Sama elämäntilanne yhdistää ihmisiä. Sen olen saanut huomata viime aikoina. Kahden raskaana olevan naisen ystävyys voi alkaa sattumalta ja syventyä hyvinkin nopeasti. Olen saanut myös itse kokea, kuinka äitinä nainen toiselle naiselle ei olekaan susi. Raskaudessa toisen naisen tukeminen on parhaimmillaan sanatonta ymmärrystä. Se on myös korvaamaton vertaistuki ihmiseltä, joka painii samojen tunteiden, ajatusten ja haasteiden kanssa.

Oli helmikuinen ilta, kun sain facebookissa yksityisviestillä yhteydenoton tuntemattomalta naiselta. Nainen kirjoitti suurin piirtein näin: "Moikka! Bongasin sinut odottajien ryhmästä. Ajattelin rohkeasti heittää suoraan viestiä, kun ei ole vielä mammakavereita Turussa. Tämähän on vähän kun treffeille pyytäisi, mutta lähdetkö lounaalle joku päivä?" Viestin lähettäjä oli Bettina, jonka kanssa lopulta ystävystyin, ja nyt jaamme lähes päivittäin raskauskuulumisia.

"Tämähän on vähän kun treffeille pyytäisi, mutta lähdetkö lounaalle joku päivä?"

Viestin saatuani olin ihan innoissani. Olen itsekin ottanut samalla tavalla yhteyttä instagramin kautta erääseen nykyiseen ystävääni, joten tämä tuntui mahtavalta saada itse tällainen viesti. Oli vain niin hienoa huomata, että maailmassa on toinen samanlainen ihminen, joka ei häpeä laittaa viestiä tuntemattomalle ja kysyä treffeille. Ajattelin silloin, että hänen on pakko olla hyvä tyyppi. Ja ensivaikutelma ei pettänyt! 

Jaetaan raskauden tuomat ilot ja surut.
Jaetaan raskauden tuomat ilot ja surut.

Tavattiin pian viestin jälkeen Bettinan kanssa lounaan merkeissä. Juttu alkoi luistamaan heti. Meitä yhdistää raskaus mutta myös muutto muualta Turkuun. Odotamme molemmat esikoisiamme. Lisäksi olemme molemmat yrittäjiä ja vielä saman ikäisiä. Molemmat olemme myös urheilullisia, joten jaamme todella paljon samanlaisia ajatuksia ja arvoja. En olisi ikinä uskonut, että näin voisi oikeasti käydä ihan oikeassa elämässä. On helpottavaa saada jakaa arjen asioita ihmiselle, joka elää samaa elämänvaihetta kuin minäkin. Hän elää ja kokee niitä samoja pelkoja, epävarmuutta, onnea ja iloa. Välillä tilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta ymmärrys säilyy, ja se on tärkeintä. 

En olisi ikinä uskonut, että näin voisi ystävystyä oikeassa elämässä!

Bettina ei kuitenkaan jää ainoaksi. Olen ystävystynyt raskauden myötä moniin tuleviin ja jo oleviin äiteihin. Paljon puhutaan siitä, että äitien tulisi olla kannustavampia ja armollisempia toisilleen. Arvostelua ja muiden äitien syyllistämistä on varmasti paljon. Mutta näen myös, että muiden auttamista ja omien kokemusten jakamista on vielä enemmän. Erityisesti sosiaalinen media on osoittautunut minulle erittäin hyväksi väyläksi saada jakaa omia ajatuksia ja pohdintoja tulevasta äitiydestä. Sadat äidit ovat auttaneet ja ohjeistaneet minua omien kokemustensa kautta. Tämä on minun mielestä ihan mielettömän hienoa! Olen positiivisesti yllättynyt kuinka hienoja äitejä meillä täällä Suomessa oikein onkaan. Olen kiitollinen jokaisesta teistä, jotka olette minua tämän matkan varrella auttaneet ja tukeneet. 

Meillä on ihan mielettömän avuliaita ja ihania äitejä täällä Suomessa.

Oman vatsan ja kasvavan lapsen ihailua on ihana jakaa toisen kanssa!
Oman vatsan ja kasvavan lapsen ihailua on ihana jakaa toisen kanssa!

Minä olen raskausviikoilla 32 ja Bettinalla on laskettuaika ensi viikolla.
Minä olen raskausviikoilla 32 ja Bettinalla on laskettuaika ensi viikolla.

Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, kuinka raskaus voi tuoda mukanaan myös yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi yllättää siinä kohtaa, jos muut ympärillä olevat ystävät eivät olekaan perustamassa perhettä. Todellinen ystävyys ei kuitenkaan lopu, vaikka koko ajan ei näkisikään. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka elämäntilanteet hetkellisesti menisivätkin kauemmaksi toisistaan. Yksinäisyyttä voi kuitenkin kokea, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Minä koen ajoittain yksinäisyyttä, vaikka olenkin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Se mistä yksinäisyyden tunne tulee, on vielä ainakin itselleni hieman mysteeri. Me jokainen koemme yksinäisyyden niin erilaisena, joten sitä ei kannata koskaan myöskään vähätellä. 

Uudet elämäntilanteet voivat huomaamattaan "pakottaa" hakeutumaan kohti uusia tuttavuuksia!

Aina elämäntilanteet eivät vain kohtaa vanhojen ystävien ja tuttavien kanssa. Tilanteet voivat joskus "pakottaa" hakeutumaan kohti uusia tuttavuuksia. Kaikille se ei ole luontaista tai helppoa. Parhaimmillaan ystävyys on kuitenkin silloin, kun molemmilla on samanlainen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Molemmilla on tarve ja halu aidosti tutustua. Ystävyys ei voi olla velvoite tai rasite. Usein aikuisena voi ajatella, että oma ystäväpiiri on täynnä eikä kaipaa välttämättä uusia ihmisiä elämäänsä. Jos tämä kuulostaa tutulta, kannattaa ehkä vielä pohtia kriittisesti omaa asennettaan. 

Raskaus yhdisti meidät.
Raskaus yhdisti meidät.

Koet sitten yksinäisyyttä tai et, kannustan kaikkia heittäytymään avoimesti uusiin tilanteisiin. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea hienoa sitä voikaan kokea, jos vain uskaltaa olla utelias. Erityisesti kannustan kaikkia ottamaan rohkeasti yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa haluaisi tutustua. Uskon, että minun ja Bettinan kaltaisia ihmisiä on muitakin. Mitään et ainakaan siinä voi hävitä. Korkeintaan joku toinen voi ihmetellä, että olipas tuo rohkea ja ehkä vähän myös outo. Mutta hei, mitä sen väliä? Outoja me kaikki täällä ollaan. Ja kaiken lisäksi se kannattaa ottaa vain kohteliaisuutena.

Ja jos joku uskaltautuu laittamaan sinulle viestiä, lähde ihmeessä kahville.

Se voi olla alku jollekin ainutlaatuiselle!

by Susanna (rv 32)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

6 vinkkiä ajanhallintaan ja itsensä johtamiseen – Miten saan asioita tehdyksi väsyneenäkin?

Päätös vanhempainpäivärahasta – kuka tällaisella rahalla pärjää?

Tuliko minusta kotihiiri? – Ystävät, älkää unohtako minua!

 

Mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet: 

Äitiryhmäni apu ja tuki pelastivat minun ja lapseni joulun

Naisetko susia toisilleen? Ei vaan pelastajia, ymmärtäjiä ja tsemppajia

Keskoslapsen äitiys – malliesimerkki vertaistuen voimasta

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019