Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Lastensuojelutyössä vuosia sitten päätin, että jos joskus saan lapsen halaan ja syleilen lastani loputtoman paljon. Päätin myös, että minun syli on aina avoinna kaikille lapsille. Kosketuksen merkitys on ollut minulle selvää jo vuosia. Oman lapsen myötä olen pohtinut paljonkin kosketusta ja sitä miltä sen puute voisi tuntua.

Jokainen lapsi ansaitsisi rakastavaa ja turvallista kosketusta.

Rakastan olla lähellä lastani. Ikävöin lastani illalla nukkumaan mennessä. Ja herätessä haluan hänet heti lähelleni. Me vanhemmat annamme kosketusta lapsillemme ja lapset koskettavat meitä. Kuinka ihanaa onkaan huomata kuinka koskettamisen taito on ihmisellä veressä. Jo pieni vauva hivelee äidin ihoa ja koskettaa poskea. Tätä taitoa tulisi ruokkia ja sitä liekkiä ei saisi koskaan sammuttaa. Jokainen lapsi ansaitsisi rakastavaa ja turvallista kosketusta. Näin ei kuitenkaan aina ole. 

Jokainen lapsi on ansainnut rakastavaa ja turvallista kosketusta. Kuva: Elisa Honkasalo
Jokainen lapsi on ansainnut rakastavaa ja turvallista kosketusta. Kuva: Elisa Honkasalo

Milloin viimeksi sait nauttia kosketuksesta, joka ei vaatinut sinulta mitään?

Jos omia lapsia ei lasketa, milloin viimeksi sinä sait nauttia kosketuksesta, joka ei vaatinut sinulta mitään? Oletteko kanssani samaa mieltä siitä, että sen lisäksi, että olemme täällä Suomessa pidättyväisi sanojemme, kehujen ja niiden vastaanottamisen suhteen, olemme myös fyysisesti hieman varauksellisia? Meidän oma alue ja reviiri on niin laaja, että jos siihen joku sattuu astumaan liian lähelle peruutamme pari askelta taakse päin.

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Olemme hyvin tarkkoja siitä, kenellä on oikeus meihin koskea.

Meidän kulttuurissa fyysinen kosketus ja kontakti niin tuttavien kuin vieraidenkin ihmisten kanssa on hyvin varauksellista. Olemme hyvin tarkkoja siitä, kenellä on oikeus meihin koskea. Suomalainen tarvitsee ympärilleen tilaa tunteakseen itsensä ja olonsa turvalliseksi. Nuoria katsellessa on ihanaa huomata, kuinka nuoret esimerkiksi halaavat toisiaan näkiessään tai hyvästellessään toisensa. Tämä tapa on monille tuttua, mutta on myös paljon ihmisiä, jotka jäävät täysin ilman kosketusta. Kosketuksen merkitystä ei voi kuitenkaan koskaan korostaa liikaa. Tiedätkö sinä, että miksi?

Vastasyntyneen kehitys on riippuvainen kosketuksen määrästä!

Kuvitellaan tilanne esimerkiksi kampaajalla käynti. Mikä siellä on parasta? No hiusten pesun yhteydessä saatu päähieronta – totta kai. Mikä kampaajalla saadusta päähieronnasta tekee niin nautinnollisen? Hieronta ei vaadi mitään, valita tai odota mitään vastapalvelusta. Lastensuojelutyön kautta pääsin oppimaan kosketuksen merkityksen todellisen luonteen. Kun vastasyntynyt vauva saa kosketusta vanhemmiltaan tai keneltä tahansa ihmiseltä, on vauvan kehitys nopeampaa, kuin kosketusta vaille jääneen vauvan. Vastasyntyneen kehitys on riippuvainen kosketuksen määrästä. Vauvalle kosketus on elinehto, niin myös kaikille meille ihmisille. Voiko kosketuksen merkitystä siis korostaa liikaa? Mielestäni ei voi.

Vanhemman syli tulisi olla aina avoin lapselle. Kuva: Elisa Honkasalo
Vanhemman syli tulisi olla aina avoin lapselle. Kuva: Elisa Honkasalo

Kosketuksen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kuva: Elisa Honkasalo
Kosketuksen merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Kuva: Elisa Honkasalo

Aikuisten kosketusmaailma voi jäädä helposti pelkäksi hyvänyön suukoksi, tai läheisen sukulaisen pikaiseksi ja jäykäksi halaukseksi. Koskettamisen jalo taito opitaan jo pienenä. Se miten sinua on kosketettu lapsena heijastuu vääjäämättä aikuisuuteen. Lapselle on tärkeää saada syliä varauksetta. Vanhempien syli tulisi olla aina avoinna. Liian kiireisten vanhempien kohdalla usein myös heidän syli jää kaukaiseksi. Näitä asioita on mielestäni hyvä pohtia rehellisesti. Samalla ymmärrät mitä tässä hetkessä tulisi tehdä omien lastesi kanssa. 

Kosketus ja toisen halaaminen on todella arvokasta!

Mielestäni asiaan ei voi vaikuttaa muuta kuin harjoittelemalla. Pienin askelin kohti kosketusta. Kosketus ja toisen halaaminen on niin arvokasta, että se tulee tehdä kosketuksen vastaanottajan ehdoilla. Liikkeelle voi lähteä esimerkiksi hellällä käsikosketuksella toisen olkapäätä vasten tai vain esimerkiksi silmiin katsomisella ja kättelemisellä.

Nyt kun tiedämme mikä voimakas vaikutus kosketuksella on, haluan teidän pohtivan vielä kolikon toista puolta. Pahimmillaan vääränlainen kosketus voi myös satuttaa. Mielestäni myös tämän asian ymmärtäminen on todella tärkeää.
Kunnioitetaan siis kosketusta, ja vaalitaan sen positiivista vaikutusta.

Muistetaan koskettaa, kunnioittaa ja välittää toisistamme!

Miten kosketus vaikuttaa sinuun?

Miten voisimme tuoda kosketusta enemmän arkeemme? 

by Susanna 

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Riittämättömyyden tunne äitiyslomalla – Olenko ainoa, joka luo paineita itselleen?

Onko normaalia, että oma lapsi ottaa välillä päähän?

Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – Onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

En ole aina halunnut lasta! – syynä entiset työt lastensuojelussa

Elämäni tuskaisin vuosi – Miksi en tullut raskaaksi?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhemmuuden paineet ja keskustelu niihin liittyen on kiivaimmillaan. Kirjoittelin hiljattain omista paineista vanhemmuuteen liittyen, ja totesin, että taidan olla itse se, joka asettaa suurimmat paineet itselleni. Tässä postauksessa kerroin myös Yle akuutin artikkelista, jossa tunnetut vanhemmat kertoivat omista epäonnistumisista vanhempana. Jutun ideana oli tuoda näkyväksi vanhemmuuteen liittyviä tabuja ja samalla normalisoida vanhemmuuteen liittyviä pelkoja ja epävarmuutta. 

Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita.

Vain muutamia päiviä tämän jälkeen alkoi kuitenkin kuohumaan. Artikkelin otsikko "Olin niin väsynyt, että mua vitutti se vauva" herätti tunteita. Otsikon lausahdus oli lainaus Shitty is the new black -bloggaajan Sariannan haastattelusta. Tämä lause sai osakseen hyvin tuomitsevia kommentteja, kuten "miksi niitä lapsia tulee hankkia, jos ne alkaa ottamaan päähän"

Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen
Voiko oma lapsi ottaa päähän? Kuva: Johanna Tossavainen

Pettymys

Tätä kohua seuratessa suurin tunne itsellä oli pettymys. Minä olin niin pettynyt siihen, miten kerta toisensa jälkeen joukkoon mahtuu ihmisiä, jotka tuomitsevat ja nostavat oman itsensä toisen yläpuolelle. Ärsyttää tosi paljon tekopyhät ihmiset. Ja nämä kommentoijat ovat juuri sitä. Tiedän, että kenenkään elämä ei ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Rakkauteen kuuluu myös toisen ääripään tunteet, joten kaikki ihmiset kokevat myös negatiivisia tunteita omia läheisiään kohtaan. 

Vaikka lapsi olisi ollut kuinka haluttu ja toivottu, ei se estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita lasta kohtaan. 

Petyin myös siihen, että lapsettomuuden kokeminen otetaan usein tällaisissa keskusteluissa esiin. On todella väärin levittää ajatusta ja asennetta, jossa ajatellaan lapsettomuuden suojaavan negatiivisilta tunteilta lasta tai vanhemmuutta kohtaan. Vaikka lapsi on kuinka haluttu ja toivottu, ja vaikka olisit ollut kuinka valmis vanhemmaksi, ei se silti estä sitä etteikö saisi tuntea myös negatiivisia tunteita. Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: "minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta "vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan." Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa? 

Tunnetaidot ja -kasvatus

Meidän jokaisen tulisi tehdä töitä sen eteen, että osaisimme tunnistaa, nimetä ja sanoittaa omia tunteitamme. Kaikki tunteet ovat sallittuja. Niitä ei voi valita, mutta aina voi päättää miten antaa tunteen ohjata omaa toimintaa. Me vanhemmat olemme tärkeässä roolissa oman lapsemme tunnetaitojen opettelussa. Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, niin miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista? Se ettei niitä hyväksy, ei kuitenkaan poista niitä. Tunteet ovat joka tapauksessa olemassa – hyväksyy niitä tai ei. Jos tunteitaan ei hyväksy, näkyy se usein pyrkimyksenä peitellä niitä hyssyttelemällä tai päihteitä käyttämällä. Molemmat tavat ovat haitallisia niin itselle kuin lähipiirillekin.

Jos emme itse pysty hyväksymään negatiivisia tunteita, miten pystyisimme opettamaan lapsellemme tunteiden sallimista?

Me olemme myös erilaisia persooniltamme, olematta kuitenkaan toinen toistaan parempi. Osa meistä ihmisistä on enemmän tunteellisia kuin toiset. Jos toinen ihminen tuntee enemmän ja voimakkaammin, ei se missään nimessä ole syy miksi vähemmän tunteva voisi alkaa tuomitsemaan tunteellisempaa ihmistä. Jos sinä et ole kokenut jotain tunnetta (tai et ole sitä ainakaan tunnistanut), ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi sallittua ja jopa normaalia tuntea. Nämä ovat ihan perusasioita! Miksi ne unohtuvat kun tuolla sosiaalisessa mediassa vouhkataan? 

Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen
Tunnekasvatus on tunteiden sallimista, tunnistamista ja sanoittamista. Kuva: Johanna Tossavainen

Tuomitseminen

Miksi sitten ihmiset tuomitsevat toisia? Olen paljon pohtinut tätä. Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa – pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi. On ehkä opittu siihen, että negatiiviset tunteet eivät ole sallittuja. On opittu myös siihen, ettei saa valittaa. Ja juuri negatiiviset tunteet usein rinnastetaan valittamiseen. On tärkeää ymmärtää, ettei tunteiden sanoittaminen ole valittamista. Ehkä kritisoijat ja tuomitsijat eivät halua tuntea negatiivisia tunteita, koska ne koetaan epämukaviksi ja vääriksi. Ehkä he pelkäävät paljastuvansa ja haluavat peitellä sitä hyökkäämällä? Tärkeintä olisi kuitenkin oppia tunnistamaan, mitä pelkää ja miksi!

Negatiivisten tunteiden kieltämiseen liittyy pelkoa tulla torjutuksi tai nolatuksi.

Kiusaaminen

Toisen ihmisen kritisointi ja arvostelu kärkkäästi on kiusaamista. Sellainen ihminen, joka haluaa kommentillaan lytätä toista alas nostamalla itseään ylös, on kiusaaja. Sosiaalinen media on raaka maailma, jossa välillä tuntuu, että fiksutkin ihmiset saattavat kommentoida todella loukkaavasti. Miten sinä haluaisit oman lapsesi toimivan toisia ihmisiä kohtaan? Tee siis itsekin samoin. Jos me vanhemmat lauotaan suustamme mitä sattuu ja syyllistetään muita ihmisiä, on melko varmaa, että meidän lapset tulevat tekemään samoin. 

Miten sinä toivoisit lapsesi toimivan toisia kohtaan? Toimi itse samoin.

Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen
Jokainen äiti kaipaa ymmärrystä ja tukea. Kuva: Johanna Tossavainen

Epäkohtia ja virheitä etsitään suurennuslasin kanssa

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miksi toisten sanomisista tai tekemisistä halutaan löytää väkisin jotain pahaa sanottavaa. Eikö olisi mukavempaa tukea ja kannustaa muita? Koskaan ei ole varmaa oletko joskus itse samassa tilanteessa. Mitä silloin toivoisit muilta ihmisiltä? Tässä kohussa ihmetytti se, ettei jotkut ihmiset osanneet yhtään asettua Sariannan saappaisiin. Luulen, että eniten ihmisillä silmiin pisti sanavalinta "vitutti". Tämä sana ei ole kaikilla jokapäiväisessä käytössä, mutta kaikki varmasti tietävät mitä se suurin piirtein tarkoittaa. Joillekin se on pientä ärsytystä, toisille taas suurta. Mutta on se mitä tahansa, se on täysin hyväksyttyä. 

Äitiys on täynnä tunteita – kaikilla!

Äitiys on todellakin täynnä erilaisia tunteita ja niistä pitäisi saada puhua avoimesti ja rehellisesti ilman, että tarvitsee pelätä tuomitsemista. Tunteita tulee ja menee. Ratkaisevaa on se, kuinka paljon antaa tunteiden ohjata omaa toimintaa. On viisautta uskaltaa sanoa ääneen myös ne kaikkein pelottavimmatkin tunteet. Jos on hetkellisesti tuntenut negatiivisia tunteita lastaan kohtaan, se ei tarkoita sitä etteikö rakastaisi lasta. Se ei myöskään tee ihmisestä yhtään huonompaa vanhempaa. 

Ollaan armollisempia itseä ja toisiamme kohtaan!

Uskalletaan sanoa ääneen omia tunteita ja tuodaan näkyväksi se, että elämään kuuluu kaikki tämä tunteiden kirjo. 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Onko hyväksyttävää katua vanhemmuutta?

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

Mikä on riittävän hyvää vanhemmuutta? – jo raskausaikana

Instagramissa on menossa arvonta, josta voi voittaa "Pojan käyttöopas äideille" -kirjan. Klikkaa kuvasta ja tule sinäkin mukaan arvontaan!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA 💕 Matkani pojan äitinä on vasta alussa, joten mikä sen mielenkiintoisempaa lukemista olisikaan kuin humoristinen käyttöopas pojan äidille. 🚨🚒🚙On hauska huomata kuinka Peetu jo nyt nauttii poikamaisesti vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Hän on sopivasti rämäpää kuten on äitinsä ja isänsäkin! 💜 . . 💕Yhteistyössä @fitrakirjat kanssa arvon juuri julkaistun Pojan käyttöopas äideille -kirjan💕🦄 . . 🦄 Tämä on kyllä ehdottomasti hauskin arvonta pitkään aikaan.💕 Kirja käy läpi pojan kehityskaaren vauvasta aikuisuuteen. Mitä kaikkea tuohon matkaan mahtuukaan? 🥰 . . Psst. Tämä on muuten ihan super hyvä lahjaidea sisarukselle tai ystävälle vaikka pukinkonttiin 💕 . . Onnea arvontaan kaikille! 💜 Alla ohjeet osallistumiseen: . 1. Seuraa @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuu tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . Arvonta päättyy sunnuntaina 24.11 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . #arvonta #yhteistyössä #poikienäidit #pojankäyttöopasäideille #fitrakirjat #fitra @poikienaidit_official kuva: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (13)

Vierailija
1/13 | 

Kyllä lapset taitavat ihan kaikilla ottaa hermoon välillä vaikka olisivat kuinka toivottuja. Myös minulla, vaikka esikoinen kuoli muutaman päivän ikäisenä ja toinen lapsi oli erittäin toivottu ja odotettu, niin myös minulla oma ja niin rakas lapsi meinaa välillä "vituttaa".

Mietteitä
2/13 | 

Lopuksi kiteytit hyvin sen että kaikki tunteet ovat sallittuja mutta se miten niiden edessä toimii on se ratkaiseva juttu!en voi nimittäin sietää lasta alentavia kommentteja vanhemman suusta.eli just noin että puhua saa vaikeustakin tunteista vaikka toiselle aikuiselle kunhan vain ei satuta lasta henkisesti tai fyysisesti.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen täysin samaa mieltä. En voi sietää sitä, että lapsi nolataan tai hänen vierellään puhutaan AIVAN kuin hän olisi ilmaa eikä ymmärtäisi. Joskus aikuiset ihmiset eivät vaan ymmärrä, että myös lapsella on tunteet ja hän ymmärtää asioita hyvinkin paljon. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan alemmuutta tai loukkauksia VARSINKAAN omilta vanhemmiltaan. Mulla on itseasiassa luonnoksissa jo kirjoitettu postaus juuri tähän aiheeseen, sillä näitä näkee aivan liian usein julkisilla paikoilla, ja mulle ainakin tulee tosi paha mieli lapsen puolesta. :/ :(

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Elina16
3/13 | 

En ihan allekirjoita tuota lapsettomuus-kommenttia. Itsellä takana pitkä lapsettomuus ja hoidoilla saatiin vihdoin ja viimein yksi lapsi. Ja kyllä, olen ollut väsynyt ja lapsi on välillä hyvin ärsyttävä ja raivostuttava. Sanon sen ääneen kotona, mutta esim ulkopuolisille tai neuvolassa en ole uskaltanut puhua väsymyksestä tai niistä negatiivisista tunteista. Ja tuossa se syy. Kaikki olettaa että lapsettomuuden jälkeen kaikkien pitäisi olla onnellisia ja kiitollisia lapsesta kun sitä itse on halunnut. Tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että lapsettomuudesta kärsineet eivät uskalla myöntää julkisesti negatiivisia tunteita eikä pyytää apua.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä olen huomannut tuon kans. Lapsettomuudesta kärsineet itse ovat itselleen ja toisilleen todella armottomia. :/

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
4/13 | 

En nyt allekirjoittaisi että juuri lapsettomuudesta kärsineet rummuttaisivat tuomioitaan, kyllä näitä tyyppejä löytyy joka junasta ja yleensä ovat vain se äänekkäin porukka. Vaikka olen lapsettomuushoidot käynyt läpi niin myönnän silti auliisti, että totta hemmetissä se *tuttaa valvoa öisin silmät ristissä vauvan kanssa. Eikä vähennä rakkauttani tuota pientä mötkälettä kohtaan yhtään. Vaikka lasta sai hartaasti vuosia toivoa, niin en todellakaan elätellyt silloinkaan ajatuksia että vanhemmuus olisi yhtä hattaraa koko ajan. Ei se tarkoita, että silti vaihtaisi osaansa mistään hinnasta. Se on elämää kaikkine kupruineen :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Näinhän se varmasti on. Voi kumpa kaikki vain ymmärtäisi tuon, että elämään kuuluu rosoisuus, eikä se tee siitä yhtään sen huonompaa. Itseasiassa vaan parempaa!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

?
5/13 | 

Muuten hyvä kirjoitus mutta leimaat nyt tässä itsekkin ihmisiä tekopyhiksi sun muiksi että eikö mene jauhot pussissa nyt vähän sekaisin?

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

No toisaalta kyllä. Perustan ajatukseni kuitenkin faktaan, eli kaikilla meillä on tunteet ja tunnemme sekä positiivisia ja negatiivisia tunteita. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
6/13 | 

Valitettavasti juuri lapsettomuudesta kärsineet jakavat tällaista ajatusmaailmaa. Tässä yksi esimerkki: "minulla on täällä 4kk tyttö, joka myös valvottaa ym kaikki vauvan temput, mutta kertaakaan en ole tuntenut tuota harmitusta "vitutusta. Kun lapsi ei ollut itsestäänselvyys ja sitä tehtiin pari vuotta, niin tällaisille tapauksille tekee pahaa lukea tai kuulla että lapsi voi vituttaa. Nämä kaikki on vain vaiheita ja näihin pitää olla valmis, kun lapsia alkaa hankkimaan." Siis mitä? Lapsettomuus tekee sinusta tunteettoman, sitäkö yrität sanoa?

Itse lapsettomuudesta kärsineenä särähti aika pahasti korvaan tämä yleistys. Sinun on mahdotonta tietää mitä lapsettomuus on, jos et ole sitä itse joutunut kokemaan. Kyllä siinä surun keskellä joku osa itsestä kuolee, eikä se palaudu ikinä. En silti koskaan allekirjoittaisi tuota, että juuri lapsettomuudesta kärsineet eivät muka tuntisi ihan samoja tunteita lastaan kohtaan, kun mitä muutkin. Tottakai se lapsi välillä ärsyttää vaikka häntä olisi toivottu ja odotettu 10 vuotta. Olisi tärkeää koittaa ymmärtää, ennen kuin tuomitsee.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kyllä vaan. Sehän siinä just on, sillä olen itsekin kokenut lapsettomuutta. En siis huutele täällä vain muuten vaan asiaan liittyen. Tämä asia vain tulee kerta toisensa jälkeen vastaan. Varmaan juuri siksi, että olen itsekin sitä kokenut. Ja se on ollut ihan kamalaa. Olen myös kokenut sen, kun lapsettomat hokee mantraa, ettei kaikkia tunteita saisi kokea, koska olemme niin kauan lasta halunneet. Ei ole oikeutta kokea negatiivisia tunteita. En yleistä, mutta se kuitenkin omalla kohdallani tulee usein esille. Me lapsettomuudesta kärsineet emme hyväksy helposti negatiivisia tunteita lasta kohtaan itseltämme. Ja se on väärin, sillä kaikki tunteet ovat sallittuja. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Tiedätkö sen naisen ja äidin – kutsutaan häntä vaikka Pirjoksi, joka jatkuvasti puhuu mitä heidän Viljo on viime aikoina tehnyt? On sitten kuulijakunta kuka tahansa, Pirjon puheenaiheet pyörivät aina lapseen liittyvissä asioissa. 

Onko äitinä vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella liity lapseen?

Tällä viikolla oli pitkästä aikaa tilanne, jossa pääsin tutustumaan uuteen ihmiseen, joka ei ole äiti eikä isä. Tapaamisella ei ollut myöskään mitään suurempaa tarkoitusta, tai meillä ei ollut selkeästi mitään yhteistä mielenkiinnon kohdetta. Tämän tapahtuman ansiosta ymmärsin, että minusta on kovaa vauhtia tulossa tuo Pirjo. Oli erittäin vaikeaa keksiä puheenaiheita, jotka eivät tavalla tai toisella olisi liittynyt lapseen. Kaikki minun omat kuulumiset liittyvät totta kai lapseen. Tai hetkinen – miten niin totta kai? Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?  

Eihän minun kuulumiset ole sama asia kuin Peetun kuulumiset?

Vauva täyttää hetkellisesti koko elämän. Kuva: Elisa Honkasalo
Vauva täyttää hetkellisesti koko elämän. Kuva: Elisa Honkasalo

Muistan vielä hyvin kuinka itse en ymmärtänyt lapsettomana aikuisena tällaisia Pirjon kaltaisia äitejä ja isiä. Oli jopa hieman raskasta keskustella tällaisten kanssa, sillä loputtomiin ei ketään jaksa oikeasti kiinnostaa muiden lasten tekemiset. Tuolloin päätin, että minusta ei tulisi koskaan sellaista ihmistä. Mutta oikeasti en edes tiennyt, mitä vanhemmuus on. Se valtaa koko elämän. Se tuo uudenlaisen merkityksen elämälle. Miksi siitä ei saisi puhua, jos siltä tuntuu?

Loputtomiin ei ketään jaksa kiinnostaa muiden lasten tekemiset!

Vanhempana sitä näköjään helposti sukeltaa sellaiseen kuplaan, jossa aidosti ja oikeasti luulee, että muut jaksaisivat ihailla sitä omaa aarretta yhtä paljon kuin itse. Viime aikoina olen myös huomaamatta lähtenyt lähentymään ihmisten kanssa, joilla on lapsia. Uskon, että tähän liittyy osittain myös se, että tämä oma elämänvaihe on vain sellainen, jolloin kaipaa seuraa, jossa saa avautua omista arjen asioista. Ja näihin suurena osana kuuluu oma lapsi. Huomaan myös, että ystävyyssuhteet syvenevät nopeasti lasten myötä. Vertaistuen tarve on niin voimakas, että sitä saattaa hyvin nopeastikin alkaa jakamaan hyvin henkilökohtaisia asioita lähes tuntemattomalle ihmiselle. 

Vanhempana sitä helposti sukeltaa kuplaan, jossa luulee muiden jaksavan ihailla omaa aarretta yhtä paljon kuin itse.

Äidiksi tultua olen alkanut ymmärtämään läheisten ihmisten merkityksen. Kuva: Elisa Honkasalo
Äidiksi tultua olen alkanut ymmärtämään läheisten ihmisten merkityksen. Kuva: Elisa Honkasalo

On erittäin antoisaa, kun huomaa toisen todellakin tajuavan mitä kaikkea käy läpi. Se on sanatonta ja sanallista ymmärrystä. Ja tällaista yhteyttä en ole koskaan ennen tuntenut. Nyt vasta kun olen tullut äidiksi, oikeasti ymmärrän kuinka tärkeää on pitää lähellään ihmisiä, jotka tuovat hyvää elämään. Se on myös sen vuoksi tärkeää, sillä haluan olla omalle lapselleni hyvä vanhempi. Ja siihen pystyn vain, jos ympärilläni on kannustavia ja positiivisia ihmisiä. Sellaisia, jotka jaksavat kuunnella juuri niitä vauvajuttuja. Se on minun elämää tällä hetkellä. Mutta kaikki turhanpäiväinen ilkeys, muista pahaa puhuminen tai kyräily eivät kuulu minun elämään. Sellaista en myöskään halua oman lapseni elämään. 

Äidiksi tultuani olen alkanut ymmärtää läheisten ihmisten merkityksen!

Ehkä he, jotka eivät jaksa kuunnella vauvajuttuja, väkisinkin eteentyvät minun elämästä. Uskon ja luotan kuitenkin siihen, että ehkä vielä joskus lähennymme uudelleen – jos niin on tarkoitus. 

Nyt on minun hetkeni olla Pirjo – ja olen ylpeä siitä!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Vanhemmuuden paineet – luodaanko me itse paineet itsellemme?

Vauvauintiin liittyvä epävarmuus – miten saan pidettyä vauvan rauhallisena?

Yrittäjyys vauva-arjen keskellä – Yrittäjyys tekee minusta paremman äidin!

Kommentit (3)

Tuul1
1/3 | 

Mitä olet tykännyt vaunuista, nyt kun käyttökokemusta on kertynyt jo ihan hyvin? Ovatko vaunut toimineet hyvin myös talvikelissä?

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Oon tykännyt todella paljon. Vaunut kun on joka päivä moneen kertaan käytössä, on niiden laatu todella tärkeää. Useasti mieheni kanssa ollaan päivitelty, että onneksi päädyttiin lopulta panostamaan laatuun vaunuyhteistyön merkeissä. Nämä vaunut on niin kätevät, että niillä me ollaan tehty juoksulenkkejä, lenkkeilty metsässä, asfaltilla ja hiekalla. Ne on ollut mukana monilla reissuilla. Ja on kestänyt meidän menossa oikein hyvin. Käytössä on ollut paljon ja toimivat erittäin hyvin. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

En usko tippaakaan sellaista vanhempaa joka väittää, ettei olisi koskaan menettänyt hermojaan lapsensa kanssa tai ei olisi mielessään kironnut, kun vauva on itkenyt. Perhe-elämään kuuluu positiivisten lisäksi myös negatiiviset tunteet ja tilanteet, jotka eivät menneet kuin oppikirjoissa. Se on elämää. Negatiiviset tunteet tai epäonnistumiset eivät poista sitä, etteikö silti voisi olla onnellinen. 

On loistavaa, että vanhemmuuden suorituspaineista puhutaan.

Juuri muutama päivä sitten on julkaistu yle.fi juttu vanhemmuuden suorituspaineista. Mielestäni on loistavaa, että asiasta puhutaan. Tästä artikkelista tuli esille, että aiheesta on tehty myös tutkimus, jonka mukaan muiden odotukset olisi suurin syy vanhemmuudessa uupumiselle. Minä jäin vain pohtimaan, että mitkä nämä muiden odotukset oikeasti ovat? Ja ovatko ne muiden vai onko ne paineet aina lopulta meidän omassa päässämme?

Luommeko me itse vanhemmuuden paineet itsellemme?
Luommeko me itse vanhemmuuden paineet itsellemme?

Olen uupunut kolme kertaa, ja joka kerta olen ollut sitä mieltä, että paineet tulivat ulkoapäin.

Minä olen uupunut kolme kertaa, ja olen uupumusten kohdalla ollut yleensä sitä mieltä, että paineet tulivat ulkoapäin. Vasta näin jälkikäteen pystyn ymmärtämään, että oikeasti ne paineet olivat minun oman pääni sisällä. Olin itse asettanut ne itselleni. Totta kai ympäröivä maailma oli vaikuttanut siihen, mitkä olivat minun ihanteet – millaisen elämän ajattelin olevan hyvää elämää. Minä itse olin kuitenkin asettanut omassa mielessäni itselleni tietynlaiset kriteerit ja tavoitteet, joita kohti halusin mennä. Halu menestyä kaikilla elämän osa-alueilla oli niin suuri, että lopulta haasteet ja epäonnistumiset tuntuivat aivan liian raskailta kantaa. Vaikka vaatimukset itseä kohtaan ovat olleet aina todella korkeat, muita kohtaan en koe asettaneeni paineita. Päinvastoin – olen aina ihaillut muita. 

Todellisuudessa paineet olin luonut minä itse itselleni!

En tiedä pidättekö minua ihan tyhmänä tämän jälkeen, sillä ei ole kauaakaan kun kirjoitin paineista imetystä kohtaan. Tuota tekstiä kirjoittaessa olin jälleen onnistunut uskottelemaan itselleni, että joku ulkopuolelta on asettanut nämä paineet minulle. Vaikka todellisuus on toinen. Äitiydessä minä luon painetta pääosin itse. Jopa nyt voin myöntää, että imettämisen kohdalla olen myös itse luonut suurimmat paineet. Mielestäni on kuitenkin hyvä keskustella näistä asioista, jotta oppisimme olla asettamatta turhia paineita itsellemme. 

Olin itse asettanut tiettyjä ehtoja imettämiselle, enkä halunnut kokea olevani huonompi kuin joku toinen äiti.

Käydään hieman tarkemmin läpi esimerkiksi tätä imetystä. Minun omaan mieleen oli jälleen tullut vanha ajatusmalli ja nyt pyrin olemaan paras äitinä. Minulle se tarkoittaa sitä, että vaadin itseltäni olemaan paras kaikessa. Olin asettanut tiettyjä ehtoja myös imettämiselle. En halunnut kokea olevani huonompi kuin joku toinen äiti. Näiden ajatusten vuoksi aloin kiinnittämään huomiota juuri niihin asioihin, jotka vahvistivat omaa näkemystäni imetyksestä ja siitä mikä oli oikea tapa toteuttaa sitä. Olin epävarma siitä, mikä olisi omasta mielestäni oikein ja sen vuoksi olin altis muiden mielipiteille. Ja tämän vuoksi minusta alkoi tuntumaan, että paine tulee ulkoapäin.

Meidän oma mieli on pahin vihollisemme.
Meidän oma mieli on pahin vihollisemme.

Olen äitiyden aikana onnistunut asettamaan paineita jo muihinkin asioihin kuin äitiyteen liittyen.

Olen äitiyden aikana onnistunut asettamaan paineita jo muihinkin asioihin kuin vain äitiyteen liittyen. Nyt sen voin myöntää – en anna itselleni tarpeeksi armoa työjuttujen suhteen – äitiyslomallakaan. Äitiyslomalla olevan äidin tehtävä on olla vauvan kanssa. Se on enemmän kuin tarpeeksi. Se riittää. Äidin ei tarvitse samanaikaisesti saavuttaa jotain suurta esimerkiksi työrintamalla. Ymmärrän nämä asiat muiden kohdalla, mutta miksi se on niin vaikeaa omassa elämässä?

Olen uupunut omien ajatusmallien vuoksi ja huomaan kompastuvani samaan ansaan jatkuvasti!

Omalla kohdallani uupumusten tärkein oivallus on ollut omien ajatusmallien ymmärtäminen ja se, että niiden vuoksi olen myös uupunut. Ja vasta oivalluksen jälkeen olen pystynyt olemaan rehellinen itselleni. Huomaan kompastuvani samaan ansaan jatkuvasti. Olen ihminen, joka ihailee muita ja tämän lisäksi en näe omassa tekemisessä tarpeeksi hyvää. Olen aina halunnut saavuttaa vielä enemmän. Mikään ei ole riittänyt. Ehkä omalla perfektionistisella toiminnallani olen saattanut aiheuttaa painetta ympärilleni – tahtomattani. Eniten olen painetta kuitenkin asettanut itselleni. 

Onko tässä mitään järkeä? Oletko sinä sitä mieltä, että paineet tulevat useimmiten ulkoapäin?

Vai koetko asiat samoin kuin minä, että me itse luomme nämä paineet itsellemme? 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Uupumus on jättänyt syvät jäljet – Palaudunko ennalleni enää koskaan?

Annoimme lapsellemme korviketta – olo on kuin rikollisella!

Väsymys on täysin uusissa ulottuvuuksissa – onko pätkäyöt tulleet jäädäkseen?

6 vinkkiä ajanhallintaan – Miten saan asioita tehdyksi väsyneenäkin?

Olen jo pitkään pohtinut, että haluaisin jakaa jotain hyvää sosiaalisessa mediassa. Tästä ajatuksesta lähti muotoutumaan instagramissa #lenkkijengi ja nyt haastan myös sinut mukaan. Tarkemmat ohjeet löydät klikkaamalla kuvasta. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

❄️ ARVONTA 1 + 6 ❄️ . . Muutamia viikkoja sitten perustettu #lenkkijengi on osoittautunut toimivaksi tavaksi MOTIVOIDA ja itsekin MOTIVOITUA ulkoilemaan. 💙Useat teistä seuraajista on ollut mukana luomassa yhteisöä, joka INNOSTAA toinen toistaan liikkumaan - säällä kuin säällä! 💦❄️ Tästä iso kiitos jokaiselle, OOTTE IHAN HUIKEITA! 💙 Mikä oikeasti sen parempi motivaattori olisikaan kuin yhdessä liikkuminen - jokainen omalla tahollaan ympäri Suomea? ❄️ . . Kuten jo aikaisemmin vihjailin, NYT olisi aika viedä #lenkkijengi SEURAAVALLE TASOLLE. . . Seuraavan kuuden (6) viikon ajan (4.11-15.12) sinulla on mahdollisuus innostaa omalla esimerkillä muita lenkille ja olla siten mukana HUIKEASSA ARVONNASSA. Arvon kaikkien osallistuneiden kesken yhteistyössä @björnborg kanssa Björn Borg urheiluvaatesetin (arvo yli 200€). . Ohjeet osallistumiseen: 1. Postaa omaan feediisi ulkoilukuva ja merkkaa se #babysteps_susanna sekä @susanna_mustajarvi 2. Seuraa @susanna_mustajarvi 3. Tägää tähän kuvaan mukaan ystävät, jotka haluaisit mukaan arvontaan ja levittämään hyvää fiilistä. . Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . Ja ei tässä vielä kaikki. Lisäksi jokaisen storyn puolella @susanna_mustajarvi tägänneiden kesken arvon JOKA VIIKKO @bjornborg JUOMAPULLON ja TREENIKASSIN. Kuuden viikon ajan. . . Aika mahtavaa, vai mitä? Nyt sinun tehtäväsi on lähteä nauttimaan ulkoilusta ja siten olla mukana innostamassa myös muita liikkumaan! ❄️ Yhdessä me olemme enemmän! #ulkoiluhaaste #lenkkihaaste #arvonta #giveaway #björnborg #babysteps_susanna

Henkilön Susanna | Äitien motivointi (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019