KirjaPikku Siili

Teksti: Lea Pennanen

Kuvitus: Maija Karma

Kustantaja: Otava 2016 (1. painos 1979)

Jännitys: 3/5 "Ja sitten yhtäkkiä Kettu oli siinä. - Jaaha, uusia tyhmiä eläimiä minun pihallani!

- Ei koko metsä ole sinun pihasi, sihisi pikkusiili, vaikka sen varpaitakin pelotti."

Kikatus: 1/5 "Pihlajapuitten alla ketunkolossa Kettu Keikura heräsi pata päässä, aivasti, otti padan korviensa välistä ja pani sen sängyn alle."

Liikutuksen kyyneleet: 4/5 "Seinällä oli kahdeksan sinisestä savesta muovailtua hiirenkuvaa. - Omaiseni, kuiskasi Hiiri Hii ja kääntyi selin."

***

Tämän viikon kirjaksi valikoitui Pikku Siili, jonka esikoinen sai viime jouluna lahjaksi mummilta ja ukilta. Pikku Siili on Lea Pennasen sykähdyttävä seikkailukertomus vuodelta 1979, jossa Eläinten metsän asukkaat yrittävät parhaansa mukaan selviytyä sekä ihmisten että petoeläinten aiheuttamien vaarojen keskellä.

Pääosassa on rohkea, hyväsydäminen pikkusiili, jonka perheellä on vaikeuksia saada tarpeeksi ruokaa. Törmättyään salaperäiseen Nippeli Kulkurirottaan pikkusiili ajelehtii lautallaan Eläinten metsään, jossa häntä oli jo odotettukin. Metsän asukkaita suojelee uljas Kissa Kiisseli, ja hoivaa ja muonaa tarjoaa urhoollinen ja pikkuruinen Hiiri Hii, ja näistä kahdesta kaveruksesta tulee nopeasti pikkusiilin läheisimmät ystävät. Häntä varoitetaan kavalasta Kettu Keikurasta, joka kuljeskelee pata päässään ja yrittää saalistaa pikkueläimiä. (Siinä kuitenkaan koskaan onnistumatta - ja kun Kettu Keikura kirjan lopussa löytää itselleen vaimon Hopeasilmä-nimisestä "omenaketusta", hänestäkin tulee kasvissyöjä.)

Parasta tässä Pennasen kirjassa on tenhoava ja kekseliäs kieli, joka on aivan omaa luokkaansa. Eläimet ovat herttaisia ja loppu onnellinen, mutta kirjassa kulkee kuitenkin karuna punaisena lankana muistutus siitä, että me ihmiset emme todellakaan kohtele luontoa ja eläimiä siten kuin niitä kuuluisi kohdella. Jännitystä tarinassa on juuri sopivasti kutkuttamaan alle kouluikäisten mahanpohjia ilman, että mikään olisi kuitenkaan liian pelottavaa. 

Etsiessäni tietoa Lea Pennasesta, joka lastenkirjailijana oli minulle ihan vieras nimi, sain selville, että hänhän on tehnyt työuransa Yleisradion lastenradio-ohjelmien parissa! Hän sai Tirlittan-palkinnon - eli Suomen Kirjailijaliiton myöntämän tunnustuksen suomenkieliselle lasten- ja nuortenkirjallisuudelle - vuonna 2009. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Pennasen tunnetuin teos, Piilomaan Pikku Aasi, sujahti juuri lastenkirjojen toivelistalleni!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat