Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Muistatteko, kun esittelin alkuvuodesta Siiri Siimahännän, joka yritti saada uusia ystäviä hienostelemalla? Esikoinen tykästyi kirjaan ja erityisesti Henna Kosteen nokkeliin riimittelyihin kovasti. Hän oli todella innoissaan, kun kuuli, että sarja on saanut jo toisen osan: Siiri Siimahäntä & Afrikan serkku.

Sekä minun että esikoisen huomio kiinnittyi heti kättelyssä kirjan upeaan kansikuvaan, joka on todella tyylikäs! Julia Jusslinin kuvitus on muutenkin hyvin kaunista, tosin paikka paikoin minua lukijana vähän häiritsi se, että tekstiä oli vaikea erottaa sivuilta: välillä kontrasti tekstin ja taustavärin välillä ei ollut tarpeeksi selkeä ja välillä taas sivun taustaväritys teki kokonaisuudesta levottoman. 

Viisivuotiaamme osaa arvostaa taidokkaasti riimiteltyjä runoja ja runomuotoon kirjoitettuja kirjoja. ("Hyvät riimit!" hän saattaa huudahtaa innoissaan.) Tällä kertaa hän ei kuitenkaan antanut niin loistavia arvosanoja Siiri Siimahännälle kuin viimeksi, vaan moitti kirjaa vähän tylsäksi. Minun mielestäni Kosteen välillä yllätyksellisetkin riimit sopivat tähän Siiri Siimahäntä -kirjaan yhtä hyvin kuin edelliseen.

Kasvattajana suhtauduin Siiri Siimahäntä & Afrikan serkku -kirjan aiheeseen aika innostuneesti: kirjassa käsitellään kulttuurieroja lasten silmin ja pohditaan, voivatko leikit sujua eri puolilta maailmaa tulevien lasten kesken.

Tarinan alussa Siiriä mietityttää afrikkalaisen Sara-serkun saapuminen:

"Onko leikissä mitään mieltä, jos ei ole edes yhteistä kieltä?" 

Serkukset viihtyvät kuitenkin alusta alkaen toistensa seurassa. Siiri kertoo Saralle Suomesta ja Sara puolestaan kuvailee Siirille, millaista on asua Hiirenluurannikolla. Täytyy myöntää, että tässä kohtaa olin vähän pettynyt kirjan antimiin. Suomesta mainitaan paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia (salmiakki, vappunakki, havupuut, mustikat, hapankorppu, kaurapuuro, kukkopilli...), kun taas kuvitteellisesta Hiirenluurannikosta kerrotaan vain, että siellä on kuuma, paljon ihmisiä, safareita ja juomakelvotonta hanavettä. 

Tämä on sääli, sillä jos kirjassa käsitellään kahden kulttuurin välisiä eroja, olisi suotavaa, jos molemmat kulttuurit esitettäisiin ajankohtaisessa ja monipuolisessa valossa, ei kapeasta, stereotyyppisestä näkökulmasta. Uskon, että kirjan tekijöiden tarkoituksena on ollut tehdä hyväntuulinen, positiivinen kirja aiheesta ja tässä on toki onnistuttukin, mutta afrikkalaisen kulttuurin osalta jäin kaipaamaan jotain enemmän.

KirjaSiiri Siimahäntä & Afrikan serkku

Teksti: Henna Koste

Kuvitus: Julia Jusslin

Kustantaja: Mini Kustannus 2018

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat