämaata ei mainittu ollenkaan! Mieluummin kotimaista ruokaa lapselle, parhaina päivinä jopa omasta kasvimaasta. Mutta varsinkaan kesäisin ei ehdi joka päivä kokkaamaan, joten välillä on pakko antaa kaupan purkista ruokaa.

Vierailija

Mä pidän reissussa eväänä banaania ja lusikkaa mukana ja siitä raaputtamalla lusikalla syötän. Samoin teen muidenkin hedelmien esim. omenan kanssa. Vauva on kärsimätön kotona niin monesti annan tällaista pikahedelmää alkuruoaksi kun odotan että sosenappulat sulaa tai ruoka kypsyy tai tähteet lämpenee. En ole ostanut purkkiruokaa, koska sille ei ole ollut tarvetta.

Vierailija

Minun kolmesta lapsestani vain esikoinen suostui tähän, loput kaksi eivät. En osaa sanoa, miksi. Ihan raakoja hedelmiä suostuivat syömään vasta sitten, kun oli hampaat ja saattoivat syödä kunnon palasia, pystyi antamaan omenan käteen kokonaisena tai palana. Nämä on hyviä neuvoja joillekin, mutta kaikki lapset eivät vain sitten "suostu". 

 

Vierailija

Mä pidän reissussa eväänä banaania ja lusikkaa mukana ja siitä raaputtamalla lusikalla syötän. Samoin teen muidenkin hedelmien esim. omenan kanssa. Vauva on kärsimätön kotona niin monesti annan tällaista pikahedelmää alkuruoaksi kun odotan että sosenappulat sulaa tai ruoka kypsyy tai tähteet lämpenee. En ole ostanut purkkiruokaa, koska sille ei ole ollut tarvetta.

Vierailija

Mä olen tehnyt omalle tytölle ruoat alusta asti, aluksi allergiaepäilyjen vuoksi ja sittenmmin ihan siitä syystä, että valmisruoat eivät kelvanneet. Oiskohan tuohon puolentoista vuoden kypsään ikään mennessä suostunut syömään puoli purkillista purkkiruokaa, sekin ihan äärimmäisessä hädässä. (Hedelmäsoseita tosin syötiin jonkin verran purkista) 

 

 

Vierailija

Meillä oli sama juttu, itse tehdyt soseet eivät menneet alas, paitsi marja- tai hedelmäsoseet. Koska valmisruoat olivat minun suuhun aivan kauhean makuisia, olin ihan ihmeissäni, mitä alkaisin lapselle syöttää. Pelastus oli yksinkertainen: sormiruokailu. Kun lapsi sai eteensä erilaisia ruokia paloina, joihin sai itse tarttua, kääntää, vääntää, haistaa ja maistaa, alkoi kaikki soseinhokit maistua! Voin vain kuvitella, kuinka rantuksi hän olisi kasvanut jos olisin sinnikkäästi yrittänyt tuputtaa ruokaa lusikalla soseena alas. Se oli sen hetken kun yritettiin ikävää taistelua sekä äidille että lapselle ja teki ruokahetkistä kamalia. Sormiruokailun myötä lapsesta (nyt 1 vuotta 7 kk) on kasvanut ennakkoluuloton ruoan maistelija ja todella hyvä syöjä. Meillä on kuitenkin myös hedelmä-/marjasoseita kaupasta ostettuna, niitä laitetaan viilin joukkoon hieman makua tuomaan - parempi vaihtoehto kuin hillot yms. Sormiruokailu on minusta mainio keksintö, kehittää lapsen motoriikkaa ja yhtä aikaa voivat vanhemmatkin syödä, kun ei erikseen tarvitse syöttää lasta :)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013