Kirjoitukset avainsanalla syyllisyys

Sain inspiraation tekstilleni Herkkämies blogin postauksesta, jossa käsiteltiin vanhemmuuden mahdottomuutta kaikkine vaatimuksineen ja velvollisuuksineen. Meille on yhä enemmän selvää, että vanhemmuus on täynnä ristiriitoja. Mikään ei tunnu olevan riittävää ja koemme epäonnistuvamme. Jatkuvasti meiltä vaaditaan tai me itse vaadimme itseltämme enemmän. Aina voisi olla enemmän läsnä, aina voisi auttaa enemmän, tai aina voisi ymmärtää ja tukea lastaan enemmän. Parasta olisi jos saisi triplattua tai vähintään tuplattua itsensä, jotta pystyisi tyydyttämään kaikkien tarpeet. 

Tämä riittämättömyyden tunne kuulostaa jo nyt itseni kohdalla tutulta. Tuntuu, että tuo epäonnistumisten ketju lähtee käyntiin jo siinä kohtaa, kun alat harkitsemaan lasta. Jo siinä kohtaa olet suurennuslasin alla. Kaikki valinnat, joita teet, voivat vaikuttaa raskaaksi tulemiseen tai raskauteen. Olen huomannut, että pyrkisi sitä olemaan kuinka täydellinen tuleva vanhempi, pieleen menee joka tapauksessa.

Täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassa. Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move
Täydellistä vanhemmuutta ei ole olemassa. Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move

Mitä voimme tehdä, jos olemme tuomittuja epäonnistumaan? 

En usko, että tässä kohtaa kannattaa kuitenkaan ryhtyä välinpitämättömäksi ja heittää hanskoja tiskiin. Mitä jos vaihtaisimme asennetta? Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, sillä se on mahdotonta. Tämä on ehkä tärkein muistutus itselleni, mutta uskon, että siellä ruudun toisella puolella on myös muitakin minunkaltaisia tulevia vanhempia. 

Täydellisyyteen ei kannata pyrkiä, sillä sitä ei ole olemassa!

Suurimmat haasteet itselleni ainakin tuottaa ravitsemus. Olen tosi tarkkaan yrittänyt noudattaa suosituksia ja kieltoja. Silti huomaan ajoittain, että jälleen meni pieleen. Suosituksia on niin paljon, ettei kaikkea aina joka tilanteessa pysty ottamaan huomioon. Lisäksi meille raskaana oleville tulee omia rajoituksia, kuten minulla on raskauden aikainen närästys, jonka vuoksi en voi syödä tulista ruokaa tai esimerkiksi sipulia. Kun tämän laittaa kaikkien muiden suositusten ja rajoitusten päälle, tuntuu se mahdottomalta toteuttaa. Vaikka en tietoisesti ole tehnyt mitään valintoja vastoin suosituksia, silti niitä "virheitä" sattuu. 

Raskausajan suositusten viidakko. Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move
Raskausajan suositusten viidakko. Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move

Suositusten ja rajoitusten viidakko – mihin meidän tulisi keskittyä?

Rajoitukset ja ohjeet eivät liity vain ravitsemukseen. Niitä on iso lista myös muissa elämän osa-alueissa. Hiusten värjääminen raskaana on herättänyt paljon ristiriitaisia ajatuksia ja ohjeistuksia. Myös ihovoiteiden käytöstä on monia suosituksia ja näkemyksiä. Mieleen herää paljon kysymyksiä, kuten kuinka paljon saa syke nousta treeneissä, jotta se on turvallista? Olenko voinut aiheuttaa jotain haittaa vatsassa kasvavalle lapselleni käymällä avannossa? Stressaanko liikaa? Mikä määrä sokeria on vielä turvallista lapsen kehitykselle ja kasvulle? Ja näitä kysymyksiä voisi jatkaa loputtomiin. Jokainen meistä haluaisi tehdä oikeita valintoja. Ei kukaan halua satuttaa vatsassa olevaa vauvaansa!

Vaadimmeko liikaa itseltämme? Olenko epäonnistunut, jos en pysty noudattamaan ohjeita pilkun tarkasti?

Onko suosituksia jo siis liikaa? Vai olemmeko me ihmisinä sellaisia, jotka tarvitsevat kaikkeen oikean vastauksen ja vaadimme itseltämme liikaa? Olen pohtinut tätä omalla kohdallani ja olen pyrkinyt muuttamaan omaa asennettani. Maailma ei ole mustavalkoinen. Ei ole oikeasti olemassa täysin oikeaa ja väärää. Kaikkia suosituksia ei tarvitse ottaa haudan vakavasti. Pitäisikö meidän siis hiukan hellittää? NO KYLLÄ! Saamme aivan varmasti kasvatettua vatsassamme riittävän hyvän ja "täydellisen" yksilön vain ottamalla hiukan rennommin! 

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move

Meillä on niin suuri halu ja tahto rakentaa sisällämme ylivertaisen hienoa yksilöä. Jos pyrimme noudattamaan kaikkia ohjeita ja suosituksia 100%:n oikein, kaikki nuo vaatimukset helposti voivat kääntyä jopa meitä vastaan. Mielestäni meidän pitäisi hiukan hellittää. Olen alkanut pohtimaan oman asenteeni ja raskausajan vaikutuksia myös tulevaan vanhemmuuteen. Jos nyt jo haluan kontrolloida vauvani kaikkea kehitystä kohti täydellisyyttä, tulee vanhemmuudestakin erittäin raskasta. Lapseni ei tule koskaan olemaan täydellinen. Kukaan ihminen ei ole. Miksi siis en vain pyri riittävän hyvään? Mitä se ikinä tarkoittaakin, on meille jokaiselle henkilökohtainen. Siinä on tärkein opetus. Määrittele itsellesi mikä on riittävän hyvä vanhemmuus!

Postaus piti sisällään paljon kysymyksiä, joihin itse en ainakaan vielä osaa vastata. Kysymysten saattelemana voimme kuitenkin alkaa pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta.

Tsemppiä oman riittävän hyvän määrittelemiseen!

Se voi avata huomaamattaan paljon ovia onnelliseen ja tyytyväiseen arkeen!

by Susanna (rv 28)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Kahden vuoden kestävä piina – vauvakuume!

Pelkäsinkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsettomuuteen?

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miltä tuntuu kokea positiivinen raskaustesti elämänsä ensimmäistä kertaa? Jo pelkästään plussatestin tekeminen, näkeminen ja siitä toipuminen on yksi mieleenpainuvimmista kokemuksistani. Se oli samalla hyvin jännittävää ja pelottavaa, mutta myös suurinta onnea mitä olen koskaan kokenut. 

Kuten olen kertonut, olin odottanut plussan näkemistä jo kauan. Olin useasti kuvitellut mielessäni miltä se hetki tuntuisi ja miten siihen reagoisin. Olin kuvitellut tilanteen euforisen suureksi onnenhetkeksi, jossa vain itken onnellisuuden määrästä. Näin siinä aluksi tapahtuikin. Itkukin tuli – meille molemmille. Ja kaikille läheisilleni, aina kun kerroimme ilouutisen. Nuo viikot ovat olleet tämän astisen elämäni onnellisimpia hetkiä. 

Muutama viikko raskaustestin teon jälkeen tuli kuitenkin hetkellisesti myös ajatuksia: Mitä ihmettä! Nyt tämä on totta! Haluanko tätä todella? 

Mistä ihmeestä nuo epäilykset yhtäkkiä tulivat? Kyllähän minun pitäisi olla täysin varma. Olinhan halunnut tätä jo muutaman vuoden. Miksi nyt en muka sitten haluaisikaan? 

Olen jutellut paljon myös muiden raskaana olevien ja äitien kanssa. Todella monet kokevat saman pelon ja epäröinnin, vaikka lapsi olisikin ollut täysin suunniteltu ja pitkään toivottu. 

Raskaus tuo mukanaan myös pelkoa ja epäröintiä. Kuva: Eevi Teittinen
Raskaus tuo mukanaan myös pelkoa ja epäröintiä. Kuva: Eevi Teittinen

Haluamme muutosta, mutta muutos pelottaa!

Monelle on hyvin tyypillistä se, että haluamme aidosti tehdä muutoksen, mutta aina muutos kuitenkin tuo mukanaan myös hiukan pelkoa. Tämä johtuu siitä, että tuttu on meille yleensä turvallisen tuntuista. 

Uskon, että raskausajan epäröinti pohjautuu osittain tähän. Pelko tuntemattomasta nostaa päätään, sillä lapsen saaminen on hyvin pysyvää. Silloin ei ole vaihtoehtoa enää palata takaisin.

Elämä tulee muuttumaan. Jotkut vanhat tavat jäävät pois, ja uusia tapoja tulee tilalle. Alkuraskaudessa meidän alitajunta käy varmasti juuri näitä asioita läpi, ja se on täysin loogista – eikö?

Kun päätös on tehty, seuraa siitä arviointi

Lähes kaikissa päätöksissä – on ne sitten negatiivisia tai positiivisia – seuraa päätöksenteon jälkeen arviointi. Silloin pohdimme vaihtoehtoja vielä kerran ja päätämme lopulta jälkiviisaana, tuliko tehtyä oikea päätös. Näin tapahtuu myös raskauden alkumetreillä. Siinä tehdään elämän isoimpia päätöksiä. Eikö olisikin jotenkin outoa, jos sitä ei lähtisi vielä kerran arvioimaan?

Monesti sanotaan, että lapsia ei tulisi tehdä ennen kuin on täysin varma. Mieleeni vain nousee kysymys: Voiko kuitenkaan olla 100%:n varma lapsesta ennen kuin sen kokee olemalla raskaana? En tarkoita, että minusta tässä kohtaa voisi vielä lähteä perääntymään. Ei – päätös tulee tehdä ennen raskautta. Mutta tarkoitan sitä, että voiko ihan oikeasti olla täysin varma ennen raskautta, vai tuleeko se viimeinen varmuus ja päätös vasta sitten raskaaksi tulemisen jälkeen?

Epäröivät ajatukset voivat synnyttää myös pelkoa tulevasta. Kuva: Eevi Teittinen
Epäröivät ajatukset voivat synnyttää myös pelkoa tulevasta. Kuva: Eevi Teittinen

 Syyllisyys nostaa päätään – miksi epäröin?

Epäröinti toi mukanaan myös omantunnon tuskat ja syyllisyyden. Olenko huono? Miksi en vain ollut pelkästään onnellinen? Minulla ei ole oikeutta tuntea näin, koska olen tätä jo niin kauan halunnut! Näin jälkeenpäin sen ymmärrän ja siksi haluankin tässä kohtaa painottaa sitä, että epäröinti kuuluu varmasti lähes jokaisen raskauteen jossain vaiheessa. En usko, että on olemassa ihmistä, joka ei koskaan pohtisi tulevaa. Aina uusi elämäntilanne hiukan pelottaa. Tai jos ei pelota, niin ainakin jännittää. Epäröinti ja sen hyväksyminen on merkki siitä, että on rehellinen itselleen.

Tuon prosessin läpikäyneenä voin todella ylpeänä sanoa: ”Kyllä, tätä minä haluan. Nyt olen valmis!” 

Epäröinti ei tarkoita, etteikö haluaisi lasta! Ollaan siis armollisia itsellemme. Me olemme ihmisiä, ja meidän elämään kuuluvat erilaiset tunteet.

Ollaan hyväksyviä, opitaan ja nautitaan jokaisesta tunteesta. Niillä on yleensä meille jotain viisasta kerrottavaa!

by Susanna

 

Pysyt parhaiten mukana seuraamalla:

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Matka fitnessbloggaajasta äitiysbloggaajaksi 

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Kaikki tunteet ja ajatukset nousevat pintaan. Ne muuttuu ja vaihtelee vielä raskauden aikana. T. Toukokuussa esikoista odottava

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019