KirjatPeppi Pitkätossu ja Peppi Pitkätossu astuu laivaan

Teksti: Astrid Lindgren

Suomennos: Kristiina Rikman 

Kuvitus: Ingrid Vang Nyman

Kustantaja: Wsoy 2017 (saatu arvostelukappaleena) 

Jännitys: 3/5 "Tenu-Paukkunen avasi oven ja kurkisti varovasti sisään. Oli aivan hiljaista ja rauhallista, ja hän valaisi taskulampullaan huoneen. Kun valo lankesi Pepin sänkyyn, hampparit näkivät hämmästyksekseen tyynyllä lepäävän jalkaparin." (Peppi Pitkätossu

Kikatus: 4/5 "Arvatkaapa mitä Mandi teki kerran jouluna, kun hänen piti tarjoilla kokonaisena paistettu porsas? Hän oli lukenut keittokirjasta, että jouluporsas tarjoillaan paperiröyhelöt korvilla ja omena suussa. Mandi-parka ei käsittänyt, että omena piti panna porsaan suuhun. Olisittepa nähneet hänet jouluaattona esiliina edessä ja iso jouluomena suussa." (Peppi Pitkätossu)

Liikutuksen kyyneleet: 3/5 "He ottivat esiin savikukkonsa ja soittivat [Pepille] läksiäislurituksen. Se kuulosti uskomattoman surulliselta, sillä se oli hyvin, hyvin vaikeroiva luritus. Annika itki edelleen niin kovasti, että tuskin pysyi pystyssä. Juuri silloin Tommi muisti kirjoittaneensa läksiäisrunon Pepin kunniaksi." (Peppi Pitkätossu astuu laivaan)

***

Seitsemänvuotiaana sain vanhemmiltani joululahjaksi Peppi Pitkätossun tarinan. Huvikummun punatukkainen Peppi teki minuun syvän vaikutuksen. Ajatella, että jollain on kultakolikoita pursuileva kirstu! Ja niin paljon voimaa, että jaksaa kanniskella hevosta ympäriinsä! Varmasti aika mahtavaa elämää sellainen. Ja hauskaa Pepillä tuntui olevankin. 

Nyt kun omat lapseni ovat viisi ja kolme, hekin ovat löytäneet tiensä Huvikumpuun, mutta aivan ilman sensurointia en ole voinut omaa, vuonna 1989 painettua kirjaani tytöille lukea. Näin pienille lapsille täytyy toki välillä sensuroida ihan kirjan sisältöäkin, ettei tarina mene liian jännäksi, mutta tässä Pepissä olen joutunut lennosta siistimään myös esimerkiksi rasistisia ilmaisuja. Tästä syystä pyysin arvostelukappaleet molemmista tuoreista Peppi-suomennoksista, jotka WSOY julkaisi tämän vuoden heinäkuussa Astrid Lindgrenin syntymän 110-vuotisjuhlan kunniaksi. Nyt ei tarvitse enää murehtia Peppi-tarinoiden sanavalintoja! (Sama operaatio vanhojen lastenkirjojen päivittämisestä 2010-luvulle on muuten käynnissä myös Pekka Töpöhäntä -tarinoissa.)

Kristiina Rikman on suomentanut kirjat kerrassaan loistavasti, ja Ingrid Vang Nymanin ihanat alkuperäiskuvat pitävät rakkaan Pepin tutun näköisenä. Mitä se Peppi näissä tarinoissa sitten puuhailee? No, ainakin päihittää omintakeisella tyylillään poliisit, pistää ruotuun niin kiusaajat kuin varkaatkin, aiheuttaa harmaita hiuksia auktoriteeteille ja hämmentää herrasväkeä sosiaalisissa tilanteissa. Oma suosikkitarinani oli jo lapsuudessa Peppi käy ostoksilla, jossa Peppi ostaa kaikille lapsille leluja ja karkkeja niin paljon, että jokainen saa kerrankin herkutella ja huvitella sydämensä kyllyydestä. Muistan vieläkin omasta lapsuudestani sen haikean ilon ja ihmetyksen, kun mietin, että ollapa Pepin kaverina karkki- ja lelukaupassa! En ole yhtään yllättynyt siitä, että myös esikoinen on pyytänyt minua uudestaan ja uudestaan lukemaan juuri tuon samaisen luvun (joka löytyy kirjasta Peppi Pitkätossu astuu laivaan). Parasta Pepissä onkin ehdottomasti se, että hän on hyväsydäminen, oikeudenmukainen ja pitää vääjäämättä lasten puolta. 

Hurraa Peppi Pitkätossu!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat