Kirjoitukset avainsanalla Synnytys

Kaikki varmasti tietävät, että synnyttäminen maksaa. Mutta se minkä hintaiseksi se lopulta voisi tulla, voi olla usealle täysi arvoitus. Synnyttäminen Suomessa on halvempaa kuin yleisesti muualla maailmassa – onneksi! Lopulta hinta kuitenkin määräytyy sen mukaan millaisessa hoidossa äiti tai perhe on.

Mitä käynnit sairaalassa maksoivat ennen synnytystä?

Kerron nyt siis meidän perheen kustannukset ja ratkaisut. Meillä lapsivedet menivät päivää ennen kunnes synnytys lopulta käynnistettiin. Kävimme kaksi kertaa synnytysvastaanotolla tuona päivänä. Maksoimme poliklinikkakäynneistä 41,20€ päivältä. Tähän kuuluivat käynnit synnytysvastaanotolla kahtena eri kertana, jolloin tehtiin lapsivesitesti ja mitattiin vauvan sykettä sekä supistuksia. 

Kuva: Mirjami Liimatainen
Kuva: Mirjami Liimatainen

Osastohoito Turun Yliopistollisessa sairaalassa kustantaa 48,90€ päivältä. Ennen kuin synnytys alkoi, vietimme yhden päivän osastolla, jossa synnytys lopulta käynnistettiin. Tähän hoitoon kuului myös ruoka tulevalle äidille. Mieheni oli osastolla mukana, mutta hänelle ei kuulunut ruokaa. Jos synnytys ei olisi käynnistynyt, olisin joutunut jäämään osastolle yksin yöksi ilman miestäni. Synnytyssalissa ruoat ovat myös vain äidille. Isällä tulisi olla omat eväät.

Ennen kuin synnytys oli käynnistynyt, oli laskulle kertynyt jo 90,10€ kustannuksia. 

Kuva: Mirjami Liimatainen
Kuva: Mirjami Liimatainen

Synnytyksen jälkeen siirryimme perhehuoneeseen 

Toivoimme ja saimme mieheni kanssa perhehuoneen synnytyksen jälkeen. Tämä oli todella hyvä juttu, sillä en olisi millään pärjännyt ilman miestäni sairaalassa. Olin menettänyt niin paljon verta ja olo oli todella heikko. Minulla oli lisäksi myös katetri ensimmäisen päivän. Olin käytännössä sänkypotilas. Lisäksi minulle oli henkisesti myös tärkeää, että hän on osastolla kanssani. 

Onneksi saimme perhehuoneen, sillä oloni oli niin heikko synnytyksen jälkeen.

Raskaus ja synnytys kokonaisuudessaan olivat meillä yhteinen juttu, joten olisi tuntunut oudolta, että isä olisi joutunut lähtemään kotiin yöksi. Hän oli tärkeä osa kaikkea. Osittain varmasti tämän perhehuoneen ansiosta edelleen hoidamme vauvaa yhdessä niin yöllä kuin päivälläkin. Hoitaminen yhdessä alkoi niin luontevasti, kun olimme molemmat tasavertaisessa asemassa sairaalassa. Perhehuone kuitenkin maksaa, joten siihen ei varmasti ole kaikilla mahdollisuutta. Eli jos haluaa perhehuoneen, tulee varautua isompiin kustannuksiin. Huoneen saamisen ehtona myös on, ettei isä käy näinä päivinä töissä. Isä saa myös ruoan, jos on perhehuoneessa. Muussa tapauksessa isälle ei kuulu ateriat. 

Synnytys ja sen jälkeiset päivät osastolla kustansivat meille yhteensä 391,20€.

Synnytys ja sen jälkeiset päivät osastolla kustansivat meille yhteensä 391,20€. Näihin kustannuksiin siis kuului myös ruoat ja oleminen perhehuoneessa. Perhehuoneessa osastohoidon hinta  48,90€ maksetaan molemmista – sekä isästä että äidistä.

Kokonaisuudessaan synnytys maksoi meille 481,30€. Jos emme olisi olleet perhehuoneessa, olisi kokonaiskustannus ollut tuolloin 285,70€.

Kuva: Mirjami Liimatainen
Kuva: Mirjami Liimatainen

Mihin muihin kustannuksiin kannattaa varautua?

Yksi kulu muodostuu sairaalaan liikkumisesta. On hyvä ottaa jo etukäteen huomioon millä sairaalaan menee. Jos kulkee omalla autolla, on budjetissa hyvä ottaa huomioon parkkimaksut. Lisäksi isän eväiden kustannukset on hyvä lisätä budjettiin.

Tällä postauksella toivon herättäväni keskustelua, sillä olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka paljon synnyttäminen on muilla maksanut. Raskausaikana ei kustannuksista paljoa puhuta. Näin jälkeenpäin ajattelen, että niistä olisi kuitenkin hyvä puhua. Olisi ollut mukava tietää etukäteen hieman millaisia kustannuksia yleisesti perheillä on. Koskaan kun ei voi tietää mitä synnytyksessä tapahtuu ja miten kauan osastolla lopulta tulee viettämään aikaa. Aina on hyvä varautua etukäteen tuleviin kuluihin. 

Mitä teillä synnytys on maksanut? Missä päin Suomea olet synnyttänyt?

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

16 tunnin synnytys – näin kaikki eteni!

Lapsilisät säästöön? – hyvä tapa kerryttää lapselle pesämuna aikuisuuteen

Päätös vanhempainpäivärahasta – kuka tällaisella rahalla pärjää?

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (35)

Vierailija
1/35 | 

No ei tuo kovin paljolta kuulosta, jos vertaa vaikkapa Yhdysvaltoihin ja mitä se siellä maksaa (noin 10 000 dollaria, siis jos kaikki menee hyvin eikä komplikaatioita ilmene).

Omat synnytykset ovat jo kaukana takana, mutta mitään erillisiä poliklinikkakäyntejä ei meillä tarvittu vaan suoraan sisään ja parin päivän päästä ulos. Joten parin osastopäivän hinta siis per lapsi? Täytyy sanoa että turhammastakin tulee maksettua.

Vierailija
2/35 | 

Minun synnytys maksoi 716,80€ sisältäen öitä osastolla, sektion, vauvan tehohoidon, minun tehohoidon, kaavinnan sekä paljon labroja ja antibioottihoitoa. Onhan tuo suuri summa mutta Suomen hyvän terveydenhuollon ansiosta olemme kaikki hengissä, toisin olisi ollut jossakin muussa maassa. Lisäksi onni että meillä on maksukatto jolloin hinta ei voi nousta aivan pilviin.

Vierailija
3/35 | 

Oon itse nyt raskaana puolessa välissä. Täytyy sanoa, etten oo ees tajunnu ajatella tuonkin lystin vielä maksavan, kun neuvolat ym. kuitenkin ilmaiset! Ihan törkeän kallista, jos joutuu olemaan useamman päivän. Pitääkin varata säästöistä osa synnytykseen. En tiedä ekasta kommentoijasta, mutta kyllä se 500 euroa ainakin meidän budjetissa tuntuu, ihan sama mitä se jossain muualla maksaa.

4pienenäiti
4/35 | 

Meiän vauva syntyi reilu kuukausi sitten. Paino ei lähtenyt tarpeeksi nousemaan, joten oltiin sairaalassa reilu viikko. Melkein 500 tuli meille laskua. Kyllä sitä turhempaankin rahansa saa meneen, mutta onhan tuo iso lasku kerralla maksaa.

Vierailija
5/35 | 

Tokasta maksoi noin 300e koska olin sairaalassa yhteensä 6 päivää koska vauva syntyi kiireellisellä sektiolla. Jälkikäteen ajateltuna olis kannattanu mennä sairaalaan vasta puolen yön jälkeen ensimmäistä kertaa niin olis säästyny 50e 😄 mentiin siis synnärille joskus 10 aikaan illalla ja vauva syntyi sit kiireellisellä sektiolla vasta myöhään seuraavana iltana eli oltiin noin vuorokausi salissa ennen syntymää. Ensimmäisestä lapsesta olin myös 6 päivää kun hänkin syntyi kiireellisellä sektiolla. Laskun loppusummaa en muista, ehkä jotain 400-500€. Oltiin perhehuoneessa joten maksu oli siinä mielessä isompi mutta mulla tuli jo varmaan ensimmäisenä päivänä sen vuoden maksukatto (oysissa n.700e) täyteen joten multa ei menny kun puolet osastomaksusta muina päivinä. Isästä meni tietenki normaali maksu. Oysissa synnytin ja täällä myös yhden osastopäivän hinta on ihan vähän vaille 50e. Maksukaton täyttymisen jälkeen puolet siitä.

Vierailija
6/35 | 

Olipa kiinnostava aihe! Tuntuu joskus, että synnytyksen ja äitiyden yhteydessä on jopa kiellettyä puhua mistään käytännön asioista. Itse toivon ensimmäistä raskautta, mutta en tullut yhtään edes ajatelleeksi, että sairaalasynnytys maksaa. Eihän tuo iso raha ole Yhdysvaltain synnytyksiin verrattuna, mutta yli 400 euron yllätyskustannus olisi ainakin meidän perheelle iso. Hyvä, että osaan nyt varautua siihen.

Kiitos siis blogistasi!

Vierailija
7/35 | 

Hieno juttu tämä hyvinvointivaltio, eikös? Olisi oikeastaan mielenkiintoista saada tietää kuinka pienen prosentin palvelun todellisista kustannuksista ihmiset maksavat julkisia palveluita käyttäessään. 

Vierailija
8/35 | 

Olisi kyllä todella hyvä hinnan kauhistelun sijaan, laittaa tähän myös minkä verran teidän synnytys on maksanut kunnalle. Ei ihan muutama satalappunen riitä...

Vierailija
9/35 | 

Nojasin autoon sairaalan parkkipaikalla kymmenen minuuttia, ihan vaan odottaakseni vuorokauden vaihtumista. Vaikka säästö olikin "vain" vähän yli 40 €, on se pienituloiselle iso raha.
Onneksi pojalla ei mahdoton hoppu maailmaan ollut.

Pikkukeskonen
10/35 | 

En enää muista tarkalleen, mutta vanhin poika kun syntyi hätäsektiolla rv 31+6, niin kyllähän siinä hintaa saattoi olla. Minä olin 5 päivää sairaalassa, siitä viikon potilashotellilla sairaalan takana ja poika keskoskaapissa ekan viikon. Lisähappea, sinivalohoitoa ym. Toisen viikon lämpöpatjalla keskolassa. Luovutusmaidot ym, koska oma kroppa ei ehtinyt kunnolla mukaan tähän maidontuotantoon heti alusta. Kävin näiden viikkojen välissä yhden yön kotona, jolloin sain pyykit pestyä ja seuraava viikko taas potilashotellilla vieraassa kaupungissa. Mies ajeli mahdollisuuksien mukaan 110km meitä moikkaamaan töiden ja arjen lomassa. Kahden viikon jälkeen poika siirrettiin lähisairaalaan taksilla lääkärin kanssa. Meille siihen on matkaa 45km ja joka päivä aamuin illoin ajoin tuon matkan 2 vkoa, jotta, olin pojan kanssa mahdollisimman paljon. Sairaalaan en voinut jäädä, koska kotona odotti liuta eläimiä jotka piti hoitaa myös.

Nuorimmaisen synnytys oli sitten normaalimpi, vain yhden yön potilashotellilla ennen kalvojen puhkaisua ym.

Vierailija
11/35 | 

Meillä maksoi joku n. 400 euroa, johon kuului 1 yö osastolla ennen synnytystä sekä perhehuoneen kustannukset. Onneksi saatiin perhehuone, oli vaikea synnytys ja tuli 3. asteen repeämät, jotka korjattiin heti lapsen syntymän jälkeen leikkaussalissa nukutuksessa. Olin siis aika pökkyrässä ja kuumettakin oli, kun sain infektion synnytyksen aikana.
Olihan se kokemus, mutta kyllä se pikkuinen on kaiken kivun arvoinen <3

Vierailija
12/35 | 

Poliklinikkakäyntejä 9 kpl raskausaikana ja synnytyksen jälkeen vauva valvontaosastolla 5pv, jonka jälkeen tavallisella osastolla sen aikaa, kun minä olin teho-osastolla yht. 2vkoa. Laskua yhteensä yli 2000 €, vaikka maksukaton ylittyminen huomioitiinkin.

Jans
13/35 | 

Siiis ei kai perhehuone enenpää maksa? Tietty jos isä syö niin siitä joutuu maksaa. Ainakin vuonna 2016 kysissä emme maksaneet isän olosta perhehuoneessa mitään, koska ruuan hän söi sairaaalan työpaikkaravintolassa opiskelijahintaan. Toinen synnytys maksoi vähän vajaa 500€ koska jouduin olemaan käynnistyksen takia osastolla monta päivää jo ennen synnytystä. Silloin opiskelijaperheen kukkarossa tuntui. Hyvä kuitenkin muistaa että suomessa on olemassa sairaalakustannusten kattomaksu, eli kun raja ylittyy ei tarvitse enää maksaa mitään. Jos en väärin muista niin maksukatto menee jossain 700€ kohdalla. Minusta siis suomessa hyvin kohtuulliset maksut.

Vierailija
14/35 | 

http://stm.fi/terveydenhuollon-maksukatto

Tämä kannattaa myös muistaa, jos kalenterivuoden aikana tulee muuta asiaa kunnalliseen terveydenhuoltoon (lapsen ja huoltajan kulut lasketaan yhteen). Jos lapsi joutuu sairaalahoitoon on myös muistaakseni lailla määrätty tietty vuorokausimäärä enimmäiskustannuksena (olikohan 7 vrk). Näiden perusteella oma vakavan raskausmyrkytyksen hoito sekä rv 29 syntyneen keskosen reilun 6 viikon sairaalahoito jäivät kustantamaan reippaasti alle tonnin. Lisäksi kannattaa muistaa loistava ilmainen neuvolapalvelu raskaana oleville sekä lapsille :)

Vierailija
15/35 | 

Meillä maksukatto täyttyi maaliskuulla, keskoskaksoset syntyivät huhtikuulla. Tehohoito keskosille oli ilmainen, vain lääkärinlausunnoista erityiskorvattaviin ravintolisiin tuli maksut tuplana. Ja tietysti kolmen yön omavastuuosuus kun itse osastolla oli. Eli noin 1000e. Mutta eipä tuo tuntunut kovin suurelta summalta, kun saatiin kaksi tervettä tyttövauvaa kantaa vastasyntyneiden teho-osastolta kuuden viikon jälkeen kotiin.

Sani A
16/35 | 

Kyllä mä ainakin tiedän useita perheitä joille tuollainen 400--500e voi olla aika potti maksettavaksi. Ei kai kukaan nyt sitä sano etteikö olisi sen arvoista mutta voi olla ettei siihen osaa varautua.
Itsellä oli polikäyntejä sairaalassa jo ennen synnytystä useaan otteeseen, yli 250e oli mennyt jo ennen h-hetkeä. Kerran olin osastolla tarkkailussa yön, ja yhden päivän plus käynnistyspäivän ennen synnytystä. Siihen päälle sitten päivät vuodeosastolla vauvan kanssa... onneksi kuluja jaetaan miehen kanssa.

Vierailija
17/35 | 

Esikoisesta meni lapsivedet osittain rv 33+0, mutta synnytys ei käynnistynyt. Makasin 6 vrk osastolla tarkkailussa ja ab-tipassa ennen kuin lapsi syntyi käynnistetysti. Syntymän jälkeen vauva oli 10 päivää lasten teho-osastolla tarkkailtavana ennenaikaisuuden ja kohonneiden bilirubiinien takia, itse kotiuduin 2 päivää synnytyksen jälkeen omasta pyynnöstäni.

Toinen lapsi malttoi pysyä kyydissä rv 35+2 saakka ja syntyi saman vuorokauden puolella kuin menin sairaalaan. Bilirubiinien takia jouduttiin kuitenkin jäämään osastolle 5 vuorokaudeksi.

Kolmannessa raskaudessa lapsivedet menivät rv 34+3, mutta - yllätys, yllätys - synnytys ei käynnistynyt. Olin jälleen osastolla tarkkailussa ja ab-tipassa, kunnes vauva syntyi käynnistettynä rv 35+1.

Ekan synnytyksen lasku oli muistaakseni n.700€, toisesta n.300€ ja kolmannesta n.400€. Toki isoja summia kerralla maksettaviksi, mutta onneksi tuossa vaiheessa saa vielä äitiyspäivärahaa, moni jopa palkkaa. Mielestäni alle 50 euron vuorokausihinta on vähintäänkin kohtuullinen, kun ajattelee, että sillä saa kaiken tarvittavan hoidon ja toimenpiteet sekä äidille että vauvalle kuten myös ateriat. Maksetaanhan tavallisista terveyskeskuskäynneistäkin yli 20€/krt, äitiys-&lastenneuvolat lienevät ainoat ilmaiset palvelut. Tuloista pidätettävän sairausvakuutusmaksun ei yksikään aikaihminen toivottavasti edes kuvittele kattavan sairaalahoitoa.

Vierailija
18/35 | 

Poliklininen synnytys 38 euroa. Lähdin kotiin, kun vauva oli noin 6 tunnin ikäinen.

Kohta kaksi lasta
19/35 | 

Sairaalan synnytys valmennuksessa asia tuli esille. Ja oman synnytyksen yhteydessä oli hyvä että lapsella oli vakuutus niin se korvasi paljon🙂

Vierailija
20/35 | 

Hyvä postaus! Itselläni molemmat synnytykset maksaneet alle satasen. Nopea synnyttäjä ja kotiutuja täällä :D Olen itsekin kätilö ja synnytin omalla työpaikalla, joten saamme raskausajan poliklinikkakäynnit ilmaiseksi, joka pienensi kustannuksia huomattavasti. Meillä töissä on joskus keskusteltu, että synnytys, jossa kaikki menee ilman komplikaatioita + pari päivää lapsivuodeosastolla maksaa oikeasti noin 5000 euroa riippuen haulutuista palveluista esim puudutuksista ja siitä kuinka paljon tarvitsee lapsivuoteella apua. Suurimpana kustannuksena tietenkin henkilökunnan aika. Eli aika vähän se 400 euroa on siitä summasta :)

Vierailija
21/35 | 

Tämä on mielestäni hyvä aihe, josta ei oikeastaan puhuta. Kiitos siis että kirjoitit postauksen. Meidän vauva syntyi imukupin avulla 2,5 vuorokautta lapsivedenmenon jälkeen. Synnytys oli vauvalle sen verran rankka kaksi kertaa päästä irronneen imukupin ja yli tunnin ponnistusvaiheen jäljiltä, että joutui olemaan lastenosastolla koko sairaalassa olon ajan. Minä ja vauva olimme molemmat melkein viikon sairaalassa ja mieheni suunnilleen puolet tästä ajasta perhehuoneessa minun kanssani. Synnytys maksoi meille kokonaisuudessaan noin 750€ ja tähän vielä parkkimaksut päälle. Niin kuin aikasemmin kommenteissa jo mainittiinkin, ei tuo ole mitään verrattuna Yhdysvaltain synnytysmaksuihin. Siitä huolimatta tuollainen summa tuntui kyllä ainakin meidän lompakossa ja olisimme toivoneet meille kerrottavan, että vauvan lastenosastolla olo maksaa yhtä paljon kuin synnyttäjän. Ensisynnyttäjänä en nimittäin tätä tiennyt etukäteen, joten tuli pienenä yllätyksenä. Pääasia kuitenkin, että vauvalla oli kaikki hyvin.

Vierailija
22/35 | 

Meillä maksoi tuplasti maksukaton. Lapsi syntyi joulukuussa ja oli tehohoidossa helmikuuhun. Maksukatto kun on kalenterivuoden voimassa. Kannattaa siis tuokin ottaa huomioon.

Shys
23/35 | 

Onneksi Suomessa saa sentään äitiyspäivärahaa ja lapsilisää. Kulut eivät nimittäin lopu synnytykseen. Pitää ostaa rattaat ja turvaistuimet ja kun lapsi kasvaa täytyy ostaa vaatteita ja ulkovaatteita esim. Hyvät kengät voi helposti maksaa jopa 80€, puhumattakaan esim. Haalareista.siten on tietenkin vakuutusmaksut jos haluaa lapselleen sellaisen. Sitten alkaakin harrastukset joiden hintalappu voi nousta melkoisiin svääreihin. Sitten kun lapsi kasvaa on alkaa vaatteiden ja vakuutuksen ja harrastuksen lisäksi ilmaantua muitakin kuluja. Lapsi kasvaa ja täytyy ehkä hankkia mopo tai mopoauto ja kännykkä ja tietokone ja pelikonsoli ja jos haluaa että lapsi menee lukioon, niin lukio kirjatkin maksaa. (vaikka siihen onkin helpotusta tulossa). Sitten tietenkin asunto pitää olla sen kokoinen että sinne kaikki mahtuu ja autokin on aika tevä kapistus lapsiperheessä tai viimeistään sitten kun alkaa harjoitus/harraastusralli. Pointtina tässä se, että rahan menoa ei voi estää varsinkaan kun on lapsia mutta onneksi se kaikki on sen arvoista ❤️

Vierailija
24/35 | 

Suomessa on käytössä asiakasmaksujärjestelmä. Se tarkoittaa sitä, että sairaanhoitopiirit määrittelevät maksut, jotka veloitetaan asiakkaalta eli potilaalta. Tämä asiakasmaksuosuus on jäävuoren huippu siitä mitä synnytys tai mikä tahansa muu hoito maksaa. Loppuosan eli täyskustannuksen maksaa kunta. Tällöin puhutaan moninkertaisesta summasta. Synnytys maksanee oikeasti tuhansia euroja. Näin ollen satasien laskun maksaa mielellään.

Vierailija
25/35 | 

Synnytysvuorokauden maksu noin 45-50e Naistenklinikalla sen jälkeen piti olla 6h tarkkailussa ennen kuin pääsi hotellille. Synnytyksen jälkeen 1,5vrk Naistenklinikan perhepesähotellissa, jossa maksu 35-40€. Puoliso sai olla tuohon samaan hintaan hotellissa mutta ruoka ei hänelle kuulunut hintaan. Yhteensä tuosta tulee siis alle 150€, en nyt muista tarkkoja hintoja.

Vierailija
26/35 | 

Esikoisen kohdalla kustannukset kokonaisuudessaan (IVF-hoidolla raskaaksi) pari satasta vajaat 3000e. Sisälsi hoidonsuunnittelukäynnit, hormonihoito lääkitykset, munasolujen keruun, alkioviljelyn, istutustoimenpiteen, raskauden todentamiskäynnin, kuukausittaiset poliklinikka ja ultraus käynnit, neuvolakäynnit myös kuukausittain ja lopussa tiheämmin, synnytys käynnistettiin ja olin osastolla 2,5vrk, salissa himpun alle 1vrk, osastolla 3pvää ennen kotiutumista.
Ei paha hinta siis... Ja synnytys reissulla oli hintaa n. 300e
Kuopuksesta (ns luomuraskaus) rampattiin kahtena iltana synnärillä näytillä ennenkuin kolmantena päivänä vasta jäätiin synnyttämään. Eka yö oltiin perhehuoneessa, mutta aamulla pikkuinen joutui teholle sinivalohoitoon jossa oli lopulta 4vrk, mies lähetettiin kotiin ja itse siirryin osastolle. Vauva siirtyi teholta luokseni osastolle 1vrk:ksi ennen kuin kotiuduttiin.
Tää reissu tulee kustantamaan n. 600e ja osa kuluista menee vakuutuksen piikkiin.

Kenguruäiti
28/35 | 

Esikoinen 1300 €, viisi viikkoa makasin osastolla. Toinen 800 € minun osastopäivöt sekä 7 vrk lapsen tehohoito. Esikoinen sairaalassa kuukauden, toinen kaksi.

Vierailija
29/35 | 

Vaikka hinta kuulostaa järkyltä, sais näissä olla mukana se todellinen hinta ennen vähennyksiä (jota yksilöt eivät siis edes tiedä) . Puhutaan kuitenkin kymmenistä tuhansista euroista, jos synnytykseen sisältyy epiduraalit yms ja esim lopulta sektio. Siihen nähden hinta, jonka perhe lopulta maksaa on aika maltillinen.

Vierailija
30/35 | 

Hienoa, että nostit tämän aiheen esille. Monet eivät tule ajatelleeksi että synnyttäminenkin maksaa, varsinkin kun neuvola on esimerkiksi ilmainen. Vaikka lasku onkin Suomessa suhteellisen pieni ja suurimmat kulut aiheutuvat kunnalle, ei synnyttäminen sentään ilmaista ole. Paljon puhutaan muista vauvan aiheuttamista kustannuksista, mutta myös synnytyksen kulut on syytä ottaa huomioon varsinkin vähävaraisissa perheissä. Itsellä ensisynnytys edessä muutaman kuukauden kuluttua, joten sitten näen millainen lasku itselle muodostuu.

Sammahär
31/35 | 

Kyllä mullekin tuli isona yllätyksenä se, kuinka paljon maksoi kolmannen lapsen synnytys kaikkinensa. Pelkopolit, normaalit poliklinikkakäynnin äitipolilla, yliaikaiskäynnit sekä vielä sitten kun vauva joutuikin teho-osastolle 7 vrk:ksi. Minä olin synnyttäneiden osastolla 4 vrk ja vauva 7 vrk teholla, niin molemmista meistä tuli oma vuorokausimaksu. Jos vauva olisi saanut olla kanssani synnyttäneiden osastolla, olisi meistä tullut yksi yhteinen maksu.

Ymmärrän sen, että minulle tämä on pieni maksu verrattuna siihen mitä kunta maksaa erikoissairaanhoitoon. Kuitenkin 790€ on todella suuri summa rahaa. Maksukatto taitaa olla 600€n luokkaa, mutta sekin pitää itse tajuta seurata ja ilmoittaa sairaalalle.

Vierailija
32/35 | 

Helsinki 2017 aavistuksen reilun 100€ perhehotellissa. Pelkästään ruoista olisin jo voinut maksaa tuon summan. Halvalla pääsimme.

Lääkäri
33/35 | 

Hyvä kirjoitus! Tarkennettakoon, että tuo summahan oli vain murto-osa synnytyksen todellisista kustannuksista, joista suurin osa jää kunnan eli veronmaksajien maksettavaksi. Ihan tarkkaa todellista hintaa en tiedä, mutta vertailun vuoksi yliopistosairaalan poliklinikkakäynnin hinta on potilaalle n 40€ ja kunnalle lähtee aina vähintään 400€ lasku, jos tehdään esim magneettikuvaus, on lasku kunnalle yli 1000€ mutta potilas maksaa saman 40€.

Leila
35/35 | 

Muistaakseni 160€ ja työnantajani sairauskassa maksoi laskun 😊 Suomessa on kyllä edullista käydä sairaalassa ja varsinkin kun suhteuttaa sen hoidon laatuun! Ja ennen kuin joku ehtii ruinata, etten voi puhua edullisesta hoidosta jos en laskua maksanut, niin maksan joka palkasta tuota vakuutusta ja hyvätuloisena myöskin melkoisesti veroja 😊

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tämä on synnytyskertomus – ei kauhukertomus. Kerron miten synnytys eteni lapsiveden menosta lopulta synnytykseen asti. Synnytys oli pitkä ja raskas, mutta myös positiivinen kokemus. Synnytyksessä voi aina tapahtua mitä vain. Tärkeintä on valmistautua siihen, että synnytys ei mene niin kuin olisi sen mielessään kuvitellut. 

Perjantaina aamuyöstä klo 3:30 heräsin vessahätään, ja huomasin samalla, että alusvaatteet olivat kastuneet. Seassa oli hieman verta. En ollut täysin varma mistä on kyse, ja koska mitään kipuja ei ollut, päädyin menemään takaisin nukkumaan. Koko aamuyön tunsin kuitenkin säännöllisiä supistuksia, jotka eivät olleet kivuliaita. Muutaman tunnin ajan tunnustelin supistuksia, ja kun nousin sängyltä uudelleen nestettä tuli lisää – nyt vain vielä astetta verisempänä. Soitin TYKS:iin ja sain ohjeeksi lähteä jossain kohtaa synnytysvastaanotolle. Siellä voidaan tarkistaa, oliko kyseessä lapsivesi vai kenties valkovuotoa. Meillä ei ollut kiirettä lähteä, joten söin aamupalan ja lähdimme käymään sairaalassa.

Synnytysvastaanotolla tarkistettiin, oliko kyseessä lapsiveden menetys.

Ensiksi rauhassa aamupala ja suihku, sitten kohti synnytysvastaanottoa.
Ensiksi rauhassa aamupala ja suihku, sitten kohti synnytysvastaanottoa.

Sairaalassa kuunneltiin sydänäänet ja mitattiin supistuksia. Lisäksi tehtiin bakteeritesti, ja lapsivesitesti. Minulta otettiin myös verikokeita. Pian lapsivesitesti kertoi, että neste oli todella ollut lapsivettä. Tämän tiedon jälkeen koko homma sai uuden aikataulun. Saimme lähteä kotiin, mutta meidän tuli palata illalla takaisin tekemään uudet testit. Lisäksi jos synnytys ei käynnistyisi spontaanisti seuraavaan aamuun mennessä, tulisi synnytys käynnistää. 

Pian lapsivesitesti kertoi, että neste oli todella ollut lapsivettä – tiedon jälkeen koko homma sai uuden aikataulun!

Palasimme illalla sairaalalle. Kuunneltiin jälleen sydänääniä ja mitattiin supistuksia. Nyt supistukset olivat jo astetta kivuliaammat, mutta vielä todella kevyet. Vauvan syke oli ajoittain melko korkealla, joten sitä seurailtiin reilu puolitoista tuntia.  Minusta otettiin verikokeet. Vauvan sykkeet onneksi laskivat, ja minun vointi ja tilanne oli kaikin puolin hyvä – saimme siis lähteä kotiin vielä yöksi. Tämä oli itselle suuri helpotus, sillä en olisi millään halunnut jäädä sairaalaan yöksi ilman miestäni. 

Suureksi helpotukseksi pääsimme lähtemään kotiin yöksi.

Lauantaina aamulla heräsimme kotona hyvin nukutun yön jälkeen. Yöllä olin nähnyt unia siitä, että vauvalla olisi jotain hätänä. Olin myös miettinyt unissani, miltä vauva mahtaa näyttää. Ajatukset olivat aamulla tosi sekavat. Päällimmäisenä minulla oli jännitys ja pelko, mutta samalla odottava fiilis siitä, että synnytys alkaisi pian. Yön aikana oli ollut vain muutama kivulias supistus. Kävin suihkussa ja söin aamupalan, jonka jälkeen lähdimme sairaalaan klo 08:00.

Sydänäänien kuuntelua ja supistusten mittaamista.
Sydänäänien kuuntelua ja supistusten mittaamista.

Sairaalassa jälleen kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin supistuksia. Klo 09:30 meillä oli lääkärille aika, jossa päädyttiin käynnistämään synnytys. Aluksi tarkoitus oli tehdä käynnistys ballonkilla, mutta lääkäri ei jostain syystä saanut ballonkia asennettua. Tästä syystä käynnistys tehtiin lääkkeellisesti (Cytotec). Itse olin jotenkin ajatellut, että haluaisin ballonkin, jos joutuisin käynnistykseen. Ja jos totta puhutaan, ainoa pelko minulla oli synnytyksessä ylipäänsä se, että joutuisin käynnistykseen. Tein kaikkeni, että synnytys ei menisi yliaikaiseksi, koska en halunnut käynnistystä. Mutta tässä sitä oltiin – synnytyksen käynnistäminen oli ainoa vaihtoehto. 

Ainoa pelko oli joutua synnytyksen käynnistykseen – tässä sitä oltiin, käynnistäminen oli ainoa vaihtoehto. 

Lääkkeen oton jälkeen supistukset pysyivät hyvin maltillisina, mutta ne voimistuivat kyllä selkeästi. Neljän tunnin päästä tilanne jälleen arvioitiin ja lopulta viiden tunnin kuluttua päädyttiin uuden annoksen ottamiseen klo 15. Cytotec -lääkettä voidaan käyttää käynnistämisessä neljän tunnin välein. Aina kuitenkin tilanne arvioidaan sydänäänien ja supistusten mittausten jälkeen. Toisen annoksen jälkeen klo 17:30 kuulin vatsassani vaimean poksahduksen, jolloin lapsivettä tuli lisää ja tästä alkoivat hyvin kivuliaat supistukset. 

TENS-laite oli pelastus.
TENS-laite oli pelastus.

Synnytys lasketaan alkaneeksi klo 17:30

Olimme koko sairaalassa olo ajan olleet jatkuvasti liikkeessä. Se auttoi todella paljon sietämään kipua. Otin myös hyvin varhaisessa vaiheessa TENS-laitteen käyttöön. Se oli pelastus. Kuljin pitkin sairaalan käytäviä, ja nojasin sellaiseen pyörillä liikkuvaan tukeen. Lisäksi kivuliaiden supistusten alkuvaiheessa akupunktioneulat, aquarakkulat ja lämpöpussi auttoivat kivun kanssa. 

Illalla klo 22:30 aikoihin siirryimme synnytysosastolle, koska synnytys oli edennyt sen verran, että kohdunsuu oli neljä senttimetriä auki. Synnytysosastolla pääsimme oman toivomuksemme mukaan huoneeseen, jossa on amme. Menin heti ammeeseen, ja se auttoi ihan super paljon. Vesi ylipäänsä oli erittäin hyvä kivunlievitykseen. En tässä kohtaa ollut ottanut mitään lääkkeellistä kivunlievitystä. Koin, että pystyin hallitsemaan kipua ja rentoutumaan hyvin. Supistusten aikana keskityin vain hengittämiseen. Jokaisen supistuksen jälkeen rentouduin ja unohdin menneen supistuksen. En myöskään missään vaiheessa pelännyt tulevaa supistusta. Ammeessa vietin reilu neljä tuntia. Välillä jopa nukahdin sinne. 

Supistusten aikana keskityin vain hengitykseen enkä pelännyt tulevaa supistusta.

Käytimme kivunlievityksessä myös akupunktioneuloja.
Käytimme kivunlievityksessä myös akupunktioneuloja.

Klo 03:30 tsekattiin tilanne. Kohdunsuu oli auennut 6-7cm. Olin palaamassa takaisin ammeeseen, kun yhtäkkiä jokin muljahti vatsassa. Vauvan sykkeet lähtivät laskuun ja kätilö ohjasi minut takaisin sängylle. Tässä kohtaa minulla ei ollut mitään lievittämässä kipua ja huomasin, että kivut olivat nousseet todella koviksi. Yhtäkkiä koin itseni erittäin väsyneeksi. Kun vauvan sykkeet lähtivät jälleen nousuun, päädyimme mieheni kanssa siihen, että nyt voisi olla oikea hetki ottaa epiduraalipuudutus, jotta jaksaisin synnytyksen loppuun asti.

Olin toivonut, että lääkkeellisiä kivunlievityksiä käytettäisiin vain, jos mikään muu ei tunnu auttavan. Kätilö varmisti asiaa moneen kertaan, koska aluksi olimme myös puhuneet ammeeseen synnyttämisestä, koska amme vaikutti erittäin hyvältä paikalta. Puudutuksen jälkeen ammeeseen ei enää voi mennä. Tässä kohtaa kivuliaita supistuksia oli ollut jo lähes 12 tuntia. Voimat alkoivat olla lopussa. Päädyimme mieheni kanssa ottamaan puudutuksen. 

Voimat alkoivat olemaan lopussa – päädyimme ottamaan epiduraalipuudutuksen.

Epiduraalipuudutus onnistui todella hyvin. Olen erittäin tyytyväinen, että päädyimme käyttämään sitä. Puudutuksen laittohetki oli kamalin, sillä siinä täytyi maata sängyllä kyljellään täysin paikoillaan. Tämä tuntui lähes mahdottomalta supistusten kanssa. Olisin halunnut olla liikkeellä. Lopulta epiduraalin vaikutuksen ansiosta pystyin lepäämään puolitoista tuntia. Myös mieheni sai hetken hengähtää. Heti epiduraalipuudutuksen vaikutuksen jälkeen alkoikin ponnistusvaihe. Ponnistusvaihe kesti reilu tunnin, kunnes vauva saapui maailmaan 23.6 klo 08:10. Ponnistusvaihe oli minulle kaikkein työläin ja raskain. Olen tottunut rentoutumaan ja se on minulle helppoa. Ponnistusvaiheessa täytyi tehdä työtä kipua vastaan, ja se ei tuntunut luonnolliselta. 

Ponnistusvaihe oli kaikkein työläin ja raskain.

Ponnistusvaiheessa koin ajoittain tunnetta, että en onnistu tässä. Vauva meni edestakaisin ja eteni hyvin hitaasti. Kätilö antoi ohjeita ja kannusti. Lopulta synnytyksen jälkeen kätilö kertoi, että osasin hienosti ponnistaa. Hiljalleen ponnistamisen ansiosta paikat venyivät vähitellen. Tästä syystä synnytys ei aiheuttanut repeämiä – vain yhden pienen nirhauman. Vauvan synnytyksen jälkeen istukan synnytys vielä venytti synnytystä reilulla tunnilla. Osittain tästä syystä menetin 1,5 litraa verta. Joka on suuri määrä, sillä keskiverto veren menetys synnytyksessä on noin 500 millilitraa. 

Elämäni onnellisin hetki <3
Elämäni onnellisin hetki

Kaikki ammattilaiset meidän synnytyksessä olivat erittäin ihania ja ammattitaitoisia. En olisi voinut parempia kätilöitä toivoa. Koko synnytys meni loistavasti, vaikka jouduimmekin tekemään vaikeita päätöksiä ja valintoja. 

Kaikki ammattilaiset meidän synnytyksessä olivat erittäin hyviä ja luotettavia.

Synnytyksen jälkeen olo oli epätodellinen. Koko pitkä synnytys oli vihdoin ohi. Lapsi on terve, ja aivan ihana!  Vaikka oma olo oli kuin rekan alle jäänyt, tunsin suurta onnea. Ehdottomasti elämäni hellyyttävin hetki oli se, kun vauva oli mieheni sylissä. Kyyneleet valuivat poskille.

"Siinä ovat minun elämäni tärkeimmät ihmiset – minun elämäni miehet.

Tätä hetkeä en halua koskaan unohtaa!"

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

6 syytä, miksi synnytykseen kannattaa valmistautua

Synnytyksestä palautuminen – Mitä tulisi tehdä heti 24h synnytyksen jälkeen?

5 vinkkiä, joiden avulla olen valmistellut kehoani synnytykseen

Synnytysvalmennus – ennaltaehkäisyä pelkotiloille ja traumoille!

Instagramissa on menossa ARVONTA, josta voit voittaa itsellesi tai ystävällesi Newborn -kuvaukset veloituksetta! Onnea arvontaan!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💕ARVONTA! 💕 Voita newborn -kuvaukset kotonasi tai studiolla. Yhteistyössä valokuvaaja @mirjamiliimatainen kanssa arvon yhdelle onnekkaalle newborn -kuvaukset veloituksetta 😘 .. 💕 Kuvauksen voi järjestää kotona tai Mirjami Liimataisen studiolla. 📸 .. Meidän newborn -kuvaukset järjestettiin kotona, joka mahdollisti sen, että vauva sai olla tutussa ympäristössä ja saimme kuvaukset onnistumaan jo viiden vuorokauden ikäisenä. Papu silmin nähden nautti kuvauksista. 👶🏼💕Kotikuvaus on erittäin vauvaystävällinen tapa pitää kuvaukset ja se sopi meidän arkeen loistavasti. 👌🏼💕Mirjami on kuvaajana luotettava, vauvan tarpeet huomioon ottava ja taitava käsittelemään vastasyntyneitä. Erityisen tärkeää on, että kuvaajalla on taito luoda kiireetön ja turvallinen ilmapiiri. Kotikuvaus vaatii valoisan ja vaalean kodin. Kilometrikorvaus maksetaan erikseen. ✨ Tätä parempaa arvontaa ei vaan voi enää olla! ✨ Kuvaus on loistava lahja ystävälle tai itselle. ✨ Nyt vain sormet ristiin, että arpaonni osuu juuri sinuun! 💕 .. Alla ohjeet osallistumiseen: .. 1. Seuraa @mirjamiliimatainen sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy torstaina 11.7 klo 23. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. #arvonta #giveaway #vauvakuvaus #newborn #vauva2019 #kesäkuiset2019 #heinäkuiset2019 #elokuiset2019 #mirjamiliimatainen #babyboy #baby #vauva #vastasyntynyt kuva: @mirjamiliimatainen 💕

Henkilön Susanna | Äitien ajanhallinta (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Ihana kertomus! Aivan kuin olisin lukenut omasta synnytyksestä, tarina oli niin samanlainen! Tuntui kyllä melkoiselta maratonilta silloin, mutta nyt sitä jo ajattelee oikein lämmöllä. :D<3

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos <3 Ihana kuulla, että aika kuultaa muistot. :) Niinhän se yleensä menee. Nyt ei vielä ole sellainen olo, että heti haluaisi mennä uudestaan. :) Mutta ehkä myöhemmin mieli voi hyvinkin muuttua :)

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Bad ass
2/4 | 

Ponnistusvaihe! Todella vaikeaa. Omassa synnytyksessä en yhtään osannut ponnistaa, vaikka kätilö kehui, että osaan. Kukaan ei aikaisemmin puhunut, että hengitystekniikka on erilainen kuin avautumisvaiheessa. Ja muutenkin todella vaikeaa tietää, että tekeekö oikein. Minun ponnistusvaihe kesti 13min. Kiellettiin hengittämästä ulos, joten en osannut yhtään muuttaa syvähengitystekniikkaa (synnytyslaulu), jota harjoittelin paljon avautumisvaiheeseen ja sen avulla avautumisvaihe kesti 5h. Tenssillä ja ilokaasulla mentiin koko synnytys.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Mun mielestä kans ponnistusvaihe oli haastavin. Mulla oli juuri sama fiilis, että en osaa ollenkaan ponnistaa. Mutta lopulta kätilö kertoi, että tein juuri oikein. Siinä tilanteessa vain tuli sellainen olo, ettei tilanne kehity ollenkaan. 

Ihan super hienoa, että pärjäsit tenssillä ja ilokaasulla. Tens oli kyllä ihan huikea. Ilokaasu ei toiminut mulla, koska jo pelkkä ajatus maskista alkoi ahdistaa.

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Kun synnytys lähenee, alkaa elämä hetkellisesti pyörimään synnytykseen liittyvien asioiden ympärillä. Käykö kaikille näin, vai olemmeko tässäkin asiassa erilaisia? Joillekin sopii hyvin, ettei suunnittele ollenkaan tulevaa ja toiset taas saavat turvaa siitä, että ovat valmistautuneet hyvin. Keräsin omia ja ympäriltäni kuultuja mietteitä siitä, kannattaako synnytykseen valmistautua. 

Haluan heti alkuun painottaa, että valmistautuminen on eri asia kuin tarkkojen suunnitelmien tekeminen. Kukaan ei voi tietää mitä lopulta synnytyksessä tapahtuu. Mutta synnytyskokemus on varmasti sitä parempi, mitä enemmän olet ottanut asioista selvää ja opetellut kuuntelemaan itseäsi jo ennen synnytystä. Mielestäni olisi tyhmää jättää valmistautumatta vain siksi, koska synnytyksestä ei voi oikeasti tietää mitä tuleman pitää.

Synnytyskokemus on varmasti sitä parempi, mitä enemmän on oppinut kuuntelemaan omaa kehoa ennen synntystä!

Oma ajatukseni kuitenkin pohjautuu oman itseni tuntemiseen ja siihen, että haluan olla perillä siitä, mitä minun kehossa tapahtuu. Vertaan ajoittain synnytystä urheilusuoritukseen, sillä ei urheilussakaan koskaan voi tietää mitä matkan varrella oikeasti tapahtuu, mutta harva lähtee tekemään sitä valmistautumatta. Ja tärkeää on valmistautua niin fyysisesti kuin henkisestikin. Myös ravitsemuksella ja levolla on paljon merkitystä, miten suoritus lopulta onnistuu. 

Kuva: Minttu Saarni
Kuva: Minttu Saarni

1. Tieto lisää itsevarmuutta tehdä synnytyksen aikana valintoja 

Olen kuullut paljon synnytyskokemuksia, jotka ovat olleet todella rankkoja. Oma asenteeni on aina yleensä ratkaisukeskeinen. Kuuntelemalla muiden kokemuksia, aina voi oppia jotain. Muiden kokemusten pohjalta voi lähteä pohtimaan, miten itse voisin tilanteessa toimia. Aina on helpompi olla jälkiviisas, mutta minusta ei ole väärin yrittää reflektoida tapahtumia ja sitä kautta yrittää luoda itselleen itsevarmempaa oloa synnytykseen. Itseensä ja omaan kehoon luottaminen on yksi olennainen osa valmistautumista. Hyvin valmistautuminen tuo myös itsevarmuutta, ja se ei ole koskaan huono asia. Itsevarmuus ei pois sulje nöyryyttä. Synnytys on tapahtuma, jonne ei kannata mennä paukuttelemaan henkseleitä. 

2. Uuden oppiminen tapahtuu vähitellen

Uusien asioiden kanssa on todella tärkeää sisäistää asioita jo etukäteen. Jos synnyttämään menisi täysin sillä ajatuksella, että kyllä siellä kätilöt opastaa ja neuvoo, voi tulla aika kova suihku. Silloin kun kipu on kovimmillaan, ei ehkä ole paras hetki opetella uutta ja sisäistää tietoa. Tietoa kannattaa siis sisäistää jo hyvissä ajoin ennen synnytystä. Vain siten tietää mistä kätilö puhuu synnytyksessä eikä silloin tarvitse opetella kaikkea uutta kerralla.

3. Kipua voi lievittää monella eri tavalla

Synnytyksessä on erilaisia vaiheita, ja eri kivunlievitykset vaikuttavat eri vaiheissa eri tavalla. On tärkeää olla jotenkin perillä näistä vaiheista ja siitä, että kivunlievityksen erilaisia keinoja kannattaa kokeilla useamminkin, koska ne voivat toimia toisessa kohtaa paremmin kuin toisessa. 

4. Synnytyksen eteneminen voi ilmetä eri tavoin – se ei ole myöskään suoraviivaista

Synnytyksen etenemistä voi seurata muutenkin kuin senttejä seuraamalla. Olen useasti nyt kuullut, kuinka synnytyksessä on kiinnitetty huomiota vain kohdunkaulan avautumiseen, ja ollaan sen vuoksi menty paniikkiin koska tuntuu, että synnytys ei etene. Vaikka todellisuudessa synnytys on voinut hyvinkin edetä, mutta kaikki muutokset ja tilanteet eivät vain näy senteissä. Näistäkin on hyvä ottaa selvää ennen synnytystä. Silloin sietää paremmin kipua, kun tietää, että tilanne etenee jatkuvasti. On myös hyvä tietää, mitkä asiat vaikuttavat siihen miksi synnytyksen eteneminen keskeytyy. Mitä tällaisessa tilanteessa voisi itse siis tehdä? Kerron siitä seuraavaksi.

Kuva: Minttu Saarni
Kuva: Minttu Saarni

5. On hyvä tiedostaa, mitkä asiat voivat laukaista stressireaktion kehossasi synnytyksen aikana

Mielestäni omassa synnytysvalmennuksessa tärkein oivallus oli se, kun pohdimme erilaisia tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa stressireaktiota omassa kehossani. Hyviä huomioita olivat esimerkiksi jonkun uuden ihmisen tuleminen huoneeseen. Tai esimerkiksi silmiä ärsyttävät valot. On tärkeää tiedostaa mitkä asiat nostavat kehossa stressiä, ja sitä kautta voivat hidastaa synnytyksen etenemistä. Myös lääkkeet vaikuttavat luonnollisiin synnytystä edistäviin hormoneihin, ja niistä olisi myös hyvä olla perillä ennen synnytystä. 

6. Onnistunut synnytyskokemus vaatii tilanteeseen heittäytymistä

Toinen tärkeä oivallus valmennuksessa oli se, että synnytyksessä ei jaeta papukaija merkkejä. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa synnyttäjää. Me kaikki olemme yhtä hyviä. Tärkeintä synnytyksessä on löytää itselle toimivat menetelmät ja oppia kommunikoimaan kätilöiden kanssa. Synnytyssalissa me sitten teemme juuri siihen hetkeen sopivat ja oikeat päätökset sekä valinnat. Synnytystä ei kannata mennä suorittamaan ja pyrkiä täydellisyyteen. Siellä tulee varmasti vastaan tilanteita, joihin ei ole voinut varautua. Ja sen vuoksi on tärkeää osata heittäytyä. Heittäytyminen vaatii sitä, että on valmistautunut ja osaa luottaa siihen, että asiat menevät hyvin. Hyvään lopputulokseen pääsee monia eri reittejä. Ei ole yhtä ja oikeaa tapaa synnyttää. 

Synnytyksessä on tärkeää osata heittäytyä tilanteeseen!

Meidän keho on luotu synnyttämään ja käytännössä me emme itse aktiivisesti toimi synnytyksessä prosessin edistäjinä. Rentoutumalla mahdollistamme prosessin etenemisen sujuvasti. Ponnistusvaiheessa ponnistamme vasta kun luonnollinen ponnistamisen tarve tulee (poikkeuksiakin on – tietysti). Rentoutuminen on tavoitetila, jota varten opettelemme erilaisia kivunlievityksen keinoja. 

Kuva: Minttu Saarni
Kuva: Minttu Saarni

Suosittelen kyllä kaikille synnytykseen valmistautumista. Ja tämä ei tarkoita tarkkojen suunnitelmien tekemistä, vaan opiskelua mitä kaikkea synnytykseen voi liittyä.

Silloin olet valmis kohtaamaan kaikki mitä vastaan tulee. Tai ainakin tiedät, ettet voi mitenkään etukäteen ennustaa miten asiat lopulta menee.

Luota itseesi ja kykyihisi onnistua tilanteeseen nähden parhaalla mahdollisella tavalla. 

by Susanna (rv 40)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Olenko sittenkään valmis äidiksi? – viime hetken panikointia!

Synnytysvalmennus – ennaltaehkäisyä pelkotiloille ja traumoille!

5 vinkkiä, joiden avulla olen valmistellut kehoani synnytykseen

Mitä muut kirjoittavat aiheesta?

Voiko repeämistä ehkäistä ennalta?

Kommentit (4)

Nannamiharu
1/4 | 

Ite tutkin, luin ja selvitin esikoisen raskausaikana kaiken mitä irti sain. Lopulta olin varma vain siitä, että haluan kokeilla kontillaan oloa ja tukalan tilanteen tullen epiä. Kaiken muun saisi luonto hoitaa ja kätilö auttaa mua valitsemaan oikeeseen tilanteeseen sopivia asentoja ja puudituskeinoja. Lopulta synnytys päätyi käynnistykseen raskausmyrkytyksen takia. Homma kesti 5 tuntia ja oli yhtä helvettiä valmistautumisesta huolimatta. Osittain asiaan vaikutti myös paska ja kiukkuinen kätilö. Kun työvuoro vaihtui ja mies sai uudelle kätilölle kerrottua mun toiveet mun huutaessa eläimellisesti vieressä, loppu synnytys sujui ihanasti. Elämäni kamalimmat ja ihanimmat 5 tuntia.

Kakkosen synnytykseen en valmistautunut niin paljoa. Selvitin syitä toimimattomalle epille ja valmistelin miestä pistämään kätilölle luun kurkkuun. Taas päädyttiin käynnistykseen korkeiden verenpaineiden takia ja seuraavat 3 tuntia olivat tuskaa ja huutoa kun kyljellään odotettiin vuorotellen millon mitäkin puudutetta, jotka ei kuitenkaan lopulta toimineet.

Kolmanteem symnytykseen valmistauduin aika tarkan listan kanssa. Oli paljon ehtoja mitä tein selväksi kätilölle ennen käynnistyslääkärin tuloa. Enemmän listalla oli niitä asioita, mitä odotin heiltä. Itse synnytyksen osalta ainoa ehto oli että mennään mun kropan ehdoilla. Elämäni parhaat 2 tuntia kun paikalla oli oikeasti sellaista henkilökuntaa joka jaksoi ja ehti keskittyä vain muhun.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kolme toisistaan aivan erilaista kokemusta, ja se kertoo vain siitä, että oikeasti ei voi tietää mitä synnytyksessä lopulta tapahtuu. Ei edes vaikka olis synnyttänyt kuinka monta kertaa aikaisemmin. Ilmeisesti sinulle ei ole kuitenkaan jäänyt traumoja, joten sillä tavalla kaikki kolme ovat olleet onnistuneita? Uskon vahvasti, että useimmiten synnytyssalissa tapahtuu odottamattomia asioita, mutta ehkä niihin osaa suhtautua hieman eri tavalla, kun on jotenkin valmistautunut tulevaan koitokseen?

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
2/4 | 

Esikoisen raskausaika oli pelonsekava, koska edellinen raskaus oli päättynyt keskenmenon. Synnytys alkoi kolme viikkoa ennen LA. Onneksi olin lukenut synnytyksen kulusta aiemmin, mutta loppu viimeksi mentiin minun toiveiden mukaan ilman isompia kivunlievityksiä. Supistukset loppuivat ennen ponnistamista, joten minun ehdoillani mentiin.

Toinen ja kolmas sekä viides synnytys mentiin samoilla kaavoilla.

Neljäs synnytys oli eri kokemus, koska lapsi syntyi autoon sairaalaan pihassa, minun toimiessa itse kätilönä. Onneksi synnyttäminen oli tuttua jo ennestään ja oma pää toimi, miten tulee toimia. Tästä ei jäänyt itselle traumaa.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Huh. Melkoinen kokemus varmasti tuo autoon synnyttäminen. Moni muu varmasti saisi siitä traumoja. 

Ja tuo on hienoa, kun synnytys mennään toiveiden mukaisesti. Itsellekin se on tärkeää, ja näin onneksi tapahtui omassakin synnytyksessä. <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Laskettuun päivään on enää viikko jäljellä. Nämä viimeiset viikot ovat muistuttaneet hyvin paljon raskauden ensimmäisiä viikkoja. Paljon odottelua ja epävarmuutta. Myös mieli heittelee laidasta laitaan. Toisena päivänä on hyvin malttamaton ja haluaisi vauvan jo syntyvän. Toisena päivänä iskee pakokauhu ja pelko – onko minusta sittenkään tähän?

Siitä hetkestä, kun olemme ehkäisyn jättäneet pois, on nyt kulunut jo kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Olen siitä asti unelmoinut päivittäin olevani äiti. Muistan kuinka vauvakuume iski nopeasti ja hyvin vahvasti. Se oli menoa. Tuohon reilu kahteen vuoteen on mahtunut paljon erilaisia tunteita. Olen ollut ajoittain hyvin epätoivoinen ja varma siitä, etten tule koskaan saamaan lasta. Toisinaan olen taas ollut onneni kukkuloilla. Unelmani on koko ajan lähempänä toteutumista. 

Mitä lähempänä synnytys on, sitä enemmän olen alkanut kokemaan epävarmuutta.

Mitä lähemmäksi synnytys tulee, sitä enemmän olen alkanut kokemaan myös epävarmuutta. Mitä jos minusta ei olekaan äidiksi? Mitä jos se onkin niin raskasta, kuin siitä välillä annetaan ymmärtää? Ja mitä jos en vain jaksakaan? Meidän Combo on vahva – mutta onko se tarpeeksi vahva kestämään väsymyksen ja muutoksen mikä meitä odottaa? Samalla kun epäröin kasvaa sisälläni kovaa vauhtia tunne siitä, että me jos ketkä olemme valmiita ja tarpeeksi vahvoja. Meidän vahvuus on olla avoimia toisillemme ja tämä on meidän yhteinen juttu. En voisi onnekkaampi olla!

Kuva: Minttu Saarni
Kuva: Minttu Saarni

Minun elämä on ollut tähän asti erittäin ihanaa. Minä ja puolisoni olemme molemmat urheilullisia ja terveitä. Liikumme paljon ja teemme asioita yhdessä. Meillä on päivittäin mahdollisuus päättää millaiseksi päivämme teemme. Jossain kohtaa tämä alkoi kuitenkin tuntumaan tyhjältä. Jotain puuttui. Koin, että tarvitsisin isomman merkityksen elämälleni. Halusin lapsen. Mutta mitä jos tämä olikin elämäni suurin virhe? Jo pelkästään tuon kirjoittaminen tuntuu tosi pahalta. Miten voin edes ajatella noin? Ja enhän minä oikeasti niin ajattele. Tämä on jotain pelon aiheuttamaa tajunnanvirtaa. Miksi epäilen omia kykyjäni vanhempana?

Mitä jos tämä olikin elämäni suurin virhe? Miten voin edes ajatella noin?

Pelko tulevasta on suuri, mutta samalla odotan sitä enemmän kuin mitään muuta. Odotan malttamattomana, että saan oman lapsen syliini. Odotan, että saisin alkaa tutustua häneen. Haluaisin, että synnytys olisi jo ohi, ja kaikki olisi mennyt hyvin. Tämä odottaminen on välillä henkisesti tosi rankasta. Fyysisesti minulla on kaikki koko ajan paremmin kuin hyvin. Voin todella hyvin. 

Kuva: Minttu Saarni
Kuva: Minttu Saarni

Onneksi pian odottaminen on ohi ja saamme meidän ihanan palkinnon. Samalla nämä kaikki epävarmuuden tuomat pelot ovat tipotiessään. En mistään hinnasta vaihtaisi tätä hetkeä toiseen. Olenhan pian ÄITI. Se on jotain mitä olen pitkään toivonut ja vihdoin se on pian totta!

En mistään hinnasta vaihtaisi tätä hetkeä toiseen – olenhan pian äiti!

Halusin kirjoittaa näistä fiiliksistä ja ajatuksista, vaikka näiden ääneen sanominen on tosi pelottavaa. Nämä ajatukset ovat pelottavia. Haluan kuitenkin uskoa, että tämä on normaalia tässä vaiheessa raskautta. Etenkin kun on kyse esikoisesta.  

Millaisia sinun raskauden viimeiset viikot ovat olleet?

Oletko kokenut samanlaista epävarmuutta juuri ennen synnytystä? 

by Susanna (rv 39)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Elämäni tuskaisin vuosi – miksi en tullut raskaaksi?

Elämä lapsen syntymän jälkeen on rankkaa – halusimme sitä tai emme!

Tein plussatestin – iloa, onnea, pelkoa ja epäröintiä!

 

Kommentit (12)

H30
1/12 | 

Kyllä!Yritin monta vuotta tulla raskaaksi ja olin jo luopunut ajatuksesta että minusta ei koskaan tule äitiä.Sitten saimmekin iloisia uutisia.Aivan ihanaa!Nyt rv 37 ja kohta synnytys lähenee.Raskauden aikana en ole ollut itkuinen tms.mutta nyt itken joka asialle,nyt olen alkanut myös pelätä että olenko oikeasti valmis tähän,pystynkö tähän,entä jos en osaa,tuleeko minusta hyvä äiti,entä jos en jaksa,haluanko tätä jne.Välillä sitten olen että tulis jo vauva että pääsisin vihdoin pitämään häntä sylissäni.Kai ne ajatukset käy sitten joillakin laidasta laitaan.Ehkä se on sitten vaan jännitystä kun kumminkin esikoinen tulossa ja ihan uusi asia,äitiys.Olen paljon lukenut tälläisiä juttuja ja muut ovat kirjoittaneet että nämä kaikki huonot ajatukset jää kokonaan pois kun tapaat lapsesi.Tsemppiä sinne ja hyvää loppuraskautta 🙂

Ilona32
2/12 | 

Ihan normaalia tuntea noin!
Iso muutos kyseessä. Eihän siihen kevyesti voikaan suhtautua.

Rv 38
3/12 | 

Voin samaistua kyllä kaikkeen tässä tekstissä! Mutta varmasti pian se aika näyttää mitä tuleman pitää. Tsemppiä sinne loppumetreille.

Mietteitä
4/12 | 

Hei!varmasti normaaleja tunteita mitä lähes kaikki ensi kertaa äidiksi tulevat miettivät.en halua "pelotella"mutta tiedän muutaman pariskunnan joilla on ollut haasteita lapsen saamisessa ja sitten kun vihdoin se haave toteutuu niin tulee henkinen romahdus(varsinkin äidillä) ,oon miettiny monesti mistä se johtuu mutta ehkä se on se kun odotukset korkealla ja jos kaikki ei menekkään kuin oli "suunnitellu" esim lapsi on sairas,oma jaksaminen pettää tai pettymys puolison toimintaan lapsen synnyttyä.teidän perheelle toivon kaikkea hyvää ja kuuntele itseäsi,neuvoja(arvosteluja) tulee varmasti niin vauvan hoidosta,imetyksestä kuin äitiydestä mutta tee asiat niinkuin hyvältä sinusta tuntuu.toki myös hyviä neuvoja tulee mihin kannattaa tarttua.tulipa sekava teksti mutta sanoma oli se että elä luo liian ruusuisia kuvia tulevaisuudesta asioihin joihin ei pysty itse vaikuttamaan(esim koliikkivauva) ja luota itseesi. Olen saanut kokea äitinä sekä itkuisen sairaan sekä super helpon vauvan ja molemmat heistä on opettanut mulle jotain sekä ovat ihan yhtä rakkaita.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Olipas hyvät neuvot. Kiitos. Se menee varmasti just noin, että jos ei ole yhtään varautunut siihen, että lapsi voi olla myös hyvin itkuisa, tai puolison kanssa ei menekään niin jouhevasti kuin kuvitteli. Voi siinä tulla melkoinen löyly niskaan, jos todellisuus onkin ihan toinen. Itsellä mielikuvitus on tosi vilkas, ja olen jo kaikenlaisia kauhukuvia ehtinyt maalaamaan. Toivon, ettei edes puoletkaan niistä toteudu. Kiitos tsempeistä. Nämä muiden ajatukset ja kommentit on mulle ja varmasti muillekin lukijoille tärkeitä ja hyödyllisiä. Aina voi oppia uusia näkökulmia muiden kokemuksista ja ajatuksista. Ihanaa kesän jatkoa!

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

SusannaT
Liittynyt14.2.2019
5/12 | 

Täällä eletään 41. viikkoa toisen lapsen odotusta, ja mut on päässyt yllättämään täysin, että synnytyksen lähestyessä epävarmuus iski taas :D Vähän eri ajatukset kuin esikoista odottaessa, mutta toisaalta niin tutut. Tiedän Onneksi tällä kertaa, että epäröinti lakkaa tasan siihen hetkeen, kun saan vauvan syliini.

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Uusi lapsi on aina myös uusi tilanne ja elämänmuutos. Ja selvästi siis tuo tullessaan myös uudet ajatukset ja pelot. Ja epätietoisuus tulevasta varmasti osittain aiheuttaa epävarmuutta. On kyl huojentavaa, että on muitakin, jotka kokevat samoja juttuja. 

Oikein paljon tsemppiä synnytykseen ja tuleviin viikkoihin! <3 Ihanaa, saat pian hänet syliisi. 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vuodenäitinä
6/12 | 

Muista, että ei kannata säikähtää sitä hormonimylläkkää mikä saattaa lyödä vasten kasvojen ekojen viikkojen aikana. Se yllätti ja pelästytti ainakin minut. Tsemii ❤️

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019