KirjaTatun ja Patun ällistyttävä satukirja

Teksti ja kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen

Kustantaja: Otava 2017 (saatu arvostelukappaleena)

Jännitys: 3/5 "Lyön vaikka vetoa, että siellä asuu joku syöjätär tai noita tai joku semmoinen", Paatu ruikutti. "Ja tietenkin se haluaa syödä meidät suihinsa." - tarinasta Sienimetsän kauhea syöjätär, jossa "Taatu ja Paatu" uumoilevat kohdalleen osuvan mitä kauheimpia kohtaloita.

Kikatus: 4/5 "Kun kokki kysyi, mitä valmistettaisiin iltapalaksi, pojat vastasivat: "Tuhnu!" - tarinasta Kuningas ja papupojat, jossa lukija ja/tai kuuntelija valitsevat hassujen sanojen listasta sanan, jolla korvataan aina tietty kohta tarinassa. Meillä lapset ovat toistaiseksi valinneet - ei mitenkään yllättävästi - sanat tuhnu, klöntti ja kikkare.

Liikutuksen kyyneleet: 0/5 "Prinssi rohkaistui, polvistui prinsessan eteen, katsoi häntä syvälle silmiin ja kuiskasi: "Tilataanko pitsat?" - tarinasta Täydellinen satu (tai sitten ei), jossa tiettyjen vuorosanojen tilalle sai oman maun mukaan vaihtaa hauskemmat.

***

Täytyy tunnustaa heti aluksi, että en ole aikaisemmin oikein lämmennyt Tatulle ja Patulle. Tatun ja Patun seikkailut ovat usein omaan makuuni liian sillisalaattia, ja kuvituskaan ei ole oikein minun mieleeni. Itseäni tärkeämmät makutuomarit näissä lastenkirja-asioissa ovat kuitenkin kaksi pientä tyttöäni, joihin Tatun ja Patun velmuilut ovat uponneet aikaisemmin Veera lääkärissä -kirjassa. Tatun ja Patun ällistyttävässä satukirjassa luvataan:

Silti mietin ensin vähän happamasti, että onkohan tämä nyt oikeasti yhtään hauska kirja. Mutta halusin antaa tälle käyttöohjein varustetulle satukirjalle kuitenkin mahdollisuuden, sillä tottahan minua kiinnosti, olivatko Aino Havukainen ja Sami Toivonen oikeasti keksineet jotain uutta lähestymistapaa tarinankerrontaan. Itsehän olen näin vaatimattomasti sanottuna omasta mielestäni varsin näppärä ja hauska lukija, joka ihan luonnostaan maustaa ja piristää tarinoita kaikenlaisilla tohtori Tuhnupuuppa -variaatioilla (vessapuheet ja pieruvitsit toimivat lasten kanssa aina, AINA), ääntä muuttamallavaihtamalla kuuntelijoiden nimet päähenkilöiden nimiksi - you name it, I've done it. Tai niin siis luulin. 

Tatun ja Patun ällistyttävän satukirjan idea on siis tehdä tarinoiden lukemisesta perinteistä ääneen lukemista hauskempi ja monipuolisempi kokemus. Meillä luetaan lapsille ääneen joka päivä, mutta paljon suurempi joukko eli noin 75 prosenttia vanhemmista ei lue lapsilleen ääneen päivittäin. Tämän tutkimuksen valossa on siis varsin tervetullutta kehittää tapoja, joilla ehkä joskus tylsäksi velvollisuudeksi koetusta yhteisestä lukuhetkestä saadaan kaikkia perheenjäseniä miellyttävä kokemus.

Ja näitä tapoja suorastaan vilisee tässä uudessa Tatu ja Patu -kirjassa. Kun kirjan avaa ensimmäisen kerran, silmille hyppäävät "käyttöohjeet" ja ostos-TV-tyylinen esittely näyttävät vähän sekavilta, mutta loppujen lopuksi ohjeet eri saduille ovat tosi yksinkertaiset. Näiden tarinoiden avulla sain itsekin taas uutta kipinää siihen, että miten monella eri tavalla lukuhetkiä voikaan piristää. (En siis ollutkaan kokeillut jo kaikkea niin kuin rehvakkaasti olin ajatellut.) Aion todellakin lukea seuraavalla kerralla Puuppa Tupunaa, enkä Pupu Tupunaa, sillä Pupu Tupuna -tarinat, jos jotkut, kaipaavat välillä vähän piristystä.

Ovatko Tatu ja Patu tuttuja teidän perheessänne? 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat