Kirjoitukset avainsanalla Perhe

Kesälomat alkavat olemaan käsillä pikku hiljaa. Osalla loma on jo menossa, joten nyt on hyvä hetki muistuttaa siitä, mikä oikeasti lomalla on tärkeää. Suoritetaanko me sitä, vai osaammeko nauttia hetkistä? Mikä lomassa on tärkeintä? Mikä siitä yleensä jää eniten mieleen? 

Tehdessäni lasten kanssa töitä, kyselin usein lomalta paluun jälkeen mikä oli ollut lomassa kaikkein parasta. Oli todella silmiä avaavaa huomata, että jokaisen lapsen suusta tulivat hyvin yksinkertaiset asiat. Usein esille nousi vanhempien ja sisarusten kanssa yhdessä tekeminen. Tekeminen on voinut olla esimerkiksi sitä, että takapihalle on rakennettu teltta ja siellä on nukuttu yö. Paras kokemus on voinut olla myös esimerkiksi lättyjen paisto tai pyöräretki jäätelökioskille. Eli yksinkertaisuus on se millä lasten sydämet saadaan sykkimään innostusta.

Keskity lomalla siihen, että sinulla on hyvä olla! Kuva: Elisa Honkasalo
Keskity lomalla siihen, että sinulla on hyvä olla! Kuva: Elisa Honkasalo

Lapset muistavat tilanteet, kun vanhemmilla on hyvä olla ja oleminen on rentoa yhdessä oloa. Lapset eivät tarvitse onnellisuuteen ja onnistuneeseen lomaan kalliita reissuja tai lippuja huvipuistoihin. Lapset tarvitsevat hyvinvoivan ja iloisen vanhemman. Ovatko nämä kalliit lomamatkat ja huvipuistot siis todellisuudessa vanhempia varten? Tarvitsemmeko me aikuiset jotain erikoisempaa? Lapsille ainakin mieleen jää usein ne pienet ja hyvällä fiiliksellä tehdyt asiat. 

Keräsin tähän kolme tärkeintä pointtia onnistuneen loman viettoon omien kokemusteni pohjalta.

1. Älä suunnittele lomalle aikataulua.

Usein meillä on tapana suunnitella lomalle aikataulu, jotta ehtii tehdä ja nähdä kaiken. Liika suunnittelu voi tuoda liikaa painetta lomalle. Mitä jos asiat eivät menekään suunnitelmien mukaan? Onko silloin kireä tunnelma? Silloin kun kyse on perheen yhteisestä lomasta, on tärkeää myös puhua auki mitä kukakin lomalta odottaa. Näin vältytään väärinkäsityksiltä ja riidoilta, sekä pystytään ymmärtämään toinen toistemme toimintaa paremmin. Liiallinen suunnittelu voi tuoda toiselle lomaan turhaa stressiä. Toiselle se voi olla helpotus, jos ei millään pysty vain olemaan. Onko sillä loppujen lopuksi väliä, mitä sitä näkee ja kokee lomalla. Eikös pääasia olisi, että on nauttinut lomasta ja fiilis on ollut mahtava? Mitä se kenenkin kohdalla tarkoittaa, on hyvä jokaisen pohtia yhdessä perheen kanssa. 

Lomaa suunniteltaessa, muista nostaa jalat pöydälle ja rentoutua! Kuva: Elisa Honkasalo
Lomaa suunniteltaessa, muista nostaa jalat pöydälle ja rentoutua! Kuva: Elisa Honkasalo

2. Tee just sitä mitä haluat. Lepää – älä ota stressiä.

Jos olet lähtenyt lomamatkalle, kuinka moni uskaltaa jättää käymättä jossain kuuluisassa nähtävyydessä, jos vaan yksinkertaisesti ei huvita kierrellä nähtävyyksiä? Onko loma onnistunut, jos on vaan nukkunut, levännyt ja ollut tekemättä mitään? On rohkeaa tehdä lomasta oman näköisensä. Aina ei tarvitse nähdä kaikkea, jos ei vaan huvita. Loman tarkoitus on rentouttaa, ei väsyttää tai kerätä lisää stressiä. Mikä siis tuo sinulle stressiä? Mikä rentouttaa sinut parhaiten? Nämä asiat kun ovat selvillä, tiedät miten loma kannattaa viettää – toki oma perhe huomioonottaen. 

3. Syö terveellisesti ja liiku.

Lomalla usein otetaan lisäkiloja, koska syödään paljon epäterveellistä ruokaa ja liikutaan vähän. Loman jälkeen on usein ähky ja loman jälkeen aloitetaan taas kuntokuuri. Sama on tehty juuri ennen lomaa ja taas sama jatkuu loman jälkeen. Onko siinä mitään järkeä? Jos haluat nauttia lomasta, syö terveellisesti ja liiku lomallakin. Lomaan toki kuuluu myös herkuttelu. Mutta voit paremmin kun herkuttelu ei mene yli niin, että se tekee huonon ja "tukkoisen" olon.

Mikä tuo sinulle ja perheellesi hyvän mielen? Tee sitä lomalla. Kuva: Elisa Honkasalo
Mikä tuo sinulle ja perheellesi hyvän mielen? Tee sitä lomalla. Kuva: Elisa Honkasalo

Meillä tämä kesäkuu taitaa pääosin mennä odotellessa pojan syntymää. Ja syntymän jälkeenkin elämä on hyvin epävarmaa, joten mitään suurempia suunnitelmia emme tänä kesänä voi tehdä. Toisaalta tämä on ihanaa. Nyt voi vain olla tekemättä yhtään mitään. 

Mitä suunnitelmia sinulla on lomaa varten? Millaisen loman sinä haluat viettää?

by Susanna (rv 39)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Ajanhallintavinkki: kotisiivous kannattaa ulkoistaa – tuet samalla omaa hyvinvointiasi!

Matkustaminen edistää hyvinvointia – mitä raskaana kannattaa ottaa huomioon?

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Tule sinäkin mukaan #sometonjuhannus haasteeseen, ja vietetään tämä juhannus perheen kanssa olemalla läsnä ja hetkestä nauttien!

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitiyteen liittyy paljon pelkoja. Kysyin peloista Instagramissa seuraajiltani, ja nyt jaan niihin omia ajatuksiani täällä blogissa. Tänään käsittelen pelkoa, joka liittyy enemmän ensisynnyttäjiin. Lapsen syntymän tuoma elämänmuutos nähdään isona ja rankkana – halusimme sitä tai emme! 

Ensisynnyttäjillä on yksi pelko ylitse muiden, ja se on itsensä menettäminen. Äitiyttä kun markkinoidaan melko negatiivisesti arkisessa puheessa. "Odota vain kun lapsi syntyy.." on tuttu lause ensisynnyttäjälle. Lapsen syntymällä hiukan jopa peloitellaan ja siitä puhutaan isona elämänmuutoksena. Muutoksen suuruutta ei voi edes kuvitella ennen kuin vauva syntyy. Muutokset rinnastetaan siihen, ettei enää ole aikaa itselle. Lapsen jälkeen elämä pyörii lapsen ympärillä. Samalla on peloteltu univelalla ja totaalisella väsymyksellä. "Nukkua kannattaa vielä kun voit". Asioita sanotaan puoliksi vitsillä, ja puoliksi tosissaan. 

"Odota vain kun lapsi syntyy.." on tuttu lause ensisynnyttäjille.

Onko äitiys pelkkää taistelua väsymystä vastaan? Kuva: Katri Haavisto Photography
Onko äitiys pelkkää taistelua väsymystä vastaan? Kuva: Katri Haavisto Photography

Lisäksi äitiys on markkinoitu huonosti myös taloudellisesti. Äidit kertovat taloudellisista haasteista. Tukiin liittyvä keskustelu on kiivasta. "Nauti nyt vielä kun voit" on tuttu lausahdus. Mitä se kertoo meille ensisynnyttäjille?

Mitä, jos jollain vauva-arki ei olekaan rankkaa? Onko silloin tämä äiti päässyt jotenkin helpolla? Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten? Vai miksi äitiys ei saisi olla helppoa? Näistähän en itse tiedä vielä mitään. Pohdiskelen ja kummastelen vain. 

Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten?

Kirjoitan aiheesta, koska haluan tuoda näkyväksi sen, miltä tämä maailma näyttää meille, joilla ei siitä vielä ole mitään hajua. Elämänmuutos on varmasti suuri. Mutta onko sen pakko olla aina niin rankkaa? Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin. Mutta onko se todella sitä? 

Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin.

Pohdin kovasti, miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka eivät vielä ole äitejä. Kuva: Katri Haavisto Photography
Pohdin kovasti, miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka eivät vielä ole äitejä. Kuva: Katri Haavisto Photography

Miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista? Jos äitiydestä puhutaan negatiivisesti, on hyvä ymmärtää mikä vaikutus sillä oikeasti on. Mitä mahtaa pohtia itsenäinen nainen, joka on tehnyt kovasti töitä oman uransa eteen ja nauttii suuresti elämästään? Kannattaako tällaisen naisen edes harkita äitiyttä? Näin pikaisesti ajateltuna ei nuo argumentit äitiydestä ainakaan hirveän houkuttelevia ole. Ja pelko itsensä menettämisestä voi hyvinkin olla aiheellinen.

On ehkä parempi vain uskoa varoittelut ja nukkua varastoon – vielä kun voi!

Mitä voimme siis tehdä? Kannattaako meidän kuunnella varoitteluja? Onko siis järkevintä vain uskoa, että elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Ja harvoin se kauhean mahtavaksi muuttuu. On ehkä parempi siis valmistautua väsymykseen, ja nukkua varastoon – vielä kun voi! Aivan kuin tämä olisi edes mahdollista. Pitäisikö jo odottaa tulevaa väsymystä? Koska sieltä se tulee – halusimme tai emme. 

Äitiys kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Kuva: Katri Haavisto Photography
Äitiys kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Kuva: Katri Haavisto Photography

Mikä neuvoksi? Haluan itse olla sinisilmäinen tässä asiassa niin kauan kunnes todellisuus minut musertaa. En halua luoda mieleeni kuvitelmia arjesta, joka on yhtä taistelua. En halua uskoa siihen. Onko tämä tyhmää? En tiedä. Mutta käytäntö sen sitten paljastaa.

Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan!

Entä voisiko tässäkin olla apua asenteella? Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Vedämmekö puoleemme asioita, joita haluamme nähdä ja mihin uskomme? Haluan uskoa, että rakennamme oman arkemme meidän itsemme näköiseksi. Välillä voi tulla unettomia öitä. Välillä on huonoja päiviä. Mutta lopulta hyviä päiviä on enemmän. Olisiko äitiys erinäköinen, jos puhuisimme enemmän hyvistä asioista äitiyden ympärillä? Haluan uskoa, että lapsi muuttaa elämää suuresti, mutta positiivisella tavalla. 

Ensisynnyttäjänä toivoisin enemmän keskustelua positiivisten elämänmuutosten ympärille. Jokainen äiti on joskus ollut ensisynnyttäjä.

Miltä äitiyden maailma näyttäytyi silloin sinulle?

Miten sinun elämäsi muuttui hyvällä tavalla lapsen syntymän jälkeen?

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Pelot, osa 1: Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Mitä muualla kirjoitetaan aiheesta: 

Voiko näin onnellinen ollakaan? 6 ihaninta asiaa, joita kukaan ei kertonut sinulle vauva-ajasta

Kommentit (28)

Yhdenlainen kokemus
1/28 | 

Moikka,
Silloin kahdeksan vuotta sitten kun sain lapseni elämä todella muuttui. Se muutti minua, arkea ja parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa. Ensimmäiset tunteet olivat onnea ja rakkautta kun se pieni ihminen makasi synnytys osastolla vieressäni. Seuraavaksi tuli tunteet siitä että pystynkö tähän. Niin pieni ja hauras lapsi josta minun olisi pidettävä huolta. Vauva ajat olivat rankkoja ja väsymys, hormoni myrskyineen oli kun sumussa olisi kulkenut. Parisuhde kävi läpi myöskin kriisin. Vaikeana pidin myöskin olla päivällä ruokkiva rinta ja illalla seksuaalinen rinta, jos ymmärrät. Oli vaikea löytää tasapaino äidin roolin ja vaimon, seksuaalisen naisen roolin välillä. Lapseni on nyt kahdeksan ja olen sitä mieltä että äitiys on yksi vaikeimmista asioista elämässä. Toisaalta olen ymmärtänyt ettei ole täydellistä äitiä, lasta, oppeja, suhdetta joten voi olla armollisempi itselleen. Kaikesta huolimatta lapsi on parasta kaikkine tunne myrskyineen, mitä voi toivoa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Ihana kuulla. Äitiydessä on niin paljon hyvää kuin on huonoakin. Niinkuin kaikessa. On kiva kuulla myös hyviä asioita <3 Voin hyvin jo kuvitella tuon ristiriidan seksuaalisen naiseuden ja äitiyden välillä. Olemme siitä jo puhuneetkin, ja siihen pitää osata varautua. Onko mitään vinkkejä siihen? 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Siiri2017
2/28 | 

Totta hemmetissä elämä muuttuu lapsen myötä,mutta eikö niitä siksi juuri hankita? Että elämä muuttuisi ;) Itselle oman kehon ja oman ajan vähentyminen ei tullut yllätyksenä, koska osasin sitä odottaa. Enemmän yllätyksenä tuli se muutos jonka lapsi toi tullessaan omaan ajatusmaailmaan. Ensi sekunneista lähtien sitä ajattelin vain ja ainoastaan tuon pienen ihmisen haluja ja tarpeita. Ja suoraan sanoen, se oli ihanaa! Huolehtia toisesta joka ei muuta voinut kuin luottaa siihen, että kyllä noi porukat tän homman osaa <3 Ja niinhän me osaltaankin. Ei ehkä täysin tyylipuhtaasti koko ajan,mutta omalla tavallamme, sellaisella joka sopii just meille.

Itse kielsin lähipiirini aisia kertomasta omista synnytyksistään ellei kyse ollut positiivisista asioista. Tämä siksi,että tiesin jokaisen synnytyksen olevan erilainen enkä halunnut sekoittaa omiin ajatuksiini kenenkään vanhoja traumoja. Halusin vain uskoa, että hyvin se menee tavalla tai toiselle. Ja kun sen aika vihdoin tuli oloni pysyi rauhallisena koko ajan :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, olen samaa mieltä. Silloin kun perhettä lähdetään perustamaan, siinä on taustalla ajatus, että haluaa mennä elämässään eteenpäin. Silloin on valmis muutoksiin. 

Ihana kun kerrot, että suurin muutos johon et osannut varautua oli se ajatusmaailma, mikä muuttui heti lapsen syntymän jälkeen. Odotan tuota todella. Se, että on elänyt reilu 30 vuotta itsekästä elämää on kasvattanut siihen, että on vihdoin todellakin valmis siihen, että elämässä on muutakin sisältöä. <3 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Jenni Martikainen
3/28 | 

Voi, juuri näin. Yhteiskunnassa täytyy tapahtua suuret muutokset, jotta Äitiyttä, Naiseutta, elämän jatkumista arvostettaisiin sille kuuluvalla arvolla.

Äitiys, uuden luominen ja hoivaaminen on Naisen Voima, se on vahvaa rakkaudellista Äitiyden energiaa. Ilman sitä ei ole elämää, ilman sitä ihmiset voi pahoin.

Koko Naiskulttuurin, yhteisökulttuurin pitäisi muuttua. Äidit tarvitsevat apua yhteisöltään pikkulapsi aikana talouden hoidossa. Kun kaikki tämä on unohdettu ja vielä tuotu "paine" että äidin tulisi lähteä töihin, on selvää että se voi tuntua haastelliselta. Mutta ei niin ole tarkoitettu, että ihmiset selviäisi yksin. Nykymaailma on näiltä osin todella hukassa.

Jos haluat tehdä yhteistyötä, Laita viestiä. Annan sydämeni tälle asialle, Äitiydelle. Sydämeni pohjasta kiitän jokaista, joka antaa maailmaan uutta elämää.

Satu - Tsajut
4/28 | 

Sain esikoiseni teininä. Koin silloin, että muutos oli helppo. Minulla ei ollut ollut "vapaata elämää" enkä ollut itsellinen ihminen. Olin elänyt elämää, jossa piti huomioida muu perhe ja jossa ei saanut mennä ja tulla vapaasti oman mielensä mukaan. Muutos oli helppo. Näin asia ei ehkä olisi ollut, jos olisin siirtynyt äitiyteen aikuisuuden erilaisesta maailmasta.

Näihin varoitteluihin en ole törmännyt iltatähtiämme odottaessa. Ehkä ne ovat tietyn porukan juttu tai sitten säästyin niiltä kun lähdin toiselle kierrokselle.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ihana, että olet selvinnyt pelotteluilta. Luulen, että siihen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että olit jo kokenut äiti, jolloin ehkä silloin ihmiset eivät koe tarvetta neuvoa. Tosin olen myös ihminen, joka kyselee hirveästi, joten ehkä myös osittain itse aiheutan sen, että minua helposti neuvotaan ja tässä kohtaa myös pelotellaan omilla asenteilla. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Karhusola
5/28 | 

Muistan silloin, kun esikoinen syntyi vuonna 2016, että kyllähän siitä äitiydestä peloiteltiin. Mutta vielä enemmän peloiteltiin silloin, kun kerroimme saavamme toisen lapsen. "Se on niin rankkaa kahden kanssa, ei todellakaan mene siinä missä yksikin. Voit heittää hyvästit omalle ajalle" jne. Meillä on mennyt kahden lapsen kanssa oikein hyvin, toki välillä on raskasta, mutta hyvällä tukiverkolla ja apukäsillä kyllä jaksaa :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, voin vaan kuvitella. Ehkä sulla meni liian hyvin, ja sen vuoksi koettiin, että "kyllä sinä sitten huomaat kuinka rankkaa on kahden kanssa". Luulen, että nuo asenteet on tosi syvällä. Olisi ihanaa kun kaikki vain näkisivät asiat hieman kevyemmin, jolloin se vauva-arkikin olisi varmasti hieman helpompaa ja mukavempaa. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

HappyMum
6/28 | 

Minulla on 3 lasta, olen saanut esikoisen 25-vuotiaana, keskimmäisen 28-vuotiaana ja iltatähteni syntyi ollessani 34-vuotias. Kaikista helpointa äitiys on ollut esikoisen kanssa, muutos perhe-elämään oli helppo ja en ollut väsynyt.En kaivannut omaa aikaa, vauva oli suurin haaveeni. vauvan kanssa oli helppo mennä ja tulla. Kahden pienen kanssa oli vähän kuin olisi välillä sirkuksessa ollut ja jo raskaus aikana törmäsin kommentteihin että elämä tulee muuttumaan totaalisesti kun toinen lapsi syntyy. Kolmannen lapsen raskaudessa isot lapset olivat niin mukana ja odottivat vauvaa hurjasti. Vaikeinta itselle on ollut se että kun vauva-aikaa monesti pelotellaan niin itselle jokaisen lapseni uhma-ikä on ollut haastavaa ja siitä harvemmin puhutaan tosiaan että
Monelle ensisynnyttäjelle esikoisen vauva-aika saattaa olla mahtavaa rakkaus kuplaa ja kaikki menee kivasti.
Itse olen kolmikostani äärettömän kiitollinen mutta ihanaa opettelua äitiys on 13vuoden jälkeenin. Onnellista loppu raskautta sinulle!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ihana kuulla ja kiitos kun jaoit kokemuksesi. :) <3 Äitiys on varmasti jatkuvasti uuden oppimista ja epämukavuusalueella olemista. Valintoja pitää tehdä, vaikka ei aina tiedä mikä olisi oikein. Mutta onneksi äitinä ei tarvitse olla täydellinen. <3 Kiitos. Hoo-hetki lähenee ja jännitys tiivistyy. Vielä kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea on edessä päin. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Maarit Silta
7/28 | 

Näin hieman yli vuosi äitinä, on todettava, että raskasta on ollut. Kun tukiverkosto on olematon, on kyllä saanut omalle ajalle sanoa hyvästit. Se harmittaa ja on pakko miettiä, että hankkiiko toista lasta.

Lisäksi omat vaikeuden toi yllättävä asia - en tiennyt, että minulla on jonkin sortin trauma lapsen itkusta. Itku on edelleen ahdistavaa enkä siitä ole oikein osannut kellekään puhua. Paljon siis yllättävänkin tapahtunut, mutta kyllä se pieni tuhisija on sen arvoinen!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Voi ei, traumat voi tulla kyllä yllättävistä asioista esille. Ja uskon myös, että tukiverkolla on iso rooli vauva-arjessa. Muista, että aina ei tarvitse pärjätä yksin. On olemassa lapsiperheitä tukevia ulkopuolisia tahoja, jos alkaa tuntua liian rankalta. Mutta ihanaa, että silti ajattelet, että pieni tuhisija on kaiken tämän arvoista. <3 Se on tärkeintä. Ja sinä olet tärkeä lapsellesi, joten oma jaksaminen on tärkeää myös laittaa prioriteeteissa korkealle! Ihan super paljon tsemppiä sinne! <3 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
8/28 | 

Nyt yksi vuosi äitiyttä takana ja jotenkin voin samaistua tekstiisi "vuoden takaisena itsenäni". Muistan miten pohdin ihan noita samoja juttuja ja ärsytti se kaikki negatiivisuus äitiyden ympärillä. Näin vuoden jälkeen voin todeta, etten vain silloin yhtään ymmärtänyt koko äitiyttä, sitä elämänmuutoksen laajuutta, niitä lukemattomia tunteita, miten paljon ja miten ristiriitaisia ne voivatkaan olla keskenään. Koen ettö vauvavuosi on ollut parasta, mutta myös ehdottomasti rankinta tähän astisessa elämässä. Vuosi josta en vaihtaisi mitään pois, mutta joka on samalla ollut ajoittain eniten perseestä koskaan. Se on todella ristiriitaista ja vasta nyt sen ymmärtää, ei voi oikein verrata mihinkään muuhun elämäntapahtumaan. Jokainen kokee sen elämänmuutoksen eri tavalla ja samalla siihen on todella vaikea valmistautua pahemmin, koska siihen liittyy niin paljon tekijöitä joista ei voi etukäteen tietää. Esim itse koin elämänmuutoksen rankkana, vaikka meidän ihana neiti olikin ns helppo vauva kaikin puolin. Koen että varmasti nauttisin enemmän toisen lapsen vauva-ajasta nyt kun se elämänmuutos on jo tapahtunut. Vuoteen on kaikkiaan mahtunut niin paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella ja olen kiitollinen että olen saanut kokea jotain näin "isoa".

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kuulostaa oikein järkevältä, ja noin se varmasti meneekin. Sitä haluaa jotenkin vielä suojella itseään kaikelta muutokselta, vaikka sen hyvin tietää että ne muutokset kyllä tulevat. Ehkä ihmismieli toimii näin automaattisesti, vaikka alitajunta olisikin valmis muutokseen. Epävarmuus on myös epämukavaa ja koska nyt en voi tietää yhtään mitä oikeasti on tulossa, herättää myös se paljon tunteita. 

Mutta tiedän, että vauva on kaiken tämän arvoista. Tätä olen pitkään halunnut. Ja sen vuoksi kaikki pelottelutkin tuntuu inhottavilta, koska koen, että kukaan ei voi oikeasti tietää miten asiat lopulta menee. Sitä haluaa tavallaan suojella omaa unelmaa. :) <3 Kiva kun laitoit kommentin. Nämä auttaa paljon, sillä tulevaisuus jännittää. Ja se on täysin luonnollista tässä kohtaa. :) Ihanaa arkea sinne yksivuotiaan kanssa! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vive
9/28 | 

Ihanaahan elämä lasten kanssa on. Ei kai muuten olisi niin paljon useamman lapsen äitejä, jos se olisi kamalaa ;) Lasta suunnitellessa ja odottaessa on hyvin aikaa sopeutua muutokseen, jolloin pitääkin huolehtia lapsesta 24/7, vaikka onneksi monilla muillakin kuin minulla on tukiverkkoja, että itsellekin jää aikaa. Tietenkään ei ikinä tiedä, kuinka vaatelias vauveli syntyy ja kuinka paljon on ongelmia esim. imettämisessä, vauvan kasvussa, masuongelmissa ym, jotka varmasti väsyttävät ja stressaavat. Meillä kaikki on mennyt aina hyvin, vaikka lapset eivät ole hirveän hyviä yönukkujia olleet ja ensimmäisen kanssa huomattiin unikoulujen jälkeen, ettei yösyötöillä ollut mitään merkitystä nukkumiseen. Mutta toisaalta ei ole mitenkään harvinaista, että alle 1-vuotiaan yö on vain 5 tuntia, jonka jälkeen masu jo kurnii. Toki tuonkin heräämisen jälkeen yleensä nukahdetaan uudelleen. En kuitenkaan kokenut väsymystä esikoisen kanssa, koska silloin nukuimme yleensä yhdessä päikkäreitäkin. Nautimme vain päivittäin lapsiperheille järjestetystä toiminnasta leikkipuistoissa, seurakunnalla ja yhdistyksissä, joissa oli seuraa ja tekemistä lapselle ja vanhemmille. Toisen kanssa väsymystä oli enemmän, koska harvoin sain pojat nukkumaan samaan aikaan päikkäreitä, joten toisen kanssa en jaksanut osallistua niin paljon aktiviteetteihin silloin, kun esikoinen oli 3 kertaa viikossa päiväkodissa. Aktiivinen elo jäi monasti siis vain molempien lasten kanssa temmeltämiseen. Näin taitaa käydä kolmannenkin saapuessa kesällä, varsinkin kun olemme ryhtyneet maalaisiksi ja kaikki palvelut ovat kauempana eivätkä muutenkaan niin monipuolisia kuin Helsingissä. Mutta levollisin mielin odotan taas tulevaa, sillä perhe-elämä on parasta <3 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos kokemustesi jakamisesta. Siitä huokui luottamus ja rauha. Ja sitä lukiessa tuli itsellekin tosi rauhallinen olo. Haluan itsekin uskoa siihen, että itsekin sopeutuu jokaiseen tilanteeseen. Yleensäkin elämässä minun on helppo sopeutua, kun vain saan aikaa. Väsymyksenkin kokeminen on jokaiselle hyvin yksilöllistä. Ja toki se, että kuinka osaa nukahtaa on sitten päivä tai yö. Onneksi olen tottunut ottamaan päiväunia, joten ehkä sekin menee helpommin, kun siihen on jo itsekin ennalta tottunut. 

Ihanaa, teille tulee siis kolmas. Oikein paljon tsemppiä viimeisiin kuukausiin. Maalla on varmasti ihanaa, vaikka palvelut ovatkin kauempana. Mukavaa viikonloppua sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Marjut
10/28 | 

Silloin, kun odotin esikoista reilu kymmenen vuotta sitten, ei juurikaan puhuttu negatiiviseen sävyyn vanhemmuudesta. Silloin itse kuulin enimmäkseen vain positiivisia asioita, mutta silloin olisin kaivannut enemmän vertaistukea myös huonompiin ja heikompiin hetkiin.  Vanhemmuus on kuitenkin elämäni suurin ja mahtavin asia. Haasteita on varmasti aina, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen kuinka paljon hyvää se elämääni on tuonut. 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Tuota myös mietin yhdessä kohtaa, että tilanne on voinut olla aikaisemmin just päinvastainen ja sen vuoksi koetaan, että halutaan tuoda realistinen kuva vauva-arjesta esille. Yleensä kun asiat menee ääripäästä toiseen. Nyt taidetaan olla sitten siellä toisessa ääripäässä. 

Odotan innolla vauva-arkea ja kaikkea siihen liittyvää! On ne sitten negatiivisia tai positiivisia, on se jotain sellaista mitä on pitkään kaivannut. Ihanaa viikonloppua sinne! Kiva kun laitoit kommenttia. Näistä on niin paljon apua, kun ei voi yhtään tietää mitä tulevaisuudessa onkaan edessä. :)

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija19
11/28 | 

Moikka, esikoiseni syntyi viime joulukuussa. Raskaana ollessani olin aika peloissani ja uskon, että tuo pelko johtui kaikesta siitä mitä "tiesin" äitiydestä etukäteen. Nyt vauvani on kohta puoli vuotias ja olen onnellisempi kuin koskaan! Väsyneitä päiviä ja öitä tulee ja parisuhde on tietysti koetuksella, mutta mielestäni oma asenne ratkaisee hyvin paljon. Tämä on siis oma kokemukseni ja eroaa aika paljon siitä mitä nuo pelot minulle kertoivat raskaana ollessani. Luulin, että kadotan itseni tämän uuden elämän myötä, mutta olen ihan se sama nainen kun ennenkin, vaikkakin itsevarmempi, rohkeampi, päättäväisempi ja vastuullisempi. Olen motivoituneempi kuin koskaan aiemmin. On mahtavaa olla äiti!

Vierailija
12/28 | 

Kaikista eniten vauvavuodessa järkytyin siitä, miten niin ihana asia kuin yhteinen lapsi voi tuoda parisuhteeseen niin paljon rumia asioita ja tunteita. Kateutta, katkeruutta, pettymystä ja raivoa. Kilpailua siitä kenen työ ja palautuminen on tärkeämpää. Jatkuvaa mielensä pahoittamista ja vaikenemista siitä, mitä oikeasti haluaisi sanoa, kun kumpikin on niin herkillä kaikelle kyseenalaistamiselle ja arvostelulle. Kun kumpikin koko ajan vain yrittää parhaansa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Tuosta olemme tosi paljon puhuneet mieheni kanssa, koska meillä on samanlaisia kokemuksia lähipiiristä. Olemme paljon pohtineet, että onkohan asiasta puhuttu ennen lapsen tuloa, että mitä tunteita se voi herättää toisessa? Onkohan molemmat olleet yhtä motivoituneita lapsen tuloon ja perheen perustamiseen? Tosi kurja kuulla, että tällaisia asioita vauva-arki on tuonut tullessaan. Toivottavasti haasteista huolimatta vielä pääsette kaiken tuon yli ja löydätte yhteisen sävelen. Ootte tiimi, joka kamppailee samassa veneessä. Sillä kuten itsekin kirjoitit, molemmat yrittää parhaansa. Ja se riittää. Tärkeää on huomata ne hyvät asiat myös toisen teoissa. Väsymys tosin varmasti tekee osansa tuossa kaikessa ja tässä kohtaa voin vain arvailla. 

Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Näistä on hyvä puhua. Jo yleensä asian ylös kirjoittaminen voi avata asiaa sen verran, että asiat alkavatkin pikku hiljaa helpottamaan. 

Ihan hirmuisesti tsemppiä sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
13/28 | 

Ei niistä turhaan puhuta, ja mielestäni pitäisi puhua enemmän. Että mitä se oikeasti on kun saat yöllä vain muutaman tunnin yöllä monta viikkoa perä jälkeen. Ja jos vauva on itkuinen, Koliikki, allergiat, refluksi mitä näitä nyt on. Ja tuo "nuku vielä kun voit" voiko hassumpaa kuulla. Eihän se auta vaikka oisit nukkunut prinsessan unta viimesen vuoden jos se vauva valvoo ihan kaikki yöt.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos kun laitoit kommenttia. On kyllä tärkeää, että asioista uskalletaan puhua realistisesti, koska ei totuuden kiillottelukaan palvele ketään. 

Oma kokemukseni kuitenkin on se, että äitiydestä puhutaan paljon vain negatiivista. Harvoin asiat ovat yksiselitteisiä. Sen vuoksi on tärkeää tuoda kaikkia näkökulmia esille. Kaikilla lapsilla ei ole kuitenkaan koliikkia. Sitä esiintyy 10% lapsista, joten on myös tuo 90%, joista olisi mukava kuulla. Koskaanhan emme tiedä millainen lapsi syntyy, mutta olisi tosi kiva saada realistinen kuva vauva-arjesta. Myös niiden positiivisten asioiden kannalta.

Ja tuo on niin totta. Unta kun ei voi nukkua varastoon. Ja uni on todella tärkeä asia meidän hyvinvoinnin kannalta, joten on ihan uskomatonta, jos menee muutamakin vuosi siihen, ettei juurikaan nuku. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Elina // Vauhtihirmun elämää
14/28 | 

Ennen lasta en tiennyt, että voisin rakastaa jotakin niin suuresti; se on ehkä se suurin. Me kuulumme niihin, joiden vauva-aika on ollut raskasta. Toisinaan todella raskasta. Mutta hiljalleen helpottaa kun lapsella lähestyy 4 vuoden ikä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Rakastan kirjoittamista ja myös puhumista. Olen ihmistyyppi, joka tarvitsee ympärilleen muita ihmisiä ja vuorovaikutusta käydäkseen asioita läpi. Jäsentelen elämäntapahtumia, ajatuksia ja haasteita yleensä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Olen niitä tyyppejä, jotka voisivat jakaa elämänsä rehellisesti kaikille. En yleensä pelkää muiden reaktioita ja pidän siitä, että voin avoimesti avata omia tunteitani muille. 

Pidän siitä, että voin avoimesti kertoa omista ajatuksistani ja tunteistani.

Kuitenkin olen yhä enemmän alkanut ymmärtämään myös tämän asian moninaisuuden. Koska elämme usein muiden ihmisten ympäröimänä, monet minun elämääni koskettavat asiat koskettavat myös muita läheisiäni. En voi yksinäni päättää mitä jaan omasta elämästäni esimerkiksi täällä blogissa tai Instagramissa. On tärkeää käydä jatkuvasti keskustelua läheisten kanssa siitä, mitä asioita samassa taloudessa asuvat eivät tahdo jakaa muille. Mistä asioista ei saa puhua tai kirjoittaa julkisesti? Mutta yhtä tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta. Miksi jotkut asiat vain tarvitsevat prosessointia muiden kanssa? Miksi haluat kertoa tästä asiasta julkisesti sosiaalisessa mediassa? Miksi se on sinulle tärkeää? 

Tärkeää on myös kuulla heitä, joille toisten kanssa vuorovaikutus on hyvinvoinnin lähtökohta!

Kultaisen keskitien löytäminen on haastavaa siinä kohtaa, jos perheessä asuu hyvin erilaisia ihmisiä. Osa perheenjäsenistä tarvitsee ja kaipaa nimenomaan vuorovaikutusta muiden kanssa ja toiset taas eivät missään nimessä halua puhua tai kertoa asioista muille. Tämän vuoksi omien näkemysten ja ajatusten sekä tarpeiden perustelu on yhä tärkeämmässä roolissa. 

Vuorovaikutus toisten kanssa on oikeus, joka kuuluu kaikille. Kuva: Elisa Honkasalo
Vuorovaikutus toisten kanssa on oikeus, joka kuuluu kaikille. Kuva: Elisa Honkasalo

Haastetta lisää myös se, jos perheessä on lapsia. Tänä päivänä yhä useammat jakavat hyvinkin avoimesti lapsiperhearkeaan sosiaalisessa mediassa. Vaikka se on yleistä, on sitä hyvä pohtia omalla kohdallaan tarkasti. Se, että joku asia on yleistä, ei automaattisesti tarkoita, että se olisi oikea vaihtoehto teidän kohdalla!

Nämä kysymykset olisi hyvä käydä aina ajoittain läpi yhdessä perheenjäsenten kanssa:

  1. Millaisia vaaroja tai riskejä piilee oman elämänsä avoimesti kertomisessa?
  2. Miksi jakaisimme kuvia lapsestamme?
  3. Miksi haluamme jakaa arkeamme muille? 
  4. Mitä pelkäämme sosiaalisessa mediassa?
  5. Mikä olisi pahinta, mitä voisi tapahtua?

Vaikka joku asia olisi yleistä, ei se tarkoita, että se toimisi teidän kohdalla. Kuva: Elisa Honkasalo
Vaikka joku asia olisi yleistä, ei se tarkoita, että se toimisi teidän kohdalla. Kuva: Elisa Honkasalo

Minun mielestä lapsiperheiden arkeen liittyvät asiat ovat erittäin mielenkiintoisia, ja on todella mukavaa seurailla tuttavien lasten kehitystä sosiaalisesta mediasta. Osa minun tutuista ja ystävistä asuvat kaukana, joten näkeminen ei ole mahdollista. Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin kuitenkin elää ja kokea arkea yhdessä heidän kanssaan. Kaikki eivät ole samaa mieltä, ja ymmärrän myös asian toisen puolen. Jokaisen vanhemman oikeus on tehdä oma päätös, kuinka paljon omasta elämästään ja arjestaan haluaa jakaa muille! 

Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että voin elää osana heidänkin arkea, jotka asuvat kauempana.

Sosiaalinen media on jo todella iso osa meidän arkea. Sitä emme voi kieltää. Sosiaalisen median merkitys on koko ajan suurempi. Minun mielestä aikuisina meidän velvollisuus on oppia käyttämään sitä, ja näkemään sen positiivinen potentiaali. Meidän omat lapset tulevat varmasti viettämään sosiaalisessa mediassa paljon aikaa. Mitä isommaksi möröksi se meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Mitä isommaksi möröksi ja vaaraksi sosiaalinen media meille kasvaa, sitä vaikeampi on myös myöhemmin ymmärtää omaa lastaan.

Sosiaalisen median merkitys arkisessa vuorovaikutuksessa on yhä suurempi. Kuva: Elisa Honkasalo
Sosiaalisen median merkitys arkisessa vuorovaikutuksessa on yhä suurempi. Kuva: Elisa Honkasalo

Kaikessa piilee aina vaaroja, jotka toki pitää osata ottaa huomioon. Mutta itse ainakin tällä hetkellä elän hyvin ristiriitaisissa fiiliksissä. En tiedä mihin oman rajan vetäisi. Avoimuus ja aitous ovat piirteitä, joita itse arvostan. Mitä vähemmän tapaamme ihmisiä kasvotusten, sitä vähemmälle jää myös oman itsensä ja tapahtumien jakaminen muille. Ja sitä tärkeämmäksi sosiaalinen media nousee. Oman arjen jakaminen tapahtuu tänä päivänä sosiaalisessa mediassa. Se on jo todellisuutta. Se mihin sfääreihin tämä kaikki tulee menemään, on täysi arvoitus. 

Kehitys ei varmasti enää ainakaan lähde peruuttamaan. Sosiaalinen media tuskin tulee enää koskaan katoamaan. Se vain muuttaa jatkuvasti muotoaan. 

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös: 

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Vuosien takainen avioero – häpeä, joka seuraa minua yhä!

Ärsyttääkö sotku? – 4 vinkkiä välttää turhat kinastelut kotitöistä!

 

Mitä muut ovat kirjoittaneet aiheeseen liittyen? 

Isäkuukaudet: Paljonko ja mitä jakaa lapsistaan someen?

Etä-äiti: Miksi en bloggaa kaikista perheeni jäsenistä?

Kommentit (2)

Tea and Chocolate
1/2 | 

Hei,

olen samaa mieltä, että rajan vetäminen on todella vaikeaa. Itse olen valinnut yksityisemmän linjan, mutta arvostan myös sitä, että osa ihmisistä on avoimempia. Ilman avoimuutta blogeja olisi lähes mahdoton pitää ja se olisi lukijan kannalta tylsää. Uskon, että jokainen olisi valmis jakamaan itsestään jotain somessa, kunhan sen saisi itse valita. Perheen ja etenkin pienten lasten kanssa tämä on haastavaa. Tsemppiä pähkäilyihin!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka!

Jep, tuo on haastavaa. Itsekin ymmärrän täysin sen, että joillekin yksityisyys on todella tärkeää. Meillä minun miehen kanssa rajat ovat todella erilaiset, ja sen vuoksi meillä tämä asia on paljon keskusteluissa mukana. Meidän täytyy löytää molemmille sopiva keskitie ja kompromissi, johon molemmat sitoutuvat. Ja jatkuvasti tilannetta arvioidaan uudestaan. Kiitos! Paljon tsemppiä myös sinne!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Yleisesti riidat kotona puolison kanssa liittyvät joko seksiin, rahaan tai kotitöihin. Tänään otetaan syyniin nuo kotityöt. Uskon, että meillä kaikilla on jonkinlaista kokemusta tämän aiheen tiimoilta olevista kinasteluista. Etenkin riitoja syntyy silloin, jos kotityöt eivät jakaudu tasaisesti, ja siitä kokee paljon stressiä. Usein perheessä se siistimpi osapuoli pitää huolta kodin siisteydestä, kun taas keittiössä paremmin viihtyvä tekee ruoan. Mitä jos puoliso ei olekaan kiinnostunut kummastakaan? Jääkö silloin kaikki hommat toisen harteille? 

Kevät ja aurinko tuovat kotona esille kaiken pölyn ja lian. Onko tässä syy kevätväsymykselle ja turhille riidoille?

Vaikka kevät on oikein ihanaa aikaa, on siinä myös yksi varjopuoli. Kun kevätaurinko alkaa paistaa ikkunasta sisälle, tulee kotona esille kaikki pimeydessä piilossa olleet tahrat ja pölyt. Tuntuu, kuin yhtäkkiä ympärillämme leijuisi hirveä määrä pölyä, jota ei olisi ollut talvella. Siivottavaa olisi vaikka muille jakaa. Ikkunat tulisi pestä, ja tahroja sekä pölyä on ihan kaikkialla - ovissa, seinissä ja lattioissa. Mieli alkaa muuttua epätoivoiseksi. Onko tässä syy kevätväsymykselle ja turhille riidoille? 

