KirjaTonttu joka ei halunnut lomalle 

Teksti ja kuvitus: Rien Poortvliet (suomennos: Saara Karvinen)

Kustantaja: Tammi 1999

Jännitys: 1/5 "Tuolla rymistelee taas pari tuttua ohi niin, että tonttu pelästyy kuollakseen."

Kikatus: 4/5 "Kun tyhmääkin tyhmempi villisika kerran teki tortun tontun mökin katolle ja Ruusukaalimuhennoksen piti jälkeenpäin lapioida kakka pois, se oli tosiaankin vähän huonovointinen, mutta - usko tai älä - ei läheskään yhtä huonovointinen kuin silloin, kun joku sanoo sille: 'Jätä kaikki sikseen, ukkoseni, ja lähde lomalle!' Hirveää!"

Liikutuksen kyyneleet: 1/5 "Ensin se kuitenkin sitoo nopeasti sukset jalkaansa, heittää korillisen voimaruokaa selkäänsä ja lähtee etsimään avun tarpeessa olevia eläimiä. Kaikki eläimet eivät pärjää omin neuvoin."

***

Vuoden ensimmäinen Viikon kirja on täällä! Joulunpyhät sekoittivat aikatauluni (ja pääni) niin, että nämä Viikon kirja -postaukset ovat jotenkin tipahtaneet pois perinteiseltä tiistai-illan paikaltaan, mutta eivätköhän ne tässä taas pian sinne pääse. 

Joulu on ohi, mutta tämän viikon kirjassa seikkailee vielä tonttu. Tämä tonttu ei kyllä liity jouluun mitenkään, sillä kyseessä on Rien Poortvlietin luoma tonttu nimeltään Ruusukaalimuhennos. Ruusukaalimuhennos rakastaa nikkaroimista ja kavahtaa pelkkää ajatustakin lomailusta. Se on erittäin rutinoitunut, eikä juurikaan syö muuta kuin ruusukaalimuhennosta. Se ei missään nimessä halua viettää lomaa. Käkikellojen nikkarointi on sen mielestä hauskinta maailmassa. Kun Ruusukaalimuhennoksen tonttuystävät lähtevät lomailemaan, se miettii kiitollisena, että onneksi sen ei tarvitse.

"Sen ei tarvitse jonottaa vessaan jollain leirintäalueella...

Eikä kantaa reppua selkä vääränä...

Ei tapella telttatappien kanssa keskellä yötä...

Ei voida pahoin, kun on syönyt sopimatonta ruokaa...

Ei puurtaa yöllä epämukavan sängyn kohentamiseksi...

Ei hosua naurettavan ohuen tyynyn möyhentämiseksi..."

***

Tonttu joka ei halunnut lomalle ei ollut itselleni ennestään tuttu kirja, mutta lainasin sen kirjastosta esikoisen iloksi. Tätä tarinaa oli nimittäin luettu joulun alla päiväkodissa, ja lomailua kaihtava, ruusukaalimuhennosta syövä tonttu oli tehnyt esikoiseen syvän vaikutuksen. Tyttöjen päiväkodissa - niin kuin varmaan useimmissa päiväkodeissa - luetaan lepohetkellä satu, ja näistä päiväkodissa kuulluista kirjoista on aina mukava jutella lasten kanssa kotona. Esikoinen sai tämän kirjan kuulostamaan niin hauskalta, että jos totta puhutaan, lainasin sen kirjastosta myös ihan itseänikin ilahduttaakseni. Ja tätä kirjaa on kyllä tosi kiva lukea ääneen! Tykkään kovasti Poortvlietin tyylistä jutella lukijalle tarinan edetessä. Kuvitus on runsasta ja hienoa, mutta erityisesti tykkään siitä, miten tarkan kuvan Poortvliet piirtää Ruusukaalimuhennoksesta sinänsä yksinkertaisilla lauseillaan. Työteliästä elämäänsä rakastava tonttu tulee lyhyehkön kertomuksen aikana jotenkin herttaisella tavalla tutuksi.

Tämän kirjan lukeminen sai minut halajamaan hyllyyni Suurta Tonttukirjaa, jonka Poortvliet on kuvittanut. Sitä ei taida kuitenkaan löytyä tällä hetkellä kuin divareista ja kirjastoista.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat