Kirjoitukset avainsanalla Äitiys

Äitiys on tuonut mukanaan läjäpäin tunteita. Yksi isoimmista on riittämättömyyden tunne. Riittämättömyys liittyy sekä lapseen mutta myös muihin elämän osa-alueisiin. Haluan ja vaadin itseltäni jatkuvasti enemmän. Mikään ei tunnu riittävän. Aika ei vain riitä kaikkeen siihen, mitä kuvittelen pystyväni tekemään. 

Tunnen paljon riittämättömyyttä. Jatkuvasti haluaisin enemmän ja mikään ei tunnu riittävän. 

Uskon, että monet äidit kompastuvat minun kanssani samoihin ansoihin. Innostus uusista asioista on niin voimaannuttava, että uskoo pystyvänsä mihin vain. Aluksi pystyykin, mutta arjessa lopulta huomaa, ettei aikaa olekaan. Jos vauva-arjessa on liikaa asioita mitä pitäisi tai haluaisi tehdä, mutta aika ei vain riitä, alkaa tuntemaan riittämättömyyttä. Itse rinnastan riittämättömyyden tunteen myös osittain stressiin. Mutta mitä ihmettä, eihän minulla pitäisi olla mitään stressattavaa – olenhan äitiyslomalla!

Eihän minulla pitäisi olla mitään stressiä – olenhan äitiyslomalla!

Kuva: Cailap.fi / Jenni Virta
Kuva: Cailap.fi / Jenni Virta

Mistä tuo riittämättömyyden tunne minulla tulee? Tiedän monia – itseni mukaan lukien– jotka ovat jääneet äitiyslomalle sillä ajatuksella, että sen aikana keksii mitä haluaa tehdä työkseen. Mielessä on halu löytää uusille urille tai ainakin hieman päivittää omaa osaamistaan. Minulla yrittäjyys tuo vapautta, mutta luo myös painetta. Jatkuvasti pitäisi olla aktiivinen, jotta on töitä jatkossakin. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt, että yhdeksän kuukautta on lopulta niin lyhyt aika, että siinä ei mitään mullistavaa välttämättä pysty tekemään oman uran tai tavoitteiden suhteen. Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei töissä olisikaan.  

Äitiyslomalla voi siis olla paineita töistä, vaikka ei ole töissä.

Minä en aio laittaa Peetua vielä hetkeen hoitoon. Haluan olla Peetun kanssa kotona mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi yrittäjänä kaikki työt mitä teen, tulisi olla sellaisia mitä pystyn tekemään osa-aikaisesti kotoa käsin. Pian tulee kuusi kuukautta täyteen, ja rehellisesti voin sanoa, etten vielä tiedä mitä sitä oikeasti teen muutaman kuukauden päästä. 

Ajattelin, että äitiyslomalla selviäisi mitä oikeasti haluan elämässäni työkseni tehdä!

Näiden ajatusten ja paineiden vuoksi koen riittämättömyyttä. Sisälläni on möykky, joka ei hellitä ennen kuin osaan tehdä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Jos sinulla on samanlaisia ajatuksia, suosittelen tekemään päätökset mahdollisimman pian. Turhaan me kulutamme aikaa tulevaisuuden pohtimiseen, sillä meidän vauvat elää tässä hetkessä. Ja meidän pitäisi tehdä samoin!

Meidän vauvat elää tässä hetkessä, niin meidänkin pitäisi!

Miten pystyisin elämään tässä hetkessä? Kuva: Cailap.fi / Jenni Virta
Miten pystyisin elämään tässä hetkessä? Kuva: Cailap.fi / Jenni Virta

Jotta pääsisin irti tästä tukalasta riittämättömyyden tunteesta, kirjoitin paperille miten haluan päiväni viettää?

Minulle on tärkeää, että saan liikkua päivittäin. Liikkumisesta en ole valmis joustamaan. Lisäksi haluan, että Peetu saa nukkua päiväunet joka päivä ulkona rauhassa. Tämän lisäksi haluan rauhoittaa illat niin, että meillä on mieheni kanssa yhteistä aikaa. Voimistelijoiden mentaalivalmennus on työ, josta nautin niin paljon, että siihen haluan panostaa. Muut asiat ei ole tällä hetkellä prioriteeteissa ensimmäisenä, joten niitä teen sitten kun on aikaa. Välillä on hyvä myös pohtia, onko jotain asioita, joita voisi poistaa omasta arjesta. Kaikkea ei tarvitse kantaa mukanaan. Luopuminen on välillä puhdistavaa. 

Onko sinulle tuttua tämä riittämättömyyden tunne? Miten olet päässyt siitä eroon? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Mitä on äitiyden tuoma yksinäisyys? – Vinkkejä yksinäisyyden selättämiseen

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Olenko se äiti, joka ei osaa puhua enää muusta kuin vauvajutuista?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Koen niin samoja tunteita! Aika ei tunnu millään riittävän kaikkeen mihin haluaisin ja etenkään sen tulevaisuuden suunnitteluun.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kyllä vaan. Ehkä meidän pitäisi vain luottaa siihen, että vielä tulee aika kun tulevaisuuden suunnittelullekin on enemmän aikaa. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yksinäisyys on hyvin subjektiivinen tunne, jota voi tuntea, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Yksinäisyyttä koetaan usein uusissa elämäntilanteissa, jotka ovat tavalla tai toisella elämää mullistavia. Äitiys on varmasti yksi suurimmista muutoksista naisen elämässä. Sen vuoksi äitiys voi myös tuoda mukanaan yksinäisyyden tunnetta. 

Yksinäisyys ei aina näy ulospäin!

Yksinäisyyttä voi olla sekä henkistä että fyysistä. Molempia voi kokea yhtäaikaisesti – tai vain toista. Henkistä yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä. Sen vuoksi yksinäisyys ei aina näy ulospäin. Sitä voi kokea sellaisetkin ihmiset, joista kukaan ulkopuolinen ei voisi koskaan uskoa. Yksinäisyys ei siis aina tarkoita sitä, että olisi fyysisesti yksin tai ympärillä ei olisi ihmisiä. Yksinäisyyttä voi tuntea myös jopa silloinkin ja sillä hetkellä, kun on ihmisten kanssa.

Tarvitsen ihmisiä ympärilleni, jotta saan jäsenneltyä omia ajatuksiani.

Minä kaipaan todella paljon ihmisiä ympärilleni. Tarvitsen ihmisiä ennen kaikkea vuorovaikutukseen. Tarvitsen keskustelua ja kommunikointia, jotta saan jäsenneltyä omia ajatuksiani. Tämän vuoksi esimerkiksi sosiaalinen media ja tämä blogi ovat olleet minun pelastus äitiyden myötä. Instagramissa pystyn tuomaan omia ajatuksia esille, ja saan käydä keskustelua ajankohtaisista aiheista. Blogissa saan kirjoittaa omia ajatuksia ylös, ja näistä aiheista jatkan keskustelua kommenttien puolella tai instagramissa yksityisesti. Lisäksi en pärjäisi ilman muita ihmisiä. Haluan ja saan tukea muilta. Se tekee elämästäni elämisen arvoista. 

Vain toinen äiti voi ymmärtää äitiyden tuomaa yksinäisyyttä.
Vain toinen äiti voi ymmärtää äitiyden tuomaa yksinäisyyttä.

Äitiys on välillä hyvinkin yksinäistä, vaikka samalla se on parasta maailmassa. Yksinäisyyttä emme voi kieltää. Kaikki tunteet ovat sallittuja, kuten totesin sen jo viime postauksessa, jossa aiheena oli "voiko oma lapsi ottaa päähän?". Myös yksinäisyys on sallittua. Sitä ei tarvitse hävetä, tai se ei ole loukkaus läheisille. Yksinäisyyttä voi tuntea – ja sitä saa tuntea. 

Yksinäisyys ei ole loukkaus läheisille. Myös yksinäisyys on sallittu tunne. 

Äitiydessä yksinäisyys tulee usein siinä kohtaa, kun päivät toistavat toinen toistaan. Voi olla päiviä, ettei näe muita aikuisia laisinkaan – oman puolison lisäksi. Vaikka oman lapsen seura olisi kuinka hyvää, on aikuiselle ihmiselle tärkeää päästä kanssakäymiseen myös muiden aikuisten kanssa. Kun arjesta jää pois kokonaan työn puolesta tuleva sosiaalisuus, on tärkeää osata löytää heti äitiyden alussa keinoja ja tapoja saada vertaistukea ja keskustelua muiden äitien kanssa. Ei ole yhtään epätavallista, että näitä samassa elämäntilanteessa olevia ei ole omassa lähipiirissä, vaan niitä täytyy etsiä. 

Äitiystävät ovat kultaakin kalliimpia <3
Äitiystävät ovat kultaakin kalliimpia

Kaikki me emme ole luonnostaan sosiaalisia. Tämän vuoksi yksinäisyys voi olla isokin haaste. Uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole luontevaa, ja sen vuoksi ei myöskään osata luoda uusia ihmissuhteita. Minullakin on tässä haasteita. Vaikka olen sosiaalinen, en silti päästä ihmisiä kovinkaan helposti lähelle. Minun haaste on löytää syviä ihmissuhteita.

Yksinäisyys voi olla isokin haaste, jos ei ole luonnostaan sosiaalinen. 

On helpompaa luoda ihmissuhde, joka lopulta jää hyvin kaukaiseksi. Tällaiset ihmissuhteet eivät vie yksinäisyyttä pois. Varsinkin, jos yksinäisyys on enemmän henkistä. Silloin ei riitä, että pääsee paikkaan missä on muita ihmisiä. Silloin tarvitsee henkisen yhteyden toiseen. Ja sen luominen tai löytäminen ei olekaan niin helposti tehty. 

Jos on henkisesti yksinäinen, tarvitsee aidon yhteyden toiseen ihmiseen, jotta yksinäisyys häviää. 

Kysyin seuraajiltani instagramissa vinkkejä yksinäisyyteen. Sain paljon viestejä. Yksinäisyys on todella yleistä ja sitä kokevat monet äidit. Useimmat kuitenkin ovat löytäneet keinoja, joiden avulla yksinäisyys on selätetty. Monet hakevat apua erilaisista perhekerhoista tai -kahviloista. Monet ovat verkostoituneet muiden äitien kanssa. Myös lapsen kanssa tehtävät harrastukset kuten vauvauinti ja muskari ovat suosittuja. Vauvauinti on myös meillä todettu toimivaksi jutuksi. Sosiaalinen media on myös monelle väylä estää yksinäisyyttä. 

Perhekerhot tai muskarit eivät ole kaikkien juttu. Tärkeää olisikin löytää arkeen itselle toimivat tavat ja kanavat olla yhteydessä muihin aikuisiin. On hyvä myös muistaa, että aluksi joku juttu voi tuntua vastenmieliseltä, ja myöhemmin se onkin parasta maailmassa.

Oletko ihminen, joka kaipaa läheisiä ystävyyssuhteita vai ihminen joka kaipaa keskustelua eikä niinkään fyysisesti ihmisiä lähelle? Ensimmäiselle voi sopia perhekerhot ja toiselle taas sosiaalinen media tai puhelinkeskustelut oman äidin kanssa. Tärkeintä on tunnistaa mitkä toimii itselle. Jo pelkät rutiinit, kuten lenkki päivittäin, voi tuoda arkeen sellaista sisältöä, joka huomaamatta auttaakin poistamaan yksinäisyyden tunnetta.  

Oletko sinä kokenut joskus yksinäisyyttä?

Miten sinä pääsit yli yksinäisyyden tunteesta?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Olenko se äiti, joka ei osaa puhua enää mistään muusta kuin vauvajutuista?

Paineet vanhemmuudessa – Luodaanko me itse paineet itsellemme?

Tule instagramissa mukaan #babysteps_susanna haasteeseen. Jo sadat äidit ympäri Suomea lenkkeilevät yhdessä. Liity mukaan meidän #lenkkijengiin. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

❄️ ARVONTA 1 + 6 ❄️ . . Muutamia viikkoja sitten perustettu #lenkkijengi on osoittautunut toimivaksi tavaksi MOTIVOIDA ja itsekin MOTIVOITUA ulkoilemaan. 💙Useat teistä seuraajista on ollut mukana luomassa yhteisöä, joka INNOSTAA toinen toistaan liikkumaan - säällä kuin säällä! 💦❄️ Tästä iso kiitos jokaiselle, OOTTE IHAN HUIKEITA! 💙 Mikä oikeasti sen parempi motivaattori olisikaan kuin yhdessä liikkuminen - jokainen omalla tahollaan ympäri Suomea? ❄️ . . Kuten jo aikaisemmin vihjailin, NYT olisi aika viedä #lenkkijengi SEURAAVALLE TASOLLE. . . Seuraavan kuuden (6) viikon ajan (4.11-15.12) sinulla on mahdollisuus innostaa omalla esimerkillä muita lenkille ja olla siten mukana HUIKEASSA ARVONNASSA. Arvon kaikkien osallistuneiden kesken yhteistyössä @björnborg kanssa Björn Borg urheiluvaatesetin (arvo yli 200€). . Ohjeet osallistumiseen: 1. Postaa omaan feediisi ulkoilukuva ja merkkaa se #babysteps_susanna sekä @susanna_mustajarvi 2. Seuraa @susanna_mustajarvi 3. Tägää tähän kuvaan mukaan ystävät, jotka haluaisit mukaan arvontaan ja levittämään hyvää fiilistä. . Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . Ja ei tässä vielä kaikki. Lisäksi jokaisen storyn puolella @susanna_mustajarvi tägänneiden kesken arvon JOKA VIIKKO @bjornborg JUOMAPULLON ja TREENIKASSIN. Kuuden viikon ajan. . . Aika mahtavaa, vai mitä? Nyt sinun tehtäväsi on lähteä nauttimaan ulkoilusta ja siten olla mukana innostamassa myös muita liikkumaan! ❄️ Yhdessä me olemme enemmän! #ulkoiluhaaste #lenkkihaaste #arvonta #giveaway #björnborg #babysteps_susanna

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Olin yksinäinen kun olin vauvan kanssa kotona. Olen toisaalta myös pikkuhiljaa ajautunut "yksinäiseksi". Kun itseäni ei kiinnostanut enää baareissa pyöriminen, niin jäin aika yksin. Toisaalta viihdyn hyvin itseksenikin. Vauva aikana kotona ollessa olisi ollut kiva joskus jutella aikuisen kanssa mutta koska korvike vauva, sain "mammakerhoissa" sitä paheksuntaa ja jäin siis pois. Olen myös huono päästämään ihmisiä lähelle aikaisemman jatkuvan arvostelun takia...

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Hei kiva kun laitoit kommenttia! Tuo kuulostaa tosi kurjalta. Etenkin tuo, että koit paheksuntaa korvikkeen vuoksi. Oon tosi pahoillani! Mutta uskon sua. Tuollaista tapahtuu ja se on tosi väärin. 

Yksinäisyys ei ole koskaan kivaa. Sen vuoksi toivon, että löydät ympärillesi ihmisiä, jotka voivat jakaa kanssasi elämäsi ilot ja surut. <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Vanhemmuuden paineet ja keskustelu niihin liittyen on kiivaimmillaan. Kirjoittelin hiljattain omista paineista vanhemmuuteen liittyen, ja totesin, että taidan olla itse se, joka asettaa suurimmat paineet itselleni. Tässä postauksessa kerroin myös Yle akuutin artikkelista, jossa tunnetut vanhemmat kertoivat omista epäonnistumisista vanhempana. Jutun ideana oli tuoda näkyväksi vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja samalla normalisoida vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja epävarmuutta. 

Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita.

Vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi kuitenkin kuohumaan. Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita. Otsikon lausahdus oli lainaus Shitty is the new black -bloggaajan Sariannan haastattelusta. Tämä lause sai osakseen hyvin tuomitsevia kommentteja, kuten "miksi niitä lapsia tulee hankkia, jos ne alkaa ottamaan päähän"

Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen
Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen

Pettymys

Tätä kohua seuratessa suurin tunne itsellä oli pettymys. Minä olin niin pettynyt siihen, miten kerta toisensa jälkeen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tuomitsevat ja nostavat oman itsensä toisen yläpuolelle. Ärsyttää tosi paljon tekopyhät ihmiset. Ja nämä kommentoijat ovat juuri sitä. Tiedän, että kenenkään elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Rakkauteen kuuluu myös toisen ääripään tunteet, joten kaikki ihmiset kokevat myös negatiivisia tunteita omia läheisiään kohtaan. 

Vaikka lapsi olisi ollut kuinka haluttu ja toivottu, ei se estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan. 

Petyin myös siihen, että lapsettomuuden kokeminen otetaan usein tällaisissa keskusteluissa esiin. On todella väärin levittää ajatusta ja asennetta, jossa ajatellaan lapsettomuuden suojaavan negatiivisilta tunteilta lasta tai vanhemmuutta kohtaan. Vaikka lapsi on kuinka haluttu ja toivottu, ja vaikka olisit ollut kuinka valmis vanhemmaksi, ei se silti estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita. Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: "minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta "vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan." Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa? 

Tunnetaidot ja -kasvatus

Meidän jokaisen tulisi tehdä töitä sen eteen, että osaisimme tunnistaa, nimetä ja sanoittaa omia tunteitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä ei voi valita, mutta aina voi päättää miten antaa tunteen ohjata omaa toimintaa. Me vanhemmat olemme tärkeässä roolissa oman lapsemme tunnetaitojen opettelussa. Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, niin miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista? Se ettei niitä hyväksy, ei kuitenkaan poista niitä. Tunteet ovat joka tapauksessa olemassa – hyväksyy niitä tai ei. Jos tunteitaan ei hyväksy, näkyy se usein pyrkimyksenä peitellä niitä hyssyttelemällä tai päihteitä käyttämällä. Molemmat tavat ovat haitallisia niin itselle kuin lähipiirillekin.

Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista?

Me olemme myös erilaisia persooniltamme, olematta kuitenkaan toinen toistaan parempi. Osa meistä ihmisistä on enemmän tunteellisia kuin toiset. Jos toinen ihminen tuntee enemmän ja voimakkaammin, ei se missään nimessä ole syy miksi vähemmän tunteva voisi alkaa tuomitsemaan tunteellisempaa ihmistä. Jos sinä et ole kokenut jotain tunnetta (tai et ole sitä ainakaan tunnistanut), ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi sallittua ja jopa normaalia tuntea. Nämä ovat ihan perusasioita! Miksi ne unohtuvat kun tuolla sosiaalisessa mediassa vouhkataan? 

Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen
Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen

Tuomitseminen

Miksi sitten ihmiset tuomitsevat toisia? Olen paljon pohtinut tätä. Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa – pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi. On ehkä opittu siihen, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. On opittu myös siihen, ettei saa valittaa. Ja juuri negatiiviset tunteet usein rinnastetaan valittamiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tunteiden sanoittaminen ole valittamista. Ehkä kritisoijat ja tuomitsijat eivät halua tuntea negatiivisia tunteita, koska ne koetaan epämukaviksi ja vääriksi. Ehkä he pelkäävät paljastuvansa ja haluavat peitellä sitä hyökkäämällä? Tärkeintä olisi kuitenkin oppia tunnistamaan, mitä pelkää ja miksi!

Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi.

Kiusaaminen

Toisen ihmisen kritisointi ja arvostelu kärkkäästi on kiusaamista. Sellainen ihminen, joka haluaa kommentillaan lytätä toista alas nostamalla itseään ylös, on kiusaaja. Sosiaalinen media on raaka maailma, jossa välillä tuntuu, että fiksutkin ihmiset saattavat kommentoida todella loukkaavasti. Miten sinä haluaisit oman lapsesi toimivan toisia ihmisiä kohtaan? Tee siis itsekin samoin. Jos me vanhemmat lauotaan suustamme mitä sattuu ja syyllistetään muita ihmisiä, on melko varmaa, että meidän lapset tulevat tekemään samoin. 

Miten sinä toivoisit lapsesi toimivan toisia kohtaan? Toimi itse samoin.

Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen
Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen

Epäkohtia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi toisten sanomisista tai tekemisistä halutaan löytää väkisin jotain pahaa sanottavaa. Eikö olisi mukavempaa tukea ja kannustaa muita? Koskaan ei ole varmaa oletko joskus itse samassa tilanteessa. Mitä silloin toivoisit muilta ihmisiltä? Tässä kohussa ihmetytti se, ettei jotkut ihmiset osanneet yhtään asettua Sariannan saappaisiin. Luulen, että eniten ihmisillä silmiin pisti sanavalinta "vitutti". Tämä sana ei ole kaikilla jokapäiväisessä käytössä, mutta kaikki varmasti tietävät mitä se suurin piirtein tarkoittaa. Joillekin se on pientä ärsytystä, toisille taas suurta. Mutta on se mitä tahansa, se on täysin hyväksyttyä. 

Äitiys on täynnä tunteita – kaikilla!

Äitiys on todellakin täynnä erilaisia tunteita ja niistä pitäisi saada puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että tarvitsee pelätä tuomitsemista. Tunteita tulee ja menee. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon antaa tunteiden ohjata omaa toimintaa. On viisautta uskaltaa sanoa ääneen myös ne kaikkein pelottavimmatkin tunteet. Jos on hetkellisesti tuntenut negatiivisia tunteita lastaan kohtaan, se ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi lasta. Se ei myöskään tee ihmisestä yhtään huonompaa vanhempaa. 

Ollaan armollisempia itseä ja toisiamme kohtaan!

Uskalletaan sanoa ääneen omia tunteita ja tuodaan näkyväksi se, että elämään kuuluu kaikki tämä tunteiden kirjo. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko hyväksyttävää katua vanhemmuutta?

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa "Pojan käyttöopas äideille" -kirjan. Klikkaa kuvasta ja tule sinäkin mukaan arvontaan!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA 💕 Matkani pojan äitinä on vasta alussa, joten mikä sen mielenkiintoisempaa lukemista olisikaan kuin humoristinen käyttöopas pojan äidille. 🚨🚒🚙On hauska huomata kuinka Peetu jo nyt nauttii poikamaisesti vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hän on sopivasti rämäpää kuten on äitinsä ja isänsäkin! 💜 . . 💕Yhteistyössä @fitrakirjat kanssa arvon juuri julkaistun Pojan käyttöopas äideille -kirjan💕🦄 . . 🦄 Tämä on kyllä ehdottomasti hauskin arvonta pitkään aikaan.💕 Kirja käy läpi pojan kehityskaaren vauvasta aikuisuuteen. Mitä kaikkea tuohon matkaan mahtuukaan? 🥰 . . Psst. Tämä on muuten ihan super hyvä lahjaidea sisarukselle tai ystävälle vaikka pukinkonttiin 💕 . . Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . #arvonta #yhteistyössä #poikienäidit #pojankäyttöopasäideille #fitrakirjat #fitra @poikienaidit_official kuva: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 | 

Kyllä lapset taitavat ihan kaikilla ottaa hermoon välillä vaikka olisivat kuinka toivottuja. Myös minulla, vaikka esikoinen kuoli muutaman päivän ikäisenä ja toinen lapsi oli erittäin toivottu ja odotettu, niin myös minulla oma ja niin rakas lapsi meinaa välillä "vituttaa".

Mietteitä
2/13 | 

Lopuksi kiteytit hyvin sen että kaikki tunteet ovat sallittuja mutta se miten niiden edessä toimii on se ratkaiseva juttu!en voi nimittäin sietää lasta alentavia kommentteja vanhemman suusta.eli just noin että puhua saa vaikeustakin tunteista vaikka toiselle aikuiselle kunhan vain ei satuta lasta henkisesti tai fyysisesti.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen täysin samaa mieltä. En voi sietää sitä, että lapsi nolataan tai hänen vierellään puhutaan AIVAN kuin hän olisi ilmaa eikä ymmärtäisi. Joskus aikuiset ihmiset eivät vaan ymmärrä, että myös lapsella on tunteet ja hän ymmärtää asioita hyvinkin paljon. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan alemmuutta tai loukkauksia VARSINKAAN omilta vanhemmiltaan. Mulla on itseasiassa luonnoksissa jo kirjoitettu postaus juuri tähän aiheeseen, sillä näitä näkee aivan liian usein julkisilla paikoilla, ja mulle ainakin tulee tosi paha mieli lapsen puolesta. :/ :(

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Elina16
3/13 | 

En ihan allekirjoita tuota lapsettomuus-kommenttia. Itsellä takana pitkä lapsettomuus ja hoidoilla saatiin vihdoin ja viimein yksi lapsi. Ja kyllä, olen ollut väsynyt ja lapsi on välillä hyvin ärsyttävä ja raivostuttava. Sanon sen ääneen kotona, mutta esim ulkopuolisille tai neuvolassa en ole uskaltanut puhua väsymyksestä tai niistä negatiivisista tunteista. Ja tuossa se syy. Kaikki olettaa että lapsettomuuden jälkeen kaikkien pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia lapsesta kun sitä itse on halunnut. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että lapsettomuudesta kärsineet eivät uskalla myöntää julkisesti negatiivisia tunteita eikä pyytää apua.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen huomannut tuon kans. Lapsettomuudesta kärsineet itse ovat itselleen ja toisilleen todella armottomia. :/

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
4/13 | 

En nyt allekirjoittaisi että juuri lapsettomuudesta kärsineet rummuttaisivat tuomioitaan, kyllä näitä tyyppejä löytyy joka junasta ja yleensä ovat vain se äänekkäin porukka. Vaikka olen lapsettomuushoidot käynyt läpi niin myönnän silti auliisti, että totta hemmetissä se *tuttaa valvoa öisin silmät ristissä vauvan kanssa. Eikä vähennä rakkauttani tuota pientä mötkälettä kohtaan yhtään. Vaikka lasta sai hartaasti vuosia toivoa, niin en todellakaan elätellyt silloinkaan ajatuksia että vanhemmuus olisi yhtä hattaraa koko ajan. Ei se tarkoita, että silti vaihtaisi osaansa mistään hinnasta. Se on elämää kaikkine kupruineen :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Näinhän se varmasti on. Voi kumpa kaikki vain ymmärtäisi tuon, että elämään kuuluu rosoisuus, eikä se tee siitä yhtään sen huonompaa. Itseasiassa vaan parempaa!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

?
5/13 | 

Muuten hyvä kirjoitus mutta leimaat nyt tässä itsekkin ihmisiä tekopyhiksi sun muiksi että eikö mene jauhot pussissa nyt vähän sekaisin?

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

No toisaalta kyllä. Perustan ajatukseni kuitenkin faktaan, eli kaikilla meillä on tunteet ja tunnemme sekä positiivisia ja negatiivisia tunteita. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
6/13 | 

Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: "minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta "vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan." Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa?

Itse lapsettomuudesta kärsineenä särähti aika pahasti korvaan tämä yleistys. Sinun on mahdotonta tietää mitä lapsettomuus on, jos et ole sitä itse joutunut kokemaan. Kyllä siinä surun keskellä joku osa itsestä kuolee, eikä se palaudu ikinä. En silti koskaan allekirjoittaisi tuota, että juuri lapsettomuudesta kärsineet eivät muka tuntisi ihan samoja tunteita lastaan kohtaan, kun mitä muutkin. Tottakai se lapsi välillä ärsyttää vaikka häntä olisi toivottu ja odotettu 10 vuotta. Olisi tärkeää koittaa ymmärtää, ennen kuin tuomitsee.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kyllä vaan. Sehän siinä just on, sillä olen itsekin kokenut lapsettomuutta. En siis huutele täällä vain muuten vaan asiaan liittyen. Tämä asia vain tulee kerta toisensa jälkeen vastaan. Varmaan juuri siksi, että olen itsekin sitä kokenut. Ja se on ollut ihan kamalaa. Olen myös kokenut sen, kun lapsettomat hokee mantraa, ettei kaikkia tunteita saisi kokea, koska olemme niin kauan lasta halunneet. Ei ole oikeutta kokea negatiivisia tunteita. En yleistä, mutta se kuitenkin omalla kohdallani tulee usein esille. Me lapsettomuudesta kärsineet emme hyväksy helposti negatiivisia tunteita lasta kohtaan itseltämme. Ja se on väärin, sillä kaikki tunteet ovat sallittuja. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ennen äitiyttä en olisi ikinä osannut kuvitella, millaista väsymystä sitä todella tulee kohtaamaan. Pätkäyöt ovat todellisuutta, ja kuuluvat osaksi suurimman osan lapsiperheen elämää jossain kohtaa. Samalla en olisi voinut kuvitella kuinka hienosti meidän äitien ja isien kehot jaksavat, vaikka takana ei olisi kuin ihan muutama tunti unta – ja tätä vielä useita viikkoja. 

Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, ja sen jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. 

Elän tällä hetkellä vaihetta, jossa kysymys, "mitä sinulle kuuluu" tarkoittaa yhtä kuin "miten teillä on nukuttu". Ja kiitos kysymästä – huonostihan meillä. Noin viisi viikkoa sitten meillä alkoi tiheän imun kausi, jonka jälkeen emme ole juurikaan nukkuneet. Yöt ovat levottomia. Öisille hulinoille ei näy loppua. Pakko todeta, että tässä kohtaa alkaa jo hieman nämä viikot painamaan silmiä ja koko kroppaa. Viiden viikon aikana olen nukkunut maksimissaan kaksi tuntia yhtenäistä unta. 

Viiden viikon aikana olen nukkunut maksimissaan kaksi tuntia yhtenäistä unta.
Viiden viikon aikana olen nukkunut maksimissaan kaksi tuntia yhtenäistä unta.

Viiteen viikkoon on mahtunut öitä, jolloin on herätty puolentunnin välein. Nyt viimeisten öiden aikana olemme heränneet tunnin välein. Muutamia kahden tunnin pätkiä voi myös yöstä löytyä. Peetu ei ole itkuinen, mutta hyvin levoton kyllä. Olen yrittänyt pohtia mistä tämä voisi johtua. Olemme kokeilleet monia juttuja kuten lisämaitoa ja erilaisia nukuttamisentapoja. Olemme nukuttaneet rinnalle, tutin avulla, silittelemällä. Meillä on iltarutiinit ja kohina käytössä. Olemme myös siirtäneet Peetun perhepedistä omaan sänkyyn ja siellä unipesään. Lisäksi olemme kokeilleet painoa peiton päällä. Olen pohtinut pääni puhki ja kokeillut asioita – tuloksetta. Katkonaiset unet johtuvat jostain sellaisesta, mihin emme vain pysty vaikuttamaan. Tästä syystä en juurikaan enää jaksa analysoida mistä tämä heräily voisi johtua. Haluan uskoa, että tämä on vain vaihe, joka menee pian ohi. 

En enää jaksa pohtia syytä pätkäöille. Haluan vain uskoa, että tämä menee pian ohi!

On syy sitten mikä tahansa, se ei poista sitä tosiasiaa, että huonosti nukutut yöt alkavat pikku hiljaa näkyä omassa tekemisessä. Olen hyväntuulinen, mutta päivissä en mitään järkevää saa kyllä aikaiseksi – ja eihän minun tarvitsekaan. Olen muutamia tekstejä välillä yrittänyt tänne blogiin kirjoittaa, mutta väsyneenä ei vain saa kirjoitettua luettavaa tekstiä. Kirjoittaminen on luovaa työtä, ja se vaatii melko selkeän pään. Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. Minulla väsymys vaikuttaa muun muassa tasapainoon, ja olo on ollut viimeisten viikkojen aikana melkoisen sumeaa. 

Väsyneenä monet yksinkertaisetkin asiat alkavat muuttua monimutkaiseksi. 

Väsyneenä ei saa mitään järkevää aikaiseksi – onneksi ei tarvitsekaan!
Väsyneenä ei saa mitään järkevää aikaiseksi – onneksi ei tarvitsekaan!

Pyrin pitämään kiinni arjen rutiineista, sillä ne auttavat jaksamaan!

Arjessa pyrin pitämään tietyt rutiinit yllä, sillä ne auttavat jaksamaan. Minun hyvinvointia tukevia rutiineja ovat aamupuuro marjoilla ja raejuustolla, aamulenkki Peetun kanssa, salitreenit kahdesta kolmeen kerran viikossa ja lauantaisin pidän somevapaata. Ihmeellistä tässä on se, että nautin suunnattomasti jokaisesta päivästä. Joka aamu kun herään ja näen Peetun, koko nukkumaton yö unohtuu. Väsymys siirtyy ja kiukkua ei ole, kun saa vain viettää aikaa oman lapsen kanssa. Se on ihmeellistä. Rakkaus omaa lasta kohtaan on niin voimakasta, että se antaa kyllä ihmeellisiä supervoimia meille molemmille – minulle ja miehelleni. 

Pyrin arjessa pitämään kuitenkin kiinni rutiineista!
Pyrin arjessa pitämään kuitenkin kiinni rutiineista!

Elämä on tässä ja nyt! On tärkeää osata priorisoida asioita oikein. Tällä hetkellä koen, että minun tärkein tehtävä on pitää itsestäni huolta, jotta pystyn olemaan hyvä äiti Peetulle – väsyneenäkin. Se vaatii armollisuutta itseä kohtaan. Pian tulee varmasti taas aika, kun meidän perhe nukkuu hyvin. Se ajatus mielessä jaksan vielä tulevatkin viikot.

Onko sinulla vinkkejä tällaiseen elämänvaiheeseen?

Miten sinä olet pärjännyt väsymyksen kanssa?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Pssstt. Jos et muuten vielä seuraa minua instagramissa, niin tee heti korjausliike sen suhteen, sillä sieltä saa roppa kaupalla motivaatiota arkeen. Lisäksi siellä juttelen enemmän meidän arjesta ja ajankohtaisista aiheista. Olen asettanut omaksi tavoitteeksi sosiaalisessa mediassa innostaa päivittäin ainakin yhden ihmisen tekemään hyvinvointia tukevia valintoja. Lupaan, että liittymällä minun jengiin alat huomaamattasi tekemään arjessasi sellaisia asioita, jotka vievät sinua kohti omia tavoitteitasi. 

Lue myös: 

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Voinko imettävänä äitinä juoda alkoholia?

Perhepeti – merkki laiskuudesta?

 

Kommentit (9)

Vierailija
1/9 | 

Hyvin kirjoitettu teksti, ei näy väsymys siinä suhteessa! Mutta todella myötäelän tilanteessasi ja tsemppaan, että varmasti yöt vielä jossain vaiheessa muuttuu paremmiksi, milloin tahansa voi vauvan vaihe vaihtua ja yhtäkkiä nukutaankin paremmin. Nää pikkulapsiajat on unelle usein koettelemusta, itselläni siis kolme muksua. Ja sitä vähemmän ymmärrän heitä, jotka vapaaehtoisesti tinkii yöunistaan ja esim.herää neljältä aamulla ollakseen tehokkaampia ja tuottavampia, kuten nykyään monet menestyvät miljonäärit kehuu tekevänsä... Tästä just kirjoittelin omaan blogiin tänään.! 😊❤️
Anna / Mustikkapasta

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos <3 Jep, unet on kyllä todella tärkeitä terveydelle, ja ymmärrän hyvin tuon sun pointin. Kuinka tehokas sitä pitääkään olla, että se menee terveyden edelle? 

Vauva-aika on tällaista ja tilanteet muuttuu jatkuvasti <3 Onneksi meillä on äitiyslomat, ettei tarvitse aamulla lähteä töihin vaan voi nukkua tarvittaessa myös päivällä päiväunia. :)

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Niin ja kiitos. Välillä tuntuu, ettei näistä teksteistä tuu yhtään mitään näin väsyneenä. <3 Kiitos kun jätit kommenttia!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
2/9 | 

Meillä oli esikoinen tuollainen aivan mahdoton rinnalla roikkuja. Nyt 5-vuotiaana löytyi keliakia ja edelleen lievä maitoallergia, jonka pitäisi siis yleensä kouluikään mennessä hävitä. Mutta luultavimmin se koko vauva-aika sylissä ollen ja rinnalla roikkuen sekä tiheät vaipanvaihdot johtuivat juuri näistä suolisto-oireista.

Vierailija
3/9 | 

Moikka! Minulla on muutaman päivän teidän Peetua vanhempi tyttö, ja täällä saman tyyppiset hulinat meneillään:) oon laittanut hänet "kapaloon" yösyöttöjen jälkeen ja tutin suuhun, ja oon huomannut, että siitä on ollut todella hyvä apu nimenomaan tuohon levottomuuteen. Laitan siis vauvan peiton niin, että käännän pitkät sivut vartalon alle, niin että kädet jää ristiin rinnan päälle. Toki hän saa paketin avattua helposti, mutta usein käy niin, että rauhoittuu samantien ja nukahtaa. Tsemppiä! :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Hei tuo kuulostaa hyvältä vinkiltä. Voisin kokeilla sitä itsekin. <3 Kiitos paljon vinkistä ja kommentista.  Tsemppiä sinne myös hulinoiden keskelle! 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
4/9 | 

Yleensä 3kk ikäisenä helpottaa ja unirytmi tasoittuu. Vatsa-ja ikenien hierontaa voi kokeilla.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019

Instagram