Yleisin riidan aihe kotona on tekemättömät kotityöt. Kuva: Elisa Honkasalo
Yleisin riidan aihe kotona on tekemättömät kotityöt. Kuva: Elisa Honkasalo

Yksi yleisimmistä arkisista ärsytyksen aiheista kotona on siis tekemättömät kotityöt. Ainakin itse voin samaistua tähän. Olen siivousfriikki, joka voi ärsyyntyä pienistäkin leivän murusista. Tiedostan tämän huonon piirteen itsessäni ja olen siitä kovasti pyrkinyt pääsemään eroon. Olenkin nyt siis listannut muutaman hyväksi koetun vinkin auttamaan arjessa, jotta pystyn olemaan ärsyyntymättä turhista asioista ja kotitöiden hoitamisesta.

  1. Olen useasti törmännyt kotityö aiheeseen ystävieni kanssa keskustellessa. Monella taitaa olla samanlaisia ongelmia. Näemme usein virheitä toisen tekemisissä tai tekemättömissä asioissa. Mistäköhän se johtuukin, että omat puutteet ja sotkut eivät ärsytä niin paljoa kuin toisen? Toisen tekemisessä näkee jatkuvasti huomautettavaa. Tämä on hyvä ottaa huomioon.
  2. On tilanne sitten kotona mikä tahansa, suosittelen ehdottomasti tekemään selkeät jaot kotitöissä. Mitä selkeämmin ne on jaettu, sitä helpompi niitä on noudattaa. Tässä piilee aina kuitenkin se riski, että joutuu antamaan toiselle myös tilaa tehdä asiat omalla tavallaan ja omassa tahdissa. Joten jos lähdette jakamaan kotitöitä, kannattaa siinä hyväksyä myös se, että me kaikki olemme hyvin erilaisia siisteydessä ja myös toiminnan nopeudessa. Toiselle voi olla ihan ok, että jotkut vaatteet lojuvat pesukoneen päällä muutamankin päivän, kun taas toiselle se ei ole ok.
  3. Itse olen myös huomannut, että oman asenteen muuttaminen auttaa paljon. Haluanko todella ärsyyntyä tällaisista asioista? Haluanko pilata omani ja toisen päivän valittamalla sotkusta? Olisiko ehkä parempi vain antaa olla, ja tottua siihen, että koti ei voi olla koko ajan tiptop?
  4. Olen myös opetellut siihen, etten valita asioista ohimennen. En halua olla se "mäkättävä" puoliso kotona, josta kavereille aina valitetaan. Otan asioita silloin tällöin rakentavasti puheeksi, jolloin keskusteluista on paljon enemmän hyötyä. Kiukkuisena ei saa mitään hyvää aikaiseksi. Lisäksi näissä keskusteluissa tulee hyvin usein esille, että myös joku minun tapani ärsyttää puolisoani. Olemme molemmat todella siistejä, mutta kiinnitämme huomiota vain eri asioihin.  

Siisteydestä pidän minä huolen! Kuva: Elisa Honkasalo
Siisteydestä pidän minä huolen! Kuva: Elisa Honkasalo

Kuka teillä laittaa ruokaa? Kuva: Elisa Honkasalo
Kuka teillä laittaa ruokaa? Kuva: Elisa Honkasalo

Meillä kotityöt jakautuvat siten, että minä pidän pääosin kodin siisteydestä ja vaatehuollosta huolta. Pesen pyykit, tiskaan, imuroin, pesen vessat ja pesutilat. Toki mieheni aina auttaa, kun siltä tuntuu. Mutta tämä on minun heiniä, ja se on toiminut tosi hyvin. Minun ei tarvitse odottaa milloin mieheni ne tekisi ja voin paremmin, kun vain teen asiat itse. Tiedän ainakin, että asiat on tehty minun tavallani ja oikein. Kuulostaako tutulta? Mieheni taas pitää enemmän ruoanlaitosta, joten hänen heiniään on ruoan laittaminen. Minä myös teen ruokaa, jos aikataulullisesti se on järkevintä. 

                                                        Miten teillä kotityöt jakautuvat? Tuleeko niistä riitoja?

                                                                   Nautitaan nyt siis keväästä ja auringosta,

                                                                vaikka se tuokin esille nuo inhottavat pölypallot!

                                                                                       by Susanna (rv 29)

                                                                                IG: @susanna_mustajarvi

                                                                                   FB: @meidancombo'

Lue myös: 

Tuliko minusta kotihiiri? – Ystävät älkää unohtako minua!

Milloin kerroimme vauvauutisen? – miksi juuri silloin?

Raskaus vie minusta kaikki voimat! – raudanpuute ja järkyttävä väsymys

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Mies on se joka siivoaa useammin, koska häntä ärsyttää sotkut enemmän. Esim. miehelle 20 lelupalikkaa voisi olla jo sotku, minä reagoin ehkä vasta 40 palikkaan.
Mies on myös nopeampi siivoamaan, joten hän tekee vierassiivoamisetkin 15-30 minuutissa. Mulla kestäisi varmaan koko päivän kun alan löytämään kaikennäköisiä tahroja ja alan putsailla yksityiskohtia.
Myös lasten lelut siivoamme eri tavalla. Mies laittaa kaikki lelut vain johonkin laatikkoon, minä sitten jossain vaiheessa lajittelen ne. Onhan se helpompi taaperollekin, että hänen autonsa on siinä yhdessä laatikossa, jonka voi sitten ottaa leikittäväksi.
Kyllä sitä välillä tulee riitaa, puolin ja toisin, mutta melko hyvin ollaan miehen kanssa mukauduttu, että ollaan erilaisia siivoojia.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, just noin. Meillä kans arki on sen osoittanut, että meillä toimii oma tapa, kun taas toisilla voi toimia juuri päinvastainen. Teissä on selkeä ero. Sinä olet yksityiskohtiin keskittyvä ja sun mies kokonaisuuksiin. Se on ihan super hyvä, sillä täydennätte toisianne. Välillä tulee riitoja, mutta just tuo, että tunnistaa erilaisuudet on hyvä asia. Ainakin tietää mistä ne näkemyserot yleensä johtuu. :) 

Ihanaa kevättä sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019