Kirjoitukset avainsanalla Vanhemmuus

Lapsen syntymän myötä olemme yhä enemmän puolisoni kanssa pohtineet sosiaalisen median käyttöä ja sitä, miten haluamme lapsemme siellä tuoda esille. Sosiaalinen media on osa meidän arkea tänä päivänä. Ei ole siis itsestäänselvää, miten näihin asioihin pitäisi suhtautua. Jokaisella vanhemmalla on suuri vastuu tehdä päätökset ja arvioida oman lapsen yksityisyyden rajat. 

Vanhemmuus on tuonut tullessaan paljon uusia tunteita, joita en ole ollenkaan osannut edes kuvitella ennen vauvan syntymää. Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Näistä tunteista ja ensimmäisen viikon fiiliksistä, voit käydä lukemassa vauva.fi artikkelissa, josta selviää meidän ensimmäisen viikon pelot ja onnen hetket. 

Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Kuva: Mirjami Liimatainen
Haluan suojella lastani kaikelta pahalta. Kuva: Mirjami Liimatainen

Kuitenkaan pelkästään nämä tunteet eivät ole saaneet minua pohtimaan sosiaalista mediaa kriittisesti, vaan olen myös itse joskus aikaisemmin joutunut kokemaan julkisuuden varjopuolia. Haluan jakaa tarinani nyt teille, jotta ymmärrätte miksi en halua tuoda oman lapseni kasvoja julkisuuteen ja sosiaaliseen mediaan. 

Olen joutunut joskus aikaisemmin kokemaan julkisuuden varjopuolia.

Minut kruunattiin vuonna 2008 Miss Suomen ensimmäiseksi perintöprinsessaksi. Silloin ei vielä ollut sosiaalista mediaa tällaisessa mittakaavassa missä se on nyt, mutta lehdistö kirjoitti paljon misseistä. Tuohon aikaan lähdettiin heti missien julkistamisen jälkeen seuraavana päivänä missiristeilylle ja sieltä Ruotsiin. Olimme siis jonkin aikaa pois kotoa, sillä jo missikiertue itsessään vei muutaman viikon aikaa. 

Miten silläkin hetkellä tuntui siltä, että joku tuijottaisi minua?

Kun vihdoin palasin kotiin Tampereelle, oli tuo julkisuus pienoinen shokki. Asuin vielä vanhempieni luona, sillä olinhan vasta 19-vuotias. Vanhempani olivat matkoilla ja olimme veljeni kanssa kahden isossa omakotitalossa. Ystäväni olivat tulleet meille toivottamaan minut tervetulleeksi. Vietimme illan meillä, ja lopulta ystävät päättivät lähteä vielä jatkamaan juhlia kaupungille. Minä olin niin väsynyt, etten jaksanut lähteä. Jäin makaamaan eteisen lattialle ja pohtimaan kaikkea muutosta, mitä misseys oli tuonut tullessaan. Elämä oli muuttunut täysin. Muistan miettineeni siinä lattialla maatessani, että miten silläkin hetkellä tuntui siltä, että joku tuijottaisi minua. En kuitenkaan sitä sen enempää jäänyt pohtimaan, vaan vaihdoin vaatteet ja menin nukkumaan. 

Kuvassa: Jaana Taanila (vas.), Satu Tuomisto (kesk.) ja minä (oik.)
Kuvassa: Jaana Taanila (vas.), Satu Tuomisto (kesk.) ja minä (oik.)

Seuraavana iltana joku tuntematon mies soitti puhelimeeni ja kysyi missä olen. Ihmettelin kysymystä, ja sanoin olevani Tampereella. Tämän jälkeen hän kysyi milloin olen tulossa kotiin. Pelästyin tätä kysymystä niin, että suljin puhelimen. Ajaessani kotia kohti päässäni pyöri vain kaksi lausetta: Älä mene sinne, se mies on siellä! Soitin veljelleni, ja pyysin häntä tulemaan minua ulos vastaa. Minua pelotti. Saavuttuani kotiin, veljeni oli jo odottamassa ulkona. Laitoimme auton yhdessä talliin. 

Ajaessani kotia kohti päässäni pyöri vain kaksi lausetta: Älä mene sinne, se mies on siellä!

Lähdimme katsomaan, jos näkisimme jotain jälkiä tästä miehestä, joka oli soittanut minulle. Näimme lumessa isot kengänjäljet. Nämä jäljet menivät talomme takapihalle. Lähdimme kiertämään taloa – ja siellä hän oli. Talon takana, suoraan huoneeni ikkunan takana. Meidät nähtyään tämä mies jähmettyi paikoilleen. Oli pimeää ja hän luultavasti kuvitteli pysyvänsä piilossa, jos ei liiku. Veli heitti häntä lumipallolla, ja tämän jälkeen mies lähti juoksemaan, eikä häntä saatu kiinni. Minä menin täysin shokkiin. Itkin ja huusin: Miksi tämä mies on kotini pihalla? Mitä hän halusi minusta?

Miksi tämä mies on kotini pihalla? Mitä hän halusi minusta?

Tästä alkoi monien vuosien kestävä pelko ja ahdistus. En uskaltanut olla kotona yksin. Tarkistin joka ilta sängynalusen. Nukuin huoneeni ovi lukossa. Minua puistatti, sillä tämä mies luultavasti oli katsellut minua edellisenä iltana, kun makasin eteisen lattialla. Ja lopulta myös sen, kun olin vaihtanut vaatteet. Tämä samainen mies soitteli muutaman vuoden ajan silloin tällöin kysyäkseen missä olen. Hänen kengänjäljet myös löytyivät vielä muutamia kertoja talomme takapihalta tämän tapahtuman jälkeenkin. Poliisi ei voinut asialle tehdä mitään, sillä tämä mies olisi pitänyt saada kiinni meidän pihalta, mutta hän ei koskaan kiinni jäänyt. Ahdistelijasta uutisoi vuonna 2009 myös MTV3 uutiset

Voisiko tämä ihminen olla elämässäni yhä? Mitä jos hän on joku tuttuni?

Vielä tänä päivänäkään en tiedä kuka tämä mies oli. Joskus pohdin, voisiko tämä olla joku tuttuni. Voisiko tämä ihminen olla elämässäni yhä? En tiedä, mutta onneksi hän ei enää ole soitellut. Onneksi en enää pelkää. 

Omien kokemusten vuoksi, en halua oman lapseni kasvoja sosiaaliseen mediaan. Kuva: Mirjami Liimatainen
Omien kokemusten vuoksi, en halua oman lapseni kasvoja sosiaaliseen mediaan. Kuva: Mirjami Liimatainen

Tämä tarina on tosi ja haluan sillä muistuttaa, millaisia vaikutuksia medialla voi olla. Maailmassa on ihmisiä, jotka saattavat alkaa kiinnostumaan liikaa sinun elämästä. Vaaroja on monia, joita emme ehkä osaa edes kuvitella. Emme osaa kuvitella niitä ennen kuin ne ovat arkeamme emmekä enää saa elämäämme pois sosiaalisesta mediasta. On siis erittäin tärkeää arvioida hyvin tarkasti, mitä sosiaalisessa mediassa jakaa omasta elämästään. Kaikki ei tarvitse olla julkista. On tärkeää osata pitää oma yksityisyys suojassa. 

Minä olen päättänyt, etten julkisesti jaa oman lapseni kasvokuvia sosiaalisessa mediassa. Haluan suojella oman lapseni yksityisyyttä. Hän on sen ansainnut! 

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – missä mene yksityisyytesi rajat?

Cybex Cloud Z – liikkuvan perheen turvakaukalo!

16 tunnin synnytys – näin kaikki eteni!

Susanna Mustajärvi piti päiväkirjaa ensimmäisestä viikosta äitinä: "en osannut arvata, miten iso muutos tämä on"

Instagramissa on menossa loistava arvonta yhteistyössä Lekmer.fi kanssa. Käy osallistumassa ja voita 80€ lahjakortti Lekmer.fi verkkokauppaan. 

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💫ARVONTA! 💫 Yhteistyössä @lekmer.fi kanssa arvon 80€ arvoisen lahjakortin Lekmerin verkkokauppaan! 😘 .. 💕 Heidän valikoimastaan löydät kaiken tarpeellisen lapsillesi aina sisustuksesta ja leluista erilaisiin tarvikkeisiin ja vaatteisiin. 💥 .. .. Tämä lahjakortti on loistava lahja ystävälle tai itselle. ✨ ONNEA ARVONTAAN! 💕 .. Alla ohjeet osallistumiseen: 1. Seuraa @lekmer.fi sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! 💕 . Arvonta päättyy perjantaina 19.7 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. #arvonta #giveaway #vauvahankinnat #lastenhuone #vauva2019 #kesäkuiset2019 #heinäkuiset2019 #elokuiset2019 #lekmer #baby #vauva #vastasyntynyt #lastenhuoneensisustus #cybex #yhteistyö @lekmer.fi 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

VuodenÄiti
1/2 | 

Huh mikä kokemus sinulla! Erittäin hyvä syy pitää lapsen kasvot pois somesta. No, oikeastaan kaikki syyt ovat siihen ihan yhtä hyviä. Itse en julkaise lasteni kuvia missään, enkä edes ole mikään julkisuuden henkilö. 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, oon sun kanssa täysin samaa mieltä. :) Lapset voivat sitten itse myöhemmin päättää miten haluavat somessa näkyä. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Äitiyteen liittyy paljon pelkoja. Kysyin peloista Instagramissa seuraajiltani, ja nyt jaan niihin omia ajatuksiani täällä blogissa. Tänään käsittelen pelkoa, joka liittyy enemmän ensisynnyttäjiin. Lapsen syntymän tuoma elämänmuutos nähdään isona ja rankkana – halusimme sitä tai emme! 

Ensisynnyttäjillä on yksi pelko ylitse muiden, ja se on itsensä menettäminen. Äitiyttä kun markkinoidaan melko negatiivisesti arkisessa puheessa. "Odota vain kun lapsi syntyy.." on tuttu lause ensisynnyttäjälle. Lapsen syntymällä hiukan jopa peloitellaan ja siitä puhutaan isona elämänmuutoksena. Muutoksen suuruutta ei voi edes kuvitella ennen kuin vauva syntyy. Muutokset rinnastetaan siihen, ettei enää ole aikaa itselle. Lapsen jälkeen elämä pyörii lapsen ympärillä. Samalla on peloteltu univelalla ja totaalisella väsymyksellä. "Nukkua kannattaa vielä kun voit". Asioita sanotaan puoliksi vitsillä, ja puoliksi tosissaan. 

"Odota vain kun lapsi syntyy.." on tuttu lause ensisynnyttäjille.

Onko äitiys pelkkää taistelua väsymystä vastaan? Kuva: Katri Haavisto Photography
Onko äitiys pelkkää taistelua väsymystä vastaan? Kuva: Katri Haavisto Photography

Lisäksi äitiys on markkinoitu huonosti myös taloudellisesti. Äidit kertovat taloudellisista haasteista. Tukiin liittyvä keskustelu on kiivasta. "Nauti nyt vielä kun voit" on tuttu lausahdus. Mitä se kertoo meille ensisynnyttäjille?

Mitä, jos jollain vauva-arki ei olekaan rankkaa? Onko silloin tämä äiti päässyt jotenkin helpolla? Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten? Vai miksi äitiys ei saisi olla helppoa? Näistähän en itse tiedä vielä mitään. Pohdiskelen ja kummastelen vain. 

Mitataanko äitiyttä sillä, kuka on kärsinyt eniten?

Kirjoitan aiheesta, koska haluan tuoda näkyväksi sen, miltä tämä maailma näyttää meille, joilla ei siitä vielä ole mitään hajua. Elämänmuutos on varmasti suuri. Mutta onko sen pakko olla aina niin rankkaa? Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin. Mutta onko se todella sitä? 

Ensisynnyttäjiä pelotellaan ja vauva-arkea manataan taisteluksi, josta vain harva selviää hymyssä suin.

Pohdin kovasti, miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka eivät vielä ole äitejä. Kuva: Katri Haavisto Photography
Pohdin kovasti, miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka eivät vielä ole äitejä. Kuva: Katri Haavisto Photography

Miltä äitiys näyttäytyy heille, jotka vasta harkitsevat perheen perustamista? Jos äitiydestä puhutaan negatiivisesti, on hyvä ymmärtää mikä vaikutus sillä oikeasti on. Mitä mahtaa pohtia itsenäinen nainen, joka on tehnyt kovasti töitä oman uransa eteen ja nauttii suuresti elämästään? Kannattaako tällaisen naisen edes harkita äitiyttä? Näin pikaisesti ajateltuna ei nuo argumentit äitiydestä ainakaan hirveän houkuttelevia ole. Ja pelko itsensä menettämisestä voi hyvinkin olla aiheellinen.

On ehkä parempi vain uskoa varoittelut ja nukkua varastoon – vielä kun voi!

Mitä voimme siis tehdä? Kannattaako meidän kuunnella varoitteluja? Onko siis järkevintä vain uskoa, että elämä tulee muuttumaan radikaalisti. Ja harvoin se kauhean mahtavaksi muuttuu. On ehkä parempi siis valmistautua väsymykseen, ja nukkua varastoon – vielä kun voi! Aivan kuin tämä olisi edes mahdollista. Pitäisikö jo odottaa tulevaa väsymystä? Koska sieltä se tulee – halusimme tai emme. 

Äitiys kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Kuva: Katri Haavisto Photography
Äitiys kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Kuva: Katri Haavisto Photography

Mikä neuvoksi? Haluan itse olla sinisilmäinen tässä asiassa niin kauan kunnes todellisuus minut musertaa. En halua luoda mieleeni kuvitelmia arjesta, joka on yhtä taistelua. En halua uskoa siihen. Onko tämä tyhmää? En tiedä. Mutta käytäntö sen sitten paljastaa.

Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan!

Entä voisiko tässäkin olla apua asenteella? Äitiys todella kaipaisi brändimuutoksen positiivisempaan suuntaan. Vedämmekö puoleemme asioita, joita haluamme nähdä ja mihin uskomme? Haluan uskoa, että rakennamme oman arkemme meidän itsemme näköiseksi. Välillä voi tulla unettomia öitä. Välillä on huonoja päiviä. Mutta lopulta hyviä päiviä on enemmän. Olisiko äitiys erinäköinen, jos puhuisimme enemmän hyvistä asioista äitiyden ympärillä? Haluan uskoa, että lapsi muuttaa elämää suuresti, mutta positiivisella tavalla. 

Ensisynnyttäjänä toivoisin enemmän keskustelua positiivisten elämänmuutosten ympärille. Jokainen äiti on joskus ollut ensisynnyttäjä.

Miltä äitiyden maailma näyttäytyi silloin sinulle?

Miten sinun elämäsi muuttui hyvällä tavalla lapsen syntymän jälkeen?

by Susanna (rv 37)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Pelot, osa 1: Raskauden tuomat muutokset vartalossa pelottavat!

Miten löydän tasapainon naiseuden ja äitiyden välille? – identiteettikriisi

6 vinkkiä, joiden avulla vauvaa voi auttaa nukkumaan – heti syntymästä alkaen!

Mitä muualla kirjoitetaan aiheesta: 

Voiko näin onnellinen ollakaan? 6 ihaninta asiaa, joita kukaan ei kertonut sinulle vauva-ajasta

Kommentit (28)

Yhdenlainen kokemus
1/28 | 

Moikka,
Silloin kahdeksan vuotta sitten kun sain lapseni elämä todella muuttui. Se muutti minua, arkea ja parisuhdetta sekä hyvässä että pahassa. Ensimmäiset tunteet olivat onnea ja rakkautta kun se pieni ihminen makasi synnytys osastolla vieressäni. Seuraavaksi tuli tunteet siitä että pystynkö tähän. Niin pieni ja hauras lapsi josta minun olisi pidettävä huolta. Vauva ajat olivat rankkoja ja väsymys, hormoni myrskyineen oli kun sumussa olisi kulkenut. Parisuhde kävi läpi myöskin kriisin. Vaikeana pidin myöskin olla päivällä ruokkiva rinta ja illalla seksuaalinen rinta, jos ymmärrät. Oli vaikea löytää tasapaino äidin roolin ja vaimon, seksuaalisen naisen roolin välillä. Lapseni on nyt kahdeksan ja olen sitä mieltä että äitiys on yksi vaikeimmista asioista elämässä. Toisaalta olen ymmärtänyt ettei ole täydellistä äitiä, lasta, oppeja, suhdetta joten voi olla armollisempi itselleen. Kaikesta huolimatta lapsi on parasta kaikkine tunne myrskyineen, mitä voi toivoa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Ihana kuulla. Äitiydessä on niin paljon hyvää kuin on huonoakin. Niinkuin kaikessa. On kiva kuulla myös hyviä asioita <3 Voin hyvin jo kuvitella tuon ristiriidan seksuaalisen naiseuden ja äitiyden välillä. Olemme siitä jo puhuneetkin, ja siihen pitää osata varautua. Onko mitään vinkkejä siihen? 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Siiri2017
2/28 | 

Totta hemmetissä elämä muuttuu lapsen myötä,mutta eikö niitä siksi juuri hankita? Että elämä muuttuisi ;) Itselle oman kehon ja oman ajan vähentyminen ei tullut yllätyksenä, koska osasin sitä odottaa. Enemmän yllätyksenä tuli se muutos jonka lapsi toi tullessaan omaan ajatusmaailmaan. Ensi sekunneista lähtien sitä ajattelin vain ja ainoastaan tuon pienen ihmisen haluja ja tarpeita. Ja suoraan sanoen, se oli ihanaa! Huolehtia toisesta joka ei muuta voinut kuin luottaa siihen, että kyllä noi porukat tän homman osaa <3 Ja niinhän me osaltaankin. Ei ehkä täysin tyylipuhtaasti koko ajan,mutta omalla tavallamme, sellaisella joka sopii just meille.

Itse kielsin lähipiirini aisia kertomasta omista synnytyksistään ellei kyse ollut positiivisista asioista. Tämä siksi,että tiesin jokaisen synnytyksen olevan erilainen enkä halunnut sekoittaa omiin ajatuksiini kenenkään vanhoja traumoja. Halusin vain uskoa, että hyvin se menee tavalla tai toiselle. Ja kun sen aika vihdoin tuli oloni pysyi rauhallisena koko ajan :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, olen samaa mieltä. Silloin kun perhettä lähdetään perustamaan, siinä on taustalla ajatus, että haluaa mennä elämässään eteenpäin. Silloin on valmis muutoksiin. 

Ihana kun kerrot, että suurin muutos johon et osannut varautua oli se ajatusmaailma, mikä muuttui heti lapsen syntymän jälkeen. Odotan tuota todella. Se, että on elänyt reilu 30 vuotta itsekästä elämää on kasvattanut siihen, että on vihdoin todellakin valmis siihen, että elämässä on muutakin sisältöä. <3 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Jenni Martikainen
3/28 | 

Voi, juuri näin. Yhteiskunnassa täytyy tapahtua suuret muutokset, jotta Äitiyttä, Naiseutta, elämän jatkumista arvostettaisiin sille kuuluvalla arvolla.

Äitiys, uuden luominen ja hoivaaminen on Naisen Voima, se on vahvaa rakkaudellista Äitiyden energiaa. Ilman sitä ei ole elämää, ilman sitä ihmiset voi pahoin.

Koko Naiskulttuurin, yhteisökulttuurin pitäisi muuttua. Äidit tarvitsevat apua yhteisöltään pikkulapsi aikana talouden hoidossa. Kun kaikki tämä on unohdettu ja vielä tuotu "paine" että äidin tulisi lähteä töihin, on selvää että se voi tuntua haastelliselta. Mutta ei niin ole tarkoitettu, että ihmiset selviäisi yksin. Nykymaailma on näiltä osin todella hukassa.

Jos haluat tehdä yhteistyötä, Laita viestiä. Annan sydämeni tälle asialle, Äitiydelle. Sydämeni pohjasta kiitän jokaista, joka antaa maailmaan uutta elämää.

Satu - Tsajut
4/28 | 

Sain esikoiseni teininä. Koin silloin, että muutos oli helppo. Minulla ei ollut ollut "vapaata elämää" enkä ollut itsellinen ihminen. Olin elänyt elämää, jossa piti huomioida muu perhe ja jossa ei saanut mennä ja tulla vapaasti oman mielensä mukaan. Muutos oli helppo. Näin asia ei ehkä olisi ollut, jos olisin siirtynyt äitiyteen aikuisuuden erilaisesta maailmasta.

Näihin varoitteluihin en ole törmännyt iltatähtiämme odottaessa. Ehkä ne ovat tietyn porukan juttu tai sitten säästyin niiltä kun lähdin toiselle kierrokselle.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ihana, että olet selvinnyt pelotteluilta. Luulen, että siihen on varmasti osaltaan vaikuttanut se, että olit jo kokenut äiti, jolloin ehkä silloin ihmiset eivät koe tarvetta neuvoa. Tosin olen myös ihminen, joka kyselee hirveästi, joten ehkä myös osittain itse aiheutan sen, että minua helposti neuvotaan ja tässä kohtaa myös pelotellaan omilla asenteilla. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Karhusola
5/28 | 

Muistan silloin, kun esikoinen syntyi vuonna 2016, että kyllähän siitä äitiydestä peloiteltiin. Mutta vielä enemmän peloiteltiin silloin, kun kerroimme saavamme toisen lapsen. "Se on niin rankkaa kahden kanssa, ei todellakaan mene siinä missä yksikin. Voit heittää hyvästit omalle ajalle" jne. Meillä on mennyt kahden lapsen kanssa oikein hyvin, toki välillä on raskasta, mutta hyvällä tukiverkolla ja apukäsillä kyllä jaksaa :)

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, voin vaan kuvitella. Ehkä sulla meni liian hyvin, ja sen vuoksi koettiin, että "kyllä sinä sitten huomaat kuinka rankkaa on kahden kanssa". Luulen, että nuo asenteet on tosi syvällä. Olisi ihanaa kun kaikki vain näkisivät asiat hieman kevyemmin, jolloin se vauva-arkikin olisi varmasti hieman helpompaa ja mukavempaa. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

HappyMum
6/28 | 

Minulla on 3 lasta, olen saanut esikoisen 25-vuotiaana, keskimmäisen 28-vuotiaana ja iltatähteni syntyi ollessani 34-vuotias. Kaikista helpointa äitiys on ollut esikoisen kanssa, muutos perhe-elämään oli helppo ja en ollut väsynyt.En kaivannut omaa aikaa, vauva oli suurin haaveeni. vauvan kanssa oli helppo mennä ja tulla. Kahden pienen kanssa oli vähän kuin olisi välillä sirkuksessa ollut ja jo raskaus aikana törmäsin kommentteihin että elämä tulee muuttumaan totaalisesti kun toinen lapsi syntyy. Kolmannen lapsen raskaudessa isot lapset olivat niin mukana ja odottivat vauvaa hurjasti. Vaikeinta itselle on ollut se että kun vauva-aikaa monesti pelotellaan niin itselle jokaisen lapseni uhma-ikä on ollut haastavaa ja siitä harvemmin puhutaan tosiaan että
Monelle ensisynnyttäjelle esikoisen vauva-aika saattaa olla mahtavaa rakkaus kuplaa ja kaikki menee kivasti.
Itse olen kolmikostani äärettömän kiitollinen mutta ihanaa opettelua äitiys on 13vuoden jälkeenin. Onnellista loppu raskautta sinulle!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Ihana kuulla ja kiitos kun jaoit kokemuksesi. :) <3 Äitiys on varmasti jatkuvasti uuden oppimista ja epämukavuusalueella olemista. Valintoja pitää tehdä, vaikka ei aina tiedä mikä olisi oikein. Mutta onneksi äitinä ei tarvitse olla täydellinen. <3 Kiitos. Hoo-hetki lähenee ja jännitys tiivistyy. Vielä kun ei yhtään tiedä mitä kaikkea on edessä päin. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Maarit Silta
7/28 | 

Näin hieman yli vuosi äitinä, on todettava, että raskasta on ollut. Kun tukiverkosto on olematon, on kyllä saanut omalle ajalle sanoa hyvästit. Se harmittaa ja on pakko miettiä, että hankkiiko toista lasta.

Lisäksi omat vaikeuden toi yllättävä asia - en tiennyt, että minulla on jonkin sortin trauma lapsen itkusta. Itku on edelleen ahdistavaa enkä siitä ole oikein osannut kellekään puhua. Paljon siis yllättävänkin tapahtunut, mutta kyllä se pieni tuhisija on sen arvoinen!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Voi ei, traumat voi tulla kyllä yllättävistä asioista esille. Ja uskon myös, että tukiverkolla on iso rooli vauva-arjessa. Muista, että aina ei tarvitse pärjätä yksin. On olemassa lapsiperheitä tukevia ulkopuolisia tahoja, jos alkaa tuntua liian rankalta. Mutta ihanaa, että silti ajattelet, että pieni tuhisija on kaiken tämän arvoista. <3 Se on tärkeintä. Ja sinä olet tärkeä lapsellesi, joten oma jaksaminen on tärkeää myös laittaa prioriteeteissa korkealle! Ihan super paljon tsemppiä sinne! <3 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
8/28 | 

Nyt yksi vuosi äitiyttä takana ja jotenkin voin samaistua tekstiisi "vuoden takaisena itsenäni". Muistan miten pohdin ihan noita samoja juttuja ja ärsytti se kaikki negatiivisuus äitiyden ympärillä. Näin vuoden jälkeen voin todeta, etten vain silloin yhtään ymmärtänyt koko äitiyttä, sitä elämänmuutoksen laajuutta, niitä lukemattomia tunteita, miten paljon ja miten ristiriitaisia ne voivatkaan olla keskenään. Koen ettö vauvavuosi on ollut parasta, mutta myös ehdottomasti rankinta tähän astisessa elämässä. Vuosi josta en vaihtaisi mitään pois, mutta joka on samalla ollut ajoittain eniten perseestä koskaan. Se on todella ristiriitaista ja vasta nyt sen ymmärtää, ei voi oikein verrata mihinkään muuhun elämäntapahtumaan. Jokainen kokee sen elämänmuutoksen eri tavalla ja samalla siihen on todella vaikea valmistautua pahemmin, koska siihen liittyy niin paljon tekijöitä joista ei voi etukäteen tietää. Esim itse koin elämänmuutoksen rankkana, vaikka meidän ihana neiti olikin ns helppo vauva kaikin puolin. Koen että varmasti nauttisin enemmän toisen lapsen vauva-ajasta nyt kun se elämänmuutos on jo tapahtunut. Vuoteen on kaikkiaan mahtunut niin paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella ja olen kiitollinen että olen saanut kokea jotain näin "isoa".

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kuulostaa oikein järkevältä, ja noin se varmasti meneekin. Sitä haluaa jotenkin vielä suojella itseään kaikelta muutokselta, vaikka sen hyvin tietää että ne muutokset kyllä tulevat. Ehkä ihmismieli toimii näin automaattisesti, vaikka alitajunta olisikin valmis muutokseen. Epävarmuus on myös epämukavaa ja koska nyt en voi tietää yhtään mitä oikeasti on tulossa, herättää myös se paljon tunteita. 

Mutta tiedän, että vauva on kaiken tämän arvoista. Tätä olen pitkään halunnut. Ja sen vuoksi kaikki pelottelutkin tuntuu inhottavilta, koska koen, että kukaan ei voi oikeasti tietää miten asiat lopulta menee. Sitä haluaa tavallaan suojella omaa unelmaa. :) <3 Kiva kun laitoit kommentin. Nämä auttaa paljon, sillä tulevaisuus jännittää. Ja se on täysin luonnollista tässä kohtaa. :) Ihanaa arkea sinne yksivuotiaan kanssa! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vive
9/28 | 

Ihanaahan elämä lasten kanssa on. Ei kai muuten olisi niin paljon useamman lapsen äitejä, jos se olisi kamalaa ;) Lasta suunnitellessa ja odottaessa on hyvin aikaa sopeutua muutokseen, jolloin pitääkin huolehtia lapsesta 24/7, vaikka onneksi monilla muillakin kuin minulla on tukiverkkoja, että itsellekin jää aikaa. Tietenkään ei ikinä tiedä, kuinka vaatelias vauveli syntyy ja kuinka paljon on ongelmia esim. imettämisessä, vauvan kasvussa, masuongelmissa ym, jotka varmasti väsyttävät ja stressaavat. Meillä kaikki on mennyt aina hyvin, vaikka lapset eivät ole hirveän hyviä yönukkujia olleet ja ensimmäisen kanssa huomattiin unikoulujen jälkeen, ettei yösyötöillä ollut mitään merkitystä nukkumiseen. Mutta toisaalta ei ole mitenkään harvinaista, että alle 1-vuotiaan yö on vain 5 tuntia, jonka jälkeen masu jo kurnii. Toki tuonkin heräämisen jälkeen yleensä nukahdetaan uudelleen. En kuitenkaan kokenut väsymystä esikoisen kanssa, koska silloin nukuimme yleensä yhdessä päikkäreitäkin. Nautimme vain päivittäin lapsiperheille järjestetystä toiminnasta leikkipuistoissa, seurakunnalla ja yhdistyksissä, joissa oli seuraa ja tekemistä lapselle ja vanhemmille. Toisen kanssa väsymystä oli enemmän, koska harvoin sain pojat nukkumaan samaan aikaan päikkäreitä, joten toisen kanssa en jaksanut osallistua niin paljon aktiviteetteihin silloin, kun esikoinen oli 3 kertaa viikossa päiväkodissa. Aktiivinen elo jäi monasti siis vain molempien lasten kanssa temmeltämiseen. Näin taitaa käydä kolmannenkin saapuessa kesällä, varsinkin kun olemme ryhtyneet maalaisiksi ja kaikki palvelut ovat kauempana eivätkä muutenkaan niin monipuolisia kuin Helsingissä. Mutta levollisin mielin odotan taas tulevaa, sillä perhe-elämä on parasta <3 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos kokemustesi jakamisesta. Siitä huokui luottamus ja rauha. Ja sitä lukiessa tuli itsellekin tosi rauhallinen olo. Haluan itsekin uskoa siihen, että itsekin sopeutuu jokaiseen tilanteeseen. Yleensäkin elämässä minun on helppo sopeutua, kun vain saan aikaa. Väsymyksenkin kokeminen on jokaiselle hyvin yksilöllistä. Ja toki se, että kuinka osaa nukahtaa on sitten päivä tai yö. Onneksi olen tottunut ottamaan päiväunia, joten ehkä sekin menee helpommin, kun siihen on jo itsekin ennalta tottunut. 

Ihanaa, teille tulee siis kolmas. Oikein paljon tsemppiä viimeisiin kuukausiin. Maalla on varmasti ihanaa, vaikka palvelut ovatkin kauempana. Mukavaa viikonloppua sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Marjut
10/28 | 

Silloin, kun odotin esikoista reilu kymmenen vuotta sitten, ei juurikaan puhuttu negatiiviseen sävyyn vanhemmuudesta. Silloin itse kuulin enimmäkseen vain positiivisia asioita, mutta silloin olisin kaivannut enemmän vertaistukea myös huonompiin ja heikompiin hetkiin.  Vanhemmuus on kuitenkin elämäni suurin ja mahtavin asia. Haasteita on varmasti aina, mutta ei se ole mitään verrattuna siihen kuinka paljon hyvää se elämääni on tuonut. 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Tuota myös mietin yhdessä kohtaa, että tilanne on voinut olla aikaisemmin just päinvastainen ja sen vuoksi koetaan, että halutaan tuoda realistinen kuva vauva-arjesta esille. Yleensä kun asiat menee ääripäästä toiseen. Nyt taidetaan olla sitten siellä toisessa ääripäässä. 

Odotan innolla vauva-arkea ja kaikkea siihen liittyvää! On ne sitten negatiivisia tai positiivisia, on se jotain sellaista mitä on pitkään kaivannut. Ihanaa viikonloppua sinne! Kiva kun laitoit kommenttia. Näistä on niin paljon apua, kun ei voi yhtään tietää mitä tulevaisuudessa onkaan edessä. :)

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija19
11/28 | 

Moikka, esikoiseni syntyi viime joulukuussa. Raskaana ollessani olin aika peloissani ja uskon, että tuo pelko johtui kaikesta siitä mitä "tiesin" äitiydestä etukäteen. Nyt vauvani on kohta puoli vuotias ja olen onnellisempi kuin koskaan! Väsyneitä päiviä ja öitä tulee ja parisuhde on tietysti koetuksella, mutta mielestäni oma asenne ratkaisee hyvin paljon. Tämä on siis oma kokemukseni ja eroaa aika paljon siitä mitä nuo pelot minulle kertoivat raskaana ollessani. Luulin, että kadotan itseni tämän uuden elämän myötä, mutta olen ihan se sama nainen kun ennenkin, vaikkakin itsevarmempi, rohkeampi, päättäväisempi ja vastuullisempi. Olen motivoituneempi kuin koskaan aiemmin. On mahtavaa olla äiti!

Vierailija
12/28 | 

Kaikista eniten vauvavuodessa järkytyin siitä, miten niin ihana asia kuin yhteinen lapsi voi tuoda parisuhteeseen niin paljon rumia asioita ja tunteita. Kateutta, katkeruutta, pettymystä ja raivoa. Kilpailua siitä kenen työ ja palautuminen on tärkeämpää. Jatkuvaa mielensä pahoittamista ja vaikenemista siitä, mitä oikeasti haluaisi sanoa, kun kumpikin on niin herkillä kaikelle kyseenalaistamiselle ja arvostelulle. Kun kumpikin koko ajan vain yrittää parhaansa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Tuosta olemme tosi paljon puhuneet mieheni kanssa, koska meillä on samanlaisia kokemuksia lähipiiristä. Olemme paljon pohtineet, että onkohan asiasta puhuttu ennen lapsen tuloa, että mitä tunteita se voi herättää toisessa? Onkohan molemmat olleet yhtä motivoituneita lapsen tuloon ja perheen perustamiseen? Tosi kurja kuulla, että tällaisia asioita vauva-arki on tuonut tullessaan. Toivottavasti haasteista huolimatta vielä pääsette kaiken tuon yli ja löydätte yhteisen sävelen. Ootte tiimi, joka kamppailee samassa veneessä. Sillä kuten itsekin kirjoitit, molemmat yrittää parhaansa. Ja se riittää. Tärkeää on huomata ne hyvät asiat myös toisen teoissa. Väsymys tosin varmasti tekee osansa tuossa kaikessa ja tässä kohtaa voin vain arvailla. 

Kiitos kun jaoit kokemuksesi! Näistä on hyvä puhua. Jo yleensä asian ylös kirjoittaminen voi avata asiaa sen verran, että asiat alkavatkin pikku hiljaa helpottamaan. 

Ihan hirmuisesti tsemppiä sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
13/28 | 

Ei niistä turhaan puhuta, ja mielestäni pitäisi puhua enemmän. Että mitä se oikeasti on kun saat yöllä vain muutaman tunnin yöllä monta viikkoa perä jälkeen. Ja jos vauva on itkuinen, Koliikki, allergiat, refluksi mitä näitä nyt on. Ja tuo "nuku vielä kun voit" voiko hassumpaa kuulla. Eihän se auta vaikka oisit nukkunut prinsessan unta viimesen vuoden jos se vauva valvoo ihan kaikki yöt.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos kun laitoit kommenttia. On kyllä tärkeää, että asioista uskalletaan puhua realistisesti, koska ei totuuden kiillottelukaan palvele ketään. 

Oma kokemukseni kuitenkin on se, että äitiydestä puhutaan paljon vain negatiivista. Harvoin asiat ovat yksiselitteisiä. Sen vuoksi on tärkeää tuoda kaikkia näkökulmia esille. Kaikilla lapsilla ei ole kuitenkaan koliikkia. Sitä esiintyy 10% lapsista, joten on myös tuo 90%, joista olisi mukava kuulla. Koskaanhan emme tiedä millainen lapsi syntyy, mutta olisi tosi kiva saada realistinen kuva vauva-arjesta. Myös niiden positiivisten asioiden kannalta.

Ja tuo on niin totta. Unta kun ei voi nukkua varastoon. Ja uni on todella tärkeä asia meidän hyvinvoinnin kannalta, joten on ihan uskomatonta, jos menee muutamakin vuosi siihen, ettei juurikaan nuku. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Elina // Vauhtihirmun elämää
14/28 | 

Ennen lasta en tiennyt, että voisin rakastaa jotakin niin suuresti; se on ehkä se suurin. Me kuulumme niihin, joiden vauva-aika on ollut raskasta. Toisinaan todella raskasta. Mutta hiljalleen helpottaa kun lapsella lähestyy 4 vuoden ikä :D

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Lapsen syntymä lähenee, ja yhtenä isona päätöksenä tulee olemaan kummien valinta. Kun lapsi syntyy, toivoisin hänen ympärilleen paljon välittäviä, huolehtivia ja rakastavia aikuisia. Toivoisin, että hänen ei tarvitsisi koskaan pelätä jäävänsä yksin. Toivon löytäväni hänelle turvasatamia, joihin hän voisi turvautua tarpeen tullen.

Kummin valinta on yksi vaikeimmista ja sen vuoksi ajattelen, että kummien valinta pitää tehdä huolellisesti. Minulle tärkeintä olisi löytää kummit, jotka ovat aidosti läsnä lapseni elämässä. Näen kummit aikuisina, jotka haluavat ottaa lapseni ja perheeni osaksi omaa elämäänsä välittäen lapsestani sellaisena kuin hän on. En näe kummiutta materiaalisena lahjojen ostokoneena, vaan ennemminkin ymmärryksenä, tukena ja aitona haluna kohdata lapsi läpi hänen elämänsä. Lahjoja tärkeämpää on yhdessä vietetty aika.

Jokainen lapsi haluaa tulla kohdatuksi ainutlaatuisena yksilönä ja sitä haluan tarjota lapselleni myös kummien kautta.

Jokainen lapsi on ansainnut tulla kohdatuksi ainutlaatuisena yksilönä. Sitä haluan myös omalle lapselleni. Kummeilla on tärkeä tehtävä, joten en haluaisi valita kummeja, jotka eivät lopulta pystyisikään jostain syystä olemaan läsnä lapseni elämässä. Kummius on parhaimmillaan koko elämän mittainen ja ainutlaatuinen suhde sekä kummin että kummilapsen välillä, mutta myös kummin ja meidän vanhempien välillä. 

Kolmilapsisen perheen keskimmäinen
Kolmilapsisen perheen keskimmäinen

Millainen kummi minulla on?

Olen itse kolmilapsisen perheen keskimmäinen lapsi. Olen aina saanut paljon hoivaa ja huolenpitoa omilta vanhemmiltani. Kuitenkin keskimmäisenä lapsena koemme usein jäävämme jostain paitsi. Emme aina tiedä mitä olemme. Esikoinen on vanhempien apuri ja luottolapsi, kun taas kuopus on kaikkien silmäterä. Keskimmäisenä jää usein kakkoseksi – on se kategoria mikä tahansa. Usein keskimmäiset hakevat läheisiä ihmissuhteita perheen ulkopuolelta juuri tuon oman asemansa vuoksi. Keskimmäisenä lapsena koen, että minun kummitätini on ollut minulle yksi merkityksellisimmistä ihmisistä. Olen kokenut olevani erityinen hänelle. Olen aina ollut erittäin ylpeä siitä, että minulla on hyvin välittävä ja läheinen kummitäti. Olen oppinut häneltä, millainen kummitäti haluan itse olla omalle kummipojalleni. Toivon, että osaisimme valita myös omalle lapsellemme samanlaisen kummin. 

Olen kokenut olevani erityinen kummitädilleni, ja hän on aina ollut välittävä ja läheinen.

Perhe <3
Perhe

Kummien rooli lapsen elämässä voi olla hyvinkin suuri. Omalla kohdallani kummitätini on ollut läpi lapsuuteni roolimallini ja korvaamaton tuki vielä tänä päivänäkin. Olen ihaillut häntä aina suuresti. Jokainen yökyläily hänen luonaan synnytti minussa tyytyväisyyttä itseeni. Nautin myös siitä, että sain jakamatonta huomiota, sillä vietin usein aikaa hänen kanssaan kahden. Muut perheemme jutut teimme aina kaikki lapset yhdessä. Lapsena minulle oli tärkeää kokea, että maailmassa on yksi ihminen, joka on minua varten – ei minun siskoa tai veljeä varten. Koin ensimmäiset työkokemukseni lapsena kummitätini parturi-kampaamossa. Ihailin häntä ja hänen työtään. Minustakin piti tulla parturi-kampaaja, koska kummitätinikin oli. Toisin kuitenkin lopulta kävi. Yrittäjyyden olen kuitenkin nähnyt hänen kauttaan. 

Minä, mummu ja kummitäti. Tämä taitaa olla mummun ensimmäinen selfie. <3
Minä, mummu ja kummitäti. Tämä taitaa olla mummun ensimmäinen selfie.

Kummin tärkein tehtävä on olla läsnä

Kummitätini oli aina lapsuudessani ja nuoruudessani paikalla auttamassa. Muistan kun missikisojen aikoihin minua seuraili stalkkaaja, joka ilmestyi kerran huoneeni ikkunan taakse. Olin silloin veljeni kanssa kotona kaksin vanhempieni ollessa ulkomailla matkoilla. Menin shokkiin tapahtuneesta. Onneksi kummitätini on aina asunut lähellä, joten hän saapui miehensä kanssa nopeasti paikalle. 

Olen saanut hyvän mallin kummiudesta omalta kummiltani. Olen halunnut olla samanlainen omalle kummipojalleni.


Tukien ja kannustaen <3
Yhdessä läpi elämän <3
 

Kummitätini on ollut läsnä kaikissa tärkeissä tapahtumissa. Hän on elänyt elämää kanssani. Koen, että itse olen tehnyt samoin oman kummipoikani kanssa. Olen hyvin läheinen hänen kanssaan. Haluan olla silloin paikalla, kun hän minua tarvitsee – en vain juhlahetkissä. Kummius on osoittautunut minulle ihmissuhteeksi, joka on yksi tärkeimmistä suhteista elämässä. Tämän vuoksi kummien valitseminen on erittäin vaativa tehtävä. Miten osaisimme tehdä oikean valinnan? 

Miten sinä olet päättänyt lapsellesi kummit? Millaisia perusteluja olet tehnyt valinnoillesi?

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Päätös vanhempainpäivärahasta – Kuka tällaisella rahalla pärjää?

Sosiaalinen media on yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – Missä menee yksityisyytesi rajat?

Synnytysvalmennus – ennaltaehkäisyä pelkotiloille ja traumoille!

Mitä muut kirjoittavat aiheesta: 

Maailman paras kummi

 

Kommentit (2)

Mayo
1/2 | 

Näillä aivan samoilla ajatuksilla jännitän oman esikoisen kesäkuista syntymää ja tulevia ristiäisiä. Kummeja ei ole vielä valittu ja valinta on vaikea. Itselle myös oma kahden tytön kummius on ollut kultaa kun omia lapsia ei vielä ole elämässä ollut. Toivon päätökseeni selkeyttä ja aion kuunnella sydäntäni kummeja valittaessa.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Päätös äitiys- ja vanhempainpäivärahasta kolahti jokin aika sitten postiluukkuuni. Olin onnellinen, sillä en ole koskaan saanut minkäänlaisia tukia – en edes opiskeluaikana! Tuntuu hienolta, että nyt voin jäädä kotiin lapsen kanssa, ja saan siitä korvausta. Mutta samanaikaisesti heräsi huoli. Miten tällaisella rahalla oikeasti kukaan pärjää?

Raha puhututtaa tällä hetkellä melkoisesti – etenki lapsiperheiden osalta. En normaalisti tykkää puhua rahasta, koska raha ei koskaan ole ollut minulle mikään onnellisuuden tai menestyksen mittari. Raha on aina merkinnyt minulle vapautta tehdä niitä asioita, joita haluan ja jotka ovat tärkeitä. Raha on myös tuonut turvaa, sillä koen, että aina kannattaa olla jotain säästössä – ihan vain pahan päivän varalle. Olen ollut yrittäjä reilu kuusi vuotta. Välillä päätoimisena, mutta pääsääntöisesti olen tehnyt myös muitakin töitä. Yrittäminen ei ole helppoa, ja todellisuudessa saman rahan saa niin paljon helpommin olemalla jollakin toisella töissä. En ole koskaan tienannut mitenkään paljoa, ja sen myötä olen oppinut olemaan todella säästeliäs ja panostan aina määrän sijasta laatuun. En ostele kuukausittain tavaraa tai vaatteita. Ostan vain silloin kun oikeasti tarvitsen jotain. Yrittäjyys minun kohdalla on ollut taloudellisesti välillä todella kivikkoista, ja nyt sen saa sitten maistaa oikein kunnolla, kun jään äitiyslomalle.

Yrittäjyys on ollut ajoittain taloudellisesti hyvin kivikkoista, eikä se helpota vanhempainpäivärahankaan kohdalla.

Päätös vanhempainrahasta puhututtaa. Kuva: Elisa Honkasalo
Päätös vanhempainrahasta puhututtaa. Kuva: Elisa Honkasalo

Yrittäjänä äitiys- ja vanhempainpäiväraha perustuvat maksettuihin YEL -vakuutusmaksuihin. Pienyrittäjänä nämä ovat olleet minulla minimit. Tämän vuoksi myös äitiys- ja vanhempainpäiväraha ovat minimit. Yrittäjänä meillä on toki mahdollisuus nostaa kuusi kuukautta ennen laskettua aikaa tuota YEL -maksua ja anoa, että tuki lasketaan tuon viimeisen kuuden kuukauden mukaan. Tein kuitenkin yhdessä vakuutusmiehen kanssa laskelmat, jotka eivät olleet houkuttelevat. Jos olisin nostanut vakuutusmaksua tarvittavalle tasolle, olisivat vakuutusmaksut olleet korkeammat kuin siitä saatu hyöty äitiys- ja vanhempainrahassa. Joten sitä ei minun kohdallani kannattanut tehdä. Ainoa vaihtoehto on siis jäädä minimikorvauksella äitiys- sekä vanhempainlomalle. 

Jos olisin nostanut vakuutusmaksua tarvittavalle tasolle, olisi maksut olleet korkeammat kuin siitä saatu hyöty. 

Äitiys- ja vanhempainpäiväraha minimituloisella ei päätä huimaa. Kuva: Elisa Honkasalo
Äitiys- ja vanhempainpäiväraha minimituloisella ei päätä huimaa. Kuva: Elisa Honkasalo

Minimissään äitiys- ja vanhempainpäiväraha on 696 euroa kuukaudessa, ja siitä pidätetään 20% veroa. Käteen siitä jää 557 euroa kuukaudessa. Siitä sitten pitäisi maksaa asumiskulut ja ruoat sekä muita pakollisia tarvittavia menoja. Voin sanoa, ettei onnistuisi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, mutta kuka oikeasti tuollaisella summalla pärjäisi, jos esimerkiksi ei olisi miestä kuka voisi ottaa vastuun perheen taloudesta? Onneksi sunnuntaisin saa tehdä töitä, jotka siis mahdollistavat sen, että tuloa voi tehdä tuon tuen rinnalla.

Minimi äitiys- ja vanhempainpäiväraha on 696 euroa, ja siitä pidetetään veroa 20%. Kuka oikeasti tuollaisella summalla pärjää elääkseen?

Kuitenkaan kukaan ei voi koskaan olla varma, millainen lapsi syntyy ja pystyykö töitä oikeasti tekemään. Muutenkin työn tekeminen tuo aina omat haasteensa ja stressinsä, joten sitä kannattaa kyllä miettiä tarkkaan. Tärkeintä pienen lapsen kanssa olisi olla läsnä. Ja siihen pitäisi olla kaikilla mahdollisuus. Taloudelliset huolet olisi hyvä saada pois mielestä, vaikka ymmärrän hyvin kaikkia, jotka siihen eivät pysty. 

Tärkeintä pienen lapsen kanssa olisi olla läsnä eikä stressata rahasta.

Miten lapsiperheet oikeasti pärjäävät taloudellisesti? Kuva: Elisa Honkasalo
Miten lapsiperheet oikeasti pärjäävät taloudellisesti? Kuva: Elisa Honkasalo

Olen aina ajatellut, että meidän jokaisen on itse tehtävä rahamme, ja en ole koskaan ajatellut, että yhteiskunta olisi minulle mitenkään velkaa. Koko opiskeluajankin tein töitä, sillä minulla oli jo silloin asuntolainaa maksettavana, joten en saanut tukea edes asumiseen. Mutta mietin kovasti sitä, miten oikeasti jotkut äidit pärjäävät tällaisella summalla? Osasin odottaa omalla kohdallani, että tuki ei tule olemaan kovinkaan suuri, joten olen tehnyt sen varalle jo kauan aikaa sitten erilaisia suunnitelmia. Huolettaa kuitenkin ajatus siitä, että mitä jos tällaisia varasuunnitelmia ei olisi? Miten tällaisessa tilanteessa oikeasti pärjäisi? Etä-äiti kirjoitti jokin aika sitten oman tarinansa velkakierteestä. Taloudellinen ahdinko on varmasti yleistä muissakin lapsiperheissä. Olisiko se jopa yksi syy laskeneelle syntyvyydelle? 

Onko vanhemmuuden myötä tuleva taloudellisen tason lasku syy laskeneelle syntyvyydelle?

Vaikka tuki ei ole huima, aion kuitenkin nauttia siitä. Onhan tämä ainutlaatuista ja hienoa, että tällainen tuki on edes olemassa. Kaikkialla sellaista ei ole. Koen siis suurta ristiriitaa näiden kahden ajatuksen välillä. Samanaikaisesti olen kiitollinen saamastani tuesta, ja toisaalta taas se tekee mietteliääksi olemalla niin olematon. Mitä ajatuksia sinulla on?

by Susanna (rv 31)

IG: @susanna_mustajarvi 

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Sosiaalinen media yhä tärkeämpi osa vuorovaikutusta – Missä menee yksityisyytesi rajat?

Synnytysvalmennus – ennaltaehkäisyä pelkotiloille ja traumoille!

Vuosien takainen avioero – häpeä, joka seuraa minua yhä!

Kommentit (38)

Vierailija
1/38 | 

Onhan tuo tuki paljon parempi työssä käyvällä. En taida yltää keskituloiseksi edes vajaa 30t vuosituloilla. Käteen jää tuota vanhempainrahaa mulla noin 1250e. Keskituloisella netto varmaan keskimäärin 1600e käteen. Onhan tuossa iso ero minimiin.

Vierailija
2/38 | 

Mä taas en oo oikein ikinä ymmärtänyt miten sillä rahalla ei voisi tulla toimeen vaikka toki pieni onkin! Itse sain minimituen ja taidetaan muutenkin olla köyhiä tilastojen mukaan mutta mistään ei oo ikinä ollut puutetta ja aina voitu ostaa mitä tarvitaan. Säästöjäkään ei oo. Mut kai se riippuu niin siitäkin millaiseen elämäntyyliin on tottunut. :D

Vieno K
3/38 | 

Kukahan tuolla pärjää? Monikin, jolla ei ole ollut hyviä tuloja joista rahaa lasketaan. Pienelläkin rahalla oppii pärjäämään - tekisi itseasiassa hyvää kaikille vähän sinnitellä niin tietäisi ettei kaikilla ole rahaa millä mällätä 😉 Hoitovapaallakin saa pärjätä paljon pienemmällä, eikä kaikilla ole miestä jonka tuloilla voi elää ja jos tilillä sattuu olemaan rahaa ei sossustakaan mitään extraa saa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä uskon, että kaikkeen tottuu. Mulla itsellä ei ole koskaan ollut mitkään hyvät tulot, mutta en ole myöskään koskaan kokenut jääväni mistään paitsi. Mutta silti tuo minimi tuntuu todella pieneltä, jo pelkästään siksi, että asumiskustannukset ovat jo usein suuremmat kuin tuo. Tosin jos asuisi vuokralla, niin tuohon lisäksi voi saada myös asumistukea ilmeisestikin. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Helmi
4/38 | 

Itsellä jää käteen verojen jälkeen joku 1586e. Vuositulot on päälle 30 000e. Tuntuu että enemmän jää käteen kuin työssäkäyvänä, silloin menee esim asuntolainan lyhennys, kun nyt on lyhennysvapaa vuosi. Esikoisen hoitomaksu on myös pienempi tällä hetkellä kun ei ole täyspäiväisesti hoidossa. Enemmän pelottaa miten pärjätään ku meen takaisin töihin 😄

Helmi
Liittynyt17.4.2019

Sehän menee tulojen mukaan mutta esim se yli 40h/vko eli maksimi, maksaa 280e/kk enimmillään. Nyt kun hoitoaika on 27,5h/vko, hinta on 170e/kk. Kahdesta lapsesta ilmeisesti saa jotain alennusta ettei tartte tuplasti maksaa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

OK. Jotain tota luokkaa sen ajattelinkin olevan. Kiitos, kun jaksoit vastata. :) Ihanaa pääsiäisen aikaa sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

joopu
5/38 | 

Tiesitkö, että Kelan maksamasta tuesta voidaan periä pienempi ennakkovero? Vero.fi:n laskurilla voi laskea todellisen veroprosentin, joka voi siis olla vaikka 2 %, jonka Kela sitten maksamastaan tuesta perii. Se on automaattisesti tuo 20 %, mutta toimittamalla muutosverokortin Kelalle (onnistuu suoraan vero.fi:stä) sitä voi pienentää reippaastikin. Toki laksuriin kannattaa syöttää kaikki muutkin vuoden tulot, jotta se on totuudenmukainen. 

Ja mitä tulee tuolla rahalla pärjäämiseen, minulle se minimiraha (joka oli pari vuotta sitten 80 € pienempi) tuntui opintotuen jälkeen suurelta. Myös mieheni opiskeli, ja vuokralla asuttiin. Lapsen syntymän jälkeen päästiin onneksi yleisen asumistuen piiriin, niin se vähän helpotti. Kaikkeen totuu, ja menot pitää vaan sovittaa tuloihin. Edelleen olen ylpeä siitä, että meidän ei tarvinnut nostaa lainkaan opintolainaa. 

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

En tiennyt. Täytyykin selvittää tuota vielä lisää. Toki kaiken ylimääräisen veron saa kyllä aina takaisin palautusten muodossa, mutta toki useimmiten tarve olisi nyt eikä vasta puolentoista vuoden päästä. 

Ihana kuulla, että pärjäsitte hyvin eikä tarvinnut nostaa opintolainaa. Mä kans uskon, että kaikkeen tottuu, ja kun osaa ajatella asioita pitkällä tähtäimellä, ei tule myöskään ostettua mitään turhaa. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että rahaa olisi pahan päivän varalle myös. Eli eniten jännittää se, että jos säästöt eivät riitäkään. Ja sen vuoksi suunnitelmissa olisi tehdä töitä, jotta rahaa jäisi myös omiin tarpeisiin, mutta sitä lapsiperheen todellisuutta kun ei voi tietää. Vasta sitten kun lapsi syntyy, tietää mitä todellisuus on. :)  Voihan hyvin olla, ettei töihin vain yksinkertaisesti pysty menemään. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
6/38 | 

Kyllä lastenhoito pitää jakaa TASAN isän ja äidin kesken, jotta taloudellinen tasa-arvo voi koskaan toteutua. Kuka yrittäjämies suostuisi jäämään naisensa elätiksi tuollaiselle rahalle? Ei kukaan! Miksi jäisi siis naisetkaan? Miksi juuri sinun pitää luopua työstä, ja hoivata lasta kotona köyhyysrajan alapuolella? Miksi miehesti ei voi tehdä sitä vaikka heti synnytyksestä fyysisen toipumisen jälkeen? Saisiko miehesi korkeampaa tukea?

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep, olen kyllä samaa mieltä. Toisaalta, jos miehellä on huomattavasti paremmat tulot, ymmärrän hyvin, että perheen talouden kannalta on järkevämpää, että nainen jää kotiin. Nämä on hankalia kysymyksiä. Minun mies on myös yrittäjä, ja meillä on sillä tavalla hyvä tilanne, että pystyn hyvin tekemään töitä sen verran mitä vain jaksan. Yrittäjänä on vain hankalaa se, että asiakkaat ei jää odottelemaan, että jaksanko vai enkö ja kuinka paljon jaksan. Sitä kun ei voi ennustaa, että kuinka rankkaa sit lopulta se ihan pienen vauvan kanssa eläminen onkaan. Toki kotonakin olisi kiva olla, koska lapsi ei ole kuin hetken pieni, ja niitä hetkiä ei saa koskaan takaisin.  Valitettavasti vain tuo tuki on niin pieni, että se pakottaa tekemään töitä, jos vähänkään haluaa omaa rahaa. Jostakin pitää luopua, ja sen ymmärtäminen on tässä ehkä se kaikkein tärkein asia. :) <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
7/38 | 

Hauska kuulla tämmöinen tarina. Itse mietin paljon näitä juttuja nuorempana kun lapset ja perheen perustaminen eivät vielä olleet ajankohtaisia.

Mä oon kuitenkin ollut aina tosi laskelmoiva tälläisissä asioissa. Työskentelen itsekin liikunnan alalla ja tehnyt töitä siihen asti pienyrittäjänä kunnes lasten saanti tuli ajankohtaiseksi. Sen jälkeen menin palkkatöihin toiselle edelleen toki liikunnan parissa ja voin sanoa että omalla kohdalla kannatti, sillä tosiaan kohtalo olis ollut sama kuin sinulla pienyrittäjänä, mutta nyt voi nauttia reilusta 2000e käteen kuussa.

2vuoden 3 kk:n Hoitovapaan rahaongelman ratkaisin puolestaan sillä, että aloin opiskella etänä AMK:ssa ja sain aikuiskoulutustukea, eli nautin suurinpiirtein samoista tuloista kuin vanhempainvapaan aikana. Eikä ollut minulta tai lapselta pois, kun eipä se aivan hirveästi vaadi jos tekee vasemmalla kädellä opinnot ja ottaa opiskelun harrastuksena ja onpahan nyt toinen ammatti niitä vuosia varten kun liikunta-alalle olen liian vanha.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Jep. Näitä on ihan hyvä miettiä. Itselläkin tällä hetkellä aika kiva fiilis siitä, että saa hetken aikaa hengähtää ja miettiä mitä sitä haluaisi tehdä. Valmentajan työt on niin nähty, että välillä olisi ihan kiva päästä jonnekin töihin. Mahdollisuudethan on rajattomat. Ja mahtavaa, että löysit tuollaisen opiskelumahdollisuuden. Näitä on hyvä jakaa muillekin niin voi tulla mieleen itsellekin hyviä vaihtoehtoja. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
8/38 | 

Ei ole kauheasti elämäntyylistä kiinni pärjääkö 600€:lla vai ei. Mulla tuollainen summa menee jo asuntolainan maksuun 50/50. Tai onhan se kallis elämäntyyli, kun saatiin jopa ostettua talo uudeltamaalta, jossa ei ollut kosteusvahinkoja ym homeongelmia ;). Toisena vaihtoehtona olisi tietysti ollut jäädä asumaan kerrostaloon, kolmioon tai neliöön, jonka vuokra paukkuisi jo yli 1000€...

Vierailija
9/38 | 

Sinulla on sentään ne säästöt. Sinulla on myös yrittäjä mies. Sinä et ole millään tapaa siis täysin vain tuon 500e varassa. Ja lainaa ajattelitte myös vanhempainvapaan ajalta maksaa. Teillähän on asiat todella hyvin, voisiko paremmin enää ollakaan?
Kysyisin kuitenkin ennemmin niin että miten yh pärjää 500e kk? Jos oot täysin yksin vastuussa taloudesta niin silloin ymmärtäisin järkytyksen. Epäilen että yrittäjänä toiminut yh ei saisi edes asumistukea.
Sinullahan ei oo ongelmaa, käytät ensin säästöt pois ja jos miehen tulot ja sun 500e ei riitä, otatte lyhennysvapaata. Yrittäjänä menet varmaan jo vuoden jälkeen töihin niin "taloudellisesti" tiukka aika kestää vain muutaman kuukauden. Mikä ongelma tässä nyt oli?

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kirjoitin näin: "Olen aina ajatellut, että meidän jokaisen on itse tehtävä rahamme, ja en ole koskaan ajatellut, että yhteiskunta olisi minulle mitenkään velkaa. Koko opiskeluajankin tein töitä, sillä minulla oli jo silloin asuntolainaa maksettavana, joten en saanut tukea edes asumiseen. Mutta mietin kovasti sitä, miten oikeasti jotkut äidit pärjäävät tällaisella summalla? Osasin odottaa omalla kohdallani, että tuki ei tule olemaan kovinkaan suuri, joten olen tehnyt sen varalle jo kauan aikaa sitten erilaisia suunnitelmia. Huolettaa kuitenkin ajatus siitä, että mitä jos tällaisia varasuunnitelmia ei olisi? Miten tällaisessa tilanteessa oikeasti pärjäisi?"

En näe tässä omassa tilanteessa mitään suurta ongelmaa. Pohdin ennemminkin muiden kohdalla, jotka eivät ole tehneet varasuunnitelmia. Mielestäni kuitenkaan ei ole reilua ajatella, että yrittäjä voi mennä töihin jne. Jokainenhan meistä voi alkaa tekemään töitä, mutta harva sitä oikeasti haluaa tehdä silloin kun kotona on pieni ihminen, josta lähtökohtaisesti mielummin olisi pitämässä huolta. Yrittäjällä ja tämän kokoisilla tuilla siinä ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, vaan töitä on alettava tekemään. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vive
10/38 | 

Eipä minimitulolla tule toimeen, jos pitää asumiskulut maksaa. Ensimmäiset kaksi lasta meni mukavasti, kun sain työtulojen perusteella äitiysrahat, mutta nyt käy huonommin, kun olen tippunut aikuisopintorahaltakin normiopintotuelle. Vaikka itseasiassa vuonna 2017 taisin vielä saada aikuisopintorahaa. No, saa nähdä, miten käy, kun päätös tulee. Toki äitiysraha on kuitenkin yli 2 kertaa enemmän kuin opintoraha, jota haen vielä puoleksi vuodeksi vuoden mammaloman jälkeen.

Tuo on kylläkin iso epäkohta, että yrittäjän etuudet maksetaan eläkemaksujen eikä esim. verotettavien tulojen mukaan. Se on yksi syy, miksi mieheni ei ole pitänyt ikinä isyyslomia. Tosin tärkeämpänä on se, että työt menee muille lomien aikana eikä lomien jälkeen olekaan enää niin paljoa töitä. Mutta minimituen saajat voivat toki työskennellä niin paljon kuin ehtivät, pystyvät ja haluavat. Työpäivät ma-la pitää vain ilmoittaa Kelaan, jotta osaavat laittaa sieltä tukea tulemaan sen minimimäärän ansiosidonnaisen sijaan eli minimimäärää saa työtäkin tehden. Ajattelin itsekin keikkailla joskus miehen vapaapäivinä, kunhan vauva syö jo muutakin kuin äidinmaitoa, ellei se sitten mene jo kotihoidontukikauden puolelle.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mä oon sun kanssa samaa mieltä. 

Onneksi ahkeruudella pärjää aina. :) Mulla on samanlaiset suunnitelmat. Aion tehdä jonkin verran töitä heti vaan kun siltä tuntuu. Toki parasta olis, jos ei tarvitsisi tehdä, mutta toisaalta taas se voi olla ihan kivaakin vaihtelua omalle mielelle. :) 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kenguruemo
11/38 | 

Kaksi keskosta synnyttäneenä jo pelkät synnytykset maksoivat yli 2000 € osastohoitoineen, lisäksi vitamiinit ja ravintolisät sekä polikäynnit päälle ja jos oma maidontuotanto ei olisi käynnistynyt tai riittänyt niin lisäksi keskosten äidinmaitokorviketta olisi pitänyt ostaa apteekista. Minimiäitiyspäiväraha ei riittäisi tällaiseen mitenkään vaan pakko olisi nostaa kädet pystyyn ja marssia sossun luukulle, eikä sieltäkään mitään saa jos toinen vanhempi töissä.

Vierailija
12/38 | 

Töitähän saa minimirahalla ollessaan tehdä myös muina päivinä kuin sunnuntaisin ilman että se vaikuttaa tukiin :) niiltä työssäkäyntipäiviltä päiväraha maksetaan minimisuuruisena, mutta jos se on minimi joka tapauksessa niin eihän se mitään vaikuta. Toki ymmärrän jos ei halua tehdä töitä vanhempainvapaalla, koska onhan se vaan ihanaa keskittyä siihen vauva-arkeen ♥️

Vierailija
13/38 | 

Minimipäivärahalla voi tehdä töitä myös muina päivinä, ei ainoastaan sunnuntaisin. Terveisin toinen yrittäjä-äiti :) 

Vierailija
14/38 | 

Parit korjaukset. Asumistukea voi saada myös omistusasunnon kustannuksiin, vastikkeeseen ja lainan korkoon. Jos laittaa lainan lyhennysvapaalle, vertautuu tilanne vuokra-asumiseen. Lainan lyhennystä, eli omaisuuden kartoitusta, ei toki voikaan julkisesti tukea.

Lisäksi töitä saa tehdä minä päivänä haluaa. Muina kuin sunnuntaisin tehdyt työt aiheuttaa sen, että siltä päivältä saa äitiyspäivärahan miniminä, mikä suurilla tuilla tekee työpäivät aika kannattamattomiksi. Mutta jos on jo valmiiksi minimituella, tulee jokainen palkkaeuro itselle päivästä riippumatta.

Verotuksen joku jo korjasikin, eli kannattaa tarkistuttaa veroprosentti.

Ykskotiäiti
15/38 | 

Saan minimi äitiysrahaa, asumistukea, lapsilisätx3 lapsesta. Hienosti pärjätään. Ruokaan menee suurinosa äippärahastani. Lapsilisät lasten hankintoihin, pyöriin, vaatteisiin yms. Välillä saadaan toimeentulotukea jos lääkäri/vesilaskuja sattuu kuukaudelle. Minulla on (neljä erilaista) viikon ruokalista jääkaapin ovessa siinä on vaihtuvat aamupalat/iltapalat joka päivälle erit lounaat, välipalat, päivälliset mitä syö yleensä 2 aikuista+3 lasta. Ikähaarukka.(0-6v)Ja tää on säästö, että ruuat valmistetaan itse ja noudatetaan listoja, sekä leivonta on edullista pullat, keksit yms. Toki herkutellaan kerta viikkoon, jolloin lapset päättää herkut, joita koko perhe syö. Meneekin noin 15e tähän kerran viikossa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos kommentistasi. On hienoa kuulla, että pärjäätte. Ja kyllähän sitä pärjää sitten kun on pakko. <3 :) 

Tuollainen elämä kuulostaa omaan korvaan niin erilaiselta, kuin oma elämä tähän asti on ollut. Jo pelkästään se, että kaikki tulisi suunnitella etukäteen tuntuu tässä kohtaa tosi kahlitsevalta, kun on tottunut aivan muuhun. Toki kaikkiin tilanteisiin varmasti tottuu. Lapsen tulo on jo itsessään iso muutos, ja  siihen lisäksi vielä nämä kaikki muut elämänmuutokset. En sinällään ihmettele, että lapsiluku on laskussa, sillä jos on elämässään elänyt 13 vuotta aikuisuutta aivan eri tyylillä, on tämä todella iso muutos kaikkineen. Kaikki eivät varmastikaan ole valmiita luopumaan siitä vanhasta tavasta elää, jos muutos olisi näin suuri. 
 

Mutta loistavaa, että on erilaisia ideoita ja toimintamalleja, miten minimituilla pärjätään. Kunnioitus teitä kaikkia kohtaan kyllä nousee, mitä enemmän kuulen erilaisia tarinoita. Ootte supernaisia ja miehiä! <3

Ja ihanaa pääsiäistä sinne <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
17/38 | 

Kannattaisi jo ihan tulevan eläkkeenkin takia nostaa sitä työtuloa sieltä minimistä.
Mielellään maksetaan minimimaksuja ja sitten eläköityessä ihmetellään, kun eläke onkin niin pieni.

Ihanhyvinpärjää
18/38 | 

Kyllä sillä pärjää. Olen totaaliyh, eli lapsen isä ei ole edes rahallisesti lapsen elämässä mukana. Mun mielestä Suomessa on todella hyvät tuet, itellä on jäänyt jopa ylimäärästä esim. kodin sisustamiseen. Sain minimirahan lisäksi asumistuen ja toimeentulotukea. Isommat hankinnat saa anottua kaupungin sosiaalitoimesta. Nyt olen työttömyystuella ja samat tuet lisäksi päälle. Ei tässä nyt varakasta elmäbtyyliä pääse elää, mutta ei tarvi pennejäkään venyttää.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019