Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Viime syksynä ensimmäisen osansa saanut Tiltu ja Lettu -sarja jatkuu jouluaiheisella tarinalla Tiltu ja Lettu – Joulujupakka. Eskarilais-Tiltun ja pikkusisko-Letun perheeseen tulee kissanpentu, josta tulee tytöille kovin tärkeä. Lasten leikkimökissä majaileva ja usein kovin raivostuttava pertinjuntti (puutarhatonttu, johon tytöt tutustuvat ensimmäisessä osassa) pistää lusikkansa soppaan kissa-asiassa sillä seurauksella, että Tiltu ja Lettu joutuvat jännittämään kissanpennun kohtaloa. 

- Osaatko sinä puhua? Lettu sai kysytyksi kissalta. 

- Tietysti osaan, Lenni Keinonen vastasi hyvin hämmästyneenä Letun kysymyksestä. Hänen piti ihan pyöräyttää viiksiään pari kertaa ympäri.

Taru Viinikaisen kekseliäs kielenkäyttö ja lämminhenkinen huumori ilahduttivat minua jo esikoisteoksessa, ja tämän Joulujupakka-tarinan myötä olen aivan myyty. Rakastan tätä sarjaa! Osittain ihastukseni johtuu varmaan siitä, että Tiltu ja Lettu ovat samanikäisiä kuin omat lapseni ja heidän sisarussuhteensa muistuttaa aika paljon omien lasteni välejä (vuoroin halaillaan, vuoroin kinastellaan, mutta muu maailma otetaan aina vastaan yhtenäisenä rintamana). Suurin syy kirjaihastukselleni taitaa kuitenkin olla tarinan lempeys ja letkeys, Viinikaisen yllätyksellinen ja kauniisti soljuva kirjoitustyyli sekä Oili Kokkosen yltäkylläinen kuvitus, joka saa minut halajamaan kutsua Tiltun ja Letun leikkimökkiin (se on aika taianomainen paikka).

Kuten kävi sarjan ensimmäisen osan kanssa, myös Joulujupakkaa kuunnellessaan tytöt huusivat aina luvun loppuessa niin että huone raikui: LUE VIELÄ!

Ja minä luin.

Lue myös:

Viikon kirja: Tiltu ja Lettu – Leikkimökin asukas

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Hae blogista

Blogiarkisto

2018
2017

Kategoriat

Instagram