KirjaMuumipeikon luminen aamu

Teksti ja kuvitus: Harald Sonesson

Suomennos: Minna Vuorinen

Kustantaja: Oy Satusiivet - Sagovingar Ab 2002

Jännitys: 3/5 "Nipsu istuu kauhusta jäykkänä pidellen kiinni Muumipeikosta eikä ollenkaan ehdi ajatella, kutkuttaako hänen vatsassaan."

Kikatus: 3/5 "Hattu tässä totisesti pitäisi ollakin, Nipsu ajattelee, kun reki alkaa liikkua. Tai pikemminkin syöksykypärä."

Liikutuksen kyyneleet: 1/5 "Muumipappa lähtee ylpeänä ja tyytyväisenä halkokellariin."

***

Viikon kirja on tällä kertaa Lasten Parhaat Kirjat -sarjaan kuuluva Muumipeikon luminen aamu. Kyseessä on parin euron pihakirppislöytö muutaman vuoden takaa ja yksi molempien lasten kestosuosikeista.

Muumithan nukkuvat talviunta, ja tämäkin kaunis talvipäivä Muumilaaksossa valkenee ensin hiljaisena ja rauhallisena. Muumipeikko kuitenkin herää palellen ja tajuaa, että tuli on sammunut. Polttopuut ovat lopussa myös kellarista, joten Muumipeikko sujauttaa sukset jalkaansa ja lähtee tarpomaan vuorenrinteellä sijaitsevaa halkovajaa kohti. Sillä välin Nipsukin herää kylmyyteen ja kun ei löydä Muumipeikkoa mistään, lähtee hiihtämään tämän perään. Halkojen saaminen Muumitalon kellariin jyrkän vuoren huipulta ei ole mikään helppo homma, varsinkaan kun Muumipeikko keksii uhkarohkean suunnitelman kuljettaa iso halkokuorma kellariin yhdellä reissulla. Siinä rytäkässä jää Muumipeikon ja Nipsun perään lähtenyt Pikku Myykin jalkoihin. Lopulta kuitenkin polttopuut saadaan kuin saadaankin kellariin. Muumipappa havahtuu unestaan, kun Muumipeikon ja Nipsun ohjaama reki törmää Muumitaloon, ja tajuamatta miten halot oikeasti päätyivät kellariin, ottaa polleana kaiken kunnian siitä, että on osannut varata riittävän määrän polttopuita koko talveksi.

"Huomasitte kai, että talossa oli hieman kylmä." Muumipappa toteaa hankeen lennähtäneille Muumipeikolle ja Nipsulle. Tomerana hän lähtee kellariin hakemaan puita ja päivittelee hetken omaa pätevyyttään huomatessaan, miten paljon halkoja on vielä jäljellä.

Muumipeikon luminen aamu on lempeällä tavalla hauska ja jännittävä kirja. Tykkään myös Minna Vuorisen suomennoksesta, joka soljuu mukavasti ja tekee kirjasta miellyttävän lukea ääneen.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat