On lokakuun ensimmäinen. Kansainvälinen kasvisruokapäivä ja ensimmäinen päivä Lihatonta lokakuuta. Kaverini kysyikin jo, miksi lähdin mukaan moiseen teemakuuhun - muisti varmaan, että olen jo valmiiksi kasvissyöjä. No en ole. Ja siinä ensimmäinen hyvä syy hypätä edes kuukaudeksi vegejen kelkkaan.

Olen ollut on/off -kasvissyöjä jotakuinkin koko aikuisikäni. Syönyt yhden burgerin ja ollut seuraavat puoli vuotta pelkällä kasvisruokavaliolla. Nauttinut palan joulukinkkua ja seuraavan vasta seuraavana jouluna. Hetken saatoin syödä liharuokia päivittäin jopa useamman kuukauden, mutta palasin kuitenkin papumuhennoksiin todettuani, ettei homma oikeesti sovi minulle.

Taustani tälle kaikelle on se tavallinen. Ryhdyin teininä kasvissyöjäksi, koska meat is murder. Nirsoilin koulun ruokajonoissa ja luin silmät ämpärin kokoisina kasvissyöntipropagandaa. Silloin unelmani oli, että kaikki maailman ihmiset ryhtyisivät vegetaristeiksi ja tehostuotantoeläimet kirmaisivat onnellisina vapauteen. Tyrkytin mielipiteitäni ja olin ihan sika ärsyttävä, vaikka toki kävin salaa Mäkissä ja rukoilin, ettei kukaan tuttu näkisi minua big macit poskessa. Kasvissyöjäidolini oli Jimi Pääkallo.

Myöhemmin parin kympin kieppeillä ryhdyin syömään taas lihaa, mutta voin todella huonosti. Kärsin kummallisista vatsaoireista ja saatoin nukahtaa vaikka seisaaltani, jos vain painoin silmäni kiinni. Olin myös jatkuvasti flunssassa ja normaalisti korkea hemoglobiinini viuhtoi satasessa. Lopulta en keksinyt oireisiini mitään muuta ratkaisua kuin remontoida ruokavalioni. Sinne jäivät myös lihat - kalaa ja äyriäisiä lukuunottamatta.

Remontin jälkeen oloni koheni kohisten ja kiinnostus ruokaan kasvoi. Aloin syödä muutakin kuin leipää ja rahkaa löydettyäni mm. Animalian reseptiarkiston ja Oikeutta Eläimille -foorumin. Samalla tietoisuus tuotatoeläinten tiloista syveni, mikä tietenkin kannusti jatkamaan valitsemallani tiellä. Ja tietysti olin taas pikkasen ärsyttävä. Sellainen piilopollee syön-paremmin-kuin-te-kaupunkilaishippi. Näin jälkikäteen vikojaan kehtaa jo myöntääkin.

Ihminen onneksi kypsyy kahden- ja kolmenkympinkin välissä ja absoluuttisina pidetyt mielipiteet muuttuvat suhteellisiksi. Nykyään en voisi olla vähempää kiinnostunut muiden ruokavaliosta tai kulutustottumuksista, mutta kipuilen omia valintojani senkin edestä. On nimittäin meneillään kasvissyöjähistoriani ehkä pisin off-vaihe, joka käynnistyi toissa keväänä pissattuani tikkuun kaksi viivaa ja jatkui hulluna pakkomielteenä paistettua jauhelihaa ja kylmiä nakkeja kohtaan. Enkä ole päässyt tavastani irti vieläkään, vaikka ne kaksi viivaa ovat saaneetkin jo kahdeksankuisen ihmisvauvan muodon. Hyh hyh.

Oikeastaan en edes tiedä, olenko enää valmis lopettamaan lihansyöntiä kokonaan, ja tämä pohdinto ansaitsisikin oman postauksen, mutta tahdon kokeilla ainakin tämän kuukauden, miltä kasvisruokavalio taas tuntuu. Ensimmäistä kertaa aion elää myös ilman markettikalaa ja muita mereneläviä, joiden epäekologisuutta en ole halunnut tähän asti edes ajatella. Kananmunista ja maitotuotteista en kuitenkaan luovu, mutta niitä olen tähänkin asti syönyt luomuna.

Ajattelin, että voisin päivittää tänne lihattoman lokakuun ajan pientä ruokapäiväkirjaa (esim. kooste kerran viikossa) ja ehkä muutaman lapsiperheystävällisen reseptinkin, mikäli vielä kestätte kamalia Instagram-kuviani (pienen teknisen takaiskun takia järkkärini on vielä hetken out-of-control). Miltä kuulostaa? Ja onko aiheeseen liittyviä postaustoiveita? Bring it on!

Kuva täältä.

Ps. Tänään meillä syödään minestronekeittoa kulmäsavutofulla ja pestoraejuustolla, sekä focacciiaa artisokkatahnalla ♥.

Kommentit (10)

Vierailija

Kiitos ihanan rehellisestä postauksesta :)

Niin sitä ihminen kasvaa aikuiseksi ja oppii, että maailma ei ole mustavalkoinen.

Vierailija

Loistavaa. Täällä tämmöinen on/off-wannabe-kasvistelija jää odottelemaan kasvisruokareseptejä. Jotenkin on tuo kasvisruokien määrä ruokavaliossa päässyt taas tipahtamaan siihen yhteen kasvisruokaan viikossa, joten tsemppiä kaivattaisiin.

Vierailija

Hah, ihana postaus! Jotenkin niin mahtavaa kuinka moni muukin on huomannut kasvaneensa 20-30-vuosien aikana :D Itsekin niin ehdottomana aiemmin monien asioiden suhteen huomaan tänä päivänä ajattelevani lähinnä niin, että kukin tavallaan, kunhan ei loukkaa muita tarkoituksella. On tää elämä vähän vanhempana, ja äitinä, vaan pikkasen helpompaa :)

Vierailija

Radikalismia tarvitaan erityisesti räikeissä henkeen (ihmisen tai eläimen) kohdistuvissa loukkauksissa. Lihantuotanto on sellainen - sen vaikutukset ulottuvat paitsi eläinten hyvin(pahoin-)vointiin, myös elinympäristöömme. Itse olen havainnut, että keski-ikäistyessään ihmiset pikkuhiljaa luopuvat ehdottomuudestaan sellaistenkin asioiden osalta, joiden edessä tarvitsisimme sitä ehdottomuutta. Ikäänkuin turrutaan maailmaan, "ei me tälle mitään voida". Vaikka viestini kuulostaakin ehkä negatiivissävyiseltä, se ei sitä ole. Heitin vain ilmoille näkemykseni tästä "mustavalkoisuudesta". Ja ei, itsekään en ole vegaani saati edes vegetaristi (syön kalaa, kananmunia, maitotuotteita, kylläkin valiten ne mahdollisimman eettisesti vaikka opiskelijabudjetilla mennään).

 

Mutta suosittelen sinulle ja muille kommentoijille, ellette ole jo nähneet, tätä lihattoman lokakuun aloittanutta DocVenturesin jaksoa "Ruoka", dokumenttia jälkikeskusteluineen kaikkineen. Tärkein sanoma mielestäni tulevaisuutta ajatellen on se, että meillä kuluttajilla ON VALTAA. Ja sitä kannattaa käyttää.

 

Hyvää syksyä ja kokeiluintoa lihattoman lokakuun kanssa, kiva jos pistät reseptiä jakoon!

 

t. lapseton 25 vee "radikaali" :)

Vierailija

Mielenkiintoinen aihe! Mua kiinnostaa kasvisruoka, mistä saan tarpeeksi proteiineja (käytännöllisiä vinkkejä, pliis, teoria on tuttua). Oma ongelmani kasvisruuan kanssa on, ettei se täytä vatsaa tarpeeksi kauaksi aikaa, vaan tosi pian on taas nälkä. Olen ratkaissut tämän asian niin, että lähes jokaisella aterialla on lihaa, mutta pieni määrä, ja kaikki minkä saan on luomua (kanaa en ole syönyt ikuisuuksiin, kun ei luomua täällä ole tarjolla, eikä tehobroitsku kiinnosta...).

 

Ja kommentti, ihan vaan mielenkiinnon vuoksi, ei ole tarkoitus kenenkään varpaille astua. Mutta en ole ikinä ymmärtänyt miksi kasvisyöjät käyttävät kananmunia mutta ei kanan lihaa (tai ymmärränhän minä - se on helpointa niin). Oman logiikkani mukaan kyse on samasta kuin ei söisi nautaa, mutta syö kyllä vasikkaa.

 

Tämä oli nyt tällainen kärjistetty kommentti :)

Mervi

Vierailija

Eikös kasvissyönnin idea ole eläintensuojelun lisäksi terveellisyys? Jos on, niin soijarouheet, -suikaleet ja -maidot kannattaa jättää hyllylle, ihan hirveetä bulkkia. Tofu on eri asia, vaikka jotkut sanovatkin, että vain fermentoitu tofu on ihmisravintoa. Siis se tofu, jota Japanissa ja Kiinassa vedetään.

Vierailija

Teini-iän eo-kapina voi kasvaa myös aikuiseksi, tiedostavaksi kasvissyönniksi.

 

Miksi kasvissyöjän pitäisi kätkeä syyt valintojensa takana, kun eettiset epäkohdat ovat selvät? Esim. kuvamateriaalit suomalaisilta tuotantoeläintiloilta lienee harvalta näkemättä. Aika harva henkilö noista pito-olosuhteista sanoo, että tämäpä on jees ja oikein.

 

http://www.oikeuttaelaimille.net/tuotantoelaimet

 

Kun kasvissyöntikeskustelua seuraa, (eettisestä ja ekologisesta näkökulmasta käytyä) moni perheellinen tuntuu kääntäneen takkinsa. Koetaan, että on "lupa" jättää eettinen pohdinta ja keskittyä vaan selviytymään arjesta hengissä. Arvonsa säilyttäneet ovat sitten niitä "mustavalkoisia" joita pidetään siitä hyvästä jos ei ärsyttävinä, niin vähän höpsöinä. Itsekin vihjaat tämän olevan vaihe, josta onneksi kasvetaan yli viimeistään 20-30 ikävuoden paikkeilla. (Anteeksi nyt vaan, mutta mitä kypsymistä se on? Eikö juuri tämä ole maailmassa vikana?)

Monesti ihmisellä on omista kulutustottumuksistaan todellisuutta ruusuisempi kuva. Ostetaan luomua, koska ollaan totuttu ajattelemaan, että se on paras vaihtoehto, muttei sitten kuitenkaan olla perillä siitä mitä se käytännössä (eläinten pito-olosuhteissa) tarkoittaa. Onko käynyt niin, että kuluttaja on hyväksynyt kaupan standardit eikä enää etsi niiden ulkopuolelta. Totea, että itse asiassa, tämäkään ei riitä minulle - jätän kokonaan väliin?

 

Toivottavasti lihaton lokakuusi onnistuu (ja muidenkin!) ja kasvissafka alkaa vieläkin paremmin maittaa! Tekstistä syntyy viba, että olet itsekin aika pahoillasi kehityksen suunnasta. Tsemppiä! :) Seuraava haaste sit vegaaninen tammikuu? ;)

Seuraa 

Blogiarkisto

2013