Minun on ollut todella vaikea puhua lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista, tunteista ja kokemuksista. Vaikka aiheesta olisi ollut paljon puhuttavaa jo ennen blogia, olen kuitenkin ennemmin vaiennut kuin alkanut puhumaan. Mistä tämä sitten johtuu? Aika usein minusta on tuntunut, että minulla ei olisi oikeutta puhua. Sillä aina löytyy joku, joka kokee kärsineensä enemmän. Vähättelen helposti omia kokemuksiani ja tunteitani, ja nostan taas muiden korokkeelle. Aina on joku toinen, jolla tarina on vielä tuskaisempi. Joillekin tämä voi kuulostaa hullulta, mutta minusta välillä tuntuu, etten olisi kärsinyt tarpeeksi puhuakseni lapsettomuudesta.

Mikä on siis tarpeeksi? Valitettavasti omat ajatukseni eivät ole tulleet täysin tyhjästä. Olen kokenut omalla kohdallani – mutta myös kuullut muiden kokemana – kritisointia ulkopuolisten toimesta. Asia nähdään välillä hyvin mustavalkoisena. Kritisointia on myös ajoittain näkynyt muiden tahattomasti lapsettomuudesta kärsineiden keskuudessa vertailemalla omaa tilannetta muihin. 

Voiko olla siis mahdollista, että myös lapsettomuuden ympärillä pyörii kilpailua?

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Minua surettaa hieman nuo omat pelkoni ja ajatukseni. Emmeköhän me kaikki olla tarpeeksi kertoaksemme omista kokemuksistamme ja fiiliksistämme? Koen auttavani muita kertomalla oman tarinani. Minun tarinasta voi olla hyötyä muille samojen asioiden kanssa kamppaileville. Ei ole kyse vertailusta tai kärsimyksen mittaamisesta. En kerro asioita nostaakseni itseäni korokkeelle, vaan tuodakseni ääntä kuuluville tahattomasta lapsettomuudesta ja siihen liittyvistä asioista. Kaikki eivät halua tai osaa sanoa omia tunteitaan ääneen. Eikö silloin ole hyvä, että joku niitä uskaltaa tuoda esille? 

Tuntuu väärältä joutua kritisoinnin kohteeksi, koska aihe itsessään ei ole helppo. Siitä ei ole koskaan helppo puhua.

Olen ollut hyvin varovainen tämän aiheen suhteen, koska jo omasta kokemuksesta tiedän kuinka vaikea aihe on. Tiedän kuinka paljon lapsettomuus satuttaa. Tiedän myös kuinka paljon se sattuu, kun asiaa vähätellään. Tunnen suurta ahdistusta siitä, että minun kokemusmaailmaani on vähätelty. Kukaan ei ole elänyt niitä minun sisällä kyteviä epätoivon ja tuskan vuosia. Minä elin ne. Minä koin ne. Se kaikki oli minun sisällä. Miten kukaan ulkopuolinen oikeasti voisi edes arvioida minun kokemuksiani? 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Vähättely aiheutti ainakin omalla kohdallani sen, etten uskaltanut puhua asiasta täysin rehellisesti. Pelkäsin, että minun tunteeni teilataan. On paljon pariskuntia, jotka ovat käyneet pitkään lapsettomuushoidoissa. Minulla kävi erittäin hyvin, sillä tulin raskaaksi heti, kun uskalsin puolentoistavuoden jälkeen vain hakea apua. Onko siis minulla mitään oikeutta puhua omista tunteista ja kokemuksista, sillä he ovat varmasti kokeneet vielä enemmän? Vaikka kuinka ymmärtää muiden tuskan ja ahdingon, valitettavasti tuo ymmärrys ei poista sisälläni kyteviä tunteita minnekään. Ne vain kasvavat. Ja lopulta tunteet tulevat kuitenkin jossain muodossa ulos. Muistutan joka päivä itselleni, ettei meidän tarvitse olla superihmisiä.

Aina maailmasta löytyy muita, jotka ovat vielä pidempään odottaneet lasta. Se ei kuitenkaan poista meidän jokaisen omia kokemuksia. 

Minusta olisi tärkeää ennemminkin kannustaa ihmisiä puhumaan kuin vaikenemaan. On asia sitten mikä tahansa. Voisin kuvitella, että tämä kilpailuasetelma ja vertailu ulottuu myös muihinkin kohderyhmiin. En tiedä, mutta uskon puhumisen usein auttavan monessa asiassa. Puhumalla saa uutta näkökulmaa omiin ajatuksiinsa, mutta myös vahvistusta sille, ettei ole asian kanssa yksin. On tärkeää huomata kuinka on muitakin, jotka käyvät samoja asioita läpi. On hyvä ymmärtää, että on muitakin, jotka ovat tunteneet tuon saman tuskan. On siis olemassa ihmisiä, jotka voivat aidosti yrittää ymmärtää miltä sinusta tuntuu!

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Sillä ei ole väliä, oletko kärsinyt tahatonta lapsettomuutta vuoden tai kymmenen. Tunteet ovat jokaisella yksilölliset. Silläkään ei pitäisi olla mitään väliä, oletko hakeutunut hoitoihin vai et. Kun puhutaan tunteista ja kokemuksista, sillä ei ole merkitystä, miten sinun polkusi on lopulta mennyt. Vain sillä on merkitystä mitä sinä olet tuntenut, ja miten sinä olet selvinnyt rankoista kokemuksistasi. 

Tunteitaan ja kokemuksiaan ei pitäisi koskaan joutua todistelemaan – eihän?

by Susanna (rv 25)

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi!" – näin minulle kerrottiin

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Mies 30v
1/2 | 

Samoja ajatuksia täälläkin. Ei tiedä millon olisi hyvä puhua ja kenelle lapsettomuudesta. Ei etes läheisille voi kertoa koska aina kuulee vähintäänkin sen että "oottehan te vielä nuoria" tai "lopettakaa yrittäminen niin tulee" yms. Yms. Ja näin miehen näkökulmasta tuntuu että vielä vaikeampi puhua kun kukaan ei ymmärrä että miestäkin voi ahdistaa jne. Tutkimuksissa molemmat on käyty ja kaikki kunnossa siltikin takana 1v2kk lapsettomuutta.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka Mies 30v! Kuulostaa kyllä tosi tutulta. Vaikka kuinka on asiasta puhunut, otetaan se todella kevyesti. Johtuu ehkä siitä, että jos vastaanottaja ei ole itse kokenut samaa, niin ei luonnollisestikaan osaa nähdä asian vakavuutta tai syvyyttä. Mutta taas esimerkiksi mun oma täti on osannut ottaa asian todella hyvin, sillä hän on kokenut samaa, ja tietää, ettei tässä ole pikku jutusta kyse, vaan siinä oikeasti käy todella isoja asioita oman pään sisällä. 

Tuo tilanne, kun ei löydy mitään selvää syytä on samalla todella helpottava, mutta omalla kohdallani myös vähän ahdistava. Sitä jotenkin odotti, että tilanteeseen löytyisi jokin selkeä selitys. Kun sitä selitystä ei sit lopulta löytynyt oli se pienoinen pettymys. :/ Toivon syvästi, että teillä suunta muuttuu pian ja saatte kokea onnenhetkiä. Tuuthan sitten kertomaan siitä tänne? <3

Ihan super paljon tsemppiä sinne! Ja ainoa mitä voin sanoa on, että tiedän mitä kaikkia tunteita käytte läpi. Niistä kannattaa puhua puolisolle, jos vain mahdollista!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019