Vanhemmuuden paineet ja keskustelu niihin liittyen on kiivaimmillaan. Kirjoittelin hiljattain omista paineista vanhemmuuteen liittyen, ja totesin, että taidan olla itse se, joka asettaa suurimmat paineet itselleni. Tässä postauksessa kerroin myös Yle akuutin artikkelista, jossa tunnetut vanhemmat kertoivat omista epäonnistumisista vanhempana. Jutun ideana oli tuoda näkyväksi vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja samalla normalisoida vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja epävarmuutta. 

Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita.

Vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi kuitenkin kuohumaan. Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita. Otsikon lausahdus oli lainaus Shitty is the new black -bloggaajan Sariannan haastattelusta. Tämä lause sai osakseen hyvin tuomitsevia kommentteja, kuten "miksi niitä lapsia tulee hankkia, jos ne alkaa ottamaan päähän"

Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen
Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen

Pettymys

Tätä kohua seuratessa suurin tunne itsellä oli pettymys. Minä olin niin pettynyt siihen, miten kerta toisensa jälkeen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tuomitsevat ja nostavat oman itsensä toisen yläpuolelle. Ärsyttää tosi paljon tekopyhät ihmiset. Ja nämä kommentoijat ovat juuri sitä. Tiedän, että kenenkään elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Rakkauteen kuuluu myös toisen ääripään tunteet, joten kaikki ihmiset kokevat myös negatiivisia tunteita omia läheisiään kohtaan. 

Vaikka lapsi olisi ollut kuinka haluttu ja toivottu, ei se estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan. 

Petyin myös siihen, että lapsettomuuden kokeminen otetaan usein tällaisissa keskusteluissa esiin. On todella väärin levittää ajatusta ja asennetta, jossa ajatellaan lapsettomuuden suojaavan negatiivisilta tunteilta lasta tai vanhemmuutta kohtaan. Vaikka lapsi on kuinka haluttu ja toivottu, ja vaikka olisit ollut kuinka valmis vanhemmaksi, ei se silti estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita. Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: "minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta "vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan." Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa? 

Tunnetaidot ja -kasvatus

Meidän jokaisen tulisi tehdä töitä sen eteen, että osaisimme tunnistaa, nimetä ja sanoittaa omia tunteitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä ei voi valita, mutta aina voi päättää miten antaa tunteen ohjata omaa toimintaa. Me vanhemmat olemme tärkeässä roolissa oman lapsemme tunnetaitojen opettelussa. Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, niin miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista? Se ettei niitä hyväksy, ei kuitenkaan poista niitä. Tunteet ovat joka tapauksessa olemassa – hyväksyy niitä tai ei. Jos tunteitaan ei hyväksy, näkyy se usein pyrkimyksenä peitellä niitä hyssyttelemällä tai päihteitä käyttämällä. Molemmat tavat ovat haitallisia niin itselle kuin lähipiirillekin.

Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista?

Me olemme myös erilaisia persooniltamme, olematta kuitenkaan toinen toistaan parempi. Osa meistä ihmisistä on enemmän tunteellisia kuin toiset. Jos toinen ihminen tuntee enemmän ja voimakkaammin, ei se missään nimessä ole syy miksi vähemmän tunteva voisi alkaa tuomitsemaan tunteellisempaa ihmistä. Jos sinä et ole kokenut jotain tunnetta (tai et ole sitä ainakaan tunnistanut), ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi sallittua ja jopa normaalia tuntea. Nämä ovat ihan perusasioita! Miksi ne unohtuvat kun tuolla sosiaalisessa mediassa vouhkataan? 

Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen
Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen

Tuomitseminen

Miksi sitten ihmiset tuomitsevat toisia? Olen paljon pohtinut tätä. Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa – pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi. On ehkä opittu siihen, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. On opittu myös siihen, ettei saa valittaa. Ja juuri negatiiviset tunteet usein rinnastetaan valittamiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tunteiden sanoittaminen ole valittamista. Ehkä kritisoijat ja tuomitsijat eivät halua tuntea negatiivisia tunteita, koska ne koetaan epämukaviksi ja vääriksi. Ehkä he pelkäävät paljastuvansa ja haluavat peitellä sitä hyökkäämällä? Tärkeintä olisi kuitenkin oppia tunnistamaan, mitä pelkää ja miksi!

Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi.

Kiusaaminen

Toisen ihmisen kritisointi ja arvostelu kärkkäästi on kiusaamista. Sellainen ihminen, joka haluaa kommentillaan lytätä toista alas nostamalla itseään ylös, on kiusaaja. Sosiaalinen media on raaka maailma, jossa välillä tuntuu, että fiksutkin ihmiset saattavat kommentoida todella loukkaavasti. Miten sinä haluaisit oman lapsesi toimivan toisia ihmisiä kohtaan? Tee siis itsekin samoin. Jos me vanhemmat lauotaan suustamme mitä sattuu ja syyllistetään muita ihmisiä, on melko varmaa, että meidän lapset tulevat tekemään samoin. 

Miten sinä toivoisit lapsesi toimivan toisia kohtaan? Toimi itse samoin.

Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen
Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen

Epäkohtia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi toisten sanomisista tai tekemisistä halutaan löytää väkisin jotain pahaa sanottavaa. Eikö olisi mukavempaa tukea ja kannustaa muita? Koskaan ei ole varmaa oletko joskus itse samassa tilanteessa. Mitä silloin toivoisit muilta ihmisiltä? Tässä kohussa ihmetytti se, ettei jotkut ihmiset osanneet yhtään asettua Sariannan saappaisiin. Luulen, että eniten ihmisillä silmiin pisti sanavalinta "vitutti". Tämä sana ei ole kaikilla jokapäiväisessä käytössä, mutta kaikki varmasti tietävät mitä se suurin piirtein tarkoittaa. Joillekin se on pientä ärsytystä, toisille taas suurta. Mutta on se mitä tahansa, se on täysin hyväksyttyä. 

Äitiys on täynnä tunteita – kaikilla!

Äitiys on todellakin täynnä erilaisia tunteita ja niistä pitäisi saada puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että tarvitsee pelätä tuomitsemista. Tunteita tulee ja menee. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon antaa tunteiden ohjata omaa toimintaa. On viisautta uskaltaa sanoa ääneen myös ne kaikkein pelottavimmatkin tunteet. Jos on hetkellisesti tuntenut negatiivisia tunteita lastaan kohtaan, se ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi lasta. Se ei myöskään tee ihmisestä yhtään huonompaa vanhempaa. 

Ollaan armollisempia itseä ja toisiamme kohtaan!

Uskalletaan sanoa ääneen omia tunteita ja tuodaan näkyväksi se, että elämään kuuluu kaikki tämä tunteiden kirjo. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko hyväksyttävää katua vanhemmuutta?

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa "Pojan käyttöopas äideille" -kirjan. Klikkaa kuvasta ja tule sinäkin mukaan arvontaan!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA 💕 Matkani pojan äitinä on vasta alussa, joten mikä sen mielenkiintoisempaa lukemista olisikaan kuin humoristinen käyttöopas pojan äidille. 🚨🚒🚙On hauska huomata kuinka Peetu jo nyt nauttii poikamaisesti vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hän on sopivasti rämäpää kuten on äitinsä ja isänsäkin! 💜 . . 💕Yhteistyössä @fitrakirjat kanssa arvon juuri julkaistun Pojan käyttöopas äideille -kirjan💕🦄 . . 🦄 Tämä on kyllä ehdottomasti hauskin arvonta pitkään aikaan.💕 Kirja käy läpi pojan kehityskaaren vauvasta aikuisuuteen. Mitä kaikkea tuohon matkaan mahtuukaan? 🥰 . . Psst. Tämä on muuten ihan super hyvä lahjaidea sisarukselle tai ystävälle vaikka pukinkonttiin 💕 . . Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . #arvonta #yhteistyössä #poikienäidit #pojankäyttöopasäideille #fitrakirjat #fitra @poikienaidit_official kuva: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Kyllä lapset taitavat ihan kaikilla ottaa hermoon välillä vaikka olisivat kuinka toivottuja. Myös minulla, vaikka esikoinen kuoli muutaman päivän ikäisenä ja toinen lapsi oli erittäin toivottu ja odotettu, niin myös minulla oma ja niin rakas lapsi meinaa välillä "vituttaa".

Mietteitä
2/9 | 

Lopuksi kiteytit hyvin sen että kaikki tunteet ovat sallittuja mutta se miten niiden edessä toimii on se ratkaiseva juttu!en voi nimittäin sietää lasta alentavia kommentteja vanhemman suusta.eli just noin että puhua saa vaikeustakin tunteista vaikka toiselle aikuiselle kunhan vain ei satuta lasta henkisesti tai fyysisesti.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen täysin samaa mieltä. En voi sietää sitä, että lapsi nolataan tai hänen vierellään puhutaan AIVAN kuin hän olisi ilmaa eikä ymmärtäisi. Joskus aikuiset ihmiset eivät vaan ymmärrä, että myös lapsella on tunteet ja hän ymmärtää asioita hyvinkin paljon. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan alemmuutta tai loukkauksia VARSINKAAN omilta vanhemmiltaan. Mulla on itseasiassa luonnoksissa jo kirjoitettu postaus juuri tähän aiheeseen, sillä näitä näkee aivan liian usein julkisilla paikoilla, ja mulle ainakin tulee tosi paha mieli lapsen puolesta. :/ :(

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Elina16
3/9 | 

En ihan allekirjoita tuota lapsettomuus-kommenttia. Itsellä takana pitkä lapsettomuus ja hoidoilla saatiin vihdoin ja viimein yksi lapsi. Ja kyllä, olen ollut väsynyt ja lapsi on välillä hyvin ärsyttävä ja raivostuttava. Sanon sen ääneen kotona, mutta esim ulkopuolisille tai neuvolassa en ole uskaltanut puhua väsymyksestä tai niistä negatiivisista tunteista. Ja tuossa se syy. Kaikki olettaa että lapsettomuuden jälkeen kaikkien pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia lapsesta kun sitä itse on halunnut. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että lapsettomuudesta kärsineet eivät uskalla myöntää julkisesti negatiivisia tunteita eikä pyytää apua.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen huomannut tuon kans. Lapsettomuudesta kärsineet itse ovat itselleen ja toisilleen todella armottomia. :/

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
4/9 | 

En nyt allekirjoittaisi että juuri lapsettomuudesta kärsineet rummuttaisivat tuomioitaan, kyllä näitä tyyppejä löytyy joka junasta ja yleensä ovat vain se äänekkäin porukka. Vaikka olen lapsettomuushoidot käynyt läpi niin myönnän silti auliisti, että totta hemmetissä se *tuttaa valvoa öisin silmät ristissä vauvan kanssa. Eikä vähennä rakkauttani tuota pientä mötkälettä kohtaan yhtään. Vaikka lasta sai hartaasti vuosia toivoa, niin en todellakaan elätellyt silloinkaan ajatuksia että vanhemmuus olisi yhtä hattaraa koko ajan. Ei se tarkoita, että silti vaihtaisi osaansa mistään hinnasta. Se on elämää kaikkine kupruineen :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Näinhän se varmasti on. Voi kumpa kaikki vain ymmärtäisi tuon, että elämään kuuluu rosoisuus, eikä se tee siitä yhtään sen huonompaa. Itseasiassa vaan parempaa!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019