Hajuaistin kadottaminen on ollut yksi elämäni suurimmista mysteereistä. Olen käynyt erilaisissa testeissä ja yhdessä leikkauksessakin. Kuitenkaan mitään selkeää syytä ei ole koskaan hajuaistin katoamiselle löydetty. 

Menetin hajuaistini nuoruudessani. En osaa tarkkaan sanoa missä kohtaa se lopulta katosi, koska se tapahtui pikku hiljaa ja täysin huomaamatta. En silloin ollut koskaan kuullutkaan, että sellainen on mahdollista, joten en osannut hajuaistin katoamiseen kiinnittää huomiota. Useiden lääkärissä käyntien jälkeen en ole saanut muuta selitystä vammalle, kuin lukuisten poskiontelutulehdusten ja kovan siitepölyallergian vaikutus hermojen päihin. Lääkärit eivät ole kieltäneet, etteikö hajuaisti voisi joskus palautua, mutta eivät pidä sitä kovinkaan todennäköisenä. 

Aistivammoista anosmia eli hajuaistin puutos on mielestäni yksi helpoimmista vammoista verrattuna muihin aistivammoihin. Välillä jopa unohdan, että minulla ei ole hajuaistia. Monet läheisenikin sen ajoittain unohtavat. Olen nyt siis elänyt ilman hajuaistia yli 15 vuoden ajan.

Hajuaistitonta arkea on oppinut vain elämään, eikä se suuresti hankaloita tai vaikuta päivittäisiin askareisiin.

Minä en myöskään ole kovinkaan hyvä makujen tunnistaja, sillä osa mauista on enemmän hajuaistia kuin makuaistia. Näistä esimerkkinä curry, jota en maista – tai oikeastaan haista – ollenkaan. 

Miten aistivamma on vaikuttanut elämääni? 

  • Olen hyvin tarkka havainnoimaan näköaistin avulla. Muistan asioita erittäin tarkasti pelkän näkemisen perusteella. 
  • Vaatteiden kanssa on eniten ongelmia, sillä en pysty hajun perusteella arvioimaan tulisiko vaate pistää pesuun. Pesen vaatteita ja muita tekstiilejä välillä melko hysteerisestikin, sillä pelkään haisevani pahalle. Tämä sama pätee myös suihkussa käymiseen.
  • Mieheni on saanut kunnian heti ensimmäisistä treffeistämme asti huolehtia minun hajuvedestä. Myös ystäväni saavat toimia ajoittain minun hajuaistina, jos haluan esimerkiksi ostaa jotain tuoksuja lahjaksi jollekin. 
  • Vaarallisinta on se, etten haista palanutta. Jos esimerkiksi ruoka palaa hellalla, olisi erittäin tärkeää, että palovaroittimet ovat kunnossa. Myös kaikki muut vaaralliset ja epäilyttävät hajut esim. kaasu jäävät huomaamatta.
  • Pilaantuneet ruoat on myös mun haaste. Välillä tulee syötyä pilaantuneita raaka-aineita, jos niistä ei vielä ulospäin näy pilaantuminen.
  • Olisi myös ihanaa saada haistaa mieheni tuoksu. Eikös se niin mene, että puoliso valitaan hajun perusteella? 
  • Positiivista on se, että pystyn tekemään paljon sellaisia asioita, joissa paha haju saattaa hidastaa muita. Esimerkkinä näinkin ihana kokemus kuin oksennusten siivoaminen ei tuota minulla minkäänlaisia ongelmia. 

En ole juurikaan harmitellut puutosta, sillä elämä ilman hajuaistia on toiminut oikein hyvin. Nyt kun olen raskaana on tuo vamma kuitenkin noussut uudestaan mieleeni yhä useammin. Olen alkanut miettimään mistä oikein jään paitsi, jos en koskaan pysty haistamaan oman lapseni ihanaa tuoksua. Jäänkö paitsi jostain ainutlaatuisesta mitä ei voi korvata mitenkään? Toisaalta se mistä ei tiedä, ei sitä voi myöskään kaivata – luulisin! 

Mahtaakohan vammani tuoda uusia haasteita arkeen vauvan synnyttyä? 

Onneksi ei varmasti mitään sellaista, mistä ei selviäisi!

by Susanna (rv 24) 

 

Pysyt parhaiten seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi" – näin minulle kerrottiin

 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💥💕 @elisaerikaaa haastoi mut kertomaan 5 faktaa itsestäni 🙊💥 Joten tässä olisi paljastuksia, joita ette ehkä vielä tienneet: 1. Olen super huono kaikissa tietovisailuissa. En muista ikinä mitään yksityiskohtia asioista. Olen tottunut siihen, että kukaan ei siis halua mua parikseen tuollaisessa visassa! 🙊😂👍🏻 Mulle on tärkeintä hahmottaa kokonaisuus. Mulla ei oo siis taipumusta pilkun viilaamiseen... paitsi kodin siisteydessä 💥🙊😂 2. Kun suutun alan käyttäytymään kuin viisi vuotias. 🤷🏼‍♀️🙈🙊 Tekis mieli heittäytyä lattialle ja alkaa potkii ja hakkaa lattiaa ja vaan raivota. Kiukku menee nopeasti ohi, koska haastavaa siitä tekee se, että jossain kohtaa alkaa itseäkin naurattaa se, miten lapsellisesti käyttäydyn 😂🥰 3. Inhoan ylikaiken sitä jos joku ei pidä musta. Mun on vaikea suodattaa sitä ja etsin helposti vian itsestäni, jonka yritän epätoivoisesti muuttaa. 💥☝🏾 Mitä vanhemmaksi tulen olen ymmärtänyt, että kaikkia ei tarvitse miellyttää. Silti se on vaikeaa hyväksyä! 🤷🏼‍♀️🍀 4. Ystävystyn uusiin ihmisiin helposti, mutta mun on tosi vaikeaa päästää ketään tosi lähelle. 💕 Pelkään noita 3. kohdan kokemuksia niin paljon. 😱 Haluaisin osata luoda enemmän syviä ihmissuhteita ja ihailen ihmisiä kenellä niitä on! 💕 5. Mut on helppo puhua mukaan juttuihin, sillä olen hyvin sopeutuvaa tyyppiä. Nuorena on tullutkin oltua monessa jännässä mukana ja samalla saaden ysi luokalla 9.6 keskiarvon. Olen ylpeä siitä, että en ole koskaan kuitenkaan kokeillut mitään huumeita! ☝🏾💯💥 .. .. Haastan mukaan @elinaattori @maijahenriikka @anna.korhonen @mertsi_ @eeviteittinen . 📸: @elisaerikaaa 💕 #mitämuuteivättiedäsinusta @meidanperhelehti @vauvalehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019