Miltä tuntuu kokea positiivinen raskaustesti elämänsä ensimmäistä kertaa? Jo pelkästään plussatestin tekeminen, näkeminen ja siitä toipuminen on yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani. Se oli samalla hyvin jännittävää ja pelottavaa, mutta myös suurinta onnea mitä olen koskaan kokenut. 

Kuten olen kertonut, olin odottanut plussan näkemistä jo kauan. Olin useasti kuvitellut mielessäni miltä se hetki tuntuisi ja miten siihen reagoisin. Olin kuvitellut tilanteen euforisen suureksi onnenhetkeksi, jossa vain itken onnellisuuden määrästä. Näin siinä aluksi tapahtuikin. Itkukin tuli – meille molemmille. Ja kaikille läheisilleni, aina kun kerroimme ilouutisen. Nuo viikot ovat olleet tämän astisen elämäni onnellisimpia hetkiä. 

Muutama viikko raskaustestin teon jälkeen tuli kuitenkin hetkellisesti myös ajatuksia: Mitä ihmettä! Nyt tämä on totta! Haluanko tätä todella? 

Mistä ihmeestä nuo epäilykset yhtäkkiä tulivat? Kyllähän minun pitäisi olla täysin varma. Olinhan halunnut tätä jo muutaman vuoden. Miksi nyt en muka sitten haluaisikaan? 

Olen jutellut paljon myös muiden raskaana olevien ja äitien kanssa. Todella monet kokevat saman pelon ja epäröinnin, vaikka lapsi olisikin ollut täysin suunniteltu ja pitkään toivottu. 

Raskaus tuo mukanaan myös pelkoa ja epäröintiä. Kuva: Eevi Teittinen
Raskaus tuo mukanaan myös pelkoa ja epäröintiä. Kuva: Eevi Teittinen

Haluamme muutosta, mutta muutos pelottaa!

Monelle on hyvin tyypillistä se, että haluamme aidosti tehdä muutoksen, mutta aina muutos kuitenkin tuo mukanaan myös hiukan pelkoa. Tämä johtuu siitä, että tuttu on meille yleensä turvallisen tuntuista. 

Uskon, että raskausajan epäröinti pohjautuu osittain tähän. Pelko tuntemattomasta nostaa päätään, sillä lapsen saaminen on hyvin pysyvää. Silloin ei ole vaihtoehtoa enää palata takaisin.

Elämä tulee muuttumaan. Jotkut vanhat tavat jäävät pois, ja uusia tapoja tulee tilalle. Alkuraskaudessa meidän alitajunta käy varmasti juuri näitä asioita läpi, ja se on täysin loogista – eikö?

Kun päätös on tehty, seuraa siitä arviointi

Lähes kaikissa päätöksissä – on ne sitten negatiivisia tai positiivisia – seuraa päätöksenteon jälkeen arviointi. Silloin pohdimme vaihtoehtoja vielä kerran ja päätämme lopulta jälkiviisaana, tuliko tehtyä oikea päätös. Näin tapahtuu myös raskauden alkumetreillä. Siinä tehdään elämän isoimpia päätöksiä. Eikö olisikin jotenkin outoa, jos sitä ei lähtisi vielä kerran arvioimaan?

Monesti sanotaan, että lapsia ei tulisi tehdä ennen kuin on täysin varma. Mieleeni vain nousee kysymys: Voiko kuitenkaan olla 100%:n varma lapsesta ennen kuin sen kokee olemalla raskaana? En tarkoita, että minusta tässä kohtaa voisi vielä lähteä perääntymään. Ei – päätös tulee tehdä ennen raskautta. Mutta tarkoitan sitä, että voiko ihan oikeasti olla täysin varma ennen raskautta, vai tuleeko se viimeinen varmuus ja päätös vasta sitten raskaaksi tulemisen jälkeen?

Epäröivät ajatukset voivat synnyttää myös pelkoa tulevasta. Kuva: Eevi Teittinen
Epäröivät ajatukset voivat synnyttää myös pelkoa tulevasta. Kuva: Eevi Teittinen

 Syyllisyys nostaa päätään – miksi epäröin?

Epäröinti toi mukanaan myös omantunnon tuskat ja syyllisyyden. Olenko huono? Miksi en vain ollut pelkästään onnellinen? Minulla ei ole oikeutta tuntea näin, koska olen tätä jo niin kauan halunnut! Näin jälkeenpäin sen ymmärrän ja siksi haluankin tässä kohtaa painottaa sitä, että epäröinti kuuluu varmasti lähes jokaisen raskauteen jossain vaiheessa. En usko, että on olemassa ihmistä, joka ei koskaan pohtisi tulevaa. Aina uusi elämäntilanne hiukan pelottaa. Tai jos ei pelota, niin ainakin jännittää. Epäröinti ja sen hyväksyminen on merkki siitä, että on rehellinen itselleen.

Tuon prosessin läpikäyneenä voin todella ylpeänä sanoa: ”Kyllä, tätä minä haluan. Nyt olen valmis!” 

Epäröinti ei tarkoita, etteikö haluaisi lasta! Ollaan siis armollisia itsellemme. Me olemme ihmisiä, ja meidän elämään kuuluvat erilaiset tunteet.

Ollaan hyväksyviä, opitaan ja nautitaan jokaisesta tunteesta. Niillä on yleensä meille jotain viisasta kerrottavaa!

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Matka fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kaikki tunteet ja ajatukset nousevat pintaan. Ne muuttuu ja vaihtelee vielä raskauden aikana. T. Toukokuussa esikoista odottava

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019