KirjaJoulutarinat

Teksti ja kuvitus: Mauri Kunnas ja Tarja Kunnas

Kustantaja: Otava 2011

Jännitys: 3/5 "Käkkäränkikkurankakkurat! Ipanat tulevat tänne, mutisi pieni hahmo ullakolla. - Paras lopettaa ja äkkiä. Rumpu kainaloon ja piiloon." (Joulupukki ja noitarumpu)

Kikatus: 3/5 "Se on ha-hammaspeikko. Mi-minun olisi pitänyt käyttää enemmän xy-xylitolia! Sakari änkytti kauhuissaan." (Joulupukki ja noitarumpu)

Liikutuksen kyyneleet: 2/5 "Pieni, leikkimisestä uupunut tonttulapsi vanhan Joulupukin sylissä; se on minun paras joululahjani, kuiskasi Joulupukki muorilleen." (Kaksitoista lahjaa Joulupukille)

***

Aatto lähestyy, ja meillä jatketaan joulutarinoiden parissa tunnelmointia. Niissä sentään lunta tuiskuttaa ja lumikinokset kimmeltävät kauniisti. Täällä Turussakin oli jo hiukan lunta, mutta nyt on taas siirrytty perinteisempään loskaan ja jäiseen sohjoon. Silti olen aamuisin kuunnellut lempijoululaulujani hymyssä suin kävellessäni töihin läpi aamuisen keskustan. Yliopistonkadun jouluvalot, Stockmannin satumainen näyteikkuna ja kauppatorille kojujaan pystyttelevät myyjät luovat jouluista fiilistä, vaikka valkeaksi ei taida turkulaisten joulu ehtiäkään.

Tämän viikon kirjaa ei tarvinnut kauan miettiä. Totta kai se on Mauri Kunnaksen Joulutarinat! Esikoinen sai tämän meiltä joululahjaksi ensimmäisenä joulunaan, ja siitä lähtien sitä onkin luettu kovasti joulun aikaan. Kirja on kokoelmateos Mauri Kunnaksen kolmesta joulutarinasta: Joulupukki (1981), Kaksitoista lahjaa Joulupukille (1987) ja Joulupukki ja noitarumpu (1995). Lisäksi mukana on CD, jolle Lars Svedberg on lukenut kaikki kolme tarinaa.

Joulutarinat-teoksen aloittava Joulupukki-kertomus teki aikoinaan Mauri Kunnaksesta epävirallisen jouluekspertin. Kirjaa on painettu noin puolitoista miljoonaa kappaletta, ainakin 26 kielellä, yli 20 maassa. Ei ihme, että kirja nauttii niin suurta maailmanlaajuista suosiota, sillä se havainnollistaa mukavalla tavalla Joulupukin tarinan ja Korvatunturin työntäyteisen arjen.

Kaksitoista lahjaa joulupukille -tarinassa Ville-tonttu pähkäilee, mitä antaisi Joulupukille lahjaksi. Sitten hän keksii: kaksitoista pientä yllätystä, yksi jokaisena päivänä ennen joulua! Yllätykset ennemminkin hankaloittavat kuin helpottavat Joulupukin elämää, mutta Joulupukki esittää kärsivällisesti ilahtunutta myös sinä päivänä, kun lentää selälleen jäälle Villen lahjaidean takia. Mauri Kunnas kertoo esipuheessaan, että Kaksitoista lahjaa joulupukille on yksi hänen omista suosikeistaan. Tarinan idea syntyi perheen viettäessä joulua San Franciscossa vuonna 1985. Kunnas alkoi haikailla perinteisen pohjoismaisen joulun perään, mikä innoitti hänet tämän tarinan pariin.

Meillä molempien lasten lempitarina on hiukan jopa jännittävä Joulupukki ja noitarumpu. Siinä Joulupukkiin viisivuotiaana pettynyt Vekara alkaa tehdä Korvatunturilla kiusaa. Vekara, joka olisi lapsena halunnut tontuksi, luuli vuosikymmenien ajan, että Joulupukki ei ollut viitsinyt vastata hänen kirjeeseensä. Vekara ei voinut tietää, että kirje ei ollut koskaan päässyt perille kirjuritontun käsittelyyn. Hän päättää kostaa Joulupukille erilaisilla kepposilla, jotka aiheuttavat ihmetystä ja hieman huoltakin Korvatunturin väessä. Samaan aikaan Vekaran kirje vihdoinkin päätyy Joulupukin luettavaksi. Koska kyseessä on lapsen tekemä piirustus, kukaan ei oikein osaa sanoa varmaksi, mitä kirjeessä toivotaan. Korvatunturin mestaritontut ryhtyvätkin kilvan valmistamaan lahjoja Vekaralle. 

Joulupukki päätyy tunturipuroon ja revontulet Vekaran purkkiin ennen kuin koko sekaannus selviää. 

***

Kuuluuko Joulupukki ja noitarumpu -tarina kirjana tai elokuvana teidän perheenne joulunviettoon? Meillä katsottiin elokuvaversio ensimmäisen kerran viime jouluna, ja lapset tykkäsivät kyllä kovasti. Tiesittekö muuten, että Kunnaksella on idea vielä uuteen jouluaiheiseen tarinaan? Tällaisesta hän vihjaa esipuheessaan, ja kertoipa Kunnas minulle Finlandia-ehdokkaiden julkistamistilaisuudessa, että häntä tosiaan vähän houkuttaisi tällaiseen projektiin vielä ryhtyä. Se olisi kyllä mahtavaa!

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat