*Postauksen kuvat ovat viikonlopulta, jolloin tein plussatestin ja sain tietää olevani raskaana. Olimme juuri lähdössä ystävien kanssa reissuun Kuusamoon.

Milloin kannattaa kertoa julkisesti, että olet raskaana? Tämä aihe on ehkä yksi kinkkisimmistä asioista raskauden alussa. Muistan vielä elävästi sen tunteen, kun tein plussatestin ensimmäistä kertaa. Silloin elämä mullistui täysin. Yhtäkkiä kaikki ajatukset, puheet ja teot kääntyivät kohti omaa vatsaa ja siellä kasvavaa alkiota. Aloin tiedostaa vatsassa kasvavan ihmeen jatkuvasti ja kaikkialla. Aloin pohtimaan ja tekemään kaikki valinnat sen kannalta, että sisälläni olisi mahdollisimman hyvä kasvaa ja kehittyä. Heti alusta alkaen raskaus meni heittämällä prioriteeteissa ykköseksi. 

Raskaudesta olisi tehnyt mieli huutaa heti koko maailmalle, koska olin niin onnellinen!

Se oli niin erikoista aikaa. Olin hämmentynyt ja sanattoman onnellinen. En meinannut uskaltaa uskoa sitä todeksi – me olimme vihdoin onnistuttu. Minun sisällä oikeasti kasvaa ihminen, todellinen ihme. Tunteita oli laidasta laitaan. Oli iloa, surua, pelkoa, ahdistusta, jännitystä ja kaikkea näiden tunteiden väliltä. Silloin todellakin teki mieli huutaa uutinen koko maailmalle, koska olin niin onnellinen. Olin vihdoin saavuttanut sen, mitä olin pitkään haaveillut.

Monet pitkittävät raskaudesta kertomista hyvin pitkään ja ymmärrän sen todella hyvin. Raskauteen liittyy paljon riskejä, ja joillekin tuntuu helpommalta käsitellä vastoinkäymisiä pienen porukan kesken, kuin että ne pitäisi kertoa koko maailmalle. Ymmärrän kuitenkin myös heitä, jotka kertovat raskaudestaan hyvin aikaisessa vaiheessa. Miettikää nyt tuota tunnemyllerrystä ja kaikkea mitä alkuraskaudessa tapahtuu! Miksi se pitäisi piilotella muilta? Se on elämää. Miksi me emme voi olla avoimia? Vai onko kyse edes avoimuudesta? Onko kyse itsensä suojelusta? Eihän raskaudesta kertominen poista sitä tosiasiaa, että kaikki ympärillä tietävät myös ne riskit ja pelot menettämisestä.

On täysin luonnollista, että raskauden kertomisen ajankohtaa pohtivat monet hyvin tarkasti.

Uskon, että raskauden kertomisen ajankohtaa pohtivat monet todella tarkasti. Minun mielestä ajankohta on jokaisen oma päätös. Kun vanhemmat ovat tehneet sen päätöksen, ei kenelläkään ulkopuolisella pitäisi olla siihen mitään kritisoitavaa. Miksi kuitenkin aina kauhistellaan heitä, jotka kertovat raskaudesta aikaisessa vaiheessa? Ei ole olemassa sääntöä, joka kertoisi, milloin on oikea aika kertoa raskaudesta. Miksi siis yritämme sellaista ajatusta viljellä ympärillemme? 

Päätös raskauden kertomisesta on luonnollisesti molempien tulevien vanhempien yhteinen päätös – jos lapsella on siis kaksi vanhempaa. Toinen ei voi itsekseen päättää, milloin asiasta kertoo. Tämä kuvastaa hyvin tulevan vanhemmuuden tuomaa kumppanuutta. Jatkossa kaikki asiat, jotka liittyvät lapseen tulee tehdä yhteistuumin toisen vanhemman kanssa. Me päädyimme kertomaan lähes tulkoon heti plussatestin tehtyämme raskaudesta omalle perheelle. Uutinen oli niin mullistava, että emme halunneet pitää sitä vain sisällämme. Halusimme, että myös muut saivat nauttia ja iloita tästä asiasta meidän kanssamme. 

Ystäville kerroimme raskaudesta ensimmäisen ultran jälkeen.

Lähimmille ystäville kerroimme raskaudesta ensimmäisen ultran jälkeen viikolla 12. Halusimme odottaa siihen asti, että tiedämme varmasti alkion kasvavan oikeassa paikassa ja kuulimme sykkeen. Olimme käyneet jo varhaisultrassakin viikolla 8. Olin puhunut lapsettomuudesta ja lapsen odottamisesta niin paljon, että monet olivat eläneet mukana minun fiiliksissä, joten he osasivat myös kysyä meiltä tilanteesta. Varhaisultran jälkeen päädyimme kertomaan raskaudesta, jos joku ystävä siitä kysyi. Emme siinä kohtaa enää halunneet pitää tuota onnea vain itsellämme, vaan kerroimme siitä mielellämme. Sosiaalisessa mediassa asian kerroin vasta siinä vaiheessa, kun perustin tämän blogin. Silloin taidettiin olla raskausviikolla 19.

En kuitenkaan näe, että tuo meidän tapa olisi ollut mitenkään oikea tapa. Meille se tuntui sopivalta, ja molemmille vanhemmille se oli hyvä tahti. Uskon, että myös vanhempien oma kasvu ja kehitys tulevaan vanhemmuuteen vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti haluaa asiasta muille kertoa. Varsinkin ensimmäistä lasta odottaville tilanne on niin uusi, että siinä oikeasti tarvitsee aikaa sulatella uutista. Joillakin aikaa voi mennä monta kuukautta. Kaikilla vanhemmilla on myös oikeus prosessoida asioita omassa tahdissa! Toiset tarvitsevat enemmän aikaa pohtia asioita itsekseen, toiset taas eivät. Kunnioitetaan siis kaikkien omaa tapaa! Tärkeintä on aina pohtia, mikä sopii itselle ja kumppanille parhaiten. 

Kaikilla tulevilla vanhemmilla on oikeus prosessoida raskautta omassa tahdissa!

Raskaudessa voi aina tapahtua odottamattomia asioita. Aina voi tulla tilanne, että lopulta joudumme kertomaan ihmisille suru-uutisen. Sitä ei kuitenkaan kannata minun mielestä elämässä pelätä.

Ennemminkin tärkeää olisi oppia tuntemaan itsensä.

Miten sinä pystyt nauttimaan elämäsi onnen hetkistä parhaiten? Nautitko siitä mieluiten yhdessä muiden ihmisten kanssa vai yksityisesti yhdessä kumppanisi kanssa.

Kaikki vaihtoehdot ovat yhtä hyväksyttäviä! <3

by Susanna (rv 29)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Raskaus vie minusta kaikki voimat! – raudanpuute ja järkyttävä väsymys

En ole aina halunnut lasta! – syynä entiset työt lastensuojelussa

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Hennik
2/4 | 

Me kerroimme molemmista vauvoista perheelle nt-ultran jälkeen ja muille (esim. töissä) rv 15-16, kun raskaus alkoi näkyä niin selvästi. Somessa en julkaise kovin aktiivisesti mitään, joten kerroin siellä vasta synnytyksen jälkeen.

Minä olen aika varovainen näissä asioissa ja olisin mieluiten varmaan kertonut muille kuin perheelle ja lähimmille ystäville vasta syntymän jälkeen. Eli jos jotain pahaa tapahtuisi niin sitä ei tarvitsisi käsitellä kuin lähimpien kanssa. En silti mitenkään jatkuvasti pelännyt, että jotain tapahtuu, mutta kuitenkin sellainen tietty varovaisuus oli, että voin huokaista vasta sitten, kun vauva on sylissä asti.

Jokainen päättää milloin on oikea hetki kertoa. En itse ole muutenkaan sellainen, että hehkuttaisin näkyvästi onnea kaikille niin tämä oli meidän tapamme.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, just noin! Kaikilla on niin erilaiset tavat tehdä asioita, eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa. Musta on hienoa, jos jokainen uskaltaisi tehdä juuri niin kuin itsestä tuntuu hyvältä, ilman että kuuntelee hirveästi muiden mielipiteitä asiasta. :) <3 Tuo pelko siitä, että jos jotain tapahtuu on varmasti kaikilla jollakin tasolla. Sen vuoksi varmasti yleensä he, jotka mielellään käsittelevät asioita vain lähipiirin kanssa haluavat pitää myös uutisen hyvin pienenä. Sellaiset taas, jotka tarvitsevat asioiden käsittelyyn paljon puhetta, ja voivat käydä keskustelua vaikka vain somessakin, heille sopii hyvin se, että uutisen voi kertoa jo varhaisessa vaiheessa laajastikin. Onneksi me kaikki olemme erilaisia. Olisihan se tylsää, jos kaikki toimisi aina samalla tavalla! <3 Ihanaa sunnuntaita sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019