Kirja saatu arvioitavaksi blogia varten.

Haudoin pitkään kirjoituslipastoni laatikossa arvostelukappaleena saamaani Nipistäjä-Kerttu -kuvakirjaa ennen kuin päätin lukea sen lapsille ja kysyä heidän mielipidettään. Itseäni kansikuvaan piirretty, kädet puuskassa seisova ja haastavasti tuijottava lapsi ärsytti, mikä varmaan on ollut kuvittajan tarkoituskin: kirja provosoi selvittämään, miksi Kerttu nipistelee.

"Kerttu nipistää itseään. Käteen sattuu, eikä siitä ole muutenkaan hyötyä. Ihminen ei voi huomata itseään, ei sanoa itselleen "Hei Kerttu, onpa kivaa, että olet siinä, mitä kuuluu, tehdäänkö yhdessä jotakin?""

Kerttu elää nelihenkisessä perheessä äidin, isän ja veljen kanssa. Vanhemmat vaikuttavat aika stereotyyppisiltä ruuhkavuosivanhemmilta hajamielisine vastauksineen ja kiireisine olemuksineen, ja velikin on uppoutunut omiin puuhiinsa. Kerttu, joka kyllä tiedostaa nipistämisen olevan väärin ja aiheuttavan pahaa mieltä, ei kertakaikkiaan pysty olemaan nipistämättä perheenjäseniään: nipistäminen on hänen tapansa saada huomiota.

Näitä nipistelykuvia viisivuotias tutki hyvin tarkasti:

Viisivuotiaan mielestä nipistelykohtaukset olivat kerrassaan herkullisia, ja hän tarkasteli kuvitusta näiden tiimoilta hyvin huolellisesti. Myös ekaluokkalainen tykkäsi kirjasta, mikä hiukan yllätti itseäni, hän kun tuppaa nykyään torppaamaan aika monet kuvakirjat "lällyinä". Koululaiseni käy kuitenkin läpi sellaista ikävaihetta, että Kertun tarve tulla huomioiduksi ja tarinan lopussa tapahtuva äidin havahtuminen Kertun läheisyydenkaipuuseen todennäköisesti puhuttelivat häntä. 

***

Kirja: Nipistäjä-Kerttu

Teksti: Pauliina Vanhatalo

Kuvitus: Anna Emilia Laitinen

Kustantaja: Kustantamo S&S 2019

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Hyvän mielen lastenkirjablogi.

Tiia Aaltonen / aaltiia@gmail.com

Kuvat: Saku Aaltonen Photography 

Hae blogista

Blogiarkisto

2019
2018
2017

Kategoriat

Instagram