KirjaHipinäaasi apinahiisi

Teksti: Ville Hytönen

Kuvitus: Matti Pikkujämsä

Kustantaja: Tammi 2013

"Hipinäaasi apinahiisi!" huusi kiven takaa kurkistava giraffi. "Mitäs täällä hipiset, senkin hipinäaasi!" nauroi giraffi niin, että havupuiden oksat varistivat neulasiaan.

"Minä olen keuhkorikkoinen pieni aasi", sanoi aasi, joka oli menettänyt ruokahalunsa. Miten giraffi saattoi olla niin ilkeä, että tuli kiusaamaan häntä ruokailun aikana? 

"Sinä olet hölmö hipinäaasi, jonka kuulee kilometrien päähän!" nauroi giraffi taas, ja nyt jo pienet oksatkin putoilivat läheisistä männyistä."

Keskiviikkoisen ystävänpäivän kunniaksi kirjoitan tällä viikolla ystävyyttä käsittelevistä kirjoista. Viikon kirjaksi valikoitui Ville Hytösen kirjoittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama Hipinäaasi apinahiisi, joka kertoo kiusaamisesta ja itsensä puolustamisesta. Tämä vuoden 2013 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokas esittelee huonokeuhkoisen aasin, jota muut eläimet pilkkaavat. Aasista kuuluu heikkojen keuhkojen takia hipisevä ääni hiih hiih, minkä takia sitä kiusataan armottomasti. Aasi yrittää pitää puoliaan ja kieltäytyy olemasta "hipinäaasi", mutta jatkuva kiusanteko alkaa painaa sen mieltä. Marsu, giraffi, haisusiili, huulikala, jääkettu ja villakarhu kerääntyvät aasin ympärille ilkkumaan, ja lopulta aasi vetäytyy murheissaan itkemään hernepuun juurelle. Siellä se kuulee yhtäkkiä vieraan äänen huudahtavan:

"Älä tule kiusaamaan minua, aasi!" "Minä olen vain tavallinen suuri apina. Ei minua saa kiusata."

Aasi näkee pensaikossa istuvan apinan, joka kertoo surkeana, että sitä nimitellään apinahiisiksi, koska sen jaloista kuuluu "hsshh, hsshh", kun se laahustaa metsässä. 

Aasi ja apina tajuavat, että niitä molempia nimitellään samalla tavalla. Ne päättävät vetää yhtä köyttä:

"Ne olivat vahvoja yhdessä ja näyttäisivät muille, ettei erilaisuus ole heikkous vaan rikkaus."

Kun aasi ja apina tulevat sinuiksi oman erilaisuutensa kanssa, myös muut metsän eläimet hyväksyvät ne, ja kiusaaminen loppuu.

***

Suhtaudun Hipinäaasi apinahiisi -kirjaan vähän ristiriitaisesti. Se on mielestäni kaunis kokonaisuus: taidokkaasti ja virkistävästi kuvitettu ja kekseliäästi kirjoitettu. Aihe on ehdottomasti yksi tärkeimmistä lastenkirjallisuudessa: kiusaaminen ja siitä selviäminen. Aasin ja apinan mielipahaa on lukijan ja kuuntelijan jopa vähän vaikea kestää, ja tällainen tarina onkin omiaan vahvistamaan empaattisuutta. Omatkin lapseni kuuntelivat tarinaa silmät suurina ja totisina. 

Jokin tässä kirjassa kuitenkin häiritsee minua. Ehkä kyse on siitä, että kirja sysää aika paljon vastuuta kiusatun harteille: kun hyväksyt itse itsesi, muut eivät enää kiusaa sinua. Tosielämässä - ja koulumaailmassa - asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Toisaalta voi olla, että koulukiusaamista itse kokeneena en pysty suhtautumaan kiusaamisesta kertoviin kirjoihin erityisen objektiivisesti, vaan heijastelen kirjan sanomaa omiin ikäviin kokemuksiini. Oli miten oli, on tärkeää, että kiusaamisesta kirjoitetaan ja puhutaan. Edelleen, sinnikkäästi ja kaikkialla, kunnes kaikki oman elämänsä hipinäaasit ja apinahiisit saavat elää rauhassa juuri omanlaistaan elämää. 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram