Kirjoitukset avainsanalla stressi

Uupuminen on erittäin ajankohtainen aihe, sillä lähes päivittäin näkee uutisia ja artikkeleita uupuneista ihmisistä. Erityisesti suorittaville tyypeille uupuminen on melko yleistä. Entiset tehopakkaukset huomaavat jossain kohtaa elämää, etteivät enää vain jaksakaan. 

En ole koskaan näyttänyt ulospäin väsymystä. Koin, että se on heikkoutta, joka voisi kääntyä minua vastaan.

Olen aina halunnut näyttää muille olevani energinen ja aikaansaava. Eihän kukaan halua väsynyttä ihmistä töihin tai ostaa palveluita väsyneeltä ihmiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä aika olla rehellinen. Tiedän, että rehellisyys auttaisi minua, mutta ennen kaikkea siitä voisi olla apua myös muillekin samaa kokeneille. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Minä uuvuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten muutettuani Turkuun. Koko uupuminen alkoi jo paljon ennen tuota hetkeä, mutta lopulta seinä tuli vastaan vaihtaessani kotikaupunkia. Muistan kuinka tilanne ei tullut minulle yllätyksenä. Olin siihen asti tehnyt monta vuotta kolmea tai jopa neljää työtä päällekkäin. Samanaikaisesti kilpailin bikini fitnessissa tavoitteellisestiPoltin tietoisesti kynttilää molemmista päistä. Halusin pärjätä. Minulla oli kova tarve saada näyttää, että minusta on johonkin ja pystyn elämään itsenäisesti.

Koko uupuminen tuli rytinällä vasten kasvojani. Yhtäkkiä lyyhistyin, ja totesin etten vain jaksa enää. Makasin sohvalla sikiöasennossa itkien, enkä pystynyt liikkumaan.

Tuon kokemuksen jälkeen karsin kalenterini täysin tyhjäksi ja aloitin puhtaalta pöydältä koko elämäni kanssa. Se tuntui todella hyvältä, vaikka samaan aikaan olo oli hyvin merkityksetön. En tuolloin ihan ymmärtänyt mitä uupumisesta toipuminen todella vaatisi. Tiesin sen kyllä teoriassa, mutta olen aina jotenkin ajatellut olevani yli-ihminen, joka selviää kaikesta. Myös yrittäjyys ajaa helposti siihen, että pystyy tekemään vain vähän töitä ja pysymään sen avulla koko ajan työmarkkinoilla aktiivisena. Suurin pelkoni oli jäädä sivuun kaikesta. Ajattelin vain olevani työnarkomaani, jonka oli löydettävä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työ ja menestyminen.

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Vuosi tuon jälkeen päädyin kuitenkin hakeutumaan psykoterapiaan, jossa sain käydä näitä ajatuksia läpi. Olen aina ollut erittäin analyyttinen, ja pohdin paljon elämää. Olin todellinen mallioppilas myös terapiassa. Lopulta en sielläkään uskaltanut näyttää todellista väsymystäni. Ja puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen olin jälleen samassa tilanteessa. Pikku hiljaa oma jaksaminen oli jälleen tullut päätepisteeseensä. Tuntui, etten enää pystyisi toimimaan osana tätä yhteiskuntaa. Olin jotenkin hyödytön. Miten voin olla jälleen tässä pisteessä? 

Tuolloin kävin myös psykologilla puhumassa asiasta ja minulle tehtiin BDI itsearviointikysely (ns. masennuskysely), jollaisia olin tehnyt itse omille asiakkailleni mielenterveys- ja päihdetyössä. Tuota kyselyä täyttäessäni mietin, että tuleekohan tästä luotettavaa tulosta, sillä tunnen tuon kyselyn niin hyvin. Tietoisesti yritin olla hyvin rehellinen, mutta tiedän, että alitajunta jatkuvasti yritti kaunistella todellisuutta.

Itsearviointikyselyn tuloksena minulla voisi olla keskivaikea masennus.

Kävimme tätä asiaa psykologin kanssa läpi, ja hän ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysähtymisen. Hän ei nähnyt syytä asian eteenpäin viemiselle – ei tarvetta lääkehoidolle, mutta lepoa tämä tilanne vaatisi.

En edelleenkään missään kohtaa halunnut täysin myöntää itselleni ja muille uupumukseni vakavuutta. Tein keikkatöitä, jotta voisin palautua. Omat voimat alkoivat kuitenkin todella nopeasti palautua ja tuntui, että pystyisin jälleen palaamaan kunnolla töihin. Tuolloin aloitinkin palvelupäällikkönä kotipalveluja tuottavassa yrityksessä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun uuvuin jälleen. Tiedän, että työpaikka oli myöskin täysin väärä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

Tällä kertaa ymmärsin, että nyt oikeasti palautuminen vaatisi aikaa. Se ei mene kuukaudessa tai kahdessa ohi. Olin myös lapsettomuusklinikalla käynnin jälkeen ymmärtänyt, että näillä stressitasoilla en voisi tulla myöskään raskaaksi. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Nyt viimeisestä "romahduksesta" on kulunut reilu puoli vuotta. Yhä edelleen viikoilla, jolloin on päivittäin sovittuja asioita, saatan kokea syvää väsymistä. Olen ihminen joka nauttii tekemisestä. Minä ja aivoni palautuvat parhaiten tekemällä itselleni tärkeitä asioita. Jos elämääni tulee hiukankin jotain negatiivista tai turhaa stressiä, alan voimaan pahoin. Tuntuu, etten ole vieläkään entiseni. Palautumiseen voi mennä vielä monia kuukausia ja se tuntuu hyvin turhauttavalta.

Pelkään, etten palaudu enää koskaan ennalleni. Ja samalla kaipaan ajoittain tuota tehopakkausta!

Tällä hetkellä voin hyvin. Teen valmennustöitä, luentokeikkoja sekä tätä blogia kunnianhimoisesti, mutta rennosti. Nyt ei ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Teen ekaa kertaa elämässäni asioita intohimolla, mutta vain sen verran, että se tuntuu kivalta. Raskaus ja perheen perustaminen on myös muokannut osaltaan omia arvojani. En koe, että nyt tarvitsee saavuttaa mitään. Nyt on aika vain olla ja nauttia kaikesta – tässä hetkessä. 

Hyvä tulee hyvän luokse. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskityn nyt elämään intohimoisesti ja arvostaen, näin tiedän eläväni minun näköistä elämää!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämään!" – näin minulle kerrottiin

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja ajankohtaisesta aiheesta. Oman kokemukseni vuoksi en voi olla miettimättä voisiko osa väsymyksestä johtua esimerkiksi kilpirauhasesta tai raudanpuutteesta. Fitness voi vaikuttaa hormonitasapainoon ja laukaista kilpirauhasongelmia. Kilpirauhanen vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Kaikkea hyvää sinulle ja toipumisen polulle!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos paljon kommentistasi! Tuo on hyvä huomio. Muistaakseni nuo molemmat minulta silloin tutkittiin, sillä kävin ennen psykologilla käyntiä myös verikokeissa. Ja multa ei tainnut sieltä löytyä mitään. En tosin muista kauhean tarkasti, että mitä kaikkea siinä kohtaa tapahtui. Elin tuon ajan melko sumun peitossa.

Kaikkea hyvää myös sinulle! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
2/4 | 

Mä romahdin pari kuukautta sitten. Vaikka olen toipumassa hyvää vauhtia, välillä karmii täälläkin ajatus, etten palaudu koskaan entiselleni. Kiitos rehellisestä postauksesta!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos paljon kommentistasi <3 Asiasta puhuminen auttaa. Ja tärkeintä on olla rehellinen itselle. Palautumiseen voi oikeasti mennä aikaa, joten ei kannata pitää sen kanssa kiirettä. <3 Toivon, että meistä molemmista kaivautuu vielä jotain parempaa. Ehkä sitten emme enää kaipaa mennyttä minää ja osaamme ottaa vähän rennommin. Oikein paljon tsemppiä sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Stressaatko paljon? Miten voisit vähentää stressiä? Nämä kysymykset minulta kysyttiin, kun varasin puhelimitse aikaa lapsettomuushoitojen aloitukseen. Kysymykset olivat erittäin merkitykselliset, sillä tämän jälkeen aloin tekemään elämääni radikaaleja muutoksia. Jos sinä haaveilet raskaudesta. Kannattaa tämä lukea ajatuksella läpi. 

Suorittava elämäntyyli ajoi minut jatkuvasti loppuun

Olin tottunut elämään maailmassa, jossa suoritan paljon asioita, jotta voin saavuttaa tavoitteeni. Unohdin välillä elää, koska minulla oli kiire jo saavuttaa seuraavia asioita. Suorittaminen ei ole vain tapa toimia, vaan se on iso osa minun uskomusmaailmaani. Koin usein tyydytystä ja oma arvoni nousi, kun saavutin itselleni jotain merkityksellistä esimerkiksi työelämässä tai urheilijana. Halusin kokea tuota arvostusta niin itseltäni kuin muiltakin.

En sanoisi, että pelkästään suoritukseni olisivat määrittäneet minun arvoa, mutta olivat ne ainakin hyvin suuressa roolissa. 

Miten pääsin irti suorittamisesta? Kuva: Eevi Teittinen
Miten pääsin irti suorittamisesta? Kuva: Eevi Teittinen

Jatkuva suorittaminen on kuitenkin hyvin kuluttavaa. Milloinkaan ei ole hyvä olla. Missään kohtaa en tuntenut tyytyväisyyttä, koska aina voisi olla parempi. Aina voisi saada paremman työpaikan tai paremman työkeikan. Ennen kolmeakymmentä olin ehtinyt uupumaan elämäni aikana jo useampaan kertaan. Uskon vahvasti, että suorittava elämäntyylini oli suurin syy uupumisille. 

Miten pääsin irti suorittamisesta?

Omalla kohdallani ainoa keino oli totaalinen pysähtyminen. Karsin kaiken turhan pois elämästäni. Päädyin myös jäämään pois töistä, joka oli todella iso päätös näin kunnianhimoiselle ihmiselle. Jouduin tilanteeseen, jossa todella pohdin mikä minulle on elämässä tärkeintä. Kuten vauvakuume postauksessani kerroin, vauvakuumeessa elämä alkoi tuntua merkityksettömältä. Tämä oli myös yksi syy, mikä aiheutti pysähtymisen. Lähdin arvioimaan elämää hyvin konkreettisesti – pala palalta. En jättänyt elämääni mitään, mikä ei toisi iloa tai onnea. Ja jos oli jotain onnea tuovia asioita, jotka pahimmillaan stressasivat paljon, päätin muuttaa asennettani näitä asioita kohtaan.

Voisinko tehdä asioita huolettomammin? Tuoko nipottaminen ja täydellisyyden tavoittelu minulle onnea?

Näiden ajatusten saattelemana lähdin muuttamaan asennettani. 

Yksi konkreettisemmista asioista oli kodinhoito. Olen edelleen hieman neuroottinen puhtauden suhteen, mutta olen opetellut olemaan stressaantumatta siitä. Nykyään voin hyvin jättää siivouspäivän välistä, jota en ennen olisi ikimaailmassa tehnyt. Tai voin lähteä matkalle, ilman että olisin ennen matkaa pessyt vessat ja pesuhuoneen. Likaa on maailma täynnä, joten sitä en voi kokonaan poistaa. Minun oli vain päätettävä, mikä olisi minulle sopiva siisteysaste meidän kotona, jotta voin olla onnellinen ilman turhaa stressiä ja turhautumista.

Onko stressillä vaikutusta raskaaksi tulemisessa? Kuva: Eevi Teittinen
Onko stressillä vaikutusta raskaaksi tulemisessa? Kuva: Eevi Teittinen

Kaikki lähtee omien heikkouksien tunnistamisesta. Mitkä sinua stressaavat eniten? Sen jälkeen lähde tekemään tarvittavia toimenpiteitä asian poistamiseksi tai oman asenteesi muuttamiseksi. 

Stressi ja raskaus

En tiedä kuinka paljon tätä on oikeasti tutkittu, mutta uskon vahvasti siihen, että stressillä voi olla jonkinlainen vaikutus naisten haasteille tulla raskaaksi. En näe syytä, miksi stressiä ja sen vähentämistä ei kannattaisi ainakin kokeilla omassa elämässään. Ei kokeileminen ainakaan huononna tilannetta. Stressi kuuluu meidän elämään, ja se on meille myös hyväksi. Kokonaan stressiä ei tarvitse poistaa. Liiallinen ja pitkäaikainen stressi on kuitenkin terveydelle haitallista.

Tsemppiä stressin aiheuttajien ja reaktioiden arvioimiseen!

by Susanna (rv 22)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Miksi aivoni eivät toimi? – voinko laittaa hajamielisyyden ja unohtelun raskauden piikkiin?

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019