Kirjoitukset avainsanalla elämän tarkoitus

Lapsen syntymä lähenee, ja yhtenä isona päätöksenä tulee olemaan kummien valinta. Kun lapsi syntyy, toivoisin hänen ympärilleen paljon välittäviä, huolehtivia ja rakastavia aikuisia. Toivoisin, että hänen ei tarvitsisi koskaan pelätä jäävänsä yksin. Toivon löytäväni hänelle turvasatamia, joihin hän voisi turvautua tarpeen tullen.

Kummin valinta on yksi vaikeimmista ja sen vuoksi ajattelen, että kummien valinta pitää tehdä huolellisesti. Minulle tärkeintä olisi löytää kummit, jotka ovat aidosti läsnä lapseni elämässä. Näen kummit aikuisina, jotka haluavat ottaa lapseni ja perheeni osaksi omaa elämäänsä välittäen lapsestani sellaisena kuin hän on. En näe kummiutta materiaalisena lahjojen ostokoneena, vaan ennemminkin ymmärryksenä, tukena ja aitona haluna kohdata lapsi läpi hänen elämänsä. Lahjoja tärkeämpää on yhdessä vietetty aika.

Jokainen lapsi haluaa tulla kohdatuksi ainutlaatuisena yksilönä ja sitä haluan tarjota lapselleni myös kummien kautta.

Jokainen lapsi on ansainnut tulla kohdatuksi ainutlaatuisena yksilönä. Sitä haluan myös omalle lapselleni. Kummeilla on tärkeä tehtävä, joten en haluaisi valita kummeja, jotka eivät lopulta pystyisikään jostain syystä olemaan läsnä lapseni elämässä. Kummius on parhaimmillaan koko elämän mittainen ja ainutlaatuinen suhde sekä kummin että kummilapsen välillä, mutta myös kummin ja meidän vanhempien välillä. 

Kolmilapsisen perheen keskimmäinen
Kolmilapsisen perheen keskimmäinen

Millainen kummi minulla on?

Olen itse kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Olen aina saanut paljon hoivaa ja huolenpitoa omilta vanhemmiltani. Kuitenkin keskimmäisenä lapsena koemme usein jäävämme jostain paitsi. Emme aina tiedä mitä olemme. Esikoinen on vanhempien apuri ja luottolapsi, kun taas kuopus on kaikkien silmäterä. Keskimmäisenä jää usein kakkoseksi – on se kategoria mikä tahansa. Usein keskimmäiset hakevat läheisiä ihmissuhteita perheen ulkopuolelta juuri tuon oman asemansa vuoksi. Keskimmäisenä lapsena koen, että minun kummitätini on ollut minulle yksi merkityksellisimmistä ihmisistä. Olen kokenut olevani erityinen hänelle. Olen aina ollut erittäin ylpeä siitä, että minulla on hyvin välittävä ja läheinen kummitäti. Olen oppinut häneltä, millainen kummitäti haluan itse olla omalle kummipojalleni. Toivon, että osaisimme valita myös omalle lapsellemme samanlaisen kummin. 

Olen kokenut olevani erityinen kummitädilleni, ja hän on aina ollut välittävä ja läheinen.

Perhe <3
Perhe

Kummien rooli lapsen elämässä voi olla hyvinkin suuri. Omalla kohdallani kummitätini on ollut läpi lapsuuteni roolimallini ja korvaamaton tuki vielä tänä päivänäkin. Olen ihaillut häntä aina suuresti. Jokainen yökyläily hänen luonaan synnytti minussa tyytyväisyyttä itseeni. Nautin myös siitä, että sain jakamatonta huomiota, sillä vietin usein aikaa hänen kanssaan kahden. Muut perheemme jutut teimme aina kaikki lapset yhdessä. Lapsena minulle oli tärkeää kokea, että maailmassa on yksi ihminen, joka on minua varten – ei minun siskoa tai veljeä varten. Koin ensimmäiset työkokemukseni lapsena kummitätini parturi-kampaamossa. Ihailin häntä ja hänen työtään. Minustakin piti tulla parturi-kampaaja, koska kummitätinikin oli. Toisin kuitenkin lopulta kävi. Yrittäjyyden olen kuitenkin nähnyt hänen kauttaan. 

Minä, mummu ja kummitäti. Tämä taitaa olla mummun ensimmäinen selfie. <3
Minä, mummu ja kummitäti. Tämä taitaa olla mummun ensimmäinen selfie.

Kummin tärkein tehtävä on olla läsnä

Kummitätini oli aina lapsuudessani ja nuoruudessani paikalla auttamassa. Muistan kun missikisojen aikoihin minua seuraili stalkkaaja, joka ilmestyi kerran huoneeni ikkunan taakse. Olin silloin veljeni kanssa kotona kaksin vanhempieni ollessa ulkomailla matkoilla. Menin shokkiin tapahtuneesta. Onneksi kummitätini on aina asunut lähellä, joten hän saapui miehensä kanssa nopeasti paikalle. 

Olen saanut hyvän mallin kummiudesta omalta kummiltani. Olen halunnut olla samanlainen omalle kummipojalleni.


Tukien ja kannustaen <3
Yhdessä läpi elämän <3
 

Kummitätini on ollut läsnä kaikissa tärkeissä tapahtumissa. Hän on elänyt elämää kanssani. Koen, että itse olen tehnyt samoin oman kummipoikani kanssa. Olen hyvin läheinen hänen kanssaan. Haluan olla silloin paikalla, kun hän minua tarvitsee – en vain juhlahetkissä. Kummius on osoittautunut minulle ihmissuhteeksi, joka on yksi tärkeimmistä suhteista elämässä. Tämän vuoksi kummien valitseminen on erittäin vaativa tehtävä. Miten osaisimme tehdä oikean valinnan? 

Miten sinä olet päättänyt lapsellesi kummit? Millaisia perusteluja olet tehnyt valinnoillesi?

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Päätös vanhempainpäivärahasta – Kuka tällaisella rahalla pärjää?

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – Missä menee yksityisyytesi rajat?

Synnytysvalmennus – ennaltaehkäisyä pelkotiloille ja traumoille!

Mitä muut kirjoittavat aiheesta: 

Maailman paras kummi

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Mayo
1/2 | 

Näillä aivan samoilla ajatuksilla jännitän oman esikoisen kesäkuista syntymää ja tulevia ristiäisiä. Kummeja ei ole vielä valittu ja valinta on vaikea. Itselle myös oma kahden tytön kummius on ollut kultaa kun omia lapsia ei vielä ole elämässä ollut. Toivon päätökseeni selkeyttä ja aion kuunnella sydäntäni kummeja valittaessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Minulta on usein kysytty, miksi halusin lopettaa fitnessin? Pelkäänkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsen saamiseen? Nämä kysymykset sisältävät erittäin ison aiheen. Ennen kuin vastaan edellä esitettyihin kysymyksiin, haluan jakaa teille vanhoista blogiteksteistä keräämiäni ajatuksia. Haluan kuvata teille sen, miten koukuttava laji fitness on. Koen, että fitness lajina oli todella isossa roolissa elämässäni, ja se on kasvattanut minua paljon. Ilman fitnesstä en olisi nyt se ihminen mikä olen. Myöhemmissä teksteissäni tulen kertomaan myös siitä, miten omat arvoni ovat muuttuneet, ja pelkäsinkö fitnessin aiheuttaneen minulle lapsettomuutta. 

Entisenä päihde- ja mielenterveysammattilaisena tiedän teoriassa ja paljon nähneenä, että elämä tuntuu erittäin helpolta silloin, kun menee niin sanotusti kovaa ja ollaan omassa kuplassa tekemässä itselle mielihyvää tuovia asioita. Nämä asiat alkavat pikku hiljaa muokkautumaan osaksi omaa identiteettiä ja tässä vaiheessa omassa tekemisessä ei nähdä mitään outoa tai huonoa. Oman elämäntavan puolesta puhutaan ja sitä ylistetään. 

Tässä ei ole mitään väärää, sillä niin se ihmismieli vain toimii. Se mikä tuntuu hyvältä ja tuo mielihyvää, tuntuu aluksi juuri oikealta tavalta elää ja tehdä asioita. Ja sitä halutaan vain lisää. Sitä halutaan niin paljon lisää, että jossain kohtaa ilman hyvänolon tuojaa ei pystytä elämään. Jollekin tuo mielihyvän tuoja on alkoholi, sokeri, rasvainen ruoka, toisille huumeet tai uskonto ja kolmansille liikunta.

Fitnessissä mielihyvän tuoja on äärimmäisyyksiin viety itsensä kontrollointi. 

Kriittinen kohta onkin siinä, milloin tekeminen muuttuu projektista normaaliksi elämäksi – niin sanotusti elämäntavaksi. Ei viikonloppuisin juhlivakaan ole vielä alkoholisti, mutta joka päivä juomista harrastava on jo pahasti alkoholiin koukussa.

Siinä kohtaa, kun elämän kontrollointi muuttuu elämäntavaksi, ovat asiat muuttuneet. Mitä enemmän vakuuttelet muille ja itsellesi, että tämä on sitä mitä haluan tai tämä ei tuota minulle mitään ongelmaa, sitä syvemmällä olet koukussa, ja sitä vaikeampaa siitä on päästä irti. En kirjoita aiheesta sen vuoksi, että vihaisin lajia tai katuisin lajin parissa vietettyä aikaani. Lajin piiristä pois jääminen herätti vain ymmärtämään sen, ettei se ole helppoa muuttaa ajatuksiaan kontrolloidusta elämästä vapaaksi, itseään ja kehoaan kuuntelevaksi yksilöksi. Minä toivuin pitkään fitnessistä. En uskaltanut päästää irti elämän kokonaisvaltaisesti kontrolloinnista.

Lajissa voittaminen herätti halua olla vielä parempi. Kuva: Fitness Classic 2015
Lajissa voittaminen herätti halua olla vielä parempi. Kuva: Fitness Classic 2015

Jokainen lajia harrastava, joka joskus haluaa päästä eroon esimerkiksi syömisen kontrolloinnista, tulee törmäämään tähän samaan asiaan. Olen huomannut, että nämä ajatukset ovat yleisiä ja kaikille lajin parissa pyöriville tuttuja juttuja. Mutta haluan painottaa, että näitä asioita ovat pohtineet vain he, jotka ovat kehityksessään siinä kohtaa, että heidän sisällä kuitenkin vielä palaa pieni liekki siitä ”normaalista elämästä”. Minut herätti kohti muutosta halu perustaa perhe. Näistä ei vain helposti puhuta ääneen, sillä pelätään muiden reagointia ja sitä, että olisi jotenkin huono, erikoinen tai epäonnistunut.

Eikö olekin ihmismieli hyvin mielenkiintoinen? Oletko koskaan huomannut kuinka järki sanoo toista, mutta tunteet ja ajatukset vievät tekemään aivan toisin? Muutoksen tekeminen ei ole koskaan helppoa. Vanhasta irti päästäminen on haastavaa! 

Ja vielä painotan, että tämä on minun näkemykseni lajin koukuttavuudesta, eikä sitä ole tietääkseni koskaan tieteellisesti tutkittu. Tosin olisi kyllä erittäin mielenkiintoista, jos joku sellaisen tutkimuksen joskus tekisi. 

by Susanna (rv 26)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi!" – näin minulle kerrottiin

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – Onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Elämäni tuskaisin vuosi – Miksi en tullut raskaaksi?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Elämä on todellakin muuttumassa. Se on muuttunut pikku hiljaa väistämättä raskauden myötä, mutta viimeistään synnytyksen jälkeen tapahtuu isoin muutos. Nyt en puhu materiaalista, arjen rutiinien tai ympäristön muuttumisesta. Puhun minusta itsestä, naisesta. Olen alkanut henkisesti valmistautumaan siihen, että kolmen kuukauden päästä minua kutsutaan äidiksi. Olen silloin äiti! Kuulostaa niin ihmeelliseltä, ja oma suhtautuminen siihen on hieman ristiriitainen – samanaikaisesti olen super onnellinen, mutta myös mietteliäs. Olo on kuin olisi hieman hukassa oman identiteettinsä ja minäkuvansa kanssa.

Jos olen äiti, niin miten olen myös nainen? Miten löydän näiden kahden välille tasapainon? 

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Olen kuullut valmennettaviltani useita tarinoita siitä, kuinka oma naiseus katosi synnytyksen jälkeen ja tilalle tuli äitiys.

Monet naiset ovat tuota pohtineet, ja lähteneet etsimään omaa naiseutta vuosia äidiksi tulemisen jälkeen. Tässä ei ole kyse pelkästään kahdesta erilaisesta sanasta, joiksi sinua kutsutaan. Tässä on kyse hiukan isommasta asiasta. Olen siis törmännyt asiaan useasti yli kymmenen vuoden aikana, mutta vasta nyt kun se kolahtaa omalle kohdalle, olen aidosti alkanut miettimään asian todellista merkitystä.

  1. Muuttuuko minun identiteetti automaattisesti ainakin muutamaksi kuukaudeksi naiseuden painopisteestä äidiksi?
  2. Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?
  3. Osaanko olla tilanteessa onnellinen?
  4. Milloin herään siihen, että haluankin jälleen löytää naiseuteni? 
  5. Entä miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille?

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Muistan ajatelleeni ennen raskautta, että olen todellakin valmis luopumaan omasta itsestäni. Olen vihdoin valmis siirtymään vaiheeseen, jossa tärkeämpää onkin oman itsensä sijaan pieni ihminen. Edelleen muistuttelen itselleni tästä. Mutta vaatiiko äitiys todella sitä, että pitää luopua omasta itsestä? Äitiys ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että naiseuden kokeminen on ihan yhtä tärkeää.

On siis hyvin olennaista selvittää, mitä naiseus tarkoittaa minulle? Mistä asioista en ole valmis luopumaan? Meidän ei ole pakko luopua kaikesta – eihän?

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

En olisi uskonut, että minun oma naiseus ja sen kokeminen – erityisesti pelko sen kadottamisesta – on näin vahva. Haluan pitää siitä kiinni. Mutta ymmärrän myös, että se väistämättä jää hetkeksi hieman sivuun. Ainakin siksi aikaa, että opimme elämään vastuullisina vanhempina ja laittamaan pienen ihmisen oman itsemme edelle. Olemme täysin uuden asian äärellä. Meistä tulee ensimmäistä kertaa äiti ja iskä. Se on iso juttu!

Lapsen tarpeet menevät auttamatta omien tarpeiden edelle. Se on selvä!

Kuitenkin haluaisin jo nyt löytää rauhan itseni kanssa. 

Miten voisin luottaa siihen, etten hukkaa täysin itseäni – sitä naista joka olin ennen raskautta!

by Susanna (rv 25)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Euforisia onnenhetkiä – saisinko jäädä raskauskuplaani ikuisesti?

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – Vaietut tunteet julki!

En voi koskaan nauttia vauvani tuoksusta – miten aistivamma vaikuttaa elämääni?

Vauvakuume – miten tuon tunteen voi sammuttaa?

 

Instagramissa on menossa huikea arvonta 7.3 asti. Osallistu ja voita Oot niin ihana -vauvakirja itsellesi tai ystävällesi!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA 💕 yhteistyössä @mammas.fi kanssa arvon yhden Oot niin ihana -vauvakirjan (arvo 53€). 😘 Oot niin ihana on uudenlainen, moderni vauvakirja. Sisältö ja ulkoasu on tehty yhdessä tulevien käyttäjien kanssa. Tämä on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @mammas.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy torstaina 7.3 klo 18. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #mammas #pregnant #vauvakirja #ootniinihanavauvakirja #ootniinihana 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (13)

Aurinko
1/13 | 

Tää tuntui jotenkin aika ympäripyöreältä kun et avannut ajatuksia siitä mitä naiseus sulle on. Vaikea tarttua asiaan, mutta yritän kuintenkin :) Mitä sinulle on naiseus? Mitä ajattelet että on äitiys? Ehkä on juurikin hyvä miettiä mitä ne seikat ovat joista et halua luopua ainakaan kokonaan. Oman kokemukseni mukaan on ihanaa heittäytyä hetkeksi siihen suureen ja ihmeelliseen muutokseen ja hämmennykseen minkä lapsen syntymä tuo. Siinä ensimmäisen kuukausien aikana onnea voi tuntea niin monesta asiasta. Vauvasta, siitä että pääsee yksin kauppaan, tai hetkestä puolison kanssa sohvalla kaksin kun vauva nukkuu. Itse olen jatkanut omia juttujani myös vauvan kanssa ja vaikka vauva kulkikin mukanani ns koko ajan en koe että oma minuuteni olisi ollut hukassa, vaikka jouduin samalla miettimään jonkun muunkin tarpeita kuin omiani. Mä sanoisin että kannattaa heittäytyä mukaan ja sit kun alkaa tuntua siltä että kaikki ei oo itelle hyvin tai et jotain puuttuu mitä
haluaisi, että olisi enemmän, alkaisi työstää sitä. Koska ei kaikilla huku minuus ja taas jos sitä varoo kauhesti voi jäädä saamatta semmonen hurahtaminen johonkin asiaan. Antautua uuteen rooliin. Fiilikset roolin sisällä vaihtelee paljon, mutta uskon että suurimpana on rakkaus ja kiitollisuus. Itselleni naiseuteeni kuuluu nykyään myös
äitiys. Se on solahtanut osaksi sitä. On ihanaa tehdä yksin asioita ja ihan itsekseen ja olla yksin jne mutta kyllä silti maailman eniten haluaa olla oman lapsen kanssa. Mä uskon että tasapaino löytyy ajan kanssa. Itselleni tuli ensimmäiset halut mennä omille menoille siinä kun lapsi oli n. 10kk. Kuuntele sitä miltä sinusta tuntuu, mikä on sinulle ja vauvalle hyväksi.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos Aurinko kommentistasi! <3 Sehän tässä juuri on, että en oikein edes tiedä, mitä naiseus minulle itselle tarkoittaa, koska en ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisen asian äärellä, että edes pohdin asiaa. Olen saanut yli 30 vuotta tehdä asioita oman pään mukaan. Täysin oma napa edellä. En osaa vielä hahmottaa, että mikä osa sitä on naiseutta tai minuutta, josta en halua luopua. Nyt olen vasta oman ajatusprosessini alkupäässä. Tämä pelko itsensä kadottamisesta vain tuli yhtäkkiä, ja laittoi pohtimaan asiaa. 

Kiitos paljon ajatustesi ja vinkkien jakamisesta. Niistä on todella hyötyä. Olen saanut paljon uutta näkökulmaa tästä sinun kommentista, mutta myös muiden. En pelkästään pelkää tuota itsensä kadottamista vaan nyt kaikkien kommentien jälkeen olen myös havahtunut siihen, että jos liikaa pelkää on vaarana myös se, ettei pystykään nauttimaan tilanteesta ja vauva-arjesta täysin. Siksi olenkin super onnellinen, että aloin pohtimaan näitä asioita jo etukäteen, jotta en myöskään himmaile liikaa, vaan uskallan heittäytyä myös äidiksi ja voin luottaa siihen, että minulle tulee luontainen fiilis siitä, kun haluan lähteä tekemään myös vain itselle tärkeitä asioita. Olen luonteeltani suorittaja ja vaarana on aina se, että suoritan vain elämää enkä oikeasti nauti siitä. Siksi varmasti näitä teemoja pohdin jo nyt, jotta ei tarvitsisi myöhemmin katua menetettyjä tilanteita. :) <3 

Ihanaa viikon jatkoa sinne! - S

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Seiskaysi
2/13 | 

Kaksi lasta alateitse synnyttäneenä voin kertoa, että ainakin kokemus omasta kehosta muuttuu heti salissa. Siellä kun puskee neljä kiloa ihmistä ulos ja alapää on kuin mopon alle jäänyt siili seuraavan kuukauden. Siihen lisäksi imetyksen ihanuus ja kurjuus: ainakin minä olen ollut kävelevä ruoka seuraavien kuukausien ajan. Yötä päivää.
Naiseus monessa merkityksessä on kaukana, kun tissit piukkana ja haarat hellänä viettää laatuaikaa hormonihuuruissa hikoillen ja puklua paidalla. Toisaalta, eikös siinä olla juuri asian ytimessä:
Naiseus ja äitiys raadollisimmillaan on juuri sitä: verta, hikeä ja kyyneleitä. Rakkautta ja vauvantuoksua.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos seiskaysi rehellisestä kommentista! Siitä tuli jotenkin tosi helpottunut olo. Kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaan se on varmasti juuri tuota. <3 Tää maailma tarvitsee enemmän tämänkaltaista rehellisyyttä ja aitoutta. Liian usein asioita kiillotetaan, ja sen vuoksi todellisuus voi tulla melkoisena yllätyksenä. Asiat on hyvä kertoa niinkuin ne on, jotta voi varautua tulevaan. Olisi kamalaa elää kiillotetuissa uskomuksissa, ja lopulta romahtaa kun on lopulta kotona vastasyntyneen lapsen kanssa ja todellisuus on täysin eri mitä oli mielessään kuvitellut. <3 Ja oikeasti se todellisuus meillä kaikilla on yleisesti ottaen melko paljon samanlaista. Osa osaa vain kaunistella totuutta hieman paremmin. :) <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

lapset 4v ja 6v
3/13 | 

Me ollaan kaikki niin erilaisia, tilanteet erilaisia ja lapset erilaisia. Mutta oma kokemus kahden lapsen jälkeen on se, että kyllä se oma minuus ja naiseus aika kadoksissa oli ensimmäiset pari vuotta -kummankin lapsen jälkeen.

Se on toisaalta ihanaa heittäytyä äitiyteen ja vasta äitinä ekoja kertoja tunsin aidosti sen fiiliksen, missä ei välitä pätkääkään siitä mitä muut sun ulkomuodosta ajattelee, sekin on oudolla tavalla ihan voimaannuttavaa ja vapauttavaa. Tai en kokenut mitään paineita omista työkuvioista, koska lapsi/lapset meni niin lujaa kaiken edelle ettei vaan kiinnostanut työkuviot hetkeen.

Toisaalta äitiys on usein itselleni ollut niin totaalisen uuvuttavaa, että ei vaan yksinkertaisesti ole ollut aikaa tai sitten energiaa itselle ja omille jutuille (jos omaa aikaa sainkin, käytin sen nukkumiseen tai netflixin ahmimiseen, enkä mihinkään naiseutta vaalivaan aktiviteettiin.

Mutta sitten kun ne lapset on täyttäneet sen 2-3 vuotta, on pikkuhiljaa taas jostain alkanut kaivautumaan se oma Minä esiin, mitä minä haluan, millaista se oma naisellisuus on jne. Eli suunnilleen niihin aikoihin kun lapsi ei ole enää niin kiinni minussa ollut/ tullut joku luontainen vierotusvaihe itsellekkin.

Mutta onhan naiseus ennenkaikkea äitiyttä mitä suuremmissa määrin. Enkä tarkoita ettei lapseton voi kokea naiseutta tms. Vaan että on hienoa että juuri meidän naisten kehot pystyy sellaisiin ihmeisiin mitä raskaus, imetys, vauvanhoito ym. vaatii :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Kiitos kommentistasi. Asiat eivät tosiaan ole kovinkaan mustavalkoisia. Kiitos, kun jaoit ajatuksiasi. Muiden kokemuksista voi aina oppia jotain uusia näkökulmia. Tilanteet voivat olla niin erilaisia jokaisella, että sen mukaan on vain uskallettava heittäytyä elämän vietäväksi. Tuosta luontaisesta vieroitusvaiheesta ovat muutkin puhuneet. Täytyy vain luottaa siihen, että meissä itsessä herää halu lähteä korostamaan myös sitä naiseutta juuri oikealla hetkellä. <3 

Mä myös olen ihmetellyt tätä naisen mahtavuutta. Ollaan aika supereita, kun saadaan tällaisia ihmeitä aikaiseksi omissa vartaloissamme! <3

Mukavaa viikkoa sinne!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

SusannaT
Liittynyt14.2.2019
4/13 | 

Loppuraskaus, synnytys (tapahtuu se miten tahansa), oman vauvan tapaaminen ja imetys tekevät naiselle sellaisen myllerryksen, että suurin osa heittäytyy luonnostaan kuplaan. Siinä kuplassa kannattaa se aika olla rennosti, mikä tuntuu itselle luontevalta. Uusi naiseus, joka sisältää äitinä olemisen, löytyy kyllä ajan kanssa hormonimyrskyn tasoittuessa. Alussa toki kannattaa tietoisesti huomioida etenkin omaa kumppania, koska hormonit vievät äitiä niin paljon vauvan suuntaan. Koko perheelle tekee hyvää, että äiti muistaa edes pieniä hetkiä olla tietoisesti nainen kumppanilleen, jo perheen yhteisen taipaleen alussa. Se voi tarkoittaa mitä tahansa, mikä tuntuu itsestä hyvältä - keskustelua aikuisten asioista, omista tunteista puhumista, hellyyttä, herkkuruuan laittamista yhdessä.

SusannaT
Liittynyt14.2.2019

P.s. äitihormonit auttavat myös synnytyksessä ja siitä toipumisessa huomattavan paljon. Oman kokemukseni mukaan kipua ei kuplassa välttämättä edes huomaa. Kuplasta todella on myös hyötyä!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Oih kuulostaa niin ihanalta! <3 Ja nuo sinun kertomasi esimerkit parisuhteen ja puolison huomioimisesta. <3 Tuosta pitää kyllä muistaa pitää huolta. Sillä perheen ydin on vanhempien parisuhde. Sille pitää ja kuuluu antaa aikaa. <3 Pelkään itse eniten sitä, etten uskallakaan heittäytyä kuplaan. Jos pelkään liikaa oman itseni kadottamista, en varmastikkaan pysty nauttimaan täysillä äitiydestäkään. Onneksi vielä on aikaa pohtia näitä. Ihanaa, että jaat ajatuksiasi ja kokemuksia. Näiden kautta ainakin minä saan uusia näkökulmia. Uskon, että muutkin jotka lukevat näitä kommentteja! :) <3 Kiitos jälleen! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Aurinko
5/13 | 

Aivan. On varmasti hyvä, että olet lähtenyt tunnustelemaan asiaa jo etukäteen. Ja ajattelisin että erityisen hyvä kun tiedostat että suorittaja luonteesi saattaa vetää sinua suorittamisen suuntaan, niin on mahdollisuus että osaat pysähtyä. Vähitellen se selkenee tai toisaalta voi käydä myöskin niin että ne asiat mitkä nyt tuntuvan olevan juuri se sinun naiseuden tai minuuden ydin niin tuntuukin erilaiselta kun vauva on syntynyt. Mutta olemalla kuulolla niin varmasti tiedät mikä on sulle tärkeää vauvan syntymäkin jälkeen. Se, mikä kannattaa muistaa on kertoa fiiliksistään puolisolle, että olette molemmat tilanteiden kanssa samalla karttasivulla. Tsemppiä <3

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Tuo on täysin totta. Sitä ei yhtään tiedä, kuinka paljon oma kuva itsestä ja maailmasta muuttuu sen myötä, kun tulee äidiksi. Ja varmasti muuttuukin jollain tavalla. <3 Puhuminen auttaa kyllä aina. Kiitos paljon tsempeistä! Ja kiitos siitä, että jaksat tsempata ja kirjoittaa tänne ajatuksiasi. Ne herättävät uusia ajatuksia ja opin koko ajan lisää itsestäni. Kiitos! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vive
6/13 | 

Minulle äitiys on aina merkinnyt mitä vahvimmin naisellisuutta. Ennen lapsia oli toki enemmän aikaa panostaa itseensä ja omiin haluihin, mutta meille oli mieheni kanssa alusta asti selvää, että molemmat hoitavat lapsia enkä minäkään unohda itseäni. Lasten myötä tuttavapiirini laajentui entisestään, koska en ole ollut ikinä ulkoilijatyyppiä, että viihtyisin vaunulenkeillä, paitsi matkalla Helsingissä päivittäin järjestettäviin vauvakerhoihin, muskareihin ja liikuntaharrastuksiin. Enkä tietenkään unohtanut omia harrastuksiani eli jatkoin irlantilaista tanssia, kuorossa laulamista ja ryhmäliikuntatunteja enemmän kuin koskaan, kiitos lapsiparkillisten kuntosalien. Liikkumisesta tulee kehollekin hyvä olo, mikä on osana naisellisuuttani. Imetys oli minulle myös tehokas laihdutuskeino eli vaikka söin melkoisen paljon terveellistä ruokaa ja vähän herkkuja, olin melkein bikini-fitness -kunnossa lasten ollessa 0,5-1,5-vuotta ennen kuin paino normalisoitui. Raskaus ja imetys on minulle ultimaalisinta naiseutta ja esikoiselleni sain antaa tuota maailman parasta ravintoa ja läheisyyttä reilun 2 vuotta ja toiselle 3,5 vuotta ennen kuin raskauksien myötä maidontulo ehtyi. Tietenkin olen äärimmäisen kiitollinen lapsilleni myös siitä, että ovat ansiokkaasti vähentäneet rintasyöpäriskiäni. Äitini kun kuoli rintasyöpään. Vaikka lasten kanssa vietetty aika on mitä ihaninta suloisuuksien ihmettelyä, kaipaan silti hieman omaa aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseäni. Onneksi myös mieheni on aina tukenut minua kaikessa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Olipas ihana kuulla tällainen kokemus. Kiitos kun jaoit sen. <3 Ajatus äitiydestä ja naiseudesta tasapainoisena yhtälönä kehittyy mun ajatuksissa jatkuvasti. Olen onnellinen, että olen päässyt puhumaan ja kirjoittamaan asiasta avoimesti. Ja mikä parasta, monet sinunkaltaiset naiset ovat kertoneet omia tarinoitaan, jotka auttavat taas minunkaltaisiani pohtimaan asioita monesta näkökulmasta. 

Aurinkoista sunnuntaita sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Raskauden toisen kolmanneksen onnellisuus. Kuva: Elisa Honkasalo

Olen viime aikoina havahtunut useaan kertaan ajatuksissani toteamaan itselleni kuinka hyvin asiat ovat tällä hetkellä. Elän omaa unelmaani. Olen juuri siinä tilanteessa, johon olen jo muutaman vuoden halunnutkin. Pelkäsin jo jossain kohtaa, etteikö tätä hetkeä tulisi. Mutta onneksi – nyt se on täällä!

Alkuraskauden pohdintojen, pelkojen ja epäilysten jälkeen vihdoin on tullut seesteinen vaihe. Se vaihe mistä kaikki ovat puhuneet ja hehkuttaneet, kuinka "nainen on kauneimmillaan raskaana" ja "naiset hehkuvat onnea".

Aivan hei – tämä on se raskauden toinen kolmannes , jota kaikki ovat mainostaneet. Tämä on se hetki, kun raskaus on ihanaa!

Alkuraskauden pahoinvoinnin ja väsymyksen aikoihin epäilin suuresti, että tällainen tasainen ja yltiöonnellinen vaihe olisi vain kaikkien yhteinen keksitty harha, jotta kaikki naiset jaksaisivat tsempata tuon alkuraskauden yli. Nyt kuitenkin kun mennään raskauden kuudetta kuukautta, on kaikki alkanut loksahtamaan paikoilleen. Olen jollain tavalla jatkuvasti erittäin onnellinen. Olen onnellinen kaikesta ympärilläni tapahtuvasta. Täydellistä ei elämän tarvitse olla, mutta nyt se tuntuu täydelliseltä. Tällä hetkellä toivon, että tämä mielentila ei lähtisi koskaan pois.

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Tällä hetkellä minun ei tarvitse murehtia työjuttuja. Minun ei tarvitse saavuttaa mitään. Voin vain olla tässä, ja just näin on tosi hyvä! Olen myös aidosti tyytyväinen kaikkeen saavuttamaani. Onnistuin rakentamaan itselleni arjen ja combon, johon on turvallista, helppoa ja ihanaa saada kesäkuussa toivottaa tervetulleeksi meidän odotettu uusi tiimiläinen. Tästä kuplasta en halua enää irroittaa! Tähän kuplaan olen pitkään halunnut päästä.

Kunpa vain saisin jäädä tähän onnelliseen raskauskuplaani ikuisesti!

Minun kohdallani tämä kupla tarkoittaa itsestä huolehtimista, elämästä nauttimista ja parisuhteessa rakastamista. Haluan valmistautua pienokaisen tuloon omalla tavallani. Haluan aidosti kokea nyt kaiken, ja olla läsnä tässä hetkessä. En halua mitään turhaa negatiivista elämääni. Onneksi kuplan seinät on rakennettu sen verta joustaviksi, että tarvittaessa ne potkaisee kaiken negatiivisen pois luotani. Tätä olotilaa haluan suojella, sillä kaikki on just nyt niin hyvin!

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Tutut ja tuntemattomatkin ovat minulle viime aikoina tulleet juttelemaan ja kertomaan, kuinka heidän mielestään hehkun tällä hetkellä ympärilleni suurta onnea. On ollut todella ihanaa kuulla, sillä siltä minusta tällä hetkellä tuntuukin. Nyt olen jälleen löytänyt merkityksen elämälleni. Tämä merkitys on kaikista maailman merkityksistä se kaikkein kallein ja maailman tärkein. Olen myös onnellinen, että saan jakaa tämän kaiken juuri mieheni kanssa. Olen hänelle ikuisesti kiitollinen, sillä juuri hän on opettanut minulle elämää, jossa saa ja kuuluu nauttia. Tämä elämäntapa on se, joka tekee meistä onnellisen. 

Olen myös erittäin vaikuttunut siitä, kuinka suuri voima ja viisaus meidän naisten vartaloissa piileekään. Miten ihmeellistä ja ihanaa on se, että me pystymme oikeasti kehittämään sisällämme jonkun niin ainutlaatuisen olennon kuin oman lapsen. Jo nyt tunnen niin suurta rakkautta lastani kohtaan, etten millään jaksaisi enää odottaa, että saisin hänet syliini.

Päällimmäisenä tällä hetkellä on kiitollisuus. Kiitos! Tätä on niin kauan toivottu ja odotettu.

Ja nyt olen vain niin onnellinen!

by Susanna (rv 24)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – palaudunko ennalleni enää koskaan?

7 vinkkiä, miten neuvolassa voisi huomioida isät paremmin

 

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019