Kirjat saatu arvioitavaksi blogia varten.

Viimeinen lomaviikkoni sai aika tylsän käänteen, kun jouduin sairaalaan viime torstaina. Eilen sain vihdoin lääkäriltä luvan luopua kanyylista ja kotisairaalan palveluista, ja tällä oli kyllä huomattava vaikutus pirteystasooni. Harmittaa, kun blogi on jäänyt sairastumisen myötä ihan retuperälle, mutta toisaalta, tällaisilla keleillä sitä tuskin muutenkaan olisi tullut kovin monta postausta naputeltua. :) Loppukesästä on kuitenkin tulossa vielä monta kivaa kirjaesittelyä ja myös lastenkirja-arvontoja, joten pysyttehän kuulolla! 

Riikka Jäntin Pikku hiiren puolukkamatka kertoo leikki-ikäisestä Hiirusta ja tämän äidistä. Sympaattiseen Hiiruun on taaperoiden ja leikki-ikäisten helppo tykästyä. Tässä sarjan neljännessä osassa Hiiru pääsee puolukkametsään äidin kanssa.

Puolukkamatkalle lähdetään junalla, jossa on ensin jännittävää mutta lopulta vähän tylsää. Ukkihiiren moottoriveneellä päästään mökkisaareen. Mökkitunnelman voi melkein haistaa kirjan sivuilta samalla kun kuulee korvissaan hyttysen ininän... Hiirua ei tosin kiusaa hyttyset vaan ällöt hirvikärpäset.

Puolukoiden poimimisen ja rasioihin pakkaamisen jälkeen Hiiru ja äiti lämmittävät saunan ja paistavat makkaroita nuotiolla. Syystaivaalla tuikkii tähtiä ja lämpimän viltin alla, äidin kainalossa, on hyvä olla. 

Pikku hiiren puolukkamatka on kirja, josta tulee hyvälle tuulelle. Riikka Jäntti kertoo ja piirtää tavallisesta arjesta vähäeleisesti ja taitavasti: mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Tarina ei kiiruhda eteenpäin vaan puolukkamatka avautuu pienelle kuuntelijalle sopivalla tahdilla. Tästä ihastuttavasta kirjasta tulee mieleen oman lapsuuden marjaretket, sammaleisella kalliolla syödyt eväät, käkkärämännyt, kumisaappaat ja äidin leipoma puolukkapiirakka.

Toinen tänä kesänä ilmestyneistä uutuuksista jatkaa Veera Salmen kirjoittamaa ja Elina Warstan kuvittamaa Päiväkoti Heippakamu -sarjaa. Isabella ja tuikkiva tyttö kertoo Isabellasta, jonka päiväkotiryhmään tulee uusi tyttö, Stella. 

Stella osaa laskea englanniksi ja tehdä kuperkeikan. Isabella ei osaa laskea vielä suomeksikaan. Lisäksi Stellan silmät tuikkivat kuin tähdet. Isabellakin haluaisi kimaltaa ja tuikkia – niinpä hän nappaa kaikki liimakaapin kimallepurkit, juoksee niiden kanssa vessaan ja heittää itsensä ja potalla istuvan Seemun päälle hilettä niin että joka paikka kimmeltää. 

Veera Salmi, itsekin lastentarhanopettaja, tuntee päiväkotimaailman kiemurat ja kuviot. Hän asettuu tarkkanäköisesti päiväkoti-ikäisten lasten asemaan. Salmella on hyvin omintakeinen kirjoitustyyli, joka pirskahtelee ja kuohahtelee kirjan sivuilla aivan kuten lasten tunnetilatkin. Tarinaa täydentää Warstan rohkea ja värikäs kuvitus, joka antaa pienille lukijoille paljon tutkittavaa. 

Alla vielä sanaleikkejä rakastavan esikoisen lempikohta:

- Haluaisitko sinä oppia laskemaan? Ulla yrittää arvata.

Minä sanon ei ei ei, sata kertaa.

- Laskea voi muullakin tapaa kuin numeroilla. Voi vaikka laskea pihalla liukumäkeä, lohduttaa Ulla ja tekee nenätööttiä.

KirjaPikku hiiren puolukkamatka

Teksti ja kuvitus: Riikka Jäntti

Kustantaja: Tammi 2018

Lue myös: Pikku hiiren joulu

***

KirjaPäiväkoti Heippakamu - Isabella ja tuikkiva tyttö

Teksti: Veera Salmi

Kuvitus: Elina Warsta

Kustantaja: Otava 2018

Lue myös: Ilmiö nimeltään Puluboi – nelokasta vai älsyttävää lastenkiljallisuutta

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram