KirjaOikotie

Teksti: Ingeborg Eliassen (suomennos: Juhani Lindholm)

Kuvitus: Åshild Irgens

Kustantaja: Cappelen Dammin yhteistyössä Läsrörelsenin kanssa 2016

Jännitys: 1/5 "He menevät tunnelin läpi ja Maija lauleskelee ko ko ko ko ko ko. Tunnelin seinät vastaavat KO KO KO KO KO KO..."

Kikatus: 1/5 "Vaari ei taida olla ihan kunnolla hereillä. Olisi pitänyt juoda kahvia ennen lähtöä. Nyt hän on jo ihan eksyksissä."

Liikutuksen kyyneleet: 2/5 "Miksi lintu on kuollut? kysyy Maija. - Ehkä se ei katsonut eteensä ja lensi suoraan päin puunrunkoa."

***

Tämän viikon kirja on aikamoinen yllättäjä. Se on samalla oiva näpäytys minulle siitä, että oma kirjamakuni ei ole aina sama kuin lasteni kirjamaku. Ensireaktioni Oikotie-kirjaan oli nimittäin vähän sellainen plääh, onpas jotenkin ankean näköinen kirja, tuleekohan tuota kertaakaan luettua

No, voin kertoa, että on tullut luettua. Joka päivä. Varsinkin kuopus on aivan lumoutunut tästä kirjasta! Oikotie on kertomus Maijasta ja vaarista, jotka matkalla päiväkotiin kiertävätkin vähän pidemmän kautta (vaari ei ole aivan varma reitistä, ja Maija taitaa vähän juksata häntä). Matkalla Maija huomaa puun juurella kuolleena makaavan linnun. Vaari arvelee sen törmänneen puuhun, käärii linnun nenäliinaan ja nostaa yläoksalle lepäämään. Maija ehdottaa lauluhetkeä linnun muistoksi, ja Maijan laulaessa Ystävä sä lapsien vaari hyräilee hiljaa vieressä. Sitten matka jatkuu marjatarhan kautta omenoita poimimaan. "Osa niistä on mätiä ja ne tallautuvat ruskeaksi muusiksi kun niiden päälle astuu." Matka jatkuu hevoshaan kautta tunneliin ja tunnelista kioskille, josta vaari ostaa kahvin itselleen ja pillimehun Maijalle. Pienen eväshetken jälkeen Maija on oikeasti valmis aloittamaan päiväkotipäivän, ja vaarikin on taas perillä reitistä. 

Viimeisellä aukeamalla on lasten suosikkikohta: kaupungin kartta, josta näkee hyvin, että Maijan neuvoma reitti ei todellakaan ollut mikään oikotie, päinvastoin. Kuopus tykkää seurata reittiä sormellaan ja näyttää, mistä kaikkialta on kierretty.

Luettuani kirjaa lapsille ääneen päivittäin reilut pari viikkoa, olen itsekin ruvennut tykkäämään siitä. Oikotie ei ole erityisen hauska, ei jännittävä, eikä niin liikuttavakaan (tosin kuollut lintu, jolle lauletaan virsi, on tietenkin aika surullinen asia), mutta tämän kirjan viehättävyys tuleekin sen tavallisuudesta, yhdestä arkisesta päivästä Maijan elämässä, jolloin vaari on tullut yöjunalla kylään voidakseen saattaa Maijan aamulla päiväkotiin äidin lähtiessä jo aikaisin töihin. Äidin ja vaarin lisäksi yhtenä tärkeänä aikuisena Maijan elämässä näyttäytyy Pirkko-hoitaja, joka kirjan lopussa ottaa Maijan iloisesti vastaan päiväkotiin.

Oikotie on kirja, jollaista en itse olisi tullut ostaneeksi tai kirjastosta lainanneeksi, ja meidän kirjahyllyymme Oikotie päätyikin McDonaldsin kampanjan kautta. Mäkkäri on mukana pohjoismaisessa Läsrörelsen-kampanjassa, jonka tarkoitus on edistää lasten lukuharrastusta ja lapsille lukemista. Kampanjaan kuuluu yhteensä 10 viikoittain vaihtuvaa kirjaa, ja jokaisen Happy Meal -lastenaterian oston yhteydessä saa yhden kirjan. (Tämän ei muuten ole tarkoitus olla mikään Mäkkärin mainos, vaikka sellaiselta se alkaa ehkä jo vähän kuulostaakin. Mutta paljon mieluummin otan lasten satunnaisten mäkkäriaterioiden kylkeen kirjan kuin jonkin kaamean muovikrääsän. Siinä voi vaikka yllättyä iloisesti niin kuin allekirjoittaneen kävi, kun huomasi, että kirja, jonka olisi itse ohittanut, ampaisi yhdeksi lasten tämän syksyn suosikeista.)

Löytyykö teidän kirjahyllystänne Mäkkäristä saatuja kirjoja? Mitä mieltä olette tällaisista kampanjoista?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat