Kirjoitukset avainsanalla suorittava elämäntyyli

Kohtuullinen syöminen on nyt jokaisen hyvinvoinnin ammattilaisen ohjenuora kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin perustaksi. Mutta mitä se todellisuudessa tarkoittaa? Kerron oman tarinani kontrolloivasta syömisestä kohti kohtuullista syömistä. Mitkä vinkit auttoivat minua löytämään kohtuullisen ja terveellisen tavan syödä? 

Kohtuullinen syöminen – mitä se oikein on? Määrite on melko epämääräinen, ja siihen on vaikea tarttua. Se ei oikein anna meille mitään selkeää ohjetta, jota olisi helppo noudattaa. Kohtuullisessa syömisessä parasta on kuitenkin se, että voit kohtuudella nautiskella periaatteessa kaikkea. Tarkoitus ei ole kontrolloida syömistä, vaan opettaa oma mieli haluamaan ravitsevaa ravintoa – kohtuudella.

Kohtuullinen syöminen – mitä se on? Kuva: Elisa Honkasalo
Kohtuullinen syöminen – mitä se on? Kuva: Elisa Honkasalo

Itseltään ei kannata kieltää jyrkästi mitään. Kieltämällä kehittää helposti itselleen epäterveen suhtautumisen ruokaan.

En näe kannattavana kieltää itseltään mitään jyrkästi. Kieltämällä voi kehittää helposti itselleen epäterveen suhtautumisen ruokaan. En suosittele syömisen liiallista kontrollointia kenellekään, sillä minulla on siitä henkilökohtaista kokemusta. Vuonna 2016 heräsin todellisuuteen, kun olin alkanut pohtia perheen perustamista ja fitness urheilusta tauolle jäämistä. Päätin syksyllä 2016 käydä vielä viimeiset kilpailut ja sen jälkeen jäädä lajissa sivuun. Kuvittelin aluksi, että se voisi tapahtua melko helpostikin –  erehdyin kuitenkin pahemman kerran. Olin viimeiset neljä vuotta punninnut jokaisen ateriani. Olin suorittajaluonteeni vuoksi nauttinut siitä, että syöminen on todellisessa kontrollissa. Söin 100%:sesti valmentajan antamien ohjeiden mukaisesti. En koskaan syönyt mitään mitä en olisi saanut. En aikaisemmin osannut nähdä, että syömisen kontrollointi oli mennyt yli. Se ei ollut enää tervettä. 

Syömisen kontrollointi oli mennyt yli. Se ei ollut enää tervettä.

En uskaltanut syödä enää mitään – en yhtäkään omenaa. Kuva: Elisa Honkasalo
En uskaltanut syödä enää mitään – en yhtäkään omenaa. Kuva: Elisa Honkasalo

Kun tuli päivä, jolloin puntareista piti luopua, huomasin kuinka koukussa olenkaan syömisen kontrollointiin. En uskaltanut syödä enää mitään – en yhtäkään omenaa. Muistan itkeneeni mieheni kainalossa. Minua oikeasti pelotti syöminen. En voinut syödä kenenkään muun tekemää ruokaa. En voinut olla täysin varma, että siellä ei ole mitään sellaista mitä en halunnut syödä. Olin todella musertunut. Miten hyvinvointialan ammattilainen voi löytää itsensä tällaisesta pisteestä? 

En voinut ymmärtää miten hyvinvointivalmentaja voi löytää itsensä tällaisesta tilanteesta!

Tuosta tilanteesta lähdin kuitenkin jälleen rakentamaan omaa kohtuullista syömistäni. Helpointa olisi ollut jäädä vanhaan ja jatkaa syömisen kontrollointia, mutta halu tervehtyä oli niin suuri, että halusin päästä fitnessin tuomista toimintamalleista irti. Lähdin siis pienin askelin kohti terveellistä suhtautumista ruokaan. Aluksi suostuin syömään vain vihanneksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä, kauraa, lihaa, kalaa ja kanaa. Pikku hiljaa lisäsin ruokavalioon enemmän rasvoja ja myös muita viljoja – välillä myös herkuttelua, mutta hyvin maltillisesti. Suurin pelkoni oli, että syöminen lähtisi lapasesta. Todellisuus oli kuitenkin se, että kontrolloin sitä jatkuvasti liikaa.  

Lähdin pienen askelin kohti terveellistä suhtautumista ruokaan. Kuva: Elisa Honkasalo
Lähdin pienen askelin kohti terveellistä suhtautumista ruokaan. Kuva: Elisa Honkasalo

Miten voisi oppia syömään kohtuudella? Tiedän, että se ei ole helppoa, sillä kohtuuden raja on hyvin häilyvä. Mistä tietää, milloin se menee yli? Keräsin tähän alle minua helpottaneet vinkit kohtuullisen syömisen löytämiseen. Näistä voisi olla hyötyä sinullekin.

  1. Älä kiellä tai pyri kurinalaisuuteen. Liiallinen kieltäminen ja erilaiset dieetit vain saavat syömisen karkaamaan jossain vaiheessa käsistä. Älä siis lähde dieetille tänä keväänä, vaan opettele löytämään kohtuus syömisessäsi!
  2. Älä rajaa liian jyrkästi, mitkä ovat sallittuja ruoka-aineita. Erilaisia ruokia pitää saada nauttia ilman omantunnon tuskia. Liian suppea ruokavalio ei saisi olla. Monipuolisuus on kohtuullisuuden yksi tärkeimpiä pointteja. Erityisesti raskaana se on tärkeää, koska kasvatamme sisällämme uutta ihmistä, joka tarvitsee monipuolisesti kaikkia ravintoaineita, hivenaineita ja vitamiineja.
  3. Selvitä itsellesi, millainen suhde sinulla on ruokaan. Toisin sanoen, mitä ruoka sinulle merkitsee? Kun oma ruokasuhde on kunnossa, kohtuullisuus toimii. Jos kohtuullisuus ei toimi, omassa ruokasuhteessa saattaa olla jotain pielessä. Syötkö kenties omiin tunteisiin? Syötkö tylsyyteen? Onko syöminen sinun lohduttaja tai ilon aihe? Miksi syöt? Syöminen ei saisi olla ainoa nautinto elämässä. Kohtuullisuuteen kuuluu, ettei ruokaa tarvitse ansaita, eikä se ole palkinto. Ruoka ja syöminen saavat toki edelleen olla nautintoja elämässä, mutta eivät ainoita.
  4. Opi tunnistamaan milloin syöminen menee yli. Tunnistatko tilanteet, joissa menetät syömisen hallinnan? Kun oppii tunnistamaan sellaiset hetket, voi jatkossa toimia toisin, jotta syöminen pysyy kohtuudessa. Tapahtuuko tämä yleensä iltaisin? Voisiko sitä jotenkin ehkäistä – kenties syömällä paremmin päivällä?
  5. Lopeta syöminen, kun olet täynnä. Pystytkö lopettamaan syömisen halutessasi? Tärkeää olisi oppia, ettei syö enemmän kuin oli tarkoitus tai oikeasti tarvitsisi. Meille useimmille on opetettu lapsuudessa, että lautanen tulee syödä tyhjäksi. Tämä ei kuitenkaan ole aina kaikkein terveellisin tapa opettaa lapselle syömistä. Tärkeämpää olisi opettaa lasta kuuntelemaan omaa kehoa, jotta hän oppii lopettamaan syömisen siinä kohtaa kun on kylläinen. 
  6. Älä syyllistä itseäsi syömisestä. Syöminen ei saisi aiheuttaa syyllisyyttä tai pahaa mieltä. Kohtuullista syömistä ei seuraa huono omatunto, itsesyytökset, pettymys tai syyllisyys. Sinun ei tarvitse soimata itseäsi, sillä tiedät pysyneesi kohtuudessa. 
  7. Opi olemaan armollinen, salliva ja joustava omassa syömisessä. Terveellisesti syöminen tulisi toteutua arjessa ilman liiallista huomiota. Elämä ei saisi pyöriä ruoan ympärillä!

Iloitaan ruoasta ja nautitaan elämästä! Kuva: Elisa Honkasalo
Iloitaan ruoasta ja nautitaan elämästä! Kuva: Elisa Honkasalo

Iloitaan ruoasta, mutta ei anneta sille liikaa painoarvoa.

Suositaan puhdasta ravintoa ja nautitaan elämästä!

by Susanna (rv 33)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – Pikemminkin tuplasti terveellisemmin

6 vinkkiä ajanhallintaan ja itsensä johtamiseen – Miten saan asioita tehdyksi väsyneenäkin?

Saamattomuus on kiroukseni – vauvahankinnat yhä tekemättä!

Instagramissa on menossa kevään HUIPPUARVONTA. Käy osallistuun ja voita trendikkäät aurinkolasit itsellesi!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

💥Kevään HUIPPUARVONTA käynnistyy nyt!!💥 Yhteistyössä @woobsdesign kanssa arvon yhdet voittajan itse valitsemat aurinkolasit Woobs:n mallistosta (kuvan Savana aurinkolasien arvo 179€). 😘 Olisiko aika uudistaa silmiä suojaavat aurinkolasit kevään trendien mukaisiksi? ☀️💛 Woobs Designin valikoimista löytyy uniikit ja trendikkäät asusteet, kuten aurinkolasit, kellot ja rusetit. Päämateriaalina on puu, johon on yhdistetty muita luonnonmateriaaleja, kuten metallia ja nahkaa. Pelkistetty skandinaavinen design, ekologisuus ja rohkea materiaalien yhdistäminen luo perustan Woobsin ideologialle. 💛☀️ Tämä on loistava lahja ystävälle tai itselle. Parhaille vain parasta! 💯💕 Tsemppiä kaikille arvontaan! 💛 Alla ohjeet osallistumiseen: . . . 1. Seuraa @woobsdesign sekä @susanna_mustajarvi 2. Tykkää kuvasta 3. Tägää mukaan ystävät, jotka ilahtuvat tämän nähdessään. Jokainen uusi tägäys on yksi uusi arpa sulle! . . Arvonta päättyy perjantaina 3.5 klo 18. Instagram ei sponsoroi tai hallitse kyseistä arvontaa. . . #arvonta #yhteistyössä #woobsdesign #summervibes #sunglasses #aurinkolasit #woobs #woobssome #puisetaurinkolasit #kesämuoti #kesä2019 #eyewear 📸: @elisaerikaaa 💕

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (2)

Syyskuinen kyydissä
1/2 | 

Moikka Susanna!

Muistan jättäneeni muutama vuosi sitten vanhaan blogiisi kommentin, jossa ehkä hieman kärkkäästikin kommentoin elämäntapaasi sekä suhtautumista "hyvinvointiin". Kyseenalaistin fitnesstouhun ja ajatuksesi siitä, että aiot jatkaa fitness-tyylisellä ruokavaliolla kisaamisen jälkeenkin. Taisinpa vielä sanoa, että suhtautumisesi syömiseen vaikutti syömishäiriötyyppiseltä - olinhan itsekin syömishäiriön rajamailla harhaillut nuorempana. Muistan vielä, että vastasit tuolloin kommenttiini, mutta sen kummempaa keskustelua meille ei syntynyt.

Täytyy sanoa, että tämä postaus lämmitti suuresti mieltäni! Ja samaan syssyyn pahoittelut kipakasta palautteestani; kipuilu syömisen kanssa on varmaasti tarpeeksi kurjaa ilman anonyymien kommentointiakin. Olen tosi onnellinen puolestasi! Ihanaa, että olet löytänyt terveen suhtautumisen ja hyvän balanssi ruokailuun.

Blogisi on tosi inspiroiva ja näin esikoista odottavana samaistun moniin juttuihin. Kaikkea hyvää sinulle ja pienelle, oikeastaan koko teidän perheelle!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Moikka! Kiitos kun jätit kommenttia. Tämä oli kyllä erittäin tärkeää kuulla, ja hienoa, että olet yrittänyt avata minun silmiä. Kiitos. Aina on hyvä saada kritiikkiä ja uusia näkökulmia. Juuri näiden ansiosta olen lähtenyt kyseenalaistamaan omaa tapaa tehdä ja elää. Kiitos sinulle siis siitä. :)  

Pahoittelut on nyt otettu vastaan. On hienoa, että otit asian esille. Vaikutat rehdiltä ja hyvältä tyypiltä <3

Kiitos. Kiva kuulla, että blogini inspiroi. Se on kaikkein tärkeintä! Ja hei, ihanaa odotusaikaa sinne. <3 Toivottavasti siellä kaikki menee hyvin! 

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Fitnessurheilua pidetään rankkana kilpaurheilulajina naisen hormonitoiminnan kannalta. Sen vuoksi siihen osittain varmasti kuuluu yhtenä osana pelko terveellisen rajan ylittämisestä. Kun kilpailin lajissa, muistan useasti pohtineeni yhtä suurta kysymystä; voinko ennalta tietää, etten ole pilannut mahdollisuuksiani tulla raskaaksi?

Miten olisin ennalta voinut tietää, etten ole pilannut mahdollisuuksiani tulla raskaaksi?

Tiesin osittain riskit hormonitoiminnan sekoittamiselle. Olin kuitenkin hyvin luottavainen, sillä itselläni esimerkiksi kuukautiset eivät häiriintyneet ensimmäisistä kilpailudieeteistä. Minulla on myös aina ollut erittäin osaavat valmentajat. En koskaan kokenut kärsiväni tai jääväni mistään paitsi. Kehoni ei ollut rääkillä niin kuin monet muut fitnessurheilijat ovat kertoneet

Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move
Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move

Kaikkein rankin vaihe keholle on varmasti kilpailudieetti. Minun kohdallani tämä tarkoitti yleensä noin 8-10 viikon jaksoa ennen kilpailuja. Sitä voi kuitenkin tehdä hyvin monin tavoin. Minun kohdallani dieetit eivät koskaan olleet kovinkaan rajuja, ja ne onnistuivat melko helposti. Tarkoitan siis sitä, että minun vartaloni oli sen tyylinen, että pienetkin muutokset tekivät toivottuja tuloksia. Eli rasva alkoi helposti palamaan ja lihakset tulivat esille. Emme joutuneet koskaan tekemään mitään kikkailuja, kuten hiilihydraattien pois jättämistä, tai esimerkiksi en koskaan kokenut suurta nälkää.

Olin reilu kolmen vuoden ajan erittäin tarkalla ruokavaliolla. Punnitsin kaiken ja elin ohjeiden mukaan 100%:sesti.

Luulen, että osittain tähän vaikutti se, että olin reilu kolmen vuoden ajan erittäin tarkalla ruokavaliolla. Punnitsin KAIKEN ja elin ohjeiden mukaan pillkun tarkasti. Tämä oli varmasti yksi syy, miksi pienetkin muutokset aiheuttivat heti hyviä ja toivottuja muutoksia. Minun kohdallani rasvaprosentti kilpailukunnossa oli melko alhainen, jopa alle 10. Kaikilla bikini fitness lajissa se ei ole noin alhainen. Minun kohdallani oma kuntoni vain meni usein niin tiukaksi, että rasvaprosentti tippui melko helposti. Bikini fitness lajissa ei siis ole mitään väliä rasvaprosentilla. Sillä ei kilpailla. Mutta tuo on hyvä mittari kertomaan siitä, millaisessa kunnossa itse olen ollut kilpailuissa. Kilpailudieetti on aika pitkälti ruokavalion muokkaamista, ja sen vuoksi dieetin noudattaminen oli minulle todella helppoa. 

Minun kohdallani rasvaprosentti kilpailukunnossa oli melko alhainen, jopa alle 10.
Minun kohdallani rasvaprosentti kilpailukunnossa oli melko alhainen, jopa alle 10.

Normaali rasvaprosentti naisilla on noin 22-28%. Raskauden aikana keho kerää rasvaa mm. imetystä varten. Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move
Normaali rasvaprosentti naisilla on noin 22-28%. Raskauden aikana keho kerää rasvaa mm. imetystä varten. Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move

Kilpaillessani minulle ei tullut mieleen, että oma tapani suorittaa elämää voisi olla yksi suurin syy sille, että hormonitoimintani voisi mennä sekaisin. Koin suorittamisen hyväksi, sillä en esimerkiksi koskaan jättänyt treenejä tekemättä, tai olisin luistanut sovituista asioista.

Koin suorittavan luonteeni vahvuudeksi lajissa. En koskaan luistanut sovituista asioista.

Hormonitoimintani palautui siis todella hyvin kolmen ensimmäisen kilpailudieetin jälkeen. Neljännen kohdalla tilanne oli jo valitettavasti toinen eikä kuukautiset palautuneet normaalisti. Kolmen kuukauden jälkeen hakeuduin gynekologin juttusille. Sain keltarauhashormonia, jotta kuukautiseni jälleen palautuisivat. Koska tiedostin riskit, halusin heti puuttua tilanteeseen, jotta vahinko olisi mahdollisimman pieni. Tuossa vaiheessa aloin ymmärtämään, että nyt ehkä olisi aika siirtyä sivuun ja alkaa pohtimaan perheen perustamista. Vielä kuitenkin halusin kilpailla yhdet kilpailut, jotka kilpailin vajaan vuoden päästä tuosta hetkestä. 

Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move
Kuva: Elisa Honkasalo. Paikka: Pure Move

Postauksen otsikkoon viitaten, voin todeta, että pelko on käynyt minun mielessä ja se on täysin realistista. Itseni kohdalla en kuitenkaan usko, että niinkään fitness on ollut syynä pitkittyneelle lapsettomuudelle. Kisadieeteistä palautuminen vie aina aikaa. Se on selvä. Enemmän kuitenkin uskon siihen, että suorittaminen, stressaava elämä ja täydellisyyden tavoittelu olivat syyt miksi oma kehoni ja mieleni tarvitsi täydellisen pysähtymisen ennen kuin tulin raskaaksi.

Olen aina ollut kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Ei pelkästään fitness ole syy ylivirittyneelle keholleni. Suorittaminen on ollut osa minua, ja ihanaa kun vihdoin olen oppinut ottamaan hieman rennommin ja olemaan armollisempi itselleni. 

by Susanna (rv 27)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

Supersuorittajasta fiilisliikkujaksi – Miten minun treenaaminen on muuttunut viime vuosien aikana?

Kadunko vuosiani fitnessurheilussa? – Mikä lajissa koukuttaa?

Vauvakuume – Miten tuon tunteen voi sammuttaa?

 

Instagramissa ja täällä blogissa on menossa arvonta 19.3 saakka. Osallistu ja voita liput LAPSIMESSUILLE 12.-14.4.2019!

 
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 

ARVONTA yhteistyössä #lapsimessut2019 kanssa 💥💕 . . Kaipaisitko vähän inspistä tähän kevääseen? Kenties uusia ideoita arkeen ja kotiin? 🍀🌷Kevään inspiroivin tapahtuma Lapsimessut on kuukauden päästä 12.-14.4 Helsingin messukeskuksessa. Messuilla on hyvin monipuolista ohjelmaa myös meille raskaana oleville ja perhettä vasta perustaville! Myös mä olen mukana messuilla, joten kirjoitin blogiin parhaat tärpit tapahtumasta, käy kurkkaamassa profiilin linkistä! 🥰💕 . . Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa lippu (1kpl) ihanille LAPSIMESSUILLE. Osallistut arvontaan, kun seuraat @susanna_mustajarvi ja tägäät tähän kuvaan kaverisi. Jokainen tägäys on yksi arpa 💕 Arvonta suoritetaan 19.3 klo 18. ONNEA ARVONTAAN! . . 💥 HOX HOX! 💥Myös blogissa on menossa oma arvonta, johon kannattaa käydä osallistumassa ja voit voittaa yhteensä KAKSI lippua messuille! 👉🏼 linkki profiilissa. 💥💯 . . Instagram ei hallitse tai sponsoroi kyseistä arvontaa. . #arvonta #lapsimessut #blogi #blogger #inspiration #voitaliput #vauvafiblogit @vauvalehti @meidanperhelehti

Henkilön Meidän Combo by Susanna (@susanna_mustajarvi) jakama julkaisu

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulta on usein kysytty, miksi halusin lopettaa fitnessin? Pelkäänkö fitnessurheilun vaikuttaneen lapsen saamiseen? Nämä kysymykset sisältävät erittäin ison aiheen. Ennen kuin vastaan edellä esitettyihin kysymyksiin, haluan jakaa teille vanhoista blogiteksteistä keräämiäni ajatuksia. Haluan kuvata teille sen, miten koukuttava laji fitness on. Koen, että fitness lajina oli todella isossa roolissa elämässäni, ja se on kasvattanut minua paljon. Ilman fitnesstä en olisi nyt se ihminen mikä olen. Myöhemmissä teksteissäni tulen kertomaan myös siitä, miten omat arvoni ovat muuttuneet, ja pelkäsinkö fitnessin aiheuttaneen minulle lapsettomuutta. 

Entisenä päihde- ja mielenterveysammattilaisena tiedän teoriassa ja paljon nähneenä, että elämä tuntuu erittäin helpolta silloin, kun menee niin sanotusti kovaa ja ollaan omassa kuplassa tekemässä itselle mielihyvää tuovia asioita. Nämä asiat alkavat pikku hiljaa muokkautumaan osaksi omaa identiteettiä ja tässä vaiheessa omassa tekemisessä ei nähdä mitään outoa tai huonoa. Oman elämäntavan puolesta puhutaan ja sitä ylistetään. 

Tässä ei ole mitään väärää, sillä niin se ihmismieli vain toimii. Se mikä tuntuu hyvältä ja tuo mielihyvää, tuntuu aluksi juuri oikealta tavalta elää ja tehdä asioita. Ja sitä halutaan vain lisää. Sitä halutaan niin paljon lisää, että jossain kohtaa ilman hyvänolon tuojaa ei pystytä elämään. Jollekin tuo mielihyvän tuoja on alkoholi, sokeri, rasvainen ruoka, toisille huumeet tai uskonto ja kolmansille liikunta.

Fitnessissä mielihyvän tuoja on äärimmäisyyksiin viety itsensä kontrollointi. 

Kriittinen kohta onkin siinä, milloin tekeminen muuttuu projektista normaaliksi elämäksi – niin sanotusti elämäntavaksi. Ei viikonloppuisin juhlivakaan ole vielä alkoholisti, mutta joka päivä juomista harrastava on jo pahasti alkoholiin koukussa.

Siinä kohtaa, kun elämän kontrollointi muuttuu elämäntavaksi, ovat asiat muuttuneet. Mitä enemmän vakuuttelet muille ja itsellesi, että tämä on sitä mitä haluan tai tämä ei tuota minulle mitään ongelmaa, sitä syvemmällä olet koukussa, ja sitä vaikeampaa siitä on päästä irti. En kirjoita aiheesta sen vuoksi, että vihaisin lajia tai katuisin lajin parissa vietettyä aikaani. Lajin piiristä pois jääminen herätti vain ymmärtämään sen, ettei se ole helppoa muuttaa ajatuksiaan kontrolloidusta elämästä vapaaksi, itseään ja kehoaan kuuntelevaksi yksilöksi. Minä toivuin pitkään fitnessistä. En uskaltanut päästää irti elämän kokonaisvaltaisesti kontrolloinnista.

Lajissa voittaminen herätti halua olla vielä parempi. Kuva: Fitness Classic 2015
Lajissa voittaminen herätti halua olla vielä parempi. Kuva: Fitness Classic 2015

Jokainen lajia harrastava, joka joskus haluaa päästä eroon esimerkiksi syömisen kontrolloinnista, tulee törmäämään tähän samaan asiaan. Olen huomannut, että nämä ajatukset ovat yleisiä ja kaikille lajin parissa pyöriville tuttuja juttuja. Mutta haluan painottaa, että näitä asioita ovat pohtineet vain he, jotka ovat kehityksessään siinä kohtaa, että heidän sisällä kuitenkin vielä palaa pieni liekki siitä ”normaalista elämästä”. Minut herätti kohti muutosta halu perustaa perhe. Näistä ei vain helposti puhuta ääneen, sillä pelätään muiden reagointia ja sitä, että olisi jotenkin huono, erikoinen tai epäonnistunut.

Eikö olekin ihmismieli hyvin mielenkiintoinen? Oletko koskaan huomannut kuinka järki sanoo toista, mutta tunteet ja ajatukset vievät tekemään aivan toisin? Muutoksen tekeminen ei ole koskaan helppoa. Vanhasta irti päästäminen on haastavaa! 

Ja vielä painotan, että tämä on minun näkemykseni lajin koukuttavuudesta, eikä sitä ole tietääkseni koskaan tieteellisesti tutkittu. Tosin olisi kyllä erittäin mielenkiintoista, jos joku sellaisen tutkimuksen joskus tekisi. 

by Susanna (rv 26)

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös:

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämääsi!" – näin minulle kerrottiin

Miksi hakeuduin lapsettomuushoitoihin? – Onneksi tein niin, sillä se kannatti!

Elämäni tuskaisin vuosi – Miksi en tullut raskaaksi?

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Uupuminen on erittäin ajankohtainen aihe, sillä lähes päivittäin näkee uutisia ja artikkeleita uupuneista ihmisistä. Erityisesti suorittaville tyypeille uupuminen on melko yleistä. Entiset tehopakkaukset huomaavat jossain kohtaa elämää, etteivät enää vain jaksakaan. 

En ole koskaan näyttänyt ulospäin väsymystä. Koin, että se on heikkoutta, joka voisi kääntyä minua vastaan.

Olen aina halunnut näyttää muille olevani energinen ja aikaansaava. Eihän kukaan halua väsynyttä ihmistä töihin tai ostaa palveluita väsyneeltä ihmiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä aika olla rehellinen. Tiedän, että rehellisyys auttaisi minua, mutta ennen kaikkea siitä voisi olla apua myös muillekin samaa kokeneille. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Minä uuvuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten muutettuani Turkuun. Koko uupuminen alkoi jo paljon ennen tuota hetkeä, mutta lopulta seinä tuli vastaan vaihtaessani kotikaupunkia. Muistan kuinka tilanne ei tullut minulle yllätyksenä. Olin siihen asti tehnyt monta vuotta kolmea tai jopa neljää työtä päällekkäin. Samanaikaisesti kilpailin bikini fitnessissa tavoitteellisestiPoltin tietoisesti kynttilää molemmista päistä. Halusin pärjätä. Minulla oli kova tarve saada näyttää, että minusta on johonkin ja pystyn elämään itsenäisesti.

Koko uupuminen tuli rytinällä vasten kasvojani. Yhtäkkiä lyyhistyin, ja totesin etten vain jaksa enää. Makasin sohvalla sikiöasennossa itkien, enkä pystynyt liikkumaan.

Tuon kokemuksen jälkeen karsin kalenterini täysin tyhjäksi ja aloitin puhtaalta pöydältä koko elämäni kanssa. Se tuntui todella hyvältä, vaikka samaan aikaan olo oli hyvin merkityksetön. En tuolloin ihan ymmärtänyt mitä uupumisesta toipuminen todella vaatisi. Tiesin sen kyllä teoriassa, mutta olen aina jotenkin ajatellut olevani yli-ihminen, joka selviää kaikesta. Myös yrittäjyys ajaa helposti siihen, että pystyy tekemään vain vähän töitä ja pysymään sen avulla koko ajan työmarkkinoilla aktiivisena. Suurin pelkoni oli jäädä sivuun kaikesta. Ajattelin vain olevani työnarkomaani, jonka oli löydettävä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työ ja menestyminen.

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Vuosi tuon jälkeen päädyin kuitenkin hakeutumaan psykoterapiaan, jossa sain käydä näitä ajatuksia läpi. Olen aina ollut erittäin analyyttinen, ja pohdin paljon elämää. Olin todellinen mallioppilas myös terapiassa. Lopulta en sielläkään uskaltanut näyttää todellista väsymystäni. Ja puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen olin jälleen samassa tilanteessa. Pikku hiljaa oma jaksaminen oli jälleen tullut päätepisteeseensä. Tuntui, etten enää pystyisi toimimaan osana tätä yhteiskuntaa. Olin jotenkin hyödytön. Miten voin olla jälleen tässä pisteessä? 

Tuolloin kävin myös psykologilla puhumassa asiasta ja minulle tehtiin BDI itsearviointikysely (ns. masennuskysely), jollaisia olin tehnyt itse omille asiakkailleni mielenterveys- ja päihdetyössä. Tuota kyselyä täyttäessäni mietin, että tuleekohan tästä luotettavaa tulosta, sillä tunnen tuon kyselyn niin hyvin. Tietoisesti yritin olla hyvin rehellinen, mutta tiedän, että alitajunta jatkuvasti yritti kaunistella todellisuutta.

Itsearviointikyselyn tuloksena minulla voisi olla keskivaikea masennus.

Kävimme tätä asiaa psykologin kanssa läpi, ja hän ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysähtymisen. Hän ei nähnyt syytä asian eteenpäin viemiselle – ei tarvetta lääkehoidolle, mutta lepoa tämä tilanne vaatisi.

En edelleenkään missään kohtaa halunnut täysin myöntää itselleni ja muille uupumukseni vakavuutta. Tein keikkatöitä, jotta voisin palautua. Omat voimat alkoivat kuitenkin todella nopeasti palautua ja tuntui, että pystyisin jälleen palaamaan kunnolla töihin. Tuolloin aloitinkin palvelupäällikkönä kotipalveluja tuottavassa yrityksessä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun uuvuin jälleen. Tiedän, että työpaikka oli myöskin täysin väärä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

Tällä kertaa ymmärsin, että nyt oikeasti palautuminen vaatisi aikaa. Se ei mene kuukaudessa tai kahdessa ohi. Olin myös lapsettomuusklinikalla käynnin jälkeen ymmärtänyt, että näillä stressitasoilla en voisi tulla myöskään raskaaksi. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Nyt viimeisestä "romahduksesta" on kulunut reilu puoli vuotta. Yhä edelleen viikoilla, jolloin on päivittäin sovittuja asioita, saatan kokea syvää väsymistä. Olen ihminen joka nauttii tekemisestä. Minä ja aivoni palautuvat parhaiten tekemällä itselleni tärkeitä asioita. Jos elämääni tulee hiukankin jotain negatiivista tai turhaa stressiä, alan voimaan pahoin. Tuntuu, etten ole vieläkään entiseni. Palautumiseen voi mennä vielä monia kuukausia ja se tuntuu hyvin turhauttavalta.

Pelkään, etten palaudu enää koskaan ennalleni. Ja samalla kaipaan ajoittain tuota tehopakkausta!

Tällä hetkellä voin hyvin. Teen valmennustöitä, luentokeikkoja sekä tätä blogia kunnianhimoisesti, mutta rennosti. Nyt ei ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Teen ekaa kertaa elämässäni asioita intohimolla, mutta vain sen verran, että se tuntuu kivalta. Raskaus ja perheen perustaminen on myös muokannut osaltaan omia arvojani. En koe, että nyt tarvitsee saavuttaa mitään. Nyt on aika vain olla ja nauttia kaikesta – tässä hetkessä. 

Hyvä tulee hyvän luokse. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskityn nyt elämään intohimoisesti ja arvostaen, näin tiedän eläväni minun näköistä elämää!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämään!" – näin minulle kerrottiin

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 | 

Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja ajankohtaisesta aiheesta. Oman kokemukseni vuoksi en voi olla miettimättä voisiko osa väsymyksestä johtua esimerkiksi kilpirauhasesta tai raudanpuutteesta. Fitness voi vaikuttaa hormonitasapainoon ja laukaista kilpirauhasongelmia. Kilpirauhanen vaikuttaa myös hedelmällisyyteen. Kaikkea hyvää sinulle ja toipumisen polulle!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos paljon kommentistasi! Tuo on hyvä huomio. Muistaakseni nuo molemmat minulta silloin tutkittiin, sillä kävin ennen psykologilla käyntiä myös verikokeissa. Ja multa ei tainnut sieltä löytyä mitään. En tosin muista kauhean tarkasti, että mitä kaikkea siinä kohtaa tapahtui. Elin tuon ajan melko sumun peitossa.

Kaikkea hyvää myös sinulle! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Vierailija
2/4 | 

Mä romahdin pari kuukautta sitten. Vaikka olen toipumassa hyvää vauhtia, välillä karmii täälläkin ajatus, etten palaudu koskaan entiselleni. Kiitos rehellisestä postauksesta!

Susanna Mustajärvi
Liittynyt10.1.2019

Kiitos paljon kommentistasi <3 Asiasta puhuminen auttaa. Ja tärkeintä on olla rehellinen itselle. Palautumiseen voi oikeasti mennä aikaa, joten ei kannata pitää sen kanssa kiirettä. <3 Toivon, että meistä molemmista kaivautuu vielä jotain parempaa. Ehkä sitten emme enää kaipaa mennyttä minää ja osaamme ottaa vähän rennommin. Oikein paljon tsemppiä sinne! <3

Susanna Mustajärvi /Meidän Combo by Susanna

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Miten Susannasta – entisestä missistä ja fitnessurheilijasta – kasvaa esikoiselleen tasapainoinen ja elämää vähemmän suorittava äiti?

Blogi kertoo, kuinka Susanna on löytänyt itsensä kerta toisensa jälkeen suorittamasta arkea ja havittelemasta super-ihmisyyttä jopa uupumukseen saakka, olematta kuitenkaan läsnä ja onnellinen. Tervetuloa blogin pariin, joka käsittelee äitiyttä ja naiseutta inhimillisesti sekä rehellisesti.

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt Susanna Mustajärvi:

info@susannamustajarvi.com

 

Blogiarkisto

2019