Kirjoitukset avainsanalla omat rajat

Lapsen syntymän myötä olemme yhä enemmän puolisoni kanssa pohtineet sosiaalisen median käyttöä ja sitä, miten haluamme lapsemme siellä tuoda esille. Sosiaalinen media on osa meidän arkea tänä päivänä. Ei ole siis itsestäänselvää, miten näihin asioihin pitäisi suhtautua. Jokaisella vanhemmalla on suuri vastuu tehdä päätökset ja arvioida oman lapsen yksityisyyden rajat. 

Vanhemmuus on tuonut tullessaan paljon uusia tunteita, joita en ole ollenkaan osannut edes kuvitella ennen vauvan syntymää. Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Näistä tunteista ja ensimmäisen viikon fiiliksistä, voit käydä lukemassa vauva.fi artikkelissa, josta selviää meidän ensimmäisen viikon pelot ja onnen hetket. 

Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Kuva: Mirjami Liimatainen
Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Kuva: Mirjami Liimatainen

Kuitenkaan pelkästään nämä tunteet eivät ole saaneet minua pohtimaan sosiaalista mediaa kriittisesti, vaan olen myös itse joskus aikaisemmin joutunut kokemaan julkisuuden varjopuolia. Haluan jakaa tarinani nyt teille, jotta ymmärrätte miksi en halua tuoda oman lapseni kasvoja julkisuuteen ja sosiaaliseen mediaan. 

Olen joutunut joskus aikaisemmin kokemaan julkisuuden varjopuolia.

Minut kruunattiin vuonna 2008 Miss Suomen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Silloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa tällaisessa mittakaavassa missä se on nyt, mutta lehdistö kirjoitti paljon misseistä. Tuohon aikaan lähdettiin heti missien julkistamisen jälkeen seuraavana päivänä missiristeilylle ja sieltä Ruotsiin. Olimme siis jonkin aikaa pois kotoa, sillä jo missikiertue itsessään vei muutaman viikon aikaa. 

Miten silläkin hetkellä tuntui siltä, että joku tuijottaisi minua?

Kun vihdoin palasin kotiin Tampereelle, oli tuo julkisuus pienoinen shokki. Asuin vielä vanhempieni luona, sillä olinhan vasta 19-vuotias. Vanhempani olivat matkoilla ja olimme veljeni kanssa kahden isossa omakotitalossa. Ystäväni olivat tulleet meille toivottamaan minut tervetulleeksi. Vietimme illan meillä, ja lopulta ystävät päättivät lähteä vielä jatkamaan juhlia kaupungille. Minä olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä. Jäin makaamaan eteisen lattialle ja pohtimaan kaikkea muutosta, mitä misseys oli tuonut tullessaan. Elämä oli muuttunut täysin. Muistan miettineeni siinä lattialla maatessani, että miten silläkin hetkellä tuntui siltä, että joku tuijottaisi minua. En kuitenkaan sitä sen enempää jäänyt pohtimaan, vaan vaihdoin vaatteet ja menin nukkumaan. 

Kuvassa: Jaana Taanila (vas.), Satu Tuomisto (kesk.) ja minä (oik.)
Kuvassa: Jaana Taanila (vas.), Satu Tuomisto (kesk.) ja minä (oik.)

Seuraavana iltana joku tuntematon mies soitti puhelimeeni ja kysyi missä olen. Ihmettelin kysymystä, ja sanoin olevani Tampereella. Tämän jälkeen hän kysyi milloin olen tulossa kotiin. Pelästyin tätä kysymystä niin, että suljin puhelimen. Ajaessani kotia kohti päässäni pyöri vain kaksi lausetta: Älä mene sinne, se mies on siellä! Soitin veljelleni, ja pyysin häntä tulemaan minua ulos vastaa. Minua pelotti. Saavuttuani kotiin, veljeni oli jo odottamassa ulkona. Laitoimme auton yhdessä talliin. 

Ajaessani kotia kohti päässäni pyöri vain kaksi lausetta: Älä mene sinne, se mies on siellä!

Lähdimme katsomaan, jos näkisimme jotain jälkiä tästä miehestä, joka oli soittanut minulle. Näimme lumessa isot kengänjäljet. Nämä jäljet menivät talomme takapihalle. Lähdimme kiertämään taloa – ja siellä hän oli. Talon takana, suoraan huoneeni ikkunan takana. Meidät nähtyään tämä mies jähmettyi paikoilleen. Oli pimeää ja hän luultavasti kuvitteli pysyvänsä piilossa, jos ei liiku. Veli heitti häntä lumipallolla, ja tämän jälkeen mies lähti juoksemaan, eikä häntä saatu kiinni. Minä menin täysin shokkiin. Itkin ja huusin: Miksi tämä mies on kotini pihalla? Mitä hän halusi minusta?

Miksi tämä mies on kotini pihalla? Mitä hän halusi minusta?

Tästä alkoi monien vuosien kestävä pelko ja ahdistus. En uskaltanut olla kotona yksin. Tarkistin joka ilta sängynalusen. Nukuin huoneeni ovi lukossa. Minua puistatti, sillä tämä mies luultavasti oli katsellut minua edellisenä iltana, kun makasin eteisen lattialla. Ja lopulta myös sen, kun olin vaihtanut vaatteet. Tämä samainen mies soitteli muutaman vuoden ajan silloin tällöin kysyäkseen missä olen. Hänen kengänjäljet myös löytyivät vielä muutamia kertoja talomme takapihalta tämän tapahtuman jälkeenkin. Poliisi ei voinut asialle tehdä mitään, sillä tämä mies olisi pitänyt saada kiinni meidän pihalta, mutta hän ei koskaan kiinni jäänyt. Ahdistelijasta uutisoi vuonna 2009 myös MTV3 uutiset

Voisiko tämä ihminen olla elämässäni yhä? Mitä jos hän on joku tuttuni?

Vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka tämä mies oli. Joskus pohdin, voisiko tämä olla joku tuttuni. Voisiko tämä ihminen olla elämässäni yhä? En tiedä, mutta onneksi hän ei enää ole soitellut. Onneksi en enää pelkää. 

Omien kokemusten vuoksi, en halua oman lapseni kasvoja sosiaaliseen mediaan. Kuva: Mirjami Liimatainen
Omien kokemusten vuoksi, en halua oman lapseni kasvoja sosiaaliseen mediaan. Kuva: Mirjami Liimatainen

Tämä tarina on tosi ja haluan sillä muistuttaa, millaisia vaikutuksia medialla voi olla. Maailmassa on ihmisiä, jotka saattavat alkaa kiinnostumaan liikaa sinun elämästä. Vaaroja on monia, joita emme ehkä osaa edes kuvitella. Emme osaa kuvitella niitä ennen kuin ne ovat arkeamme emmekä enää saa elämäämme pois sosiaalisesta mediasta. On siis erittäin tärkeää arvioida hyvin tarkasti, mitä sosiaalisessa mediassa jakaa omasta elämästään. Kaikki ei tarvitse olla julkista. On tärkeää osata pitää oma yksityisyys suojassa. 

Minä olen päättänyt, etten julkisesti jaa oman lapseni kasvokuvia sosiaalisessa mediassa. Haluan suojella oman lapseni yksityisyyttä. Hän on sen ansainnut! 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – missä mene yksityisyytesi rajat?

Cybex Cloud Z – liikkuvan perheen turvakaukalo!

16 tunnin synnytys – näin kaikki eteni!

Susanna Mustajärvi piti päiväkirjaa ensimmäisestä viikosta äitinä: "en osannut arvata, miten iso muutos tämä on"

Instagramissa on menossa loistava arvonta yhteistyössä Lekmer.fi kanssa. Käy osallistumassa ja voita 80€ lahjakortti Lekmer.fi verkkokauppaan. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💫ARVONTA! 💫 Yhteistyössä @lekmer.fi kanssa arvon 80€ arvoisen lahjakortin Lekmerin verkkokauppaan! 😘 .. 💕 Heidän valikoimastaan löydät kaiken tarpeellisen lapsillesi aina sisustuksesta ja leluista erilaisiin tarvikkeisiin ja vaatteisiin. 💥 .. .. Tämä lahjakortti on loistava lahja ystävälle tai itselle. ✨ ONNEA ARVONTAAN! 💕 .. Alla ohjeet osallistumiseen: 1. Seuraa @lekmer.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! 💕 . Arvonta päättyy perjantaina 19.7 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. #arvonta #giveaway #vauvahankinnat #lastenhuone #vauva2019 #kesäkuiset2019 #heinäkuiset2019 #elokuiset2019 #lekmer #baby #vauva #vastasyntynyt #lastenhuoneensisustus #cybex #yhteistyö @lekmer.fi 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

VuodenÄiti
1/2 | 

Huh mikä kokemus sinulla! Erittäin hyvä syy pitää lapsen kasvot pois somesta. No, oikeastaan kaikki syyt ovat siihen ihan yhtä hyviä. Itse en julkaise lasteni kuvia missään, enkä edes ole mikään julkisuuden henkilö. 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, oon sun kanssa täysin samaa mieltä. :) Lapset voivat sitten itse myöhemmin päättää miten haluavat somessa näkyä. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kasvava raskausvatsa herättää erilaisia reaktioita ympäristössään. Kommenteilta ei voi välttyä. Ajoittain ne ovat ihania, mutta samanaikaisesti joku voi töksäyttää hyvinkin epäkohteliaan kommentin. Raskausvatsa voi myös herättää halua koskea. Miltä sinusta tuntuu raskausvatsasi koskettelu? Oletko siitä mielissäsi, vai tuntuuko se inhottavalta? Jotkut tykkäävät siitä ja toiset taas eivät. Joillekin se voi olla todella ahdistavaa. 

Miten vatsaa koskettavan pitäisi mielestäsi lähestyä raskaana olevaa? Entä miten raskaana oleva voisi sanoa kohteliaasti, etten pidä koskettelusta? Raskausvatsa kasvaa meillä jokaisella hyvin omassa tahdissa. Toisilla vatsa näkyy jo todella varhaisessa vaiheessa, kun taas itselläni raskaus on pysynyt pitkään näkymättömänä pienen vatsan vuoksi. Nyt kun vatsa on alkanut kasvaa, on vastaan tullut tilanteita, joissa vatsaa oikeasti halutaan kosketella. Se on täysin uutta itselle, varsinkin kun kyseessä on ensimmäinen raskaus. 

Minulla raskausvatsa tuli esille vasta hyvin myöhään. Ja vasta sen jälkeen kohdannut tilanteita, joissa on haluttu kosketella vatsaani. 

Raskausvatsa on meillä jokaisella hyvin yksityinen. Kuva: Katri Haavisto Photography
Raskausvatsa on meillä jokaisella hyvin yksityinen. Kuva: Katri Haavisto Photography

Olen hyvin ylpeä vatsastani enkä sitä mitenkään halua peitellä. Olen myös saanut huomata kuinka ihanasti ihmiset ympärilläni ovat alkaneet kohtelemaan minua eri tavalla. Raskaus on tuonut ihania tapoja ja asioita esille läheisistäni. Olen myös saanut kokea useasti kuinka vastaantulijat hymyilevät minulle. Vasta myöhemmin olen tajunnut, että sehän on varmasti tämä vatsa, joka nostattaa hymyn ihmisten huulille. Ihana hymyillä näille ihmisille takaisin. 

Raskausvatsa saa vastaantulijoille hymyn huulille!

Minulle vatsan koskettelu ei synnytä ahdistusta. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että joillekin se voi tuottaa inhottavaa oloa. On myös ihmisiä, jotka eivät halua raskausvatsaa edes koskea. Minulle on jotenkin luonnollisempaa itse ehdottaa vatsan koskemista. Usein kysynkin läheisiltäni: Haluatko kokeilla, nyt siellä poika potkii? En ole ihan hirveän moneen tilanteeseen vielä joutunut, jossa joku puolituttu tai ihan vieras olisi alkanut vatsaani koskemaan. Läheisten kosketus on minulle aina tuntunut hyvältä, ja sen vuoksi nämä kokemani tilanteet ovat olleet oikein mukavia.  

Puolison kosketus on tärkeää raskaanakin. Kuva: Katri Haavisto Photography
Puolison kosketus on tärkeää raskaanakin. Kuva: Katri Haavisto Photography

Raskausvatsaa voidaan myös kommentoida melko rohkeasti. Oman vatsani kohdalla kommentit ovat olleet mukavia. Lähinnä vatsan pientä kokoa on kommentoitu. Ja toisinaan taas sanoilla "ihanaa, nyt se jo näkyy". Voin kuitenkin hyvin kuvitella, jos esimerkiksi kiloja on tullut reilummin raskauden aikana, ei kommentit välttämättä ole kauhean mukavia. Luin juuri artikkelin vauvalehden lukijoiden saamista kommenteista. Siellä oli oikein silmiä avaavia näkökulmia. Artikkelin kommentit kannattaa myös lukea, sillä siellä on todella mielenkiintoisia kokemuksia ihmisillä. 

Olemme me raskaana tai emme, pätee samat säännöt kohteliaisuudessa. Muista kunnioittaa jokaista!

Omasta mielestäni olemme me sitten raskaana tai emme, pätee tilanteissa samat kohteliaisuuden säännöt. Tärkeintä olisi kunnioittaa jokaista! Mielestäni olisi hyvä pohtia, miten asiat ilmaisee. Voisiko asian sanoa kunnioittavasti ja kehuen? Vai onko tämä minun huomio tai ajatus sellainen, jota ei kannata sanoa ääneen? Tuonko tekemiselläni tai sanomisellani hyvää vai huonoa fiilistä? Jokainen raskaana oleva varmasti kamppailee muuttuvan kehon tuomista ajatuksista. Kukaan ei ole ansainnut arvostelua tai ikäviä kommentteja. On tärkeää olla erityisen hienovarainen. Ja on hyvä muistaa, että raskaana olevat ovat myös melko herkillä. Joku sellainenkin kommentti mikä aluksi tuntuu, ettei voi olla loukkaava, voi hyvin kuulostaa raskaana olevan korvaan loukkaavalta. Sen vuoksi kannattaa olla hyvin varovainen kommenttien suhteen. 

Jokainen raskaana oleva kamppailee muuttuvan kehon tuomista ajatuksista. Ollaan siis hienovaraisia!

On tärkeää osata itse vetää raja omalle reviirille – myös raskaana. Kuva: Katri Haavisto Photography
On tärkeää osata itse vetää raja omalle reviirille – myös raskaana. Kuva: Katri Haavisto Photography

Jokaisen raskaana olevan velvollisuus on itse asettaa rajat raskausvatsan suhteen!

Jokainen meistä asettaa itse omat rajat kasvavan raskausvatsan suhteen. Vain me itse voimme myös puolustaa omia tunteitamme. Inhottavat tilanteet tulevat usein yllättäen, joten on hyvä jo etukäteen pohtia miten asiat voisi ottaa rakentavasti esille.

Olen kerännyt tähän ideoita miten voisin itse reagoida sanoin, jos joku kommentti tai kosketus ei tunnu hyvältä. 

  • Mukavaa, että halusit/haluaisit koskea vatsaani. Tällä hetkellä kuitenkin muiden koskettelu tuntuu inhottavalta, joten vatsaani koskettelee vain aivan läheisimmät ihmiset.
  • Kiitos kommentistasi. Raskaus on meillä jokaiselle hyvin yksilöllistä. Myös raskausvatsa kasvaa kaikilla omalla tavalla. Olen ylpeä vatsastani ja siellä kasvavasta vauvastani. 
  • Minusta on ajanhukkaa keskittyä vatsani ulkomuotoon. En siis pidä siitä, että vatsaani kommentoidaan kriittisesti. 
  • Vatsa on ihana ja se herättää monissa ihailua. Se on kuitenkin osa minua, joten haluan pitää omat rajani myös raskaana.
  • Minä en ole tottunut kosketuksiin, joten valitettavasti vatsani koskettelu ei tunnu mukavalta, vaikka tarkoitus olisikin hyvä.

Millaisia kokemuksia sinulla on vatsan koskettelusta tai kommenteista? Miten sinä olet niihin reagoinut?

by Susanna (rv 36)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Baby Shower juhlat – Tulin yllätetyksi kaksi kertaa saman viikon aikana!

Lapsilisät säästöön? – hyvä tapa kerryttää lapselle pesämuna aikuisuuteen

Minun vaunuvalintani on Cybex Priam 2019

Instgramissa ARVONTA, jossa voit voittaa 4h kotisiivouksen itsellesi! Käy osallistumasssa!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💥ARVONTA!!💥Tänä vuonna kevätsiivouksen hoitavat ammattilaiset!💥Yhteistyössä @kotipuhtaaksi kanssa arvon yhden 4h siivouslahjakortin (arvo n. 198€) 😘 .. .. Yksi ajanhallinnan tärkeimpiä taitoja on delegoida arjen askareita. 💥🔥Tänä keväänä ikkunat meillä pesee ammattilaiset. Samalla itse saan aikaa pitää huolta itsestäni ja keskittyä pian koittavaan synnytykseen. 🔥💛 Kuka muu ottaisi mielellään Suomen parhaaksi työpaikaksi valitun siivousalan yrityksen ammattilaiset hoitamaan siivouksen puolestaan?☀️💛 Olisiko tämä apu, jota olet pitkään toivonut? 💛☀️ Lahjakortti tulee käyttää Koti Puhtaaksi Oy:n toimialueella: Pirkanmaa, Pääkaupunkiseutu ja Turku. Lahjakortti on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Tsemppiä kaikille arvontaan! 💛 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @kotipuhtaaksi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy keskiviikkona 22.5 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #kotipuhtaaksi #vuodentyönantaja #suomenparastyöpaikka #pirkanmaa #pääkaupunkiseutu #turku #kevätsiivous #kesä2019 #putipuhtaaksi #kotisiivous #arjenhelpotus #ajanhallinta #hyvinvointi 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (7)

Petttra
3/7 | 

Mie en varmaan ikinä unohda yhtä vanhempaa naista joka kaupan kassajonossa oli silminnähden innoissaan mun mahasta ja vaikutti siltä et hän pidätteli itseään hiplaamasta mun mahaa 🙈 tämä tapahtui esikoista odottaessa 😅 tämä onkin ainoa täysin tuntemattoman kanssa käyty hassu kohtaaminen. Muutama iäkkäämpi tuttava on tervehtiessään myös ohimennen moikannut mahaani parilla taputuksella ja minusta se on ollut ihan söpöä. Jatkuva hiplaaminen varmasti olisi ahdistanut. Oman miehen kosketusta kaipasin (ja sainkin) ja koitin ottaa tulevat sisarukset odotukseen mukaan pyytämällä heitä kokeilemaan kun vauva potki yms. Tuore isoveli olikin kova pussailemaan mahaani 😍

Marjut
4/7 | 

Mieheni ja lapseni ovat saaneet koskea vatsaani ja silitellä aina. <3 Kaikki muut ovat kyllä kysyneet luvan saako koskea ja läheiset sekä ystävät ovat saaneet. Vieraiden ihmisten kosketuksesta en tykkää ja olen sen myös sanonut :) 

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019