Kirjoitukset avainsanalla ystävyys

Huh! Olen vieläkin sanaton saamastani huomiosta, joten katsotaan miten saan omat tunteet ja ajatukset puettua sanoiksi. En olisi koskaan uskonut saavani yllätys Baby Showereita – ja vielä kahteen kertaan. Rakastan itse järjestää yllätyksiä ystävilleni, mutta en ole kuin muutaman kerran itse tullut yllätetyksi. Olen melko hyvä salapoliisi – tai näin ainakin olen itselleni uskotellut. 

Ensimmäinen yllätys tapahtui pari viikkoa sitten sunnuntaina. Olin mieheni kanssa moottoripyöräilemässä ja nauttimassa sunnuntaista. Olin jo tässä kohtaa ihan fiiliksissä, koska mielestäni on aina yhtä ihanaa tehdä kaksin juttuja ihan rauhassa. Kävimme ajelun lopussa mieheni isän luona ja sieltä sitten lähdimme ajelemaan kohti kotia. Saavuttuamme kotimme pihaan, mieheni kertoi käyvänsä vielä autotallissa ja vievänsä moottoripyörän sinne. Minä kerroin kiiruhtavani sisälle vessaan. 

Kun saavuin kotiin, minulle tuli tunne, että jokin ei ole nyt ennallaan. 

Kun saavuin kotiin, minulle tuli heti tunne, että nyt ei kaikki ole niinkuin ennen. Jotain on muuttunut. Joku on käynyt meidän kotona. Vessa sai odottaa, sillä halusin selvittää asian heti. Kuka ihmeessä on käynyt meidän kotona? Lähdin kävelemään kohti olohuonetta. Olohuoneessa odotti suuri yllätys. Siellä oli kaikki minun ihanat ystävät Turusta ja he huusivat yhteen ääneen "yllätys". Menin ihan shokkiin, koska tulin täysin yllätetyksi omassa kodissani. 

Olen kiitollinen jokaisesta tässä kuvassa.
Olen kiitollinen jokaisesta tässä kuvassa.

Meillä on todella tiivis ystäväporukka, joka koostuu mieheni lapsuudenystävistä ja heidän puolisoistaan. Olin ihan ällistynyt, ettei minulla ollut minkäänlaista fiilistä ennakkoon koko juhlista. Tähän porukkaan kun kuuluu reilu kymmenen naista. Kyllähän nyt jonkun olisi pitänyt mokata ja vuotaa tietoa ylätyksestä! Ja koska yllätys tapahtui vielä minun omassa kodissa – olin häkeltynyt. Kukaan ei ollut sanallakaan maininnut juhlista. Kaikki oli tehty täysin salassa. Se oli aika mahtavaa!

Koska yllätys tapahtui omassa kodissani – olin häkeltynyt!

Söimme aivan ihania herkkuja, joita ystäväni olivat tehneet. Saimme vauvalle myös aivan loistavia lahjoja. Olin juuri viikko  aikaisemmin muistuttanut miehelleni hänen veljensä autossa, että tarvitsisimme vauvalle kylpyvannan. Tämän huomion oli mieheni veljen puoliso bongannut ja saimme nyt sen lahjaksi. Oli muuten ihana vihdoin hypistellä tavaroita. Kaikki oli oikein käytännöllistä, joten emme saaneet mitään turhaa krääsää. Tässäkin oli selkeästi otettu meidän elämäntyyli huomioon. Saimme myös vihon Papulle, jonne kaikki olivat arvanneet Papulle nimeä, syntymäaikaa ja kokoa. Lisäksi kaikki olivat kirjoittaneet viestin Papulle. Olen niin kiitollinen, että näin iso joukko ihania naisia on odottamassa meidän pojan syntymää. 

Kaikki lahjat olivat oikein käytännöllisiä käyttötavaroita. Sopii meidän elämäntyyliin loistavasti!
Kaikki lahjat olivat oikein käytännöllisiä käyttötavaroita. Sopii meidän elämäntyyliin loistavasti!

Ei ollut kulunut kuin viisi päivää, kun lähdimme perheeni luokse Tampereelle viettämään viikonloppua. Saavuttuamme siskoni luokse hän ehdotti, että lähtisimme käymään kummitätini luona auttamassa vaihtaan verhot, sillä hän oli juuri ollut polvileikkauksessa. Tämä totta kai sopi minulle. Olin sopinut lapsuudenystäväni kanssa treffit kahdeksi, joten ilmoitin siskolleni, että siihen mennessä meidän pitäisi palata takaisin. 

Saavuttuamme kummitädille kyselin, että missä tätini mies on, kun ei autoja näkynyt missään. Ja hyvin siskoni vastaili kaikkiin kysymyksiin. Oven tuli avaamaan tätini ja yhtäkkiä taustalta kuuluu vain "yllätys". Ja meinasin jälleen saada sydänkohtauksen. Kummitätini luokse oli kerääntynyt kaikki minulle kaikkein läheisimmät naiset. Paikalla olivat siskoni ja kummitätini lisäksi äitini, toinen tätini, serkkuni, veljeni puoliso, lapsuudenystävä (kenen kanssa treffit oli sovittuna), voimistelusta parhaimmat ja läheisimmät ystäväni sekä ammattikorkeakoulusta aisaparini. 

Kummitätini luokse olivat kerääntyneet kaikki elämäni läheisimmät naiset!

Koko elämänmittaisia ihmissuhteita!
Koko elämänmittaisia ihmissuhteita!

Juhlat alkoivat halauksilla ja skoolauksella. Olin niin tohkeissani. Pitkästä aikaa kaikki läheisimmät olivat samassa paikkaa yhtäaikaa. Söimme aivan loistavia ruokia ja herkkuja, joita kaikki olivat yhdessä tehneet. Juhlissa oli paljon kivaa ohjelmaa. Minun tuli tunnistaa vauvakuvista kenen kuvasta on kyse. Onnistuin siinä tosi hyvin ja olen ylpeä itsestäni. Seuraavaksi minulta sidottiin silmät, ja minun tuli tunnistaa mitä lastenruokaa syön. Heikolla makuaistilla ja ilman hajuaistia tämä oli vaikea tehtävä, mutta tunnistin yhden. Aplodit sille siis.

Ennen lahjojen jakamista, sain käteeni tätini puhelimen, josta tuli Anna Puun kappale Mestaripiirros. Viimeistään tässä kohtaa aukesivat hanat onnenkyyneleille. Yhtäkkiä mieleeni tulivat hyvin vahvasti ne kaikki tunteet ja ajatukset, joita olin satoja kertoja toivonut ja unelmoinut. Olin pitkään haaveissani kuvitellut miltä tämä päivä tuntuisi. Olin niin pitkään halunnut omaa lasta. Ja nyt tämä hetki on tässä. Vihdoin saan juhlia läheisteni kanssa raskautta ja tätä pian syntyvää ihmettä.

Olin pitkään haaveissani unelmoinut tästä päivästä. Ja nyt se hetki on tässä!

Olemme kaikki suvussani melko kovia itkemään, joten kuivattujen kyyneleiden jälkeen jatkoimme jälleen ohjelmaa. Lahjat jaettiin yksitellen ja sain ihastella jokaista erikseen. Jälleen saimme hyvin ihania lahjoja. Vaatteita ja kaikkea käytännöllistä. Myös isäni oli halunnut olla mukana, ja oli käynyt ostamassa minulle sauvasekoittimen, jonka hän oli ihan omin pikkukätösin paketoinut sanomalehtiin. Teippiä ei oltu myöskään säästelty – IHANA! Saimme vaippakakun ja kaikkea oikein hyödyllistä. Kiitos kaikista lahjoista.

Aivan ihania lahjoja!
Aivan ihania lahjoja!

Paljon kaikkea herkullista oli tarjolla.
Paljon kaikkea herkullista oli tarjolla.

Visa vauvanruoista ei ollut minun kohdallani menestys.
Visa vauvanruoista ei ollut minun kohdallani menestys.

Äitini teki minulle vanhan kansan uskomuksiin perustuvan sormustestin – poika on tulossa!
Äitini teki minulle vanhan kansan uskomuksiin perustuvan sormustestin – poika on tulossa!

Lahjojen jälkeen saivat kaikki arvuutella vauvan nimeä ja syntymäaikaa sekä kokoa. Onneksi kukaan ei ole vielä arvannut nimeä oikein. sillä olen aika jääräpää. Jos joku arvaisi tai ehdottaisi juuri sitä nimeä, en varmasti haluaisi lopulta sitä nimeä antaa. Joten onneksi on näin onnellisesti käynyt, että kukaan ei ole arvannut – ja Papu saa lopulta ansaitsemansa nimen.  

Lopuksi vielä sain siskoltani jalkahoidon ja hieronnan. Äitini teki vanhan kansan uskomuksiin perustuvan sormustestin, joka kertoi, että poikahan se sieltä olisi syntymässä. Juhlissa oli aivan ihana tunnelma. Nauroimme, itkimme ja muistelimme vanhoja juttuja. Oli kyllä niin ihanaa!

Molemmat juhlat olivat aivan uskomattomat ja unohtumattomat. Näiden kaikkien naisten ansiosta tulemme varmasti kasvattamaan pojastamme rakastettavan ja naisia kunnioittavan ihanan hurmurin. Olen sanaton. Kiitos kaikille!

by Susanna (rv 35)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

8 vinkkiä helpottamaan raskauspahoinvointia

Kasvaako vatsassani tyttö vai poika?

Unelmakummia etsimässä – Millaisen kummin toivoisin lapselleni?

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (6)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tunnetko sinä ihmisen, joka kääntää usein ympärillä tapahtuvat tapahtumat liittymään omaan itseensä? Tällainen ihminen kadehtii muita heidän saavutuksistaan, ja kokee, että hänen olisi kuulunut saada kokea nuo kokemukset – ei hänen ystävänsä. Näille ihmisille muiden onni on uhka, ja he näkevät elämän epäreiluna.

Lapsettomuus on tänä päivänä iso haaste monien pariskuntien arjessa. Sitä on enemmän kuin osaisimme ehkä edes kuvitella. Tällä viikolla vietetään Simpukka-viikkoa eli lapsettomien viikkoa. Viikko muistuttaa meitä siitä, millaisten haasteiden kanssa osa meistä painii. Yhä useammat kamppailevat sen tosiasian kanssa, että raskaaksi tuleminen ei ole itsestäänselvyys. Raskaaksi tuleminen voi vaatia kenties hyvin rankkojakin hoitoja. On myös ihmisiä, jotka eivät voi koskaan saada biologisia lapsia. 

Lapsettomuus on yhä yleisempää tänä päivänä. Kuva: Elisa Honkasalo
Lapsettomuus on yhä yleisempää tänä päivänä. Kuva: Elisa Honkasalo

Lapsettomuus on aina hyvin raskasta henkilölle, joka haluaisi palavasti saada lapsen!

Lapsettomuus on aina hyvin raskasta henkilölle, joka haluaisi palavasti tulla raskaaksi. Se ei ole koskaan helppoa. Kipua tai kärsimystä ei mielestäni voi koskaan verrata toisiinsa. On henkilö sitten käynyt hoidot läpi tai ei – on hänellä oikeus kokea kaikkia tunteita, eikä niitä tulisi vähätellä. Tietämättömyys ja odottaminen on tuskaista, on taustat sitten millaiset tahansa. Samainen tuska on myös heillä, jotka ovat sellaisessa parisuhteessa, jossa toinen osapuoli ei halua vielä lasta, vaikka toisella sisäinen kello jo tikittäisi kiivaasti. 

Minun pointti tässä on se, että kenenkään pahaa oloa ei voi oikeastaan verrata toisiinsa. Kaikkien näiden edellä mainittujen tunnetilat voivat olla ihan yhtä tukalat, ja heitä pitää pystyä ymmärtämään. Itse koen ainakin, että olen hyvin pahoillani jokaisen puolesta, joka lapsettomuudesta kärsii. En toivoisi sitä kenellekään, sillä olotila on todella tukala.

Tunteita ei voi verrata toisiinsa. Kuva: Elisa Honkasalo
Tunteita ei voi verrata toisiinsa. Kuva: Elisa Honkasalo

Kärsimys ja tuska usein aiheuttaa kateutta ja katkeruutta muita kohtaan. Erityisesti lapsettomien kohdalla olen kohdannut todella ikävääkin kritisointia. Tuntuu kuin jokaisen pitäisi todistella, että on kärsinyt enemmän kuin toinen. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että useimmat meistä kohtaavat elämässään haasteita ja kipeitä aiheita. Harva voi täysin niiltä välttyä. En siis koskaan lähtisi kilpailemaan, kuka on kärsinyt enemmän ja kuka vähemmän. 

Koskaan ei pitäisi joutua kilpailemaan siitä, kuka on kärsinyt enemmän ja kuka vähemmän.

Lapsettomuudessa olen saanut kokea kolikon molemmat puolet ja sen vuoksi koen, että kummaltakin puolelta vaaditaan ymmärrystä toisen tilanteeseen. Itse olen kokenut lapsettomien kommentoinnin ja syyllistämisen välillä melko hyökkäävänä.

Onneksi olen saanut kokea asian myös toisin. Minun lähellä on eräs henkilö, joka ei ole koskaan saanut lasta ja olen siitä todella pahoillani. Ihailen kuitenkin hänen asennettaan, sillä hän pystyy todella olemaan onnellinen muiden puolesta, joilla lapsia on. Hän elää lähellä meidän perhettä ja on ollut minulle kuin toinen äiti. Hän on loistava esimerkki siitä, että se mitä toisilla on, ei ole häneltä pois. 

Hän on loistava esimerkki siitä, että se mitä toisilla on, ei ole häneltä pois!

Lapsettomat kokevat usein katkeruutta ja kateutta. Kuva: Elisa Honkasalo
Lapsettomat kokevat usein katkeruutta ja kateutta. Kuva: Elisa Honkasalo

Muistan vahvasti sen millaisia katkeruuden tunteita monet lapsettomat kokevat siinä kohtaa, kun itse ei saa sitä mitä haluaa. Siinä näkee kaiken epäreiluna ja kokee, että se mitä muut saavuttavat elämässään olisi itseltä pois. Itse en kuitenkaan ole koskaan halunnut katkeroitua. Muistutan jatkuvasti itselleni, että ne asiat jotka tapahtuvat minun elämässä, kuuluvat tapahtua. En missään kohtaa haluaisi vaihtaa omaa elämääni kenenkään toiseen. 

En missään vaiheessa ole halunnut vaihtaa omaa elämääni kenenkään toiseen!

En myöskään halua rinnastaa omaa elämääni jonkun toisen elämään niin, että kokisin jotenkin epäoikeudenmukaiseksi toisten tapahtumat ja kokemukset. Maailmaan mahtuu niin paljon hyvää kuin on ihmisiäkin. Luotan siihen, että minun elämäni kohokohdat tapahtuvat silloin kun niiden aika on.

Elämässä tärkeä taito on osata aidosti olla onnellinen toisten puolesta. On tärkeää nauttia muiden kanssa heidän onnistumisista. Ja tätä taitoa toivon meille kaikille enemmän!

Elämässä tärkeää olisi oppia olemaan aidosti onnellinen muiden puolesta!

Olisi tärkeää oppia olemaan onnellinen muiden puolesta. Kuva: Elisa Honkasalo
Olisi tärkeää oppia olemaan onnellinen muiden puolesta. Kuva: Elisa Honkasalo

 

Jos ympärilläsi on kateellisia tai katkeria ihmisiä, kannattaa suojella itseään heiltä. Kateus ja katkeruus ovat todella myrkyllisiä, ja ne saavat ihmiset välillä toimimaan inhottavalla tavalla.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että sinä olet ansainnut onnesi! 

by Susanna (rv 35)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Miksi lapsettomuudesta on vaikea puhua? – vaietut tunteet julki!

Minun vaunuvalintani on Cybex Priam 2019 – käytännöllisyys, laadukkuus ja design

Kasvaako vatsassani tyttö vai poka?

Instagramissa on menossa ARVONTA! Osallistu ja VOITA 4h kotisiivous itsellesi.

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💥ARVONTA!!💥Tänä vuonna kevätsiivouksen hoitavat ammattilaiset!💥Yhteistyössä @kotipuhtaaksi kanssa arvon yhden 4h siivouslahjakortin (arvo n. 198€) 😘 .. .. Yksi ajanhallinnan tärkeimpiä taitoja on delegoida arjen askareita. 💥🔥Tänä keväänä ikkunat meillä pesee ammattilaiset. Samalla itse saan aikaa pitää huolta itsestäni ja keskittyä pian koittavaan synnytykseen. 🔥💛 Kuka muu ottaisi mielellään Suomen parhaaksi työpaikaksi valitun siivousalan yrityksen ammattilaiset hoitamaan siivouksen puolestaan?☀️💛 Olisiko tämä apu, jota olet pitkään toivonut? 💛☀️ Lahjakortti tulee käyttää Koti Puhtaaksi Oy:n toimialueella: Pirkanmaa, Pääkaupunkiseutu ja Turku. Lahjakortti on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Tsemppiä kaikille arvontaan! 💛 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @kotipuhtaaksi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy keskiviikkona 22.5 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #kotipuhtaaksi #vuodentyönantaja #suomenparastyöpaikka #pirkanmaa #pääkaupunkiseutu #turku #kevätsiivous #kesä2019 #putipuhtaaksi #kotisiivous #arjenhelpotus #ajanhallinta #hyvinvointi 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 | 

Eikö ystävän kuulu myös ymmärtää toisen surua eli lapsettomuutta ja olla hieromatta omaa onneaan toisen naamaan? Se, että on raskaana tai perheellinen ei valitettavasti tee ihmisestä tai hänen tunteistaan yhtään muita ihmisiä tärkeämpää. Lisäksi lapsen tekeminen on yleensä kahden ihmisen päätös ja jos se ei muita kiinnosta, niin turha siitä on pahastua.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Totta kai. Ja kun olen itse kokenut lapsettomuutta, pystyn myös siinä oikein hyvin ymmärtämään toista. Eikä kyse ole onnen hieromista toisen naamaan. :) Tuskin sitä tekisin ystävälleni. Hämmennyin ehkä hiukan tästä kommentista. Todella  erikoinen tähän kohtaan. :) Mutta kiitos silti siitä :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Napu
2/6 | 

Hei.

Luin tekstisi. Siinä on paljon hyvää ja järkevää sanomaa, mutta lopussa sanot, miten olet huomannut että ympärilläsi kaikki eivät ole onnellisia puolestasi ja olet huomannut kateutta. Kertoisitko, miten tämä ilmenee? Lopulta jopa mietit, että kannattaako tällaisen ihmisen kanssa olla enää ystävä. En tietenkään tiedä, millaisesta tilanteesta on ollut kyse, mutta jos ympärilläsi joku todella kärsii lapsettomuudesta, niin se voi olla niin paha paikka, että ei tee mieli järjestää maailman upeimpia baby showereita ja katsella niitä neuvolakortin merkintöjä. Mutta ystäväsi tuskin on kateellinen sinulle. Hän on surullinen omasta tilanteestaan. Kaksi täysin eri asiaa.

Kerron tämän sillä kokemuksella, että olemme yrittäneet saada lapsia jo vuosia, monin eri keinoin. Tänä aikana valehtelematta jokainen ystäväni on saanut 1-3 lasta. En ole koskaan tuntenut vihaa tai kateutta heitä kohtaan, mutta en ole aina pystynyt olemaan iloinenkaan. He ovat ymmärtäneet tilannettani hyvin, eikä lapsettomuus tai lapsien saaminen ole vaikuttanut ystävyyteen. Tarvitaan vain keskustelua ja ymmärrystä.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ymmärrän tuon, mutta omalla kohdallani kyse on henkilöstä, joka on halunnut deletoida minut täysin hänen elämästään. Joka taas osoittautuu minulle sillä, että jään ulkopuolelle ystäviemme yhteisistä asioista. Mutta en tätä asiaa valitettavasti halua sen enempää avata.  

Minullakin on omat kokemukset lapsettomuudesta ja ympärilläni on lapsettomuutta, mutta en kenenkään muun kohdalla ole kohdannut tällaista käytöstä. Sen vuoksi tämä pohdinta tähän loppuun, koska kummastelen sitä suuresti. Se on inhottavaa käytöstä, vaikka olen asian ottanut puheeksi, ja yrittänyt keskustella ja ymmärtää. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
3/6 | 

Jätin tämän postauksen ensimmäisen kommentin ja yritin sillä vaan kertoa yhden näkökulman . Mutta en selvästi onnistunut, koska koit kommenttini hämmentävänä ja erikoisena. :) Ainoa syy, jonka keksin ystäväsi kateudelle tai katkeruudelle on tahaton lapsettomuus ja siinä tilanteessa ymmärrän täysin, että hän ei jaksa juhlia raskauttasi. Itse kuuntelin kärsivällisesti odotuksen onnea hehkuvan tulevan äidin vauvajuttuja ja vielä syntymättömän lapsen lapsuuden suunnittelua koulun aloittamiseen saakka ja vielä siitäkin eteenpäin. Voin sanoa, että on hieman raskasta (tahattomasti) lapsettomalle ihmiselle. Vaikka koin sen raskaaksi ja en olisi jaksanut sitä hehkutusta, niin se ei silti tarkoita, että en olisi ollut onnellinen hänen puolestaan. Olisin vaan ollut kiitollinen, jos oltaisiin voitu keskustella välillä jostain muustakin. Että se, jota pidät kateutena tai katkeruutena saattaa olla surua tai kyllästyneisyyttä. Syntymätön/syntynyt lapsi on vanhempiensa elämän keskipiste, mutta ei muiden. :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ymmärrän toki tuon pointtisi, mutta kirjoitit aikaisemmassa kommentissa, että hieroisin onnea hänen naamalleen. Ystävyyshän on sitä, että puolin ja toisin kuunnellaan toista. Kurjaa, että automaattisesti ajattelet, että tässäkin tilanteessa minä vain paasaisin omista asioista. Sillä tilannehan on se, että koska olen itse myös kokenut lapsettomuutta, olen usein ystävissämme se, joka tukee myös heitä, jotka sitä kokevat. Ja vaikka itse olen nyt raskaana, en tuo sitä jatkuvasti esille vaan tuen myös heitä, joilla on vaikeaa. Ja olen tätä tehnyt myös tämän ystävän kohdalla, joka nyt kuitenkin päätyi alkaa eristää minua yhteisistä jutuista. 

Olen monesta asiasta kanssasi samaa mieltä ja olisin toivonut, että ensimmäisen kommentin olisit kirjoittanut yhtä rakentavasti. 

Me puhutaan kuitenkin ilmiöstä, josta me molemmat tiedämme ja olemme varmasti itsekin kokeneet jonkinlaista kateutta. Miksi se on siis niin vaikea hyväksyä? Miksi sitä pitää kieltää? Ja miksi huono käytös hyväksytään? Itseltäni en olisi hyväksynyt tuollaista käytöstä silloin kun ympärilläni tuli vauvauutisia ja itse taistelin omien demonien kanssa lapsettomuuden saralla. Minut on kasvatettu ottamaan muut kunnioittavasti huomioon tilanteessa kuin tilanteessa. Ja sitä toivon jokaiselle lisää. Ymmärrän tuon tuskan ja surun. Mutta se ei oikeuta alkaa syrjimään yhtä ihmistä yhteisistä asioista. Jäisi sitten mielummin vaikka itse pois, sen sijaan, että järjestää tapahtumia ja tahallisesti haluaa aiheuttaa ulkopuolisuutta. Aivan kuin raskaus olisi tila, jota kenenkään ei kannattaisi hankkia jos haluaa jatkossa nähdä ystäviään porukalla. Toivottavasti nyt sait pointistani kiinni. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sama elämäntilanne yhdistää ihmisiä. Sen olen saanut huomata viime aikoina. Kahden raskaana olevan naisen ystävyys voi alkaa sattumalta ja syventyä hyvinkin nopeasti. Olen saanut myös itse kokea, kuinka äitinä nainen toiselle naiselle ei olekaan susi. Raskaudessa toisen naisen tukeminen on parhaimmillaan sanatonta ymmärrystä. Se on myös korvaamaton vertaistuki ihmiseltä, joka painii samojen tunteiden, ajatusten ja haasteiden kanssa.

Oli helmikuinen ilta, kun sain facebookissa yksityisviestillä yhteydenoton tuntemattomalta naiselta. Nainen kirjoitti suurin piirtein näin: "Moikka! Bongasin sinut odottajien ryhmästä. Ajattelin rohkeasti heittää suoraan viestiä, kun ei ole vielä mammakavereita Turussa. Tämähän on vähän kun treffeille pyytäisi, mutta lähdetkö lounaalle joku päivä?" Viestin lähettäjä oli Bettina, jonka kanssa lopulta ystävystyin, ja nyt jaamme lähes päivittäin raskauskuulumisia.

"Tämähän on vähän kun treffeille pyytäisi, mutta lähdetkö lounaalle joku päivä?"

Viestin saatuani olin ihan innoissani. Olen itsekin ottanut samalla tavalla yhteyttä instagramin kautta erääseen nykyiseen ystävääni, joten tämä tuntui mahtavalta saada itse tällainen viesti. Oli vain niin hienoa huomata, että maailmassa on toinen samanlainen ihminen, joka ei häpeä laittaa viestiä tuntemattomalle ja kysyä treffeille. Ajattelin silloin, että hänen on pakko olla hyvä tyyppi. Ja ensivaikutelma ei pettänyt! 

Jaetaan raskauden tuomat ilot ja surut.
Jaetaan raskauden tuomat ilot ja surut.

Tavattiin pian viestin jälkeen Bettinan kanssa lounaan merkeissä. Juttu alkoi luistamaan heti. Meitä yhdistää raskaus mutta myös muutto muualta Turkuun. Odotamme molemmat esikoisiamme. Lisäksi olemme molemmat yrittäjiä ja vielä saman ikäisiä. Molemmat olemme myös urheilullisia, joten jaamme todella paljon samanlaisia ajatuksia ja arvoja. En olisi ikinä uskonut, että näin voisi oikeasti käydä ihan oikeassa elämässä. On helpottavaa saada jakaa arjen asioita ihmiselle, joka elää samaa elämänvaihetta kuin minäkin. Hän elää ja kokee niitä samoja pelkoja, epävarmuutta, onnea ja iloa. Välillä tilanteet voivat olla hyvinkin erilaisia, mutta ymmärrys säilyy, ja se on tärkeintä. 

En olisi ikinä uskonut, että näin voisi ystävystyä oikeassa elämässä!

Bettina ei kuitenkaan jää ainoaksi. Olen ystävystynyt raskauden myötä moniin tuleviin ja jo oleviin äiteihin. Paljon puhutaan siitä, että äitien tulisi olla kannustavampia ja armollisempia toisilleen. Arvostelua ja muiden äitien syyllistämistä on varmasti paljon. Mutta näen myös, että muiden auttamista ja omien kokemusten jakamista on vielä enemmän. Erityisesti sosiaalinen media on osoittautunut minulle erittäin hyväksi väyläksi saada jakaa omia ajatuksia ja pohdintoja tulevasta äitiydestä. Sadat äidit ovat auttaneet ja ohjeistaneet minua omien kokemustensa kautta. Tämä on minun mielestä ihan mielettömän hienoa! Olen positiivisesti yllättynyt kuinka hienoja äitejä meillä täällä Suomessa oikein onkaan. Olen kiitollinen jokaisesta teistä, jotka olette minua tämän matkan varrella auttaneet ja tukeneet. 

Meillä on ihan mielettömän avuliaita ja ihania äitejä täällä Suomessa.

Oman vatsan ja kasvavan lapsen ihailua on ihana jakaa toisen kanssa!
Oman vatsan ja kasvavan lapsen ihailua on ihana jakaa toisen kanssa!

Minä olen raskausviikoilla 32 ja Bettinalla on laskettuaika ensi viikolla.
Minä olen raskausviikoilla 32 ja Bettinalla on laskettuaika ensi viikolla.

Olen kirjoittanut aikaisemmin siitä, kuinka raskaus voi tuoda mukanaan myös yksinäisyyttä. Yksinäisyys voi yllättää siinä kohtaa, jos muut ympärillä olevat ystävät eivät olekaan perustamassa perhettä. Todellinen ystävyys ei kuitenkaan lopu, vaikka koko ajan ei näkisikään. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka elämäntilanteet hetkellisesti menisivätkin kauemmaksi toisistaan. Yksinäisyyttä voi kuitenkin kokea, vaikka ympärillä olisikin paljon ihmisiä. Minä koen ajoittain yksinäisyyttä, vaikka olenkin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Se mistä yksinäisyyden tunne tulee, on vielä ainakin itselleni hieman mysteeri. Me jokainen koemme yksinäisyyden niin erilaisena, joten sitä ei kannata koskaan myöskään vähätellä. 

Uudet elämäntilanteet voivat huomaamattaan "pakottaa" hakeutumaan kohti uusia tuttavuuksia!

Aina elämäntilanteet eivät vain kohtaa vanhojen ystävien ja tuttavien kanssa. Tilanteet voivat joskus "pakottaa" hakeutumaan kohti uusia tuttavuuksia. Kaikille se ei ole luontaista tai helppoa. Parhaimmillaan ystävyys on kuitenkin silloin, kun molemmilla on samanlainen tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Molemmilla on tarve ja halu aidosti tutustua. Ystävyys ei voi olla velvoite tai rasite. Usein aikuisena voi ajatella, että oma ystäväpiiri on täynnä eikä kaipaa välttämättä uusia ihmisiä elämäänsä. Jos tämä kuulostaa tutulta, kannattaa ehkä vielä pohtia kriittisesti omaa asennettaan. 

Raskaus yhdisti meidät.
Raskaus yhdisti meidät.

Koet sitten yksinäisyyttä tai et, kannustan kaikkia heittäytymään avoimesti uusiin tilanteisiin. Koskaan ei voi tietää mitä kaikkea hienoa sitä voikaan kokea, jos vain uskaltaa olla utelias. Erityisesti kannustan kaikkia ottamaan rohkeasti yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa haluaisi tutustua. Uskon, että minun ja Bettinan kaltaisia ihmisiä on muitakin. Mitään et ainakaan siinä voi hävitä. Korkeintaan joku toinen voi ihmetellä, että olipas tuo rohkea ja ehkä vähän myös outo. Mutta hei, mitä sen väliä? Outoja me kaikki täällä ollaan. Ja kaiken lisäksi se kannattaa ottaa vain kohteliaisuutena.

Ja jos joku uskaltautuu laittamaan sinulle viestiä, lähde ihmeessä kahville.

Se voi olla alku jollekin ainutlaatuiselle!

by Susanna (rv 32)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

6 vinkkiä ajanhallintaan ja itsensä johtamiseen – Miten saan asioita tehdyksi väsyneenäkin?

Päätös vanhempainpäivärahasta – kuka tällaisella rahalla pärjää?

Tuliko minusta kotihiiri? – Ystävät, älkää unohtako minua!

 

Mitä muut ovat aiheesta kirjoittaneet: 

Äitiryhmäni apu ja tuki pelastivat minun ja lapseni joulun

Naisetko susia toisilleen? Ei vaan pelastajia, ymmärtäjiä ja tsemppajia

Keskoslapsen äitiys – malliesimerkki vertaistuen voimasta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Raskaus on tuonut mukanaan paljon fyysisiä muutoksia, mutta myös yhtä paljon henkisiä. Olen raskauden aikana käynyt enemmän asioita mielessäni läpi kuin koskaan aikaisemmin. Olen pohtinut paljon omaa lapsuuttani, mutta myös tulevaisuutta. Millaisen perheen haluaisin omalle lapselleni tarjota? Mitkä ovat asioita, joita haluan lapselleni opettaa? Elänkö itse näiden oppien mukaisesti? Lapsi oppii melko paljon matkimalla omia vanhempia, joten omat tavat ja toimintamallit ovat ainakin omalla kohdallani joutuneet melkoiseen syyniin. Olen arvioinut omaa itseäni hyvinkin kriittisten silmälasien läpi. En ole täydellinen. En tule koskaan sitä olemaan. Mutta mikä olisi tarpeeksi? Sitä olen yrittänyt paljon pohtia. 

Raskaus tuo tullessaan paljon sisäistä pohdintaa ja omien tapojen arviointia.

Tämä jatkuva pohdinta on myös henkisesti hyvin kuluttavaa ja tarvitsee myös omaa aikaa sekä tilaa. Olen siis huomattavasti enemmän viettänyt aikaa itsekseni. Tämä on minulle melko uutta, sillä olen normaalisti aina menossa ja touhuamassa. Olen yleensä kaveriporukassa se, joka pyytää ihmisiä mukaan tekemään asioita. Nyt voisin päivä toisensa jälkeen vaan käpertyä sohvalle omien ajatusteni kanssa. Oma seura ja oma koti ovat tällä hetkellä erittäin tärkeitä. Osittain myös jatkuva väsymys ajaa siihen, että viettää mielellään aikaa itsekseen. 

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Samaan aikaan mieleeni iskee pelko siitä, että olen ajautumassa kauemmaksi ystävistäni, jotka eivät ole perustamassa perhettä. Miksi näin käy? Miksi usein uudet elämäntilanteet voivat kuitenkin viedä ystäviä kauemmaksi? Olemmeko vain liian kiireisiä kiinnostumaan muiden asioista? Vai pelkäämmekö olevamme liian uteliaita?

Ajaudunko kauemmaksi ystävistäni, jotka eivät ole perustamassa perhettä?

Omasta kokemuksesta voisin ainakin sanoa, että itse en ole koskaan kohdannut liiallista uteliaisuutta omien ystävieni kohdalla. Olisi hienoa, jos me uskaltaisimme enemmän kysellä muiden kuulumisia. Ainakin itse koen niin, että mielelläni juttelisin asioista myös heidän kanssaan, jotka ovat erilaisessa elämäntilanteessa. Se tuo aina erilaista näkökulmaa. Jotenkin huomaamatta ajautuu tilanteeseen, jossa on enemmän yhteydessä heidän kanssaan, joilla on samanlaisia ajatuksia. Ymmärrän oikein hyvin myös sen, että vauvoihin liittyvät jutut eivät kiinnosta sinkkuja tai sellaisia, joilla ei ole perhettä tai eivät ole perustamassa perhettä. Mutta uskon vahvasti, että myös yhteisiä juttuja on edelleen – jos vain niin haluaa!

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Onnekseni minun ympärillä on joitakin ystäviä ja tuttavia, jotka ovat myös perustamassa perhettä. Olen myös aktiivisesti hakeutunut niiden ihmisten seuraan. En ole yksin näiden asioiden kanssa, ja pystyn käymään raskauteen ja lapseen liittyviä asioita monenlaisten ihmisten kanssa läpi. Kuitenkin sisimmässäni toivoisin, että myös he ketkä ovat eri elämäntilanteessa, olisivat edelleen läsnä arjessani. 

Yhä useampi äiti kokee yksinäisyyttä!

Tiedän myös, että kaikilla tulevilla äideillä ei ole ihmisiä ympärillään, joille voisi puhua mieltä askarruttavista asioista. Yhä useammat kokevat yksinäisyyttä. Yhä useampi jää yksin, silloin kun tulee raskaaksi tai viimeistään siinä kohtaa kun lapsi syntyy. Miksi näin käy? Eikö meidän kaikkien pitäisi pitää huolta läheisistä, ovat he sitten missä elämäntilanteessa tahansa? Tämä on hyvä muistutus myös itselle. Olenko muistanut ja jaksanut olla kiinnostunut myös heidän asioistaan, jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa kuin minä itse olen?

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku
Kuva: Elisa Honkasalo. Kuvauspaikka: Pure Move, Turku

Haastan sut tänään ottamaan yhteyttä ystävään, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle! Olisiko nyt siis aika soittaa tai laittaa viesti sille ystävälle, josta et ole pitkään aikaan kuullut? Mä olen mukana haasteessa. Tule säkin!

                                                         Mitä vinkkejä sinulla olisi ystävyyssuhteiden ylläpitoon

                                                                       myös muuttuvissa elämäntilanteissa? 

                                                                                   by Susanna (rv 29)

                                                                             IG: @susanna_mustajarvi

                                                                                 FB: @meidancombo

Lue myös: 

Milloin kerroimme vauvauutisen? – miksi juuri silloin?

Raskaus vie minusta kaikki voimat! – raudanpuute ja järkyttävä väsymys

En ole aina halunnut lasta! – syynä entiset työt lastensuojelussa

 

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 | 

Hei..
Kirjotuksesi osui ja upposi, mutta toisinpäin!
Lapsettomana sosiaalinen piiri pienenee kun lähipiiri raskautuu toinen toisensa perään.
Itse kotihiireytynyt myös mutta samalla huomaan, että eri elämäntilanteissa olevat ystävät eivät pidä yhteyttä. Täytyy löytää rohkeus itsestään ylläpitää ihmissuhteita.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka!

Sattuipa sopivasti. Me juuri erään ystäväni kanssa pohdimme myös tätäkin puolta. Sillä myös meidän ympärillä on alkanut oikein kunnolla vauvabuumi ja juuri pohdimme, että miltäköhän mahtaa heistä tuntua, jotka eivät ole tässä "aallossa" mukana. Helposti voi jäädä ulkopuoliseksi, jos ympärillä monet vain keskittyvät oman perheen perustamiseen. Tää on oikein hyvä pointti. Kiitos kun otit asian esille. <3 Eli myös meidän perhettä perustavien pitäisi ottaa paremmin esille myös heidät, jotka eivät ole samassa tilanteessa. TOTTA! Toivottavasti löydät rohkeutta pitää yhteyttä ystäviisi! Ja pian myös ystävät ymmärtävät tilanteen ja taas olet mukana jutuissa, vaikka oletkin eri elämäntilanteessa! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019