Roald Dahl nousi esikoisen suosioon mustan huumorin sävyttämillä riimeillään kirjassa Elukat. Löydettyäni kirpparilta Jali ja suklaatehdas -kirjan, olisin voinut lyödä vaikka vetoa sen puolesta, että kirjasta tulee meillä hitti. 

Ja tulihan siitä. Dahlin liioitteleva ja ilkikurinen huumori yhdistettynä lasten lempiasiaan – herkkuihin – teki kirjasta mahtavan lukuelämyksen. Itse arvostin kirjan "lopussa kiitos seisoo" -palkitsevuutta ja Dahlin kärsivällistä tapaa kuljettaa juonta eteenpäin. Jalin perheen köyhyyttä ja surkeita elinoloja kuvailtiin yksityiskohtaisesti mutta tarpeeksi lapsentasoisesti, ja myös Jalin pääsyä suklaatehtaaseen sai jännittää hyvän tovin. (Ja voi sitä riemua, kun Jalin levystä lopulta paljastui kultainen lippu!)

Jos Jalin tarina ei ole teille tuttu, tässä juoni lyhykäisesti:

Omalaatuinen herra Villi Vonkka hätkähdyttää koko maailmaa kutsumalla salaperäiseen suklaatehtaaseensa viisi onnekasta lasta vanhempineen. Tehdas oli pitkään suljettuna, sillä yritysvakoiluun kyllästynyt herra Vonkka irtisanoi kaikki työntekijänsä. Makeistuotanto on sittemmin jatkunut, mutta kukaan ei tiedä, miten. Ja yhtäkkiä Vonkka ilmoittaa, että viiteen suklaalevyyn, jotka voivat olla missä päin maailmaa tahansa, on piilotettu kultainen pääsylippy! Ihmiset sekoavat ja alkavat hamstrata levyjä, ja pian sanomalehdissä esitellään lipun löytäneitä lapsia. Aukusti Lihavisto, joka kertoo harrastavansa syömistä, Marina Hillo, joka on tottunut saamaan aina kaiken haluamansa, Orvokki Jauhiainen, jonka elämäntehtävä on jauhaa purukumia ja Ari Telkkari, joka ei haluaisi tehdä muuta kuin katsella televisio-ohjelmia ovat neljä ensimmäistä onnekasta. Hyväsydäminen ja avulias Jali löytää viidennen lipun, ja jännittävä kierros suklaatehtaassa voi alkaa. Hyvin nopeasti käy ilmi, että Villi Vonkan suunnittelema kierros onkin aivan erilainen kuin osallistujilla oli mielessä, niin hyvässä kuin pahassa...

Jali ja suklaatehdas on kirjoitettu 1960-luvun alkupuolella, mutta alla oleva katkelma Vonkan pienten apureiden, Umppa-Lumppien, laulusta kuvastaa osuvasti myös tämän päivän huolenaiheita:

"Näistä kasvatusjutuista tärkeimmän

me soisimme teidän tietävän – 

tämän: lapsia ei koskaan saa

televisioruutuun hukuttaa!

... 

Joo-joo! Kyllä se tiedetään:

he eivät häiritse äitiään!

He eivät kapua ikkunaan.

He eivät riitele ollenkaan.

He eivät pyöri jaloissa.

Voit rauhassa vaikka tiskata,

tai keittää ruokaa, tai ommella.

Mutta – ajattelitteko ollenkaan

että lasten aivot tuhotaan?

Tuo koje aivot mädättää!

Ja järki käyttämättä jää

kun kaikki valmiiks purtuna

tarjotaan kuvaruudusta!

...

Mitä he ennen tekivät?

Jo ennen tuota laitetta

lapsia oli olemassa!

Ja – heillä oli kirjoja!

He osasivat lukea.

HE LUKIVAT JA LUKIVAT!

Sadut ja runot, tarinat

jos sitten ehkä loppuivat

niin lisää! Vielä! pyydettiin,

ne miellyttivät heitä niin.

..."

***

KirjaJali ja suklaatehdas

Teksti: Roald Dahl

Suomennos: Aila Nissisen suomennoksesta muokannut Peikko Pitkänen

Kuvitus: Quentin Blake

Kustantaja: Otava 2009

***

Ps. Jos tykkäät Roald Dahlista, tykkäät varmaan myös David Walliamsin kirjasta Maailman rikkain poika, joka on esitelty täällä.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat