Uupuminen on erittäin ajankohtainen aihe, sillä lähes päivittäin näkee uutisia ja artikkeleita uupuneista ihmisistä. Erityisesti suorittaville tyypeille uupuminen on melko yleistä. Entiset tehopakkaukset huomaavat jossain kohtaa elämää, etteivät enää vain jaksakaan. 

En ole koskaan näyttänyt ulospäin väsymystä. Koin, että se on heikkoutta, joka voisi kääntyä minua vastaan.

Olen aina halunnut näyttää muille olevani energinen ja aikaansaava. Eihän kukaan halua väsynyttä ihmistä töihin tai ostaa palveluita väsyneeltä ihmiseltä. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että olisi hyvä aika olla rehellinen. Tiedän, että rehellisyys auttaisi minua, mutta ennen kaikkea siitä voisi olla apua myös muillekin samaa kokeneille. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Minä uuvuin ensimmäisen kerran kolme vuotta sitten muutettuani Turkuun. Koko uupuminen alkoi jo paljon ennen tuota hetkeä, mutta lopulta seinä tuli vastaan vaihtaessani kotikaupunkia. Muistan kuinka tilanne ei tullut minulle yllätyksenä. Olin siihen asti tehnyt monta vuotta kolmea tai jopa neljää työtä päällekkäin. Samanaikaisesti kilpailin bikini fitnessissa tavoitteellisestiPoltin tietoisesti kynttilää molemmista päistä. Halusin pärjätä. Minulla oli kova tarve saada näyttää, että minusta on johonkin ja pystyn elämään itsenäisesti.

Koko uupuminen tuli rytinällä vasten kasvojani. Yhtäkkiä lyyhistyin, ja totesin etten vain jaksa enää. Makasin sohvalla sikiöasennossa itkien, enkä pystynyt liikkumaan.

Tuon kokemuksen jälkeen karsin kalenterini täysin tyhjäksi ja aloitin puhtaalta pöydältä koko elämäni kanssa. Se tuntui todella hyvältä, vaikka samaan aikaan olo oli hyvin merkityksetön. En tuolloin ihan ymmärtänyt mitä uupumisesta toipuminen todella vaatisi. Tiesin sen kyllä teoriassa, mutta olen aina jotenkin ajatellut olevani yli-ihminen, joka selviää kaikesta. Myös yrittäjyys ajaa helposti siihen, että pystyy tekemään vain vähän töitä ja pysymään sen avulla koko ajan työmarkkinoilla aktiivisena. Suurin pelkoni oli jäädä sivuun kaikesta. Ajattelin vain olevani työnarkomaani, jonka oli löydettävä elämäänsä muutakin sisältöä kuin työ ja menestyminen.

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Vuosi tuon jälkeen päädyin kuitenkin hakeutumaan psykoterapiaan, jossa sain käydä näitä ajatuksia läpi. Olen aina ollut erittäin analyyttinen, ja pohdin paljon elämää. Olin todellinen mallioppilas myös terapiassa. Lopulta en sielläkään uskaltanut näyttää todellista väsymystäni. Ja puoli vuotta terapian loppumisen jälkeen olin jälleen samassa tilanteessa. Pikku hiljaa oma jaksaminen oli jälleen tullut päätepisteeseensä. Tuntui, etten enää pystyisi toimimaan osana tätä yhteiskuntaa. Olin jotenkin hyödytön. Miten voin olla jälleen tässä pisteessä? 

Tuolloin kävin myös psykologilla puhumassa asiasta ja minulle tehtiin BDI itsearviointikysely (ns. masennuskysely), jollaisia olin tehnyt itse omille asiakkailleni mielenterveys- ja päihdetyössä. Tuota kyselyä täyttäessäni mietin, että tuleekohan tästä luotettavaa tulosta, sillä tunnen tuon kyselyn niin hyvin. Tietoisesti yritin olla hyvin rehellinen, mutta tiedän, että alitajunta jatkuvasti yritti kaunistella todellisuutta.

Itsearviointikyselyn tuloksena minulla voisi olla keskivaikea masennus.

Kävimme tätä asiaa psykologin kanssa läpi, ja hän ei nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin pysähtymisen. Hän ei nähnyt syytä asian eteenpäin viemiselle – ei tarvetta lääkehoidolle, mutta lepoa tämä tilanne vaatisi.

En edelleenkään missään kohtaa halunnut täysin myöntää itselleni ja muille uupumukseni vakavuutta. Tein keikkatöitä, jotta voisin palautua. Omat voimat alkoivat kuitenkin todella nopeasti palautua ja tuntui, että pystyisin jälleen palaamaan kunnolla töihin. Tuolloin aloitinkin palvelupäällikkönä kotipalveluja tuottavassa yrityksessä. Ei mennyt kuitenkaan aikaakaan, kun uuvuin jälleen. Tiedän, että työpaikka oli myöskin täysin väärä, joten päätin jättäytyä kokonaan pois.

Tällä kertaa ymmärsin, että nyt oikeasti palautuminen vaatisi aikaa. Se ei mene kuukaudessa tai kahdessa ohi. Olin myös lapsettomuusklinikalla käynnin jälkeen ymmärtänyt, että näillä stressitasoilla en voisi tulla myöskään raskaaksi. 

Kuva: Elisa Honkasalo
Kuva: Elisa Honkasalo

Nyt viimeisestä "romahduksesta" on kulunut reilu puoli vuotta. Yhä edelleen viikoilla, jolloin on päivittäin sovittuja asioita, saatan kokea syvää väsymistä. Olen ihminen joka nauttii tekemisestä. Minä ja aivoni palautuvat parhaiten tekemällä itselleni tärkeitä asioita. Jos elämääni tulee hiukankin jotain negatiivista tai turhaa stressiä, alan voimaan pahoin. Tuntuu, etten ole vieläkään entiseni. Palautumiseen voi mennä vielä monia kuukausia ja se tuntuu hyvin turhauttavalta.

Pelkään, etten palaudu enää koskaan ennalleni. Ja samalla kaipaan ajoittain tuota tehopakkausta!

Tällä hetkellä voin hyvin. Teen valmennustöitä, luentokeikkoja sekä tätä blogia kunnianhimoisesti, mutta rennosti. Nyt ei ole tarkoitus rakentaa mitään suurta. Teen ekaa kertaa elämässäni asioita intohimolla, mutta vain sen verran, että se tuntuu kivalta. Raskaus ja perheen perustaminen on myös muokannut osaltaan omia arvojani. En koe, että nyt tarvitsee saavuttaa mitään. Nyt on aika vain olla ja nauttia kaikesta – tässä hetkessä. 

Hyvä tulee hyvän luokse. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Keskityn nyt elämään intohimoisesti ja arvostaen, näin tiedän eläväni minun näköistä elämää!

by Susanna

IG: @susanna_mustajarvi

FB: @meidancombo

Lue myös: 

"Haluatko raskaaksi? Lopeta suorittaminen ja löydä tasapaino elämään!" – näin minulle kerrottiin

Raskaana voi syödä kahden edestä? Väärin! – pikemminkin tuplasti terveellisemmin

Onko tuleva isä jäänyt raskaudessa ulkopuoliseksi? – 10 vinkkiä, miten tulevaa isää voi tukea kohti isyyttä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Valmentaja, yrittäjä ja tuleva äiti Susanna kirjoittaa blogissaan naiseuden ja äitiyden tuomista vaaleanpunaisista sekä mustista pilvistä. Blogi käy ymmärtäväisen rehellisesti läpi aiheita, jotka koskettavat monien naisten elämää. Hän jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan positiivisella, hyväksyvällä ja hieman humoristisella tavalla. 

Instagram

Facebook

Yhteydenotot ja yhteistyöt:

info@susannamustajarvi.com

 

Hae blogista

Instagram