Kirjoitukset avainsanalla avioero

Minulla on yksi asia elämässä, josta en ole vuosiin halunnut puhua tai kirjoittaa – nimittäin avioero. Jostain syystä tunnen suurta häpeää, enkä ole halunnut asiaa tuoda esille. Koko ajatusketju erosta lähti kuitenkin liikkeelle, kun kävin Etä-äiti bloggaajan Helkan kanssa lounaalla. Vaikka olen lukenut Helkan tekstejä paljonkin, ei oma eroni ole koskaan tullut mieleeni – kunnes nyt. Tuntuu kuin olisin blokannut täysin tuon erovaiheen elämästäni. Aivan kuin sitä ei olisi ollutkaan. Tämä tapaaminen todella avasi silmiäni. 

Aivan kuin vahingossa tulivat sanat suustani: "niin tiesithän – minäkin olen eronnut?"

Tapaamisessa tapahtui jotain, sillä erokokemukset tulivat yhtäkkiä jostain syvältä mieleeni. Aivan kuin vahingossa tulivat lauseet suustani "niin tiesithän – minäkin olen eronnut?" Tämän lauseen jälkeen aloin puhumaan. Lopulta Helka kirjoitti kokemuksistani myös blogiinsa otsikolla: Ex-missi Susanna häpesi pitkään eroaan ja pystyy nyt vasta puhumaan sen tuomista vaikeista tunteistaOlin sisimmässäni hyvin ylpeä siitä, että olin uskaltanut vihdoin ottaa asian esille. 

Avioeroon liittyy paljon häpeää. Kuva: Elisa Honkasalo
Avioeroon liittyy paljon häpeää. Kuva: Elisa Honkasalo

Miksi häpeän avioeroa? 

Pelkään erityisesti sitä, että minut leimattaisiin eronneeksi. Pelkään vähättelyä minun kyvyistä sitoutua. Koen olevani todella luotettava ja sitoutuva, sillä olenhan suurimman osan elämästäni viettänyt yhdessä ja samassa parisuhteessa. Usein kysynkin itseltäni; miksi muut ovat voineet seurustella ja asua yhdessä eri ihmisten kanssa, ja myös erota monet kerrat elämässään tuntematta mitään syyllisyyttä tai häpeää. Minä kun tein avioeron kerran, häpeän sitä edelleen. Onko naimisiin meno todellakin niin ratkaisevaa, että muuttaa tuota yhtälöä noin paljon? 

En ole ylpeä erostani, mutta en myöskään ole sitä kertaakaan katunut.

Stereotypinen kuva avioeronneista ihmisistä minulle tarkoittaa hurmoksen hakuisuutta, sitoutumiskammoisuutta ja kevytkenkäisyyttä. En tiedä ovatko nämä ennakkoluulot ja asenteet vain minulla, mutta pelkään, että minut luokiteltaisiin tuollaiseksi. Häpeän ja piilottelen taustaani. En ole ylpeä erostani, mutta en myöskään ole sitä kertaakaan katunut. Ero on ollut yksi kasvattavimmista kokemuksista, josta olen oppinut paljon. Siksi en haluaisi hävetä sitä. Haluaisin uskaltaa puhua siitä avoimemmin. Joku kuitenkin sisälläni haluaa sitä edelleen peitellä. Kannan hartioillani häpeän viittaa, josta haluaisin päästä eroon. 

En ole ylpeä erostani, mutta en myöskään kadu sitä! Kuva: Elisa Honkasalo
En ole ylpeä erostani, mutta en myöskään kadu sitä! Kuva: Elisa Honkasalo

Avioeron ansiosta osaan olla nyt parempi puoliso!

Avioerossa, niinkuin kaikissa menneissä elämäntapahtumissa, on myös hyviä puolia. Olen tällä hetkellä huomattavasti parempi puoliso. Ilman näitä kokemuksia, en olisi oppinut omia heikkouksiani. Osaan myös asennoitua elämään eri tavalla. Myös minulla on lupa epäonnistua. Muiden ihmisten tukea ja apua en pidä itsestäänselvyytenä, vaan olen oppinut pärjäämään myös yksin.

Ymmärsin vihdoin, että myös minulla on lupa epäonnistua!

Ero toi myös uskoa omaan tekemiseen. Minä tiedän mitä haluan elämältäni ja saavutan sen. Tärkeintä on uskaltaa tehdä omia ja itselle tärkeitä päätöksiä. Uskallan nyt myös sanoa, että haluan aidosti vakiintua. Minun ei tarvitse todistella sitä kenellekään. Riittää, että minä itse tiedän sen. Olen oppinut näkemään, millainen ihminen on minulle hyväksi. Tiedän nyt millainen ihminen sytyttää minut, ja pitää liekin palamassa. Sitä en olisi tiennyt, jos en olisi uskaltanut erota. 

Miksi en osannut itse kertoa kuinka paljon ero minuun sattuu? Kuva: Elisa Honkasalo
Miksi en osannut itse kertoa kuinka paljon ero minuun sattuu? Kuva: Elisa Honkasalo

Miksi kukaan ei ymmärtänyt minua? 

Isoin asia erossa oli se, että kukaan ei oikeastaan ymmärtänyt minua. Jäin yksin asian kanssa. Ainoa ihminen, joka minua tuki oli ex-mieheni. Vaikka eropäätös olikin lähtöisin minusta ja teimme päätöksen yhdessä, ei ero ole koskaan helppo. Se sattuu – ja paljon! Ero jättää aina jälkensä. Miksi sitä ei kukaan osannut nähdä? Miksi en itse osannut kertoa kuinka paljon minuun sattuu? 

Ero jättää aina syvät jäljet, vaikka päätös olisikin oma.

Erosta puhuminen pelottaa!

Pelkään satuttavani lähimmäisiäni, jos puhun erosta. En halua, että kukaan ymmärtäisi minua väärin. Tämän vuoksi erosta puhuminen pelottaa edelleen. Haluaisin puhua erosta, jotta voisin peilata omia kokemuksia muiden kokemuksiin. Ero ei ole koskaan helppo ja siitä puhuminen auttaa. En haluaisi hävetä menneitä. Ne ovat osa minua – halusin sitä tai en. Minulle on tärkeää ymmärtää millaisia jälkiä ero on minuun jättänyt. Haluan myös osata itse päättää, kuinka paljon annan jälkien vaikuttaa minun elämääni tässä hetkessä. Vain käymällä asioita rehellisesti läpi, voin näihin asioihin oikeasti vaikuttaa. 

En ole kenellekään velkaa. Myös minulla on oikeus onneen. Kuva: Elisa Honkasalo
En ole kenellekään velkaa. Myös minulla on oikeus onneen. Kuva: Elisa Honkasalo

Tärkeintä on ollut ymmärtää, etten ole yhtään sen huonompi ihminen kuin kukaan muukaan. Avioero ei leimaa minua sellaiseksi, jonka ei enää koskaan kannattaisi mennä naimisiin. Olen edelleen ansainnut onneni. En ole myöskään kenellekään velkaa. Kaiken tämän jälkeen myös minulla on vielä oikeus saada uusi mahdollisuus. Myös minulla on vielä joskus oikeus saada kokea onnistumista avioliitossa, vaikka ensimmäisellä kerralla se ei onnistunutkaan. 

Tärkeintä on, että olen antanut itselleni anteeksi. 

by Susanna (rv 30)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

 

Lue myös:

Ex-missi Susanna häpeää eroaan, ja pystyy vasta nyt puhumaan sen tuomista vaikeistakin tunteista

Elänkö jokaisen päivän kanssasi niinkuin se olisi viimeinen?

Olisiko aika keskustella perheen yhteisistä arvoista? – näin teet sen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

AnnaAnna
1/2 | 

Hei Susanna!
Kiitos tästä rohkeasta postauksesta, avioero on vaikea, mutta tärkeä aihe josta ei tosiaankaan puhuta tarpeeksi. Olen itsekin kokenut häpeää eron takia, enkä uskaltanut puhua siitä, ennen kuin tuin ystävääni vaikeassa erossa, jossa oli asianajotoimistokin vahvasti mukana. Olen samaa mieltä, että erosta puhuminen oli todella pelottavaa, mutta vaikeiden kokemusten jakaminen auttaa niin itseä, kuin muitakin selviytymään.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Kiva kun laitoit kommentin. :) Se on kyllä valitettavasti juuri näin. Puhuminen kyllä usein auttaa, ja sen tiedostaa itsekin, mutta pelko voi olla välillä niin suuri että mielummin käpertyy omaan kuoreensa. 

Olen tosi pahoillani ystäväsi puolesta. Toivottavasti kaikki menee lopulta hyvin! 
Tsemppiä sinne ja ihanaa vappua! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